Ateisteilta se puuttuu kokonaan, koska se opitaan Jumalalta, Raamatun kautta.
Jos vanhemmat ovat ateisteja, sen voi oppia Raamatun kautta.
7. Rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan.
8. Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.
Jos vanhemmat ovat ateisteja, sen voi oppia Raamatun kautta.
7. Rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan.
8. Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Sinulla sanalle "rakkaus" taitaa olla ihan oma tarkoituksensa. Ihmiset ovat maailman sivu rakasteneet toisiaan ja läheisiään. Ei siihen ole Jumalaa tarvittu.
"Ateisteilta se puuttuu kokonaan, koska se opitaan Jumalalta, Raamatun kautta."
Mitä se rakkaus on sitten käytännössä, miten sen tunnistaa? Ja miksi uskoisimme rakkaus voidaan oppia vain Jumalalta? Miksi uskoisimme Raamatun väitteitä asian suhteen?
Niinpä, Jumala, jos hän on, voi olla ihan erilainen kuin teidän raamattunne. Tuomitsevia ja omahyväisiä suurin osa ns. uskovista on. Kun lillutaan oman hyvyyden valtameressä lähimmäisen rakkaus unohtuu, tilalle tulee tuomion pasuuna.
8.1 Jumalan rakkaus on: Jumala tappoi vauvan kohtuun
http://www.iltalehti.fi/perhe/2015031219346865_pr.shtml
Jumala vankilaan ja Saakoon Kaikkvoipa Kankea Kakkoseensa.
uh oh. 3
Rakkaus, kuten me sen ymmärrämme, on yleisinhimillinen tunne, joka on meille ihmisinä ominaista ja luontaista (vaikkei kyseinen tunne rajoitukaan vain ihmisiin). Se on tunne joka toimii siteenä meidän itsemme ja läheistemme sekä niiden asioiden välillä, joita pidämme itsellemme tärkeimpinä.
Tuo että sinun uskontosi koettaa omia rakkauden käsitteen ja leimata piiriinsä kuulumattomat rakkaudettomiksi, se kertoo paljonkin sinun uskonnostasi, muttei mitään meistä muista ihmisistä.
Ateistit oppii rakastamaan katsomalla romanttisia elokuvia, lukemalla psykologia ja opiskelemalla psykologiaa.
Rakkaus on enemmän kuin pinnallinen tunne.
Viitsisitkö olla olkiukkoilematta muista ihmisistä, joista et mitään oikeasti tiedä..?
Minä olen oppinut rakastamaan rakastamalla; sisäistämällä miten tärkeitä läheiseni minulle ovat, mikä merkitys heillä on minun elämässäni, kuten myös minulla heidän elämässään ja mitä kaikkea olen ollut ja voisin olla valmis tekemään heidän vuokseen.
Romanttisesti olen rakastunut tähän astisen elämäni aikana vain kerran ja voin sanoa ettei mikään tuntemani romanttinen kirja tai elokuva sellaisenaan pysty välittämään sitä, millaiselta sen mukanaan tuoma tunneskaala omakohtaisella tasolla tuntuu.
Psykologiaa olen opiskellut vain lukio-oppimäärän pakollisen osan, eikä siinä muistaakseni juurikaan ko. asiaa käsitelty.
Minusta se miten sinä mapitat koko rakkauden käsitteen oman uskontosi jumalan alle viestii vahvasti siitä, kuinka vähän sinä itse ymmärrät rakkaudesta ja miten kyvytön olet ymmärtämään erilaisten ihmisten kykyä tuntea sitä.
Luetko sitten siihen liittyviä opaskirjoja?
Jätä turhuudet.
Todellisia moraali ja elämänohjeita löydät Raamatusta, kun luet sieltä
Matteuksen luvut 5 - 7
Muista sinäkin lukea vielä 3 mooseksen kirja siihen päälle. Jeesus kun ei kuulemma niitä oppeja tullut kumoamaan...
ja sitten huomaat Raamatun olevan kusetusta, Halle,
lujaa!
En tarvitse mitään opaskirjoja osatakseni rakastaa, mitä ilmeisimmin toisin kuin sinä.
Olen lukenut sitä raamattua ihan tarpeeksi sisäistääkseni minkä sortin kirja se on, eikä se tuo elämääni mitenkään olennaisesti mielekästä lisäsisältöä ja neuvoisin sinua lopettamaan palstarivien haaskaamisen noilla koppavilla käännytysvuodatuksillasi (paitsi tietysti jos olet trolli, missä tapauksessa se olen minä joka haaskaa aikaani ja palstatilaa, kun edes vastaan sinulle)..
Jos moraali on opittua niin se ei ole moraalia vaan jotakin ihan muuta ! Ei luovuuskaan ole opittavissa vaan joillakin se on ja toisilla ei
Jokaisessa ihmisessä on kipinä jumalan rakkautta!
"rakkaus on Jumalasta"
En ole ikinä tavannut yhtäkään ns. uskovaista, joka olisi lähimmäisrakas. Tuo ominaisuus on heiltä yhtä olemattomissa kuin heidän ns. Jumalansa. Hihhulit ovat omahyväisiä narsisteja, jotka kuvittelevat, että joku henki haluaisi katsella heitä ikuisesti, vaikka kuka tahansa kyllästyy heihin parissa minuutissa.
Uskovat tuntuvat olevan pääsääntöisesti vihaisia, aina toisia ihmisiä solvaamassa ja tuomitsemassa. Ei sillä uskovien levittämällä Pyhällä Vihalla ja äärimmäisen ahdasmielisellä suvaitsemattomuudella ole mitään tekemistä rakkauden kanssa.
Pitäisi olla lähimmäisenrakkaus, mutta aina saadaan lähimmäisenhakkaus.
Miksi Jumala on sitten Raamatussa niin äkkipikainen ja mielenvikaisen oloinen tyranni? Ei kyllä rakkaus on suurempi juttu kuin tajuatkaan.
"Ei kyllä rakkaus on suurempi juttu kuin tajuatkaan."
Mitäs Jumala tajuiaisikaan! Odottaa vain jonkun siitin korvassa hyvää Moloa
siis Oloa
Ei kai se olematon paljoa odottele. :)
Juuri tämä mielestäni on uskonnossa (ja uskovaisissa) kaikista röyhkeintä ja raivostuttavinta. Uskonto koittaa ryöstää kaiken yhteiskunnassamme vallitsevan hyvän ja kauniin omaksi ansiokseen. Rakkaus on jumalan ansiota, moraali tulee jumalalta, jos kipeä varvas paranee, työhaastattelu menee hyvin tai naapurin Seppo onnistuu pääsemään eroon tupakasta, niin kaikki tämä on aina jumalan ansiota.
Jostain syystä kaikella vääryydellä, tuskalla ja kärsimyksellä ei olekaan enää mitään tekemistä jumalan kanssa. Sairaudet, sodat, luonnonkatastrofit, lapsikuolleisuus, nälänhätä... Kaikki ihmisen syytä.
Täysin mielipuolista. Jostain syystä jumala on kovin kiinnostunut yksittäisen länsimaalaisessa hyvinvointivaltiossa elävän pullukan kipeästä varpaasta, mutta ei miljoonista nälkään, sairauksiin ja armottomiin oloihin kuolevista puolustuskyvyttömistä lapsista.
Koska Jumala ei ole olemassa ja määrittelemässä itseään, niin uskovaisen on tehtävä se. Mutta kuten kirjoitit, niin Jumala ei ole Khao Lakin rantaa kohti vyöryvä tsunamiaalto. Tai ihmisen vääjäämättä tuhoava Parkinsonin tauti. Uskovaisen Jumala on vahvistusharha.
"Jostain syystä jumala on kovin kiinnostunut yksittäisen länsimaalaisessa hyvinvointivaltiossa elävän pullukan kipeästä varpaasta, mutta ei miljoonista nälkään, sairauksiin ja armottomiin oloihin kuolevista puolustuskyvyttömistä lapsista."
Juuri tuota samaa minäkin olen ihmetellyt. Eräskin palstan uskis kirjoitti että Jumalan olemassaolon todistaa se että hänen takapuolestaan poistui kipeä patti rukoilemalla. Ai niinkö että taivaasta laskeutui jumalan iso käsi ja leikkasi patin pois? No ei mut kun se niinku hävis, tai ainakin niinku kutistu kun rukoiltiin.
Mikä tosiaankin herättää kysymyksen siitä mikä maailmassa oikeasti on tärkeää. Meinaan että jos minä olisin mahtava Kaikkivaltias, niin mitähän minä pitäisin tärkeimpänä asiana tehdä ensin kiireellisesti? Poistaisinko maailmasta sodat, sairaudet ja nälänhädän? Pelastaisinko miljoona nälkään kuolemassa olevaa lasta, vaiko ehkä vapauttaisin kaikki jotka ovat vankiloissa tai pakkotöissä leireillä joissain kamalassa diktatuurivaltioissa?
No ei tietenkään - minähän ensimmäiseksi poistan sen patin jonkun Takahikiällä elävän peräkamarin aikamiespojan Uolevin persiistä! Mikä muka voisi ollakaan sen tärkeämpää? Tärkeimmät asiat ensin. Ja sen Sepon minä laitan alottamaan tupakkilakon, kun se tupakointi on niin epäterveellistä. Jumalallista priorisointia viimeisen päälle.
Ai ne miljoonat nälkään kuolevat lapset jossain Afrikassa? No nyt ei kuule millään ehdi kun on tässä todella paljon tärkeämpia asoita ensin hoidettavana! Marjataltakin on teesihti hukassa, eikä ilman sitä saada kunnon teetä pappilan seuroihin. Tärkeimmät asiat ensin! Priorisointi, se priorisointi nääs.
5. ja te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu teille niinkuin lapsille: "Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee;
6. sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa".
Heprealaisille 12:5 - 6