RKP ja Moskovan häpeärauha 13.3.1940

Kuka oli tämä toimittaja?

Sodanaikaisen eduskunnan ns. rauhanoppositio koostui lähinnä pelkästään kommunisteista ja suomenruotsalaisista! RKP oli suurin puolue siinä sakissa.
Surut eivät tunnetusti kunnostautuneet Suomen puolustamisessa, mutta selkään puukottamisessa sitäkin enemmän.
Mitä niin pahaa me suomalaiset olemme tehneet, että olemme saaneet tuollaisen vähemmistön riesaksemme!!??

Muista ottaa niitä pillereitä sännöllisesti. Nytt olet näköjään unohtanut...

Kyllä virallinen Ruotsi ja muut pohjoismaat pelasi tosi luihua peliä Suomalaisten kanssa Talvisodan aikana!

Tällaisia taustoja vasten on helppoa ymmärtää jos asenne Ruotsia kohtaan on vähän kitkeräkin ajoittain.

*Uutinen eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan suostumisesta Neuvostoliiton rauhanehtoihin vuotaa ruotsalaisiin iltapäivälehtiin.*

Viimeisenä karhunpalveluksenaan Ruotsi vuodatti julkisuuteen sen, että Suomi oli valmis hyväksymään nuo järkyttävät rauhanehdot ja tämä tapahtui *KESKEN* neuvotteluiden, jolloin Suomi yritti vielä saada lievennyksiä ehtoihin!!

http://www.mil.fi/perustietoa/talvisota/index.html

Talvisodan 79. päivä, 16.2.1940

Ruotsalainen iltapäivälehti Folkets Dagblad Politiken paljastaa Tannerin salaisen matkan Tukholmaan ja Ruotsin kielteisen kannan olla tukematta Suomea. Ruotsin pääministeri Hansson vahvistaa lehden tiedot ja korostaa, ettei Ruotsin kanta ole muuttunut.

Talvisodan 80. päivä, 17.2.1940

Ruotsissa Tukholmassa ilmestyvät sanomalehdet arvostelevat voimakkaasti pääministeri Hanssonin ja Ruotsin hallituksen kantaa olla auttamatta Suomea.

Moskovassa Ruotsin pääministerin Suomelle kielteinen lausunto herättää tyytyväisyyttä ja Neuvostoliiton johtavissa piireissä ollaan sitä mieltä, että Suomen kohtalo on nyt lopullisesti ratkaistu.

Englannin ja Ranskan sanomalehdistö arvelee Ruotsin vielä katuvan päätöstään.

Talvisodan 82. päivä, 19.2.1940

Ruotsin kuningas Kustaa V kutsuu Tannerin matkasta aiheutuneen kohun vuoksi Ruotsin hallituksen koolle.

Ruotsin kuningas antaa lausunnon, joka vahvistaa, ettei Ruotsi tule auttamaan Suomea sen taistelussa Suomeen hyökännyttä hirvittävää vihollisylivoimaa vastaan.

Talvisodan 83. päivä, 20.2.1940

Ruotsalaisista vapaaehtoisista koottu Svenska Frivilligkåren liitetään Suomen kenttäarmeijaan. Ruotsalaiset vapaaehtoiset valmistautuvat ottamaan rintamavastuun pohjoisessa Lapin Ryhmältä.

Talvisodan 85. päivä, 22.2.1940

Ruotsi pelkää sotilaallisen avunannon Suomelle kietovan sen suursotaan.

Ruotsissa maan Suomen-politiikka saa ensimmäisen kamarin hyväksymisen. Kaikki vapaaehtoinen apu kuitenkin kehotetaan antamaan Suomelle.

Talvisodan 86. päivä, 23.2.1940

Ulkomisteri Tanner vastaanottaa iltapäivällä tiedon Tukholmasta, jossa Suomen hallitus saa Neuvostoliiton täsmälliset vaatimukset rauhanehdoille.

Rauhanehdot ovat tyrmistyttävät. Tyrmistystä lisää Ruotsin kielteinenvastaus Suomen pyyntöön myöntää kauttakulkuoikeus länsi- liittoutuneiden avustusjoukoille.

Neuvostoliitto vastaa Ruotsin noottiin koskien vastalausetta Pohjois-Ruotsin Pajalassa tapahtunutta neuvostokoneiden pommitusta.

Neuvostoliiton virallinen uutistoimisto TASS kumoaa tiedot neuvostokoneiden suorittamista pommituksista. Sitaatti: "valheellisina ja pahansuopina väitteinä."

Talvisodan 87. päivä, 24.2.1940

Kööpenhaminassa kokoontuvat Ruotsin, Tanskan ja Norjan ulkoministerit.

Yhteisellä päätöksellä Pohjoismaat eivät anna Suomelle sotilaallista tukea, eivätkä salli vieraiden joukkojen läpikulkua alueillaan. - Suomi on yksin.

Talvisodan 88. päivä, 25.2.1940

Skandinavian ulkoministerit julistavat maittensa puolueettomuutta ja korostavat rauhantahtoaan.

Talvisodan 89. päivä, 26.2.1940

Ulkomininisteri Tanner saapuu illalla Tukholmaan ja tapaa Saksasta tunnustelumatkalta saapuneen professori T. M. Kivimäen joka esittää raskaidenkin rauhanehtojen hyväksymistä. Ulkoministeriö informoi rauhanehdoista Suomen Pariisin lähettilästä Holmaa sekä Lontoon lähettilästä Gripenpergiä.

Talvisodan 90. päivä, 27.2.1940

Ulkoministeri Tanner neuvottelee Tukholmassa Ruotsin pääministerin Hanssonin kanssa.

Ruotsin hallituksen kanta ei muutu: Suomea ei auteta.

Tanner ehdottaa yhteistä puolustusliittoa Neuvostoliiton etenemisen estämiseksi. Tanner tapaa myös Neuvostoliiton Tukholman suurlähettilään rouva Aleksandra Kollontain.

Talvisodan 93. päivä, 1.3.1940

Rintamavastuun Sallassa ottaneen ruotsalaisen vapaaehtoispataljoonan Stridsgruppen SFK:n päällikkö, everstiluutnantti Magnus Dyrssen kaatuu vihollisen tykistötulessa

Länsiliittoutuneet ilmoittavat lähettävänsä 50 000 sotilasta ja ilmavoimia, mikäli Suomi esittää virallisen avunpyynnön ennen 5.päivä maaliskuuta.

Suomi viivyttää rauhanehtoihin annettavaa vastausta Neuvostoliitolle.

Ulkoministeri Tanner antaa haastattelun Dagens Nyheter-lehdelle.

Haastattelussaan ulkoministeri Tanner tähdentää ulkomaisen avunkiireellisyyttä samalla painottaen Suomen neuvotteluvalmiuttarauhan aikaansaamiseksi.

Talvisodan 94. päivä, 2.3.1940

Ulkoministeri Tanner selostaa eduskunnan ulkoasiainvaliokunnallesyyt siihen miksi myönteisen vastauksen antamista Neuvostoliittoon on lykätty.

Ruotsin ulkoministeri Günther viivyttää Suomen vastauksen lähettämistä Moskovaan.

Liittoutuneet pyytävät lupaa joukkojensa kuljettamiseksi Suomen avuksi Norjan ja Ruotsin läpi.

Norja ja Ruotsi antavat lupapyyntöön kieltävän vastauksen.

Talvisodan 95. päivä, 3.3.1940

Ulkoministeri Tanner soittaa Ruotsin ulkoministeri Güntherille.Suomi on valmis rauhan-neuvotteluihin

Talvisodan aikana hurrit kunnostautui näin:

Suomen ruotsalainen STT:n johtaja vuoti rauhanehtojen hyväksymisen kesken Moskovan neuvotteluiden Ruotsin lehtiin. Tämän hurrin ”vuotopuhelu” Tukholmaan katkaistiin liian myöhään. Hän oli kuullut eduskunnan kuppilassa keskustelun, jossa eräät kansanedustajat varomattomasti käsitteli rauhansolmimisen ehtoja ja mistä eduskunta oli äänestämällä päättänyt. Siis hyväksyä mitkä ehdot hyvänsä rauhan aikaansaamiseksi. Ruotsiin yritettin vaikuttaa että se estäisi lehtiä kirjoittamasta asiasta, mutta kun osa Ruotsin sanomalehdistä julisti rauhanehtoja suurin otsikoin ja turhapa siellä Moskovassa oli enää tingata rajan paikasta. Tuolloin neuvotltiin rajan kulkemisesta siten, että Sortavala ja Viipuri olisivat jääneet Suomelle.

STT:n johtaja sai pienet sakot ja Suomi menetti Moskovan pakkorauhassa Sortavalan ja Viipurin! Samat menetykset kertautui 1944 ja sittemmin Pariisin rauhassa.