Se joka rakastaa tämän maailman tapaa elää varakasta elämää, maailman iloissa, ei palvele Jumalaa, vaan mammonaa.
Jos teillä siis on ylmääräsitä, niin menkää ja jakakaa se köyhille, seurataksenne Herraa puhtaasta sydämestänne.
Älkää rakastako mammonaa, vaan Jumalaa.
24. Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa. (Matt 6:24)
Jos teillä siis on ylmääräsitä, niin menkää ja jakakaa se köyhille, seurataksenne Herraa puhtaasta sydämestänne.
Älkää rakastako mammonaa, vaan Jumalaa.
24. Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa. (Matt 6:24)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hei!
- Kysymys on suhteellinen; - Mammonan palvelemisessa on kyse asenteesta mille uhraa elämänsä. Kyllä varallisuuttakin karttua saa tottakai ja mielellään aina hyvä mitä enemmän, niin sitä enemmän siitä on ylimääräistä sellaiseen käyttöön mihin on sydämen kiintymys, rakkaus ja vakaumus. -Toisilla se on urheiluauto ja toisilla vaikka kesähyvila, ja toisella sitten Jumalan valtakunnan työ. Sydämen ensisijainen arvo ja kiintymys on ratkaistava asenteessa.
Varallisuuttaan voi viisaasti käyttää aina. Kun ihmisen sydän on pyhittynyt se ei käytä maailman arvoissa haaskaamiseen varoja. -Kaiken pois jakaminen ei ole vaatimus. Jeesuksen aikaan joissakin asiayhteyksissä oli kyse Jeesuksen seuraamisesta niin opetuksessa kuin matkalla mukana jolloin ei voinut pitää kotona lypsäviäkään karsinassa.
Jeesuksen seuraaminen jalan vaati vapautta kaikista sidonnaisuuksista. Jeesus kulki opettamassa paikasta toiseen ja minkäänlainen ei voinut olla esteenä vapaalle liikkumiselle ja kulkemiselle paikasta toiseen.
Jumalalle pyhittynyt sydän uhraa Jumalan valtakunnan työhön ja muistaa myös heikompiosaisia eikä maailman mammonaan kiintymys valtaa mieltä eikä tuhlaa rahaa turhuuksiin. Kaiken pois jakaminen ei ole vaatimus, 2 Kor 9:7.
Siunauksia
Jari Laurila
keskustelija
Kyllä sinäkin Jari olet niin maallinne ihminen, kuin vain voi ihminen olla.
Älkää pettäkö itseänne, että voitte jotenkin palvella tuota kuvaamaasi lihan himoilla varustettua elämäänne ja samaan aikaan Jumalaa, sillä se ei tule onnistumaan.
Te ette voi palvella kahta isäntää.
?? mitä ihmettä sinä Mikko oikein höpiset ?? Jariko lihan himoilla varustettu :)) No ei kai Jari ole sen kummemmin varustettu kuin muutkaan.. esimerkiksi sinä - tavallisesti on jopa niin että niillä jotka tuollaisia puhuvat on ITSELLÄÄN syystä tai toisesta suuria vaikeuksia oman seksuaalisuutensa kanssa .. Niin että se kalikka jolla Jaria heitit taisikin sattua omaan nikkaasi.. mutta vaikeudet elämässä ovat meillä siksi että ne voitetaan joten älä menetä toivorikkauttas ..
Lihan himoa ovat kaikki se mikä syntyy meistä itsestämme, kun omia himojamme käymme seuraamaan, emmekä katso Jumalaan, ja hänen tahtoonsa.
Lihan himoa on myös ahneus, sillä se on ihmisen omia himoja, eli omien tarpeiden toteuttamista.
19. Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, 20. epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, 21. kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa. (Gal 5:19-21)
24. Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen. 25. Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme. (Gal 5:24-25)
Lihan vaikutus on siis paljon muutakin, kuin vain ihmisten välinen himo toisiinsa, tai muu sellainen.
Aloitusviestin sisältö on, että kun ei ole uskossa ja mammonansa tuhlaa himoissa, on tehtävä parannus.
Mutta jatko. Siinä mennään lain alle, että parannuksen jälkeen sitten jaetaan omaisuus, ts. otettiin raamatunjae tässä omaan tulkintaan.
Näin ei voi olla. Eli aloitus johdattelee kirjoittajan omia näkemyksiä ja tulkintoja.
Omaisuuden omistaminen kristittynä ei ole synti, kun sen omistussuhteen ja Jumalan välinen asia on kunnossa.
Hei!
Kiitos kommenteista.
Lisään siihen mitä alunperin vastasin aloittajalle, että alkuseurakunta oli erilainen;
- a) Alkuseurakunnassa vallitsi yhteistalous.
- b) Alkuseurakunta oli jäsenilleen sosiaalitoimisto ja -virasto.
- c) Jeesuksen opetuslapset seurasivat Jeesusta kirjaimellisesti askelissa ja opetuksissa minne Jeesus kulkikin kylästä kylään, ja jotkut antoivat omaisuutensa pois ja lähtivät Jeesuksen matkaan matkalle jalan kylästä kylään. Lisäksi huomioidaan vielä Jeesuksen konkreettinen seuraaminen joissakin asiayhteyksissä kun puhutaan omaisuuden köyhille antamisesta, että ei saanut olla mitään sitovaa edes lypsävää jonka vuoksi olisi pitänyt kotiin kiiruhtaa Jeesuksen luota.
Huomioikaa nämä kolme asiaa kun puhutaan omaisuuden köyhille jakamisesta.
Ei ole velvollisuuksia jakaa kaikkea omaa pois siis.
Pyhittynyt persoona ei tuhlaa ja 2 kor 9:7 metodissa Jumalan valtakunnan työ- ja lähimmäisten hädässä auttaminen on sydäntä lähellä ja näkyy sitten lompsan kaivamisessakin. Turhuuksiin ei hussata vaan rahankäyttö on arvojen mukaista.
Kaikkea ei vaadita pois jakamaan em. syistä (a,b,c)
Viisas ihminen huolehtii taloutensa niin että pääoma voi kasvaa tuottoakin jos sellaisia pääomia on, ei ole väärin eikä laitonta, mutta sydän ei ole maallisiin ensisijaisesti kiintynyt.
Jeesuksen seuraaminen vaatii tiettyä uhrimieltä, mutta tuo uhrimieli tulee sitten Jumalan Hengestä ja sydämen halusta sitä kautta. Tätä pitää seurata.
Niille jotka evankeliumista saavat tulonsa, 1 Kor 9, on tuo tulo tarkoitettu elantoon.
Ei itsensä vaurastuttamiseen.
Siunauksia
Jari Laurila
keskustelija
23. Silloin Jeesus katsoi ympärilleen ja sanoi opetuslapsillensa: "Kuinka vaikea onkaan niiden, joilla on tavaraa, päästä Jumalan valtakuntaan!" 24. Niin opetuslapset hämmästyivät hänen sanoistaan. Mutta Jeesus rupesi taas puhumaan ja sanoi heille: "Lapset, kuinka vaikea onkaan niiden, jotka luottavat tavaraansa, päästä Jumalan valtakuntaan! 25. Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan." (Mark 10:23-25)
Onko tämäkin minun omaa tulkintaani?
Kyllä teillä aina selityksiä piisaa, kun pitäisi turhista tavaroista luopua, mutta jos te ette ole valmiita edes luopumaan turhasta, niin miten ihmeessä, te olette voineet luopua koko elämästänne ja itsestänne? Kuten Herran seuraajilta vaaditaan.
Älkää eksykö, te ette voi palvella mammonaa ja Jumalaa.
Sain muuten autonroppisen viimein kuntoon. Tekemistä riitti, mutta arvelen, että kannatti nähdä vaivaa. Toivon sen kestävän toiset 20 vuotta ( käytettynä ostin).
Pyrin käyttämään romuttamolta löytyviä, huokeampia varaosia: ohjaustehostin, startti,ajovalon kohdistusmoottori ( pakollinen katsastusvaruste). Moottorin läpiruostuneet putket korvasin osittain kumiletkulla. Uutta: raidetangon päätynivel, takajarrun sylinteri.
Ruostuneet helmat ja kynnyskotelot hitsasin- en käyttänyt valmisosia, vaan taoskelin sopivat alasimen päällä. Päädyin viimein ylimaalaamaan auton kokonaan. Autotallissa oli kuin olikin riittävästi tilaa maalauspuuhiin. Hyväksi lopuksi ruiskutin suojamassaa kaikkiin mahdollisiin koteloihin.
Mikä parasta, käynnistysvian syy löytyi lopultakin- inhottava haitta, joka ehti murehduttaa vuosikaudet. Puolanjohtoon oli kertynyt suojan alle kosteutta ja siitä aiheutunut hapettuma esti käynnistyvirran kunnollisen kontaktin.
Ilmastointilaitteen hiilet loppuivat nekin remontin edistyessä- moottori leikkasi kiinni. Onneksi se oli antanut jo aiemmin viitteitä kunnostaan, pitänyt kummallista rahinaa. Mutta ei hätää, olin ottanut romuautosta siihenkin varaosan.
Rahamiehet mennä suristelevat mainioilla menopeleillään. Perheellisenä, niskavaivaisena ex-pienyrittäjänä en voi sijoittaa kovin kummoisiakaan summia perheen matkustusvälineeseen.
Autoremontista tuli hyvä mieli. Rahaa säästyi parempiin kohteisiin.