Onko narsismi sittenkin kasvatuksen tulos?

Minun poikani on narsisti joka demostroi koko perhettä , vaimoaan ja lapsiaan, itse ei tee mitään kotitöitä tms täysin tumpelo ja ongelmapeluri

Kyllä tuo totta on, kasvatusvirhe sanoisin. Eräs tuntemani narsisti syntyi pojaksi vaikka tyttöä odotettiin, ei ollut sitten hyväksytty ja hylkäämisen, vanhempien aliarvostuksen vuoksi kerää nyt hyväksyntää ja huomiota.

Toinen tapaus, 5 tyttöä syntyi perheeseen ja 1 poika, isä mieltyi poikaan ja lelli hänet pilalle, nyt jatkuva esiintymis vietti ja ihmisten manipulointi, hän ei tunne peiliä vaan peilaa olemassa olonsa toisista ihmisistä.

Narsistit hakeutuvat ammatteihin, joissa he saavat nauttia vallasta ja ihailusta.

Narsisteista kirjan kirjoittanut Drew Keys kertoo lighthouse.org-nettisivustolla, mitkä ammatit houkuttavat narsisteja. Yhteistä niille kaikille näyttää olevan tarkoitus suojella, auttaa ja johtaa ihmisiä. Tällaisia ammatteja arvostetaan niin paljon, ettei niissä työskenteleviä ihmisiä ymmärretä, haluta tai uskalleta kyseenalaistaa. Se sopii vallanhimoiselle narsistille hyvin.

– Lääkäri

– Sairaanhoitaja

– Lakimies

– Uskonnollinen johtaja

– Opettaja

– Psykoterapeutti

– Poliisi

– Elämänvalmentaja

– Esimies

– Poliitikko



– Sosiaalityöntekijä

– Vartija

– Urheiluvalmentaja

– Vapaaehtoistyöntekijä

Lähde: http://lightshouse.org

Narsissi kukki Pääsiäisenäkin, ympärivuotinen kukka.

NARSISTIEN UHRIEN TUKI RY
Narsisti kodin valtiaana

Narsistin ihmissuhteet ovat riippuvuus- ja palkitsemissuhteita ja kestävät tasan tarkkaan niin pitkään kuin hän niistä hyötyy. Hän saattaa ostaa läheisensä kiitosvelkaan lahjoittelemalla lahjoja ja huomionosoituksia. Tosiasiassa narsistin jokaisen lahjan tavoitteena on saada itse huomiota, arvostusta, kiitosta ja palvontaa.

Narsistin kotona huokuu negatiivisuus, epätoivo, uhkan tunne ja paha olo siitä huolimatta, että perheen asiat olisivatkin yleisellä tasolla kunnossa. Vieraiden saapuessa, narsisti peittää oman ja perheen sisäisen ahdistuksen oman roolinsa ja kulissien alle. Muutos arvostelevasta ja alistavasta perheenjäsenestä kaiken huomioivaan, ylettömän ystävälliseen ja hauskaan henkilöön tapahtuu sekunnin murto-osassa.

Narsistilla on jatkuva tarve hallita perhettänsä.Tavoitteena on siirtää negatiiviset tunteet uhriin. Tällaista käyttäytymismallia kutsutaan projektioksi. Ellei vallan saaminen muuten onnistu, hän hämmentää tilannetta riidan haastamisella sekä epäloogisella väittelyllä

Narsistilla on jatkuva tarve hallita perhettänsä. Narsisti ei yleensä ole huomaavinaankaan ”hallittaviaan” tullessaan kotiin.

Jatkuva varuillaan olo, narsistin lukeminen, tulkitseminen sekä omien sanomisten varominen rasittaa uhria. Monet uhrit ovat kuvanneet kärsivänsä kodin ahdistavasta ilmapiiristä ja saavansa siitä vatsakipuja, vatsan toiminnan häiriöitä, unettomuutta, päänsärkyä, ahdistusta, lihaskipuja, rytmihäiriötuntemuksia, oksentelua ja masennusta. Parisuhteessa uhri joutuu myös monessa tapauksessa olemaan välikappaleena narsistin ja lasten välillä, eikä voi ahdistavassa ilmapiirissä toteuttaa vanhemmuuttaan haluamallaan tavalla. Ilmapiiri vaihtelee kotona yleensä laidasta toiseen narsistin ollessa läsnä tai poissa. Uhrit (myös lapset) yleensä kokevat olonsa turvalliseksi ja rentoutuneeksi ainoastaan silloin, kun narsisti ei ole läsnä.

Persoonallisuushäiriöinen oikeusriidan osapuolena; käytännön kokemuksia

http://www.narsistienuhrientuki.fi/tietoa/julkaisut/markku_salo/__new_page_-122870/

”Liiveihin uiminen”
Persoonallisuushäiriöinen pyrkii ns. uimaan liiveihin. Kohteena voi olla esimerkiksi oma asianajaja, vastapuolen asianajaja, tuomioistuin, poliisi, sosiaaliviranomaiset tai päiväkodin henkilökunta. Persoonallisuushäiriöinen haluaa etukäteen ja mahdollisimman varhaisessa vaiheessa päästä selittämään eri tahoille, ”mistä asiassa oikeastaan on kysymys”. Käyttäytyminen on tällöin usein alkuun ylikohteliasta ja mielistelevää. Monesti tämä puree, jos ei osaa olla varuillaan. Taitaa olla niin, että Suomessa imarrellaan ihmistä niin vähän, ettei siihen ole totuttu. Kun joku sitten ylistää sopivalla tavalla, se uppoaa kuin häkä eikä ylistetty välttämättä tajua tulevansa hyväksikäytetyksi tai huijatuksi. Kun persoonallisuushäiriöinen saa otteen kohteestaan, hän ruokkii huijaamaansa tahoa kohteliain elein ja pienin lahjoituksin (esimerkiksi kenkäteline päiväkotiin tai kukkia sosiaalivirkailijalle). Eräs tapa on heittäytyä muka kaveriksi sellaisen ihmisen kanssa, jota ei lainkaan tunne tai jota ei ole edes tavannut. Ei ole harvinaista, että tällainen ihminen lähettää tuomioistuimen tuomarille kirjelmiä tyyliin ”Terve Kari” tai pyrkii suoraan kontaktiin vastapuolen asianajajan kanssa mm. ohi oman asianajajansa.

Jos persoonallisuushäiriöinen ei saa kiedotuksi valitsemaansa tahoa tahtoonsa hyvällä, hän yleensä yrittää pahalla: uhkailemalla, painostamalla, tekemällä rikosilmoituksia, valituksia ja kanteluita.

Vastapuolen uhkailu

Tämän otsikon alle sopinee se persoonallisuushäiriöisen normaalitoiminta, että käräjäsalissa tai muussa asioiden ratkaisupaikoissa hän esittää ns. hyvää naamaa ja heti odotussalissa haukkuu vastapuolensa alimpaan helvettiin ja pyrkii yhteisen tilan saatuaan yleensä jatkamaan sitä alistamisen pyrkimystä, johon on ajan saatossa tottunut. Tämän vuoksi mm. olosuhdeselvityksiä tekevien sosiaaliviranomaisten tulisi ymmärtää, ettei heidän työskentelytapojensa mukainen ns. perinteinen yhteisneuvottelu ole aina paikallaan sen vuoksi, että siinä pätevät helposti aiemmin parisuhteessa esiin tulleet ongelmat; toinen on ollut alistaja ja toinen alistettu. Sosiaali- tai muun viranomaisen läsnäolo ei poista ongelmaa.

Jos toinen osapuoli on aiemmin tuomittu lähestymiskieltoon tai/ja rangaistukseen toista kohtaan tehdyistä väkivalta- tai henkilökohtaiseen rauhaan liittyvistä rikoksista, niin miten rikoksen uhri voisi tulla luontevasti yhteispalaveriin tällaisen ihmisen kanssa? Rikostutkinnassa ja usein tuomioistuimissakaan heitä ei pakoteta alistumaan ahdistajansa vaikutuspiiriin, vaan heitä kuullaan siten, ettei vastapuoli ole samassa tilassa tai ainakaan näköyhteydessä. Nykyisin tuomioistuimet suostuvat aiempaa helpommin myös siihen, että ns. siviilijutuissakin ymmärretään ja hyväksytään asianosaisen ja todistajien pelko, ja heitä suojataan uhkaajalta esimerkiksi estämällä näköyhteys sermien avulla.

Kuinka tunnistaa narsisti?

Kerskaileva ja valheellinen elämäntarina

- Narsisti kerskailee lakkaamatta. Hänen puheensa mausteina ovat jatkuvasti "minä", "minun", "minä itse" ja "minulle". Hän kuvaa itsensä älykkäänä, rikkaana, vaatimattomana, intuitiivisena tai luovana - mutta aina kohtuuttomasti, liioitellusti ja vaikeasti uskottavana.

Narsistin elämäntarina kuulostaa tavattoman rikkaalta ja monimutkaiselta. Ja hänen saavutuksensa - yhteismitattomia hänen ikänsä, kasvatuksensa ja maineensa kanssa. Silti hänen todellinen olemuksensa on ilmeisesti ja todistettavasti ristiriidassa hänen väitteidensä kanssa. Narsisti valehtelee hyvin usein ja hänen fantasiansa ovat helposti havaittavia. Hän tipauttelee aina sopivia nimiä ja tarkoitukseen sopivia muiden ihmisten kokemuksia ja saavutuksia.

Sanallisen tunneilmaisun puuttuminen - Narsisti haluaa puhua itsestään ja vain itsestään. Hän ei ole kiinnostunut muista ihmisistä eikä heidän sanomisistaan, elleivät ole mahdollisia Lähteitä, ja silloinkin vain saadakseen heidän lähdettään. Hän käyttäytyy pitkästyneesti, ylenkatsoen, jopa vihaisesti, jos hän kokee, että muut vievät hänen kallista aikaansa ja siten väärinkäyttävät häntä.

Narsisti on ylipäänsä hyvin kärsimätön, helposti pitkästyvä, ja hänen keskittymiskykynsä on hyvin heikko - ellei hän itse ole keskustelun aiheena. Kuka tahansa voi ruotia julkisesti narsistin intiimin elämän kaikki yksityiskohdat ilman mitään jälkimaininkeja, ellei hänen puheensa ole "emotionaalisesti värittynyt".

Jos narsistilta kysytään suoraan hänen tunteistaan, hän älyllistää, järkiperäistää, puhuu itsestään kolmannessa persoonassa, tai kehittää kuvitteelliselta tuntuvan tarinan, jonka omaelämäkerrallisuus on epäilyttävää. Narsistit puhuvat itsestään mielellään mekaanisin termein, tehokkaina automaatteina tai koneina.

http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/faq58.html

Alkuperäiseen avaukseen vastaten, vanhemmat saa kyllä iskostettua lapsiinsa narsismin, itse olemalla esimerkkeinä.

Joo minäkin olen basisti

Narsistivanhempi näkee lapsen itsensä jatkeena

Mutta minkälainen lapsen kasvuympäristö on, jos vanhemmat kärsivät narsistisesta luonnehäiriöstä?
Koska lapsi ei yleensä toimi vanhempien omien ihanteiden mukaisesti, hän uhkaa jatkuvasti narsistivanhemman omaa minäkuvaa.
Lapsi tarvitsee omien tarpeidensa huomioimista ja jatkuvaa tunneyhteyttä vanhempiinsa.
Mitä lapselle tapahtuu, jos hänen perustarpeisiinsa tulee särö?. Jos vanhempi ei kykene riittävästi eläytymään lapsen kokemuksiin, lapsi alkaa mukautua tullakseen hyväksytyksi.
Lapsen oma todellinen minä jää panssarin taakse ja hänelle kehittyy mukautuva minuus tai omin päin selviävä kaikkivoipa minuus. Oma itse voi pysyä piilossa aikuisuuteen asti. Myöhemmin tyhjyyden tunnetta ja arvottomuuden kokemusta yritetään korjata esimerkiksi lapsen avulla.
Näin narsismi jatkuu sukupolvelta toiselle.

Voiko narsismista parantua?



Terapia voi tehdä narsistista yhä taitavamman manipuloijan.

Muutosta ahidstavaan tilanteeseen hakee tyypillisesti narsistin puoliso tai joku muu hänen läheisensä. Narsisti ei itse kykene tunnistamaan ongelmaansa, vaan mieltää vian olevan aina itsensä ulkopuolella toisissa ihmisissä. Niin kauan kun narsisti ei näe virheitä itsessään mahdollisuutta muutokseen ei ole. Hoitoon lähtiessään narsisti käyttää hyväkseen saamiaan tietoja ja oivalluksia kehittyäkseen yhä paremmaksi manipuloijaksi.
Narsistin täytyy havahtua

Jos kumppani tai muut läheiset asettavat johdonmukaisesti tiukat rajat narsistin omahyväiselle käyttäytymiselle, narsisti saattaa joskus havahtua aidosti tilanteeseen. Tällainen kokemus voi olla esimerkiksi se, että puoliso jättää hänet tai että narsisti menettää työpaikkansa. Silloin narsisti voi tuntea jopa aitoa syyllisyyttä. Mutta tavallisempaa on, että narsisti harmittelee omaa tyhmyyttään: miksi jäin kiinni, miksen kätkenyt itseäni paremmin? Hän siis miettii, miksi ei ollut vielä parempi narsisti. Narsisti ajattelee vain itseään.

Ahtaalle joutuessaan narsisti keksii hyviä tapoja sivuuttaa viestit omasta huonosta käytöksestä. Narsisti voi paeta tilannetta päihteisiin, työnarkomaaniuteen, taloudellisen menestyksen tai vallan tavoitteluun, pelihimoon ym.
Vain murto-osa paranee

Jos narsistin sairaudentunto onnistutaan herättämään, seuraa vaikea prosessi. Siinä narsisti kääntää muihin kohdistamansa julman asenteen itseensä ja vajoaa siksi syvään masennukseen. Tässä vaiheessa narsisti tarvitsee tukea. Itsensä ruoskinta on merkki vastuuntunnon ja syyllisyyden heräämisestä. Narsistin murtuminen on läpimurto kohti terveyttä.

Jotta narsisti voisi parantua, hänen on haluttava sitä itse. Tämä on kuitenkin valitettavan harvinaista. Useimmiten narsismin hoito epäonnistuu. Koska narsisti ei yleensä kykene myöntämään ongelmaansa, hän lopettaa aloittamansa hoidon nopeasti hyödyttömänä.

Jotta narsisti voisi parantua, hänen on haluttava sitä itse

Koska narsisti ei osaa ottaa vastaan negatiivista palautetta edes rakentavassa muodossa, hän ei kykene kehittymään ja muuttumaan ihmisenä. Narsisti suojautuu omahyväisen muurin taa. Tästä syystä asiantuntijat ajattelivat pitkään, ettei narsismista ole lainkaan mahdollista parantua psykoterapialla. On kuitenkin havaittu, että lievästi narsistiset henkilöt voivat muuttua.

Narsistin hoidon tärkein päämäärä on tunteiden käsittelyn parantaminen. Narsistin on opittava kohtaamaan haavoittuvaisia ja vaikeita tunteita. Hänen on laskettava suojapanssarinsa. Vähitellen hän alkaa kyetä näkemään myös muut ihmiset. Tämä vaatii kuitenkin vuosien työn, sillä narsismi ei ole rajattu ongelma, vaan se käsittää henkilön koko persoonallisuuden.

Terapeuttien kokemuksen mukaan hoito onnistuu valitettavan harvoin. Pahimmillaan se voi tehdä narsistin jopa entistä taitavammaksi manipuloijaksi. Tällaisessa tapauksessa terapeutin on ongelman havaitessaan välittömästi lopetettava terapia.

NARSISTI VOI LÖYTYÄ LÄHEMPÄÄ KUIN LUULETKAAN

Narsisti kärsii empatian puutteesta, harhakuvitelmista oman kaikkivoipaisuutensa suhteen, vaatii ihailua, on ylimielinen, kilpailunhaluinen, röyhkeä ja kateellinen eikä hyväksy keskivertaisuutta saatikka huomioi toisten tunteita ja tarpeita. Narsistien tärkeimmät yhteiset tuntomerkit ovat: tapa olla hyökkäävä muita kohtaan, manipuloida ja kontrolloida.

Yleisen näkemyksen mukaan sanotaan, että narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsiviä on väestöstämme yksi prosentti. Kuitenkin eriasteisesta narsistisesta vammasta kärsiviä henkilöitä on paljon enemmän. Ennen sairastuttiin pelkotiloihin, pakkoneurooseihin ja hysteriaan - nykyajan ilmiöinä ovat narsismi ja rajatilahäiriöt. Narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivä henkilö aiheuttaa ongelmia yleensä kaikkialla, missä hän toimii.

Narsistisesta persoonallisuushäiriöstä puuttuvat oireet, jotka ovat liitetty normaalisti mielenterveysongelmiin. Tämän takia vakavastikin häiriöstä kärsivää henkilöä on vaikea tunnistaa psyykkisesti sairaaksi. Narsisti saa usein terrorisoida hyvin pitkään epäsosiaalisesti kaikkia ympärillä oleviaan, ennen kuin häntä voidaan pitää psyykkisesti ongelmaisena.

Onko narsismi sittenkin kasvatuksen tulos?
Ihmisten käyttäytymisestä päätellen, kyllä se on ja periytyvää.

Kysy seppo eerolalta mikä meni juhon kasvatuksessa pieleen kun narsisti tuli ja umpikiero. Onko juho koilukiusattu kun kieroon kasvoi ja vielä poliisin poika haulikkoleikkeineen.

Kuinka tunnistaa narsisti ennen kuin on "liian myöhäistä"?

Vastaus:

Monet syyttävät narsistin uskomattoman petollista kykyä. He huomaavat olevansa tekemisissä narsistin kanssa (emotionaalisesti, liike-elämässä, tai muutoin) ennen kuin heillä on edes mahdollisuutta tunnistaa hänen todellinen luonteensa. Järkyttyneinä myöhäisestä havainnostaan, he surevat herkkäuskoisuuttaan ja kyvyttömyyttään erota narsistista.

Narsistit ovat salamyhkäinen laji, vaikeita nähdä, vielä vaikeampia paikallistaa ja mahdottomia otettaviksi kiinni. Jopa kokeneella mielenterveysalan ammattilaisella, jolla olisi vapaa pääsy tutkittavan henkilön luokse ja kaikkeen hänen aineistoonsa, olisi pirullisia vaikeuksia määritellä uskottavalla varmuudella, onko kyseessä täysipainoinen narsistinen persoonallisuushäiriö - vai onko tutkittavalla vain narsistisia oireita, narsistinen "tyyli", tietynlainen persoonallisuus (luonne), vai narsistinen "kuori", joka kätkee sisäänsä jonkin muun mielenterveysongelman.

Sen lisäksi on tärkeää erottaa ne oireet ja käyttäytymistavat, jotka riippuvat potilaan sosiaalisesta ja kulttuurillisesta taustasta (tausta on "synnynnäinen" tai luontainen, äidin maidossa imetty) - ja reaktiiviset kuviot, eli sopeutuminen tai sopeutumattomuus yhteiskunnan sosiaalisiin, moraalisiin ja kulttuurillisiin normeihin. Elämän vakavat kriisit synnyttävät usein myös ohimenevää patologista narsismia (esimerkiksi Ronningstam & Gunderson, 1996). Mutta narsistia tällaiset reaktiot eivät tee kenestäkään.

Jos joku henkilö on lähtöisin yhteiskunnasta tai kulttuurista, jota tutkijat (kuten Theodore Millon) tai yhteiskunnalliset ajattelijat (esim. Christopher Lasch) pitävät narsistisena - kuinka paljon hänen käyttäytymisensä voidaan katsoa perustuvan hänen ympäristöönsä, ja mitkä oireet ovat todella hänen omiaan?

Narsistinen persoonallisuushäiriö on määritelty tarkkaan DSM IV-TR:ssä, ja siihen kuuluvat tiukat kriteerit ja diagnoosiohjeet.

Monet oppineet pitävät narsismia sopeutumisen strategiana (terve narsismi). Sitä pidetään patologisena vasta kun se muuttuu jäykäksi persoonallisuuden rakenteeksi, joka on täynnä alkukantaisia puolustusmekanismeja (kuten halkominen, heijastaminen, heijastava identifioituminen tai älyllistäminen) - ja kun se johtaa vahingolliseen käyttäytymiseen yhdellä tai useammilla elämänalueilla.

Piintynyt narsismi on petkuttamisen taidetta. Narsisti projisoi väärän minän ja hoitaa kaikki sosiaaliset vuorovaikutuksensa tämän keksimänsä kuvitteellisen rakennelman kautta.

Kun narsisti paljastaa oikean värinsä, on tavallisesti aivan liian myöhäistä. Hänen uhrinsa eivät kykene jättämään häntä. He turhautuvat omaan avuttomuuteensa ja vihaavat itseään, koska he eivät pystyneet näkemään narsistin läpi aikaisemmin.

Mutta narsisti lähettää hienovaraisia, lähes huomaamattomia signaaleita ("esiintymisoireita") jo aivan ensimmäisen satunnaisen tapaamisen aikana.

Näitä ovat:

"Suureellinen" ruumiin kieli - Narsisti omaksuu eleitä ja asentoja, jotka ilmentävät ja huokuvat ylemmyyttä, vanhemmuutta, salaisia voimia, mysteerisyyttä, huvittunutta välinpitämättömyyttä, jne. Vaikka narsisti pitää tavallisesti jatkuvan ja läpitunkevan katsekontaktin, hän usein vetäytyy välittömästä fyysisestä läheisyydestä (hän on "alueellinen").

Narsisti osallistuu sosiaalisiin tilanteisiin - jopa pelkkään leikinlaskuun - alentuvasti, valta-asemastaan käsin sekä ylimielisyyden ja alentuvaisuuden näkökulmasta. Mutta hyvin harvoin hän liittyy tilanteeseen mukaan ja on mieluummin tarkkailija tai yksinäinen susi.

Erityisyyden osoitukset - Narsisti pyytää välittömästi jonkinlaista "erityiskohtelua". Hän ei odota vuoroaan, hän haluaa pidemmän tai lyhyemmän tapaamisen, hän puhuu suoraan auktoriteeteille (eikä heidän avustajilleen tai sihteereilleen), hän toivoo erityisiä etuisuuksia tai ehtoja, hän haluaa nauttia räätälintyönä tehdyistä järjestelyistä - tai tulla palvelluksi ensimmäisenä.

Narsisti vaatii - kuuluvasti ja mielenosoituksellisesti - hovimestarin jakamatonta huomiota, tai hän monopolisoi kutsujen emäntää, tai lukittuu kutsuilla olevien kuuluisuuksien seuraan. Narsisti reagoi raivoisasti ja närkästyneesti jos hänen toiveensa kielletään ja jos häntä kohdellaan tasa-arvoisesti niiden kanssa, joita hän pitää alempiarvoisina.

Ihannointi tai mitätöinti - Narsisti ihannoi tai mitätöi keskustelutoveriaan välittömästi. Tämä riippuu siitä, millaiseksi narsisti arvioi keskustelukumppaninsa mahdollisuudet Narsistisen Lähteen lähteenä. Narsisti imartelee, palvoo, ihailee ja kiittelee "maaliaan" kiusallisen liioittelevasti ja ylenpalttisesti - tai murjottaa, soimaa ja nöyryyttää häntä.

Narsistit ovat kohteliaita vain todennäköisen Lähteen läsnäollessa. Mutta he eivät kykene säilyttämään edes penseää kohteliaisuutta, ja rapistuvat pian ohuesti kätkettyyn vihamielisyyteen, verbaaliseen tai muuhun väkivaltaiseen väärinkohteluun, raivokohtauksiin, tai kylmään vetäytymiseen.

"Jäsenyyden" eleet - Narsisti yrittää aina "kuulua". Mutta samaan aikaan hän säi

Huolestuttavan vaarallinen taudinkuva kyseessä mikäli kohdalle sattuu.

Huolestuttavan vaarallinen taudinkuva näyttäisi olevan kyseessä mikäli kohdalle sattuu.

Huolestuttavan vaarallinen taudinkuva kyseessä kommenteista päätellen mikäli kohdalle sattuu.