Älykkyyttä on muutakin kuin akateemista

Vai että suuret ikäluokat ovat jäämässä pois työelämästä? Nuorimmatkin suurista ikäluokista täyttävät tänä vuonna 65 vuotta ja keskimääräinen eläkkeellejäänti-ikä Suomessa on ollut siinä 61 vuoden paikkeilla. Kuinka suuren osan suurista ikäluokista luulet olevan vielä työelämässä?

Akateemisuus on tekniikkalaji, niin kuin pujottelu. Luetaan kirja, lainataan siitä muutama ajatus ja lisätään oma näkemys. Siinä kaikki.

Kysyn_vain kirjoitti:

Vai että suuret ikäluokat ovat jäämässä pois työelämästä? Nuorimmatkin suurista ikäluokista täyttävät tänä vuonna 65 vuotta ja keskimääräinen eläkkeellejäänti-ikä Suomessa on ollut siinä 61 vuoden paikkeilla. Kuinka suuren osan suurista ikäluokista luulet olevan vielä työelämässä?

Lue lisää

Suuret ikäluokat jäivät pois työelämästä, siitä huolimatta työttömiä on paljon, mitä mättää?
Taitaa olla niin, ettei nuoremmalla ikälulokalla ole työhaluja

miettiläs kirjoitti:

Akateemisuus on tekniikkalaji, niin kuin pujottelu. Luetaan kirja, lainataan siitä muutama ajatus ja lisätään oma näkemys. Siinä kaikki.

Kirjasta luetun tiedon ymmärtäminen ja soveltaminen käytäntöön on todellista viisautta. Ei pidä väheksyä lukemisen tärkeyttä. Jokainen hakee tarvitsemansa tiedon tai ajanvieton ko. tavalla. Ilman tietoa ei olisi työtä ammatista riippumatta, puhumattakaan koko yhteisön hyvinvointia.

Ei muuten yhtään huonompi veistely, kenestä onkaan lähtöisin.

Sehän ilmeisesti pitää paikkaansa että mm. vähemmän jostain aiheesta tietävät voivat olla hyvinkin varmoja omasta asiantuntijuudestaan, kun taas enemmän aiheesta tietävä tajuaa paremmin miten rajallinen se oma tieto lopulta onkaan.

Sama asia jos on tyhmä, on paljon helpompi olla varma asioista jos ei osaa hahmottaa asioita monelta kannalta ja niiden eri puolia.ja yhteyksiä. Asioiden laajempi hahmottaminen ja niistä enemmän tietäminen kun tekee vastauksista epävarmoja tai vähintään siltä kuulostavia kun tietää että mitä minä nyt sanan koskee mahdollisesti vain tiettyä tilannetta, koska muuttujia on niin paljon ja toisessa tilanteessä tämä ei välttämättä pidä paikkaansa eikä halua olla epärehellinen että näin väittäisi.

Samaan aikaan joku tampio voi paukutella henkseleitä omasta varmuudestaan, koska ei yksinkertaisesti tajua asian kaikkia puolia. Ja monet helposti vietävät ovat mukana täysillä koska pakkohan asian on olla totta jos joku sitä noin varmana puhuu.

Riehuminen on merkki siitä, että aktiviteetteja ei ole riittävästi. Riehujat ovat melko usein laiskojen vanhempien, jotka eivät jaksa järjestää lapselle / lapsille riittävästi puuhaa ja tekemistä, perillisiä. Riehumisesta ei voi koskaan syyttää lasta vaan ainoastaan vanhempia, joitten käsityskyky ei riitä ohjaukseen. Miten lapselta silloin voi vaatia muuta?

Mistä tuo riehuminen tuli? Ei riehuminen oli vastakohta akateemiselle "älykkyydelle".

Älä höpsi. Kukaan ei ratko yhtään mitään ilman jonkin asteisia eväitä, joilla pystyy ratkomaan. Palikat täytyy olla ennen kuin rakentaminen onnistuu.

Älykkyys on, niin monisäikeinen, monihaarainen ,monisävyinen, monirihmainen ja monitahrainen asia.
Lukutaidoton voi olla kirjailijaa älykkäämpi.
Simpanssi voi olla ihmistä älykkäämpi.
Älykkyys voi kääntyä älyttömyydeksi noin vain.
Mistä päästä älykkyyttä sitten pitäisi mitata,
Etupäästä, takapäästä, alkupäästä, loppupäästä.
Älykäs on älyttömien joukossa yksinäinen,
samoin kuin älytön älykkäiden joukossa,
mutta vaikea on sanoa kuka kukin on?

= älykkyys vastaan viisaus. Järkevyys/viisaus tulee monesti kokemuksen kautta, ei välttämättä sisäsyntyisenä.

Ja on huomioitavaa että oli älykäs tahi viisas tai molempia, ihmisellä saattaa olla vielä esim. ideologiasta johtuvia sokeita alueita, mm. omat uskomukset, joihin hän ei keskitä samanlaista itsetutkiskelua tai kriittistä ajattelua kuten ehkä muihin asioihin elämässään.

Todellinen viisaus punnitaankin siinä pystyykö tarvittaessa kyseenalaistamaan myös omat dogmansa jos näyttää ettei todellisuus ei tue niiden olemassaoloa.

Mitä tarkoitat sillä, että "luonto päättää yksilöiden arvon"? Tarkoitatko, että esimerkiksi kivillä ja puilla on käsityksiä yksilöiden arvosta?
Ihmisten luonnollisille ominaisuuksille, so. kuten vilkkuluomirefleksi - paljon muita geneettisesti täysin määräytyneitä toimintojahan ihmisellähän ei ole; niitä harvoja on turhaa alkaa listata - arvo ei näytä olevan vakio.
On siten kummallista - - väittää, että luonto päättäisi yksilöiden arvon, sillä ihmiset näyttävät päättävän sen, vaikka luonnollinen, so. synnynäinen ominaisuus olisi ja pysyisi samana.

p.s. en viittaa yllä esimerkiksi autonomisen hermoston toimintaan, jossa on tietysti enemmän geneettisesti määräytynyttä, kuten aivastelu, tms.

Yllättävän vihamielinen suhtautuminen aloittajan postiin. Kerrot välttäväsi yksilöiden arvostelua, mutta samassa postauksessa sitten heittelet noita sarkasmi tagejasi, joka minulle joka olen ollut sarkasmin liikakäyttäjä vuosia sitten, tuo on minimissäänkin selvä merkki ylimielisyydestä toista kohtaan. Itse onneksi karistin moisen luonnevian aikoinaan tiedostamalla toimintani.

Itsekin ihmettelen tuota luonnon päättämistä yhtään mistään. "Luonto" kun on täysin ennalta-arvaamaton ja satunnainen elementti, joka ei todellakaan automaattisesti erottele ns. parempia huonommista, vaan kyse on useimmissa tapauksissa sattumasta. Paremmat lähtökohdat voivat tietyissä tilanteissa parantaa selviytymismahdollisuuksia, mutta ne eivät niitä takaa millään tavalla.

Ja siinä vaiheessa kun aletaan muutenkin puhua asioista "luonnon" mittakaavassa, yksilötaso jää lopulta melko pieneksi ja merkityksettömästi ja populaatiot ovat jo järkevämpi tarkastelukulma.
Mm. muurahaiset ovat yksi hyvin menestynyt eliöryhmä, mutta mitä merkitystä on yhdellä työläisellä tai edes yhdyskunnalla kokonaisuuden kannalta jos laji muuten menestyy? Ja se menestyy sillä että se höydyntää isoja populaatioita, jolloin laajempikin tuho kohtaa vain tiettyjä yhdyskuntia muiden jatkaessa toimintaansa.

Myös ihminenkin on lopulta menestynyt vain yhteistyön ja yhteisen avunannon ansiosta ja tähän menestyksen syihin kuuluu myös lajin heikommista yksilöistä huolehtiminen. Heikompien ryhmään kun ovat kuuluneet myös lapset (tulevaisuus) ja vanhukset (kokemus). Mm. joku Stephen Hawkingkin kaltainen saattaa lopulta olla hyvinkin merkittävä tekijä tulevaisuutta vaikka hän yksilönä onkin rampa eikä selvitymiskykyinen tahi "kelvollinen".

Yksilönä ihminen ei ole erityisen hyvä selviytymisessä. Mitätön suoja ja paranemiskyky sekä fyysisiä vammoja että tauteja vastaan. Olemattomat luontaiset puolustautumisvälineet. Ei erityistä voimaa tai nopeutta. Suunnattoman pitkä raskausvaihe, sekä aika jonka kestää että lapsi pystyy selviytymään itsenäisesti.

Jo ns. yksinkertaisemmasta eliömaailmasta löytyy esimerkkejä jotka voittavat ihmisen helposti kullakin osa-alueella, jotkut jopa useammalla.

Jo mitättömältä näyttävä vamma voi ajaa ihmisyksilön tilaan, jossa se ei enää selviä ruuan hankinnasta ja selviytymisestä omin voimin ja jäisi nopeasti itseään tehokkaampien petojen armoille. Ja juuri tässä yhteistyö on taannut ihmisen menestymisen ja leviämisen lajina.

Sinä voit olla kaikkein älykkäin, voimakkain, viisain ja lisääntymiskykyisin yksilö koko ihmiskunnasta, kehityksen seuraava taso, varsinainen Übermensch ja silti jo mitätön sattuma voi pyyhkäistä sinut ja jälkeläisesi pois.

Yksilön arvo on lopultakin hyvin rajallinen kun puhutaan ihmisistä ja ihmisten menestymisestä. Kaikki mitä me tähän mennessä olemme saavuttaneet, on yhteistyön ansiota, vaikka joukossa merkittäviä yksilöitä onkin. Mutta kun se merkittävinkään yksilö ei normaalisti selviä edes aikuisikään ilman ympäröivän yhteisön tukea.

Muun kuvitteleminen on harhaa.

Kivimuuli kirjoitti:

Yllättävän vihamielinen suhtautuminen aloittajan postiin. Kerrot välttäväsi yksilöiden arvostelua, mutta samassa postauksessa sitten heittelet noita sarkasmi tagejasi, joka minulle joka olen ollut sarkasmin liikakäyttäjä vuosia sitten, tuo on minimissäänkin selvä merkki ylimielisyydestä toista kohtaan. Itse onneksi karistin moisen luonnevian aikoinaan tiedostamalla toimintani.

Itsekin ihmettelen tuota luonnon päättämistä yhtään mistään. "Luonto" kun on täysin ennalta-arvaamaton ja satunnainen elementti, joka ei todellakaan automaattisesti erottele ns. parempia huonommista, vaan kyse on useimmissa tapauksissa sattumasta. Paremmat lähtökohdat voivat tietyissä tilanteissa parantaa selviytymismahdollisuuksia, mutta ne eivät niitä takaa millään tavalla.

Ja siinä vaiheessa kun aletaan muutenkin puhua asioista "luonnon" mittakaavassa, yksilötaso jää lopulta melko pieneksi ja merkityksettömästi ja populaatiot ovat jo järkevämpi tarkastelukulma.
Mm. muurahaiset ovat yksi hyvin menestynyt eliöryhmä, mutta mitä merkitystä on yhdellä työläisellä tai edes yhdyskunnalla kokonaisuuden kannalta jos laji muuten menestyy? Ja se menestyy sillä että se höydyntää isoja populaatioita, jolloin laajempikin tuho kohtaa vain tiettyjä yhdyskuntia muiden jatkaessa toimintaansa.

Myös ihminenkin on lopulta menestynyt vain yhteistyön ja yhteisen avunannon ansiosta ja tähän menestyksen syihin kuuluu myös lajin heikommista yksilöistä huolehtiminen. Heikompien ryhmään kun ovat kuuluneet myös lapset (tulevaisuus) ja vanhukset (kokemus). Mm. joku Stephen Hawkingkin kaltainen saattaa lopulta olla hyvinkin merkittävä tekijä tulevaisuutta vaikka hän yksilönä onkin rampa eikä selvitymiskykyinen tahi "kelvollinen".

Yksilönä ihminen ei ole erityisen hyvä selviytymisessä. Mitätön suoja ja paranemiskyky sekä fyysisiä vammoja että tauteja vastaan. Olemattomat luontaiset puolustautumisvälineet. Ei erityistä voimaa tai nopeutta. Suunnattoman pitkä raskausvaihe, sekä aika jonka kestää että lapsi pystyy selviytymään itsenäisesti.

Jo ns. yksinkertaisemmasta eliömaailmasta löytyy esimerkkejä jotka voittavat ihmisen helposti kullakin osa-alueella, jotkut jopa useammalla.

Jo mitättömältä näyttävä vamma voi ajaa ihmisyksilön tilaan, jossa se ei enää selviä ruuan hankinnasta ja selviytymisestä omin voimin ja jäisi nopeasti itseään tehokkaampien petojen armoille. Ja juuri tässä yhteistyö on taannut ihmisen menestymisen ja leviämisen lajina.

Sinä voit olla kaikkein älykkäin, voimakkain, viisain ja lisääntymiskykyisin yksilö koko ihmiskunnasta, kehityksen seuraava taso, varsinainen Übermensch ja silti jo mitätön sattuma voi pyyhkäistä sinut ja jälkeläisesi pois.

Yksilön arvo on lopultakin hyvin rajallinen kun puhutaan ihmisistä ja ihmisten menestymisestä. Kaikki mitä me tähän mennessä olemme saavuttaneet, on yhteistyön ansiota, vaikka joukossa merkittäviä yksilöitä onkin. Mutta kun se merkittävinkään yksilö ei normaalisti selviä edes aikuisikään ilman ympäröivän yhteisön tukea.

Muun kuvitteleminen on harhaa.

Lue lisää

Ihmisellä on mielestäni luonnolliset puolustautumisvälineet, sillä "hän syntyy ymmärryksensä aseiden kanssa" - kuten melko luontaisesti vakioisissa ympäristöissä kehittyvällä kyvyllä keksiä ja käyttää työkaluja. Ihmisen "ymmärryksen aseet" eivät ole perimällisesti määräytyneitä, pelkästään aivojen kannaltakin, sillä ihmisen menestys ei perustu - karkeasti sanottuna - ehdottomiin heijasteisiin, vaan niiden puutteeseen yhdistettynä kykyyn oppia, so. aivokuorelta ohjautuneisiin oppimisen vaikutuksiin, eli ehdollistumiin.
Lienee totta, että ihminen on menestynyt yhteistyön ja yhteisen avunannon ansiosta, mutta en tiedä mitään syytä pitää sitä perimällisesti määräytyneenä, vaan opittuna toimintana, jolla on perustansa ihmisen luonnollisessa perimällisen määräytymisen puutteessa, so. luonnollisessa avuttomuudessa, eli itseriittoisuuden puutteessa.
Esimerkiksi monet hyönteiset ovat itseriittoisia heijasteidensa takia, eikä niiden tarvitse oppia liittymään yhteen. Muurahaiset ovat mielenkiintoinen tapaus, koska niiden ehdottomat heijasteet ovat yhteisöllisiä. Ihmisen tapauksessa ei ole kuitenkaan kyseessä sellainen, koska hän kykenee oppimaan yhteisöllisyytensä pois - tai ylipäätänsä oppimaan sen -, toisin kuin muurahainen.
Ihmisen yhteistölliseen menestykseen ei tarvita oletusta siitä, että kyseessä olisi ehdoton heijaste - en tiedä väitätkö edes sellaista, vaan jatkan vain keskustelua -, vaan se saattaisi perustua myös esimerkiksi enemmän tai vähemmän pelkkään yleiseen luonnolliseen avuttomuuteen, sekä luonnolliseen kykyyn kehittää ratkaisuja siihen - joiden seuraukset eivät ole perimällisesti määräytyneitä. Esimerkiksi vanhemmille saattaa olla kokemuksen opettamaa, että on hyödyllistä ehdollistaa lapsensa muodostamaan yhteisöjä, eikä selviytymään yksin, jonka seurauksena jälkeläiset ehdollistetaan yhteisöihin ja ehdollistamaan omatkin lapsensa yhteisöihin, jolloin kyseessä olisi pelkästään oppimisen avulla tapahtuva yhteisöllisyyden synty.

Minä en ota kantaa siihen onko yhteisöllisyys/yksilöllisyys opittua, vaan väitettä että luonto jotenkin arvottaisi yksilöitä ja heidän arvoaan (oletettavasti yhteisölle) vain pelkän lisääntymisen perusteella. Ja yksilön arvosta yleisestikin. Osin varmaan puhumme toistemme ohi, mutta tarkoitukseni olikin vastata pohjakommenttiin, ei suoraan sinulle.

Ihmisellä ei ole luontaisia aseita puolustautua vaikka leijonaa tai muuta vastaavaa petoa vastaan yksilö vastaan yksilö tilanteessa.

Eikä edes erityisen hyvää selviämisen mahdollisuutta edes alkeellisilla aseilla tai työkaluilla joita pystyy valmistamaan ilman erikoisosaamista ja muiden apua.

Myös kehon puolustautumiskyky taudinaiheuttajia vastaan on hyvin rajallinen (esim tulehdukset taistelussa syntyneistä vammoista) ja ennen ns. modernin lääketieteen ja ymmärryksen kehittymistä jopa yksinkertaiset haavat saattoivat olla tappavia. Myös lapsikuolleisuus oli runsasta. Pelkästään hygienian vaikutuksen ymmärtäminen hoidossa on melko tuore ilmiö kun katsotaan koko ihmisen kehityskaara.

Ja tämän takia sanoin että ihminen itsessään ei ole mitenkään erityisen lahjakas verrattuna moniin muihin eläimiin ja että menestyminen lajina vaatii vähintään jonkinasteista yhteistoimintaa.

Ymmärrän mitä tarkoitat sanomalla "hän syntyy ymmärryksensä aseiden kanssa", mutta käytännön todellisuudessa olisi aika julmaa katsottavaa kun laitat esim. vuoden-parin ikäisen lapsen puolustautumaan yhtä pitkän ajan kehittynyttä nälkäistä petoeläintä vastaan. Ja puhun nyt ns. absoluuttisesta iästä.

Mainitsemiesi "ymmärryksensä aseiden" haudonta-aika on pitkä ja ne vaativat hoitoa ja vaalimista että niiden terä saadaan käyttökuntoon. Ne eivät tosiaan ole hyödynnettävissä heti syntymästä vaikka ne syntymässä saadaankin. Syntymän ja käyttöönoton välinen aika on melko pitkä verrattuna moniin muihin eläimiin ja se tarkoittaa että ihminen yksilönä aloittaa alakynnestä vaikka potentiaali on todella korkealla.

Myös yksilön kyky oppia on rajallinen, jos ainoa tietoa tuottava ja keräävä lähde on yksilö itse, ilman yhteisön tuomaa apua.

Ilman kerättyä tietoa ja muita sinua opastavia yhteisön jäseniä lähes ainoa keino on yritys erehdys. Ja se ei tosiaan ole yksilön kannalta turvallinen menetelmä vihamielisessä ympäristössä. Saati että ihminen on täysin avuton useita kuukausia syntymänsä jälkeen ja vielä senkin vaiheen päätyttyä lähes kykenemätön selviytymään muuten kuin poikkeusolosuhteissa.

Tällaista tiedetään tapahtuneen, mutta siinä tilassa kasvaneet ihmiset taas eivät välttämättä enää pysty käyttämään näitä ymmärryksen aseitaan sillä potentiaalilla mikä toisissa olosuhteissa olisi mahdollista. Yleensä käyttäytyminen on jokseenkin taantunutta, kun aika jonka turvallisissa olosuhteissa kasvanut ihmistaimi käyttää taitojen kartuttamiseen ja hiomiseen, meneekin selviytymistaisteluun ja ruuan hankintaan.

Esim. kyky hyödyntää työkaluja tehokkaasti ei ole vaistonvarainen toiminto, kuten esim. kissoilla on kynsien käyttäminen. Suuri osa osaamistamme asioista on opittu meitä ympäröivän yhteisön ja sen (sukupolvien ajan) keräämän tiedon ansiota. Ihminen oppii tiettyjä asioista helpommin tietyssä vaiheessa, mutta siinä vaiheessa hän taas ei fyysisesti ja henkisesti ole täysikasvuinen.

Ihminen pystyy selviämään yksilönä tiettyyn rajaan, mutta toimittaessa yksilönä suurin osa ajasta ja energiasta menee selviämiseen, jos sinulla ei ole mahdollisuutta turvautua ympäröivän yhteisön sinulle tarjoamaan apuun, suojelun, ruuan, hoidon tms, muodossa. Ja mitä käy vammautuessa tai vakavamman infektion iskiessä? Kuka hankkii ja varmistaa ravinnonsaannin sillä ajalla? Tai jos vamma on hoidettavissa, mutta vaatii erikoisosaamista tai on hankalassa paikassa? Ongelma joka länsimaisen yhteiskunnan syleilyssä voi olla lähinnä ikävä haitta, tarkoittaa toisissa olosuhteissa varmaan kuolemaa.

Yhteisöllisyydestä on myös huomattavasti helpompaa oppia pois, kun samaan aikaan voi kuitenkin hyödyntää yhteisöllisyyden jo tuottamia hedelmiä.

Akateemikkona en yhdistä edes viisautta välttämättä akateemisuuteen, vaan ennemminkin näsäviisauteen. Olin paljon ylimielisempi, ennen kuin aloin opiskella yliopistolla. Olin esimerkiksi ateisti.
Nykyään ymmärrän olevani tyhmä - olen mieluummin oikeassa tässä asiassa, kuin toisissa - ja liityin kirkkoon. Sitä edelsi älyllinen työskentely ja älyn hylkääminen - ei tietysti kaikissa asioissa, kuten ammatissani, vaan riittää kunhan tunnistaa, missä sitä pitää soveltaa ja missä ei. Tietysti jos en olisi koskaan alkanut opiskella yliopistolla, saattaisi olla, että olisin aivan toisessa tilanteessa nykyään - kuten viisastelemassa kilpaa. Älyn hylkääminen ei tietenkään itsessään johda uskontoon, vaan epätoivoon omista kyvyistä - siinä tilanteessa voi tosin etsiä uskontoa.
Poikkeuksellisen pahansisuisille ihmisille kirjojen lukeminen saattaa tehdä hyvää, aivan kuten jos jonkun täytyy oppia kantapään kautta, niin on parempi että se käy nopeasti. Mikään ehdoton edellytys se ei viisaudelle ole, eikä siihen välttämättä johda.

Nimimerkki VOIPERKELESENTÄÄN osoittaa omalla kirjoituksellaan suunnatonta "sielun sivistystä". :-DDD Tyypillistä vakaumuksellisen vasemmistolaisen ajatusmaailmaa: Vihataan niitä, joiden äidinkieli on ruotsi. Vihataan niitä, joilla on oppimiskykyä ja -motivaatiota hankkia vaikka akateeminen tutkinto. Vihataan ja kadehditaan niitä, jotka pärjäävät työelämässä ja saavat ihan oikeaa (mutta liian pientä) palkkaa. Vihataan niitä, joilla on sisua pyörittää yritystä.

Eikö olisi itsellekin hauskempaa, jos myöntäisi tosiasiat: En koskaan välittänyt opetella niitä asioita, mitä koulussa yritettiin opettaa. Älyni ja oppimiskykyni eivät riittäneet kunnolla edes amiston läpäisemiseen. En halua tehdä työtä, koska ilmankin elää. En viitsi panostaa muuhun kuin kadehtimiseen, en ainakaan itseni kehittämiseen. Ja ennen kaikkea: ITSE OLEN TIENI VALINNUT, EN ENÄÄ SYYTÄ MUITA LUUSERIUDESTANI.

AkateeminenÄiti kirjoitti:

Nimimerkki VOIPERKELESENTÄÄN osoittaa omalla kirjoituksellaan suunnatonta "sielun sivistystä". :-DDD Tyypillistä vakaumuksellisen vasemmistolaisen ajatusmaailmaa: Vihataan niitä, joiden äidinkieli on ruotsi. Vihataan niitä, joilla on oppimiskykyä ja -motivaatiota hankkia vaikka akateeminen tutkinto. Vihataan ja kadehditaan niitä, jotka pärjäävät työelämässä ja saavat ihan oikeaa (mutta liian pientä) palkkaa. Vihataan niitä, joilla on sisua pyörittää yritystä.

Eikö olisi itsellekin hauskempaa, jos myöntäisi tosiasiat: En koskaan välittänyt opetella niitä asioita, mitä koulussa yritettiin opettaa. Älyni ja oppimiskykyni eivät riittäneet kunnolla edes amiston läpäisemiseen. En halua tehdä työtä, koska ilmankin elää. En viitsi panostaa muuhun kuin kadehtimiseen, en ainakaan itseni kehittämiseen. Ja ennen kaikkea: ITSE OLEN TIENI VALINNUT, EN ENÄÄ SYYTÄ MUITA LUUSERIUDESTANI.

Lue lisää

Suunnilleen näin minäkin asian näen. Tuo kiroilunimimerkki kyllä osoitti aika hyvin, millaista on niillä, joista koulumaailmassa käytetään sanontaa "saattaen vaihdettava". Mahtaako hän oikeasti ajatella, että hän todistaa itsellään tai kaltaisillaan olevan jotakin lahjakkuutta, joka ei ole akateemista. Yleensä ihmiset, joilla on kykyjä - olkoot sitten akateemisia tai esim. taiteellista lahjakkuutta ja kädentaitoja - löytävät kyllä paikan yhteiskunnassa. Kyllähän ihminen voi arvostaa itseään paljon paremmin, jos sen perustana ei ole toisten haukkuminen tai kadehtiminen!

Teille kahdelle tämä voiperkelesentään kertoo sellaisen pikkuseikan, että: Ihminen on rehellinen, kouluja käynyt, mutta mutta ja mutta. Omaa myös sivistystä, myös sielun sellaistaa. Sitä ei kaikki opi vaikka lukisi kuinka korkeakoulututkintoja, ja svenska akadeemeja ja yksi hyvä esimerkki täysistä idiooteista on rannikkohurrit, jotka saa mellastaa täällä miten tykkää ja aina on paikka auki vaikka äö olisi 2. Juontaa juurensa jonnekin 300 vuoden päähän jolloin hurrit "omisti" tämän paskabn. Hyvä esimerkki on tämä (toivottavasti ei ikinä enää pääse ministedriksi) pikkunappula armeijaa käymätön nappula, joka oli kokoomusperseennuolija ja pakostakin tulee mieleen, että millä meriiteillä se edes pääsi puolustusministeriksi. Armeijapelkuri.. Mutta teistä kahdesta #viisaasta sivistyneestä" voisi sanoa, että se koira älähtää mihin kalikka kalahtaa. Ruotsinkieltä ei tässä maassa tarvita ja hyvänä esimerkkinä oli se poru mikä tuli, jostain postin mainokuorista, että pitää saada ruotsinkielikin kansiin.. Voi saatana sentään, jätepaperiin.. siinä sitä on hurriloiden sivistystä

"koulutetut (kenellä on varaa) eli eliitti " Tämä oli hyvä! En ole ikinä aikaisemmin osannut lukea itseäni eliittiin, vaikka akateeminen koulutus onkin, ja ihan ok-palkkainen työkin.

Suomessa on jokaisella varaa kouluttautua, opintolainaan saa valtion takauksen. Hyvin monet elelevät opiskeluajan jokseenkin niukoilla tuloilla, kyllä se on mahdollista, vaikka joskus ottaakin koville. Kaikilla ei kuitenkaan ole eväitä edes lukioon, yliopistosta puhumattakaan. Sille he eivät itse voi mitään. Kaikki eivät myöskään näe tarpeelliseksi kouluttautua tai kehittää itseään. Silloin kyseessä on oma valinta. Kummin päin tahansa, on todella outoa - ja täysin perusteetonta - kadehtia ja vihata niitä, jotka kouluttautuvat! Eivät he ole tehneet sinulle mitään pahaa - pikemminkin paljon hyvää.

Jos lapsen lukuaineiden arvosanat peruskoulussa eivät ole hyviä tai edes kelvollisia, on syytäkin huolestua edes vähän. Arvosanaan vaikuttavat koetulosten lisäksi monet muut seikat: yrittäminen, huolellisuus, tuntiaktiivisuus jne. Nämä ovat sellaisia seikkoja, joihin oppilas itse ja hänen kotijoukkonsa voivat vaikuttaa - täysin riippumatta siitä, kuinka akateemisesti oppimiskykyinen lapsi on.

Opetushallituksen määrittelemien arvosteluperusteiden mukaisesti annoin Heidille englannista päättöarvosanaksi kahdeksan, vaikka koetulokset olivat kuutosen luokkaa. Hän ei läpäissyt lukion ensimmäistä kurssia. Tässä on sellainen ristiriita, jolle peruskoulun tai lukion opettaja ei voi mitään, ei myöskään oppilas tai hänen vanhempansa.

herraPutinille: Yritit epäilemättä sanoa jotakin, mutta tekstissäsi ei ole mitään tolkkua. Ehkä äidinkielesi ei ole suomi? Ehkä ajatuksesi ei kulje lainkaan selkeästi? Ehkä olit kunnon kännissä?