Nyt entistä useampi pienyrittäjä laittaa kintaat naulaan, ja palaa takaisin toisen palvelukseen, normaaliin työsuhteeseen. “Ei vaan ollut minun juttu, tuollainen yksinäisen suden, yksinäinen puurtajahomma.”
http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2015/03/09/tyoyhteiso-voittaa-vapauden-nain-yrittaja-palaa-palkkatyohon/20152919/139?n=1
- Aika tuntui kuitenkin sopivalta vaihdokseen. Vaikka yritys oli juuri tehnyt kaikkien aikojen parhaan liikevaihdon ja tuloksen, töiden jatkumista oli alalla vaikea ennakoida kovin pitkälle.
___
Näin se vaan on, demariministeri Antti Rinteen suosittelema malli on lopulta paljon helpompi malli elämässä useimmille suomalaisille. Normaali palkkatyö toisen palveluksessa. Silloin saa säännöllistä palkkaa, kaikki työlainsäädäntö kuin myös ammattiliitot lakimiehineen ja yhteiskunnan useat tukiverkot, kaikki ovat silloin sinun puolellasi.
Jos Suomen Valtiolta rahat loppuvat, niin Euroopan Unionilla on velvollisuus elättää kaikki kansalaisensa. Ketään ei jätetä sairaanhoidotta eikä kuolemaan nälkään.
Kun entistä useampi suomalainen yrittäjä omaksuu ja huomaa tämän ilmeisen vaihtoehdon, niin yrittäjien itsemurhat vähenevät. Noin 170.000:sta yksinyrittäjästä tulee runsaasti uutta työvoimaa eli "työn tarjontaa" markkinoille. Tätä työn tarjonnan asiaa Kokoomuksen uusi tähti Juhana Vartiainen on markkinoinut jo vuosikausia. Kovia kokeneista Yrittäjistä saadaan pakolaisten korviketta, osaavat maan kieltäkin jo valmiiksi.
Omalta kohdalta alan olla aika valmis tähän vaihtoehtoon. Maksetaan avoimet laskut pois, vuokralla olevat toimitilat tyhjäksi vaan, ja pienen sitten Toiminimeni lopettamisilmoitus Kaupparekisteriin. Sen jälkeen ilmoittaudun kortistoon, ja tarjoudun käytettävissä olevaksi työvoimaksi. Periaatteella että kyllä Suomen Valtio ja sen sosiaalitoimi minut elättää, tai sitten Euroopan Unionista tulee jotakin elatuspaketteja.
http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2015/03/09/tyoyhteiso-voittaa-vapauden-nain-yrittaja-palaa-palkkatyohon/20152919/139?n=1
- Aika tuntui kuitenkin sopivalta vaihdokseen. Vaikka yritys oli juuri tehnyt kaikkien aikojen parhaan liikevaihdon ja tuloksen, töiden jatkumista oli alalla vaikea ennakoida kovin pitkälle.
___
Näin se vaan on, demariministeri Antti Rinteen suosittelema malli on lopulta paljon helpompi malli elämässä useimmille suomalaisille. Normaali palkkatyö toisen palveluksessa. Silloin saa säännöllistä palkkaa, kaikki työlainsäädäntö kuin myös ammattiliitot lakimiehineen ja yhteiskunnan useat tukiverkot, kaikki ovat silloin sinun puolellasi.
Jos Suomen Valtiolta rahat loppuvat, niin Euroopan Unionilla on velvollisuus elättää kaikki kansalaisensa. Ketään ei jätetä sairaanhoidotta eikä kuolemaan nälkään.
Kun entistä useampi suomalainen yrittäjä omaksuu ja huomaa tämän ilmeisen vaihtoehdon, niin yrittäjien itsemurhat vähenevät. Noin 170.000:sta yksinyrittäjästä tulee runsaasti uutta työvoimaa eli "työn tarjontaa" markkinoille. Tätä työn tarjonnan asiaa Kokoomuksen uusi tähti Juhana Vartiainen on markkinoinut jo vuosikausia. Kovia kokeneista Yrittäjistä saadaan pakolaisten korviketta, osaavat maan kieltäkin jo valmiiksi.
Omalta kohdalta alan olla aika valmis tähän vaihtoehtoon. Maksetaan avoimet laskut pois, vuokralla olevat toimitilat tyhjäksi vaan, ja pienen sitten Toiminimeni lopettamisilmoitus Kaupparekisteriin. Sen jälkeen ilmoittaudun kortistoon, ja tarjoudun käytettävissä olevaksi työvoimaksi. Periaatteella että kyllä Suomen Valtio ja sen sosiaalitoimi minut elättää, tai sitten Euroopan Unionista tulee jotakin elatuspaketteja.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Yhteiskunta elää täyden muutoksen aikaa jatkuvasti, eikä näy loppua muutokselle.Tahti kiihtyy vaan.
Vastaus siis kysymykseen on että yrittäjät eivät joko ole olleet muutoksille alttiita, siis arviot ja laskelmat osoittavat toiminnan olevan liian fossiilimaista muutoksien paineessa, ja sen vuoksi vaikeaa pitää toimintaa ajankohtaisena ja kannattavana, tai että tuotteet joita tuotetaan eivät tule olemaan kannattavia jatkossa. Hypätään pois tuotekauden huipulla, ennenkuin kasku alkaa.
Yhteiskunta joka koostuu kaikista yksilöistä on jo niin fiksua ajattelemaan omaa parastaan, että uskalletaan yhdessä etsiä uusia muotoja yritystoiminnalle, joka tarkoittaa sitä, että ei olekaan enää tärkeintä saada kerätä rahaa itselle, vaan ehkä ajatellaan kannattavuutta yhteistoimintana yrityksien kesken, jossa voitot jaetaan näiden yhteistyötä tekevien yritysten kesken, yritysten uuteen kasvuun ja toiminnan pitempiaikaiseen turvaamiseen.
Miten se tapahtuu?
Kun pidetään huolta siitä, että toiminnassa on mukana ihmiset, jotka riskeeraavat jäädä työttömäksi, ovat ehkä olleet pitkäaikaistyöttöminä tms. Kun siis yritysten yhteiset arvot ovat siinä, että kannustetaan toinen toistamme, ja huolehditaan toistemme hyvinvoinnista, ei ihmisten tarvitse stressata itseään ja loppuunpalaa, vaan jaetaan taakkaa näin ja saadaan hyvät lukemat, ensinnäkin oman terveyden suhteen, mutta myös lähimpien paremman voinnin suhteen = tarvitsemme maksaa vähemmän verorahoja kansallisella tasolla sairaiden ja työttömien lukumäärän näin vähentyessä. Kuulostaako yksinkertaiselta. No, miksi kaiken pitäisi olla niin vaikeaa, ennenkuin se otetaan todesta? Sanoisin että kysymys on asenteen muutoksesta, mitä modernit ihmiset hallitsevat yllättävän hyvin.
Ainahan on poikkeuksia, mutta kehityssuunta on jo annettu. Tarvitsee vaan mennä siihen suuntaan, missä ei enää tarvitse rehkiä itseään kipeäksi, voidakseen tuntea myös elävänsä.
Tutkimusten mukaan ihmiset jotka tiesivät että heillä ei ole enää monta hetkeä aikaa elää kertoivat yhtenäisesti yhdestä ainoasta asiasta, minkä he kokivat jääneensä paitsi elämässään, ja jos saisivat uuden mahdollisuuden. Se asia oli tutkimuksen mukaan ihmisten sanomana, että kun olisin uskaltanut kokea elämän, enkä viettänyt kallisarvoista aikaani kaikkien toisten odotusten täyttäjänä! Siis kokivat, että eivät olleet valinneet saada elää itse omien valintojensa mukaan.
>>Tutkimusten mukaan ihmiset jotka tiesivät että heillä ei ole enää monta hetkeä aikaa elää kertoivat yhtenäisesti yhdestä ainoasta asiasta, minkä he kokivat jääneensä paitsi elämässään, ja jos saisivat uuden mahdollisuuden.>>
Kirjoitit niin syvällisen tietäväisesti, että sinulla ei varmaankaan liene mitään vaikeutta osoittaa linkkiä tähän tutimukseen ja sen tuloksiin?
The Guardian dokumentoi asian alkuperäisesti. Siitä kyllä kirjoitetaan useassa paikassa monella kielellä. Esim.
http://www.aftonbladet.se/nyheter/article14312905.ab
tässä vähän suomeksi
http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=5&id=1656
Et kuitenkaan ollut utelias alkuperäisen ongelman vastauksista ja niiden sisällön syventämisestä?! Voisin jotain sanoakin.
>>Se asia oli tutkimuksen mukaan ihmisten sanomana, että kun olisin uskaltanut kokea elämän, enkä viettänyt kallisarvoista aikaani kaikkien toisten odotusten täyttäjänä! >>
Ainakin länsimainen ihminen saa aika vapaasti päättää tekemisistään maapallon päällä jopa 60..90 vuoden ajan. Aika harvaa on pakotettu tiettyyn kouluun, tiettyyn ammattiin, tietynlaiseen avioliittoon, hankkimaan lapsia jne.
Elossa pysymisen, oman elannon hankkimisen rajoissa, vaikkapa suomalainen ihminen saa tehdä elämässään melkein mitä tahansa. Kunhan sitä ei ole lailla kielletty.
Totta kai kuolinvuoteellaan voi hourailla mitä tahansa, ja kesken jääneet asiat ja tekemiset painavat mieltä. Mutta en näe että kyse olisi elämän aikana ulkoa, muista ihmisistä tulleista ylivoimaisista paineista. Jokainen ihminen itse vain valitsee elävänsä sen oman 70 vuottaan niinkuin sitten myös sen elää.
Kyseinen aussihoitajatar Bronnie Ware olisi saman tien voinut listata myös ne asiat, joista erikoisen täyden elämän eläneet ihmiset ovat kuolinvuoteellaan iloisia. Miksei niitä ilonaiheita ole tässä “tutkimuksessa” lainkaan mukana? Pitäisihän Bronnien kirjasta tulla jokin positiivinenkin elämänmalli johon pyrkiä, ei vain tuolalisia negatiivisia tuloksia tarjolle. Taitaa olla niin, että heilläkin, eli aivan kaikilla ihmisillä jää kuitenkin joitakin asioita kaivelemaan mieleen.
Oma äitini on 84-vuoden ikäinen. Ei hänen kanssaan keskustellessa tule esille, että hän surisi mennyttä elämäänsä. Ja miksei aikanaan tehnyt sitä taikka tehnyt tätä.
Väittääkö Bronnie “tutkimuksensa” perusteella, että myös äidilleni tulee 2 viimeisen elinviikon aikana kovat tunnontuskat, kun ei tehnyt oikeita valintoja pitkän elämänsä aikana? Mikäli tällaisia tulisikin sen viimeisen 14 vrk aikana, niin onko juuri tämä kyseinen 14 vrk se aikajakso, jonka perusteella meidän kaikkien pitäisi oma 84 vuotinen elämämme elää?
Että jos tuo viimeinen 2-viikkoinen on onnellista ja täyteläistä aikaa, niin se on sitten koko elämänkin kriteeri. Silloin on koko elämäkin on eletty oikein. Ja Bronnielta tulleiden ohjeviittojen ja hyvien vinkkien mukaiset odotukset on silloin täytetty??
Ottamatta kantaa näihin yllä esitettyihin filosofisiin höpinöihin jota ei edes jaksa lukea. Itselleni on ihan aivan sama tuleeko raha palkkana vai yritystulona. Itse toimin IT-alalla. Tosin olen sellaisessa tilanteessa että rahalla ei ole enää merkitystä. Mieluusti annan yritykseni kehittämät sovellukset muiden myytäviksi. Esim. sovimme yrityksen kanssa että maksavat vaikkapa kertakorvauksen 100 000 euroa ohjelmanoikeuksista ja itse siirryn 0-tuntisopimuksella yrityksen palvelukseen.
>>Esim. sovimme yrityksen kanssa että maksavat vaikkapa kertakorvauksen 100 000 euroa ohjelmanoikeuksista ja itse siirryn 0-tuntisopimuksella yrityksen palvelukseen.>>
Nykyaikana on ohjelmistoja tarjolla niin helvatasti. Moni pieni softantekijä haluaa luopua. Mikäli sinulla oli yhden miehen firma, niin silloin vuosittaista ylläpitolaskutusta sait ilmeisesti asiakkailtasi varmaan jonkun 40.000 ...60.000 €/vuosi vähintään??
Muuten ei kukaan maksa 100.000 e jostakin yhden miehen softasta, jonka tekijä vetäytyy takavasemmalle, eläkkeelle.
Tai että tekijälle alettaisiin maksaa vaikka 50.000 € palkkaa siitä että jäi työhön vaikka 2 v ajaksi softansa ylläpitotehtäviin. Joku noissa lukemissa ei oikein matchaa, ja sikäli epäilen koko stooriasi.
Myyn oman 20 vuotta toimineeen, yrityksille Windows-ohjelmistoja tekevän firmani kaikkine lähdekoodeineen. Hinta on 150.000 euroa. Olisiko kukaan kiinnostunut jatkoneuvotteluihin?