tuntea. Mä oon kaivannut sua, nähnyt susta unta, toivonut että me vielä voitais olla me ja sä jatkoitkin elämääs, päästit meistä irti, hengität vapaana. Kiitos kun palautit mut maan pinnalle, mun on aika kerätä palaset ja alkaa taas elää kuvittelematta jonnin joutavia. Se mitä oli merkitsi mulle paljon, mutta se on vain muisto menneestä ilman tulevaisuutta...
Voi vittu miten idiootiks voi ihminen itsensä
takaisintodellisuuteenry
26<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Etpä ole ainut..
Minkäs sitä omille tunteilleen voi.
v_tuttaa silti.
Ja jotain puuttuu edelleen..
Multa ei. Mä olen oikeasti onnellinen että sain taas nolattua itseni ja selville missä mennään. Mä olen ihan liian pitkään kaivannut sitä ihmistä ja kuvitellut että tunne oli molemmin puolinen. Eipä se sitten niin ihmeellistä ollut kerran kaikki oli mun pään sisällä. Nyt on helpompi hengittää vaikka vähän tuntuu kuin olisi uitettu jääkylmässä suihkussa. Parempi näin :)
jaahas
Samat tunteet täällä...olo on kun olisi minuun jalat pyyhitty...ihan kuin koko kropassa, sydämessä ja sielussa olleita tunteita ei koskaan olisi ollutkaan. Minut on mitätöity...mutta hei elämä jatkuu. Ehkä vielä joskus taas luotan ihmiseen, niin että päästän lähelle. Toivottavasti tämä ns. Vastakapple nukkuu hyvin yönsä ja pystyy katsomaan peiliin. Jos tästä toisen satuttamisesta tuli sitten jonkinlaiset kicsit tai jotain...
Ootko se tyyppi joka on odotuttanut toista osapuolta yli kaksi vuotta?
Ei, mä oon se sekopää joka odotti toista yli vuoden...
Noh, tässä toinen sekopää joka odotti toista yli kaks vuotta :( tuli vaan tyhjiä lupauksia.
Vähän kyyninen fiilis just nyt, mutta kyllä se tästä taas. Päivän slogan: elämä on ihmeellinen seikkailu, joskus se mikä tuntuu polttavan todelliselta ja oikealta onkin pelkkä illuusio ja elämä odottaa jossain, kohtalo nauraa räkäistä naurua kun koitat tarttua kangastukseen
Jotkut jutut on varmaan vaan liian hyvää ollakseen totta...
no meidän jutussa oli kaikki ongelmat joita keksiä voi, mutta mä kuvittelin että molemmat tuntee sen jokun maagisen kemian(johon en ennen edes uskonut) jota mä tunsin ja ajattelin että sen takia voi ylittää vaikka vuoria jos sen kerran löytää. Kai mä menin ja rakastuin vaikken sitä sille koskaan kertonut.
Jumaleisson, marttyyri hiljaa siellä! Et ole yksin...
anna mä kierin itsesäälissä tän illan, vihaan ja syytä huomisen ja jatkan sitten elämääni. Ei nyt oikein irtoo parempaa, se oli ensimmäinen kerta kun rakastuin sydänjuuriani myöten
Nyt kyllä liioittelet! ;)
Jumaleissön minä kierin itsesäälissä joka ilta. Tai ennemmin mietin miten tyhmä sitä osaa olla kun takertuu johonkin olemattomaan. No mielummin tunnen näitä tunteita kuin aivan tunteettomaksi heittäytyisin.
surkuhupasaa, mutta en. No se siitä sadusta, pitää mennä nukkumaan että jaksaa huomenna olla katkera ;)
kiitti seurasta, hyvää yötä
hmmm, kirjoittaakohan hän tuolla tyylillä vai onko tyylejä useampia. Niin siinä kiperä kysymys.
Vai onko kultani tekytynyt minuksi, siinä vielä visaisempi kysymys.
Tää oli hyvä. Palstojen ikuisuuskysymys:)
Syön hatullisen paskaa "me ollaan me -ap" jos olet tosissasi- Tyrsk!
voitte olla seuraava palavan ensirakkauden kohde
Taas yksi palstaharhassa vuoden elänyt byllerö-katkero kaataa virtuaalielämänsä laskun syyttömän niskaan ja tietenkin täällä omassa turvallisessa kolossaan, hullujen palstalla. Ihastus ei tiedä vuoden odotteluistasi todennäköisesti mitään jos olet täällä käynyt monologisi. Odottelitko vuoden palstalla ja kirjoittelit täällä fiktiivisesti hänen kanssaan tunteistanne. Todellisuudessa vieraiden palstalle addiktoituneiden ihmisten kanssa :)
Vittu miten noloja vesipäitä täällä palstalla majailee!
Tunnepalstoilla on pelottavan sekopäisiä ihmisiä, toivottavasti minuun ei koskaan tällainen netissä itsekseen eläjä ihastu tai rakastu edes vahingossa. Jokaisen kohtaamisen jälkeen se tulisi tänne kirjoittamaan omaa totuuttaan itsestään tai minusta tai meistä.
Hyi helvata, mitä sirkuspellejen saippuaooppera esityksiä.
en tiedä miksi edes vastaan, mutta vastataan nyt jos vaikka ajatuksesi palstakirjoittelusta muuttuisi.
Mulle palsta on ainakin vain tapa käsitellä irl. elämää koskevia ajatuksia. Asiat puhutaan oikeassa elämässä mutta kaikkea märehtimistä ja epävarmuutta ei aina halua toiselle kertoa. En mä rupea kertoman kenellekään että joo, olit mun elämän rakkaus siinä vaiheessa kun toinen sanoo että vähän on joskus ikävä. Se vaan ei riitä, en mä rupea vakavampaan suhteeseen miehen kanssa jolla on "joskus vähän ikävä" vaan haluan sellaisen jota ilman en voi hengittää ja joka ei voi hengittää ilman mua.
Ja mitä hyödyttäis sanoo mitä tuntee jos mitään jatkoa ei enää edes halua, sekoittais ajatuksia. Vähän kun sanois, joo olisit saanut multa kaiken, mutta nyt kun sun tunteet ei ookkaan hirmu voimakkaita niin antaa olla.
Vuosi harhoissa, pilvilinnoissa ja unelmissa meni. Kiva ja unohtumaton vuosi sinänsä. En tiedä, oliko sillä jotain mystistä merkitystä. Uskon että kohtasin sielunkumppanini. Siellä hän nyt on jossain. Mutta ainakin on tavattu!
Olen idiootti.
oi rakkaani palstabyllykkä, en ole voinut jatkaa elämääni ilman sinua. täällä minä olen sinä oma romanttinen 24byllykkäni. olen vuoden jo ollut täällä kanssasi ja odottanut sinua. nähnyt unta sinusta ja meistä älä jätä. hän jonka kanssa minut eilen näit oli ihan vieras naisihminen joka kärsi happivajauksesta. jouduin häntä vastentahtoisesti puhaltamaan hetken ettei hän pökerry eteeni. se oli vastenmielistä mutta miehen oli tehtävä mikä miehen on tehtävä. ymmärsit tilanteen aivan väärin.
:DD
Muuta ei voi sanoa...