Miten kauan nämä epäilyt kaksisuuntaisesta kestää kun elämänikäistä diagnoosia ei tule millään? Olen neljättä vuotta kuntoutustuella kaksisuuntaisesta, mutta kaikissa papereissa lukee epäily pibo 2. Olen ollut nyt 15 vuotta avohoidossa. Pari suljetun jaksoa ja olen koko elämäni aikalailla ehtinyt vetää alas. On mennyt työpaikat, lapset, omaisuus, luottotiedot. On päihdeongelmaa ja yliseksuaalisuuttakin ( muka). Siitä sentään ovat päässeet yksimielisyyteen että olen todella persoonallisuushäiriöinen.
kuinka kauan kaksisuuntaisen epäily?
foogyduh
560
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Epäily oli siitä saakka kun jouduin 16-vuotiaana suljetulle, mutta virallisen diagnoosin sain vasta 27-vuotiaana. En ole ollut ikinä kuntouksessa, enkä työkyvytön ellei sitten 1-2 viikon sairaslomia lasketa. Olen työelämässä.
Mikähän siinä sitten maksaa, kun koodin 112 sain jo 2011 ja ei kai sitäkään vedoten epäilyyn voi pelkästään saada. Pysyvä eläkekin olisi jo kiva. En näe itseäni enää työelämässä.
Olin teini-iässä jonkin verran mielenterveyspalvelujen piirissä, lyhyesti jopa osastollakin. Sitten meni 10v kunnes aloitin uudestaan käymään psyk.polilla puolisoni aloitteesta. Diagnoosin sain noin puolentoista vuoden juttelun ja noiden teiniajan tietojeni "vapauttamisen" jälkeen. Nyt vähän kaduttaa että annoin luvan käyttää niitä, sillä uskon että olisin ehkä saanut ahdistus, masennus ja pari muuta diagnoosia, enkä tätä kaikenkattavaa bipoa.
En tiedä kauanko sitä epäiltiin ennen kuin minulle diagnoosi lätkäistiin, mutta diagnoosin sain hieman ennen 29v synttäreitäni ja hoitokontakti on ollut jostain 14-vuotiaasta saakka, tosin välillä ollut vähän taukoja, pari kertaa vuodenkin verran kun on mennyt joko liian lujaa tai ollut vain muita kiireitä ja hyvä olo.
Minä olen ollut masentunut 8 vuotiaasta, mutta hoitoon pääsin/hakeuduin vasta 21-vuotiaana. Sitä ennen ei mitään hoitoa vaan menin normi "tyhmä,laiska ja saamaton" diagnoosilla. En kyllä tiennyt aiemmin että mitään hoidettavaa olisi ollut kun luulin että kaikista tuntuu koko ajan pahalle niin kuin minusta. Minä vaan olen ruikuttaja. En muista kuka se oli kun sanoi lopulta minulle että ei ole normaalia tuntea noin. Oli aika tajunnan räjäyttävä hetki kyllä. Olin monta päivää ihan sumussa kun koitin tajuta että muut ei eläkään niin kuin minä. Että kaikki ei haaveilekaan päivittäin kuolevansa. Mä en hirveästi osaa kyllä sanoa terveydentilastani kun mulla on hävinnyt vuodet 2000-2010. Kannasta saan nyt luettua tietojani.