Tietenkin siellä taas yritetään vedota siihen höpö höpöön, että Nietzsche muka tarkoitti kirjoituksillaan jotain henkistä kasvua. Tyyppi, joka oli loppuelämänsä hoidon tarpeessa? Kaikkea kanssa. Aivan selvää vahvemman oikeudella elvistelyä, sitä samaa, jota kaikenlaiset valkoisten ylivaltaa puolustavatkin käyttivät.
Käsitys itsestä muita ylempänä ja parempana olentona kuuluu kuitenkin selvästi sekä akuutin että nuoruusiässä kroonistuneen ateismin tyypillisiin oireisiin. Tapaamme tätä samaa muillakin ateisteilla: Marx, Mao, Kim Il-Jong, Stalin, Molotov, Castro, Che jne. Lähes kaikki mainituista henkilöistä ovat mieltäneet itsensä omaa aikaansa edellä oleviksi suunnannäyttäjiksi. Jumalattomuus aiheuttaa ateistin sisimpään valtatyhjiön, jonka hän pyrkii täyttämään uskolla omaan itseensä. Näin näyttää käyneen myös Nietzschelle.
Yhtä kaikki, historia todistaa jälleen kerran jumalattomuuden kauheuden. Nietzsche vahvisti ja levitti sosiaalidarwinismin perustaa, uskoa epätasa-arvoisuuden oikeutukseen, ja siltä pohjalta ovat ponnistaneet myös muut rasistiset ajattelumallit, niistä räikeimpänä ja hirveimpänä juuri NATSISMI. On lähes selvää, että jos Nietzsche olisi ollut uskovainen ja pelännyt Jumalan rangaistusta kuten kristityn kuuluukin, ei Hitler olisi koskaan päässyt valtaan. Älymystö ei olisi ollut supremasismin saastuttamaa, vaan säällisiä, kuuliaisia ja nöyriä kristittyjä, jotka rakastavat lähimmäisiään näiden kaikki tarpeet huomioon ottaen. Juuri Nietzsche tappoi Jumalan ja Jumalan pelon katoamisen myötä katosi myös säällinen ja nöyrä rakkaus, muuttuen irtipäässeen pedon verenhimoiseksi saalistukseksi ja raa'aksi taisteluksi petojen keskenkin. Vasta kun kristillisen USA:n lujat, oikeamieliset miehet olivat ampuneet kaikki pedot verilammikoihinsa mätänemään, laskeutui rauha, onni ja tulevaisuuden usko taas takaisin eurooppalaisten sydämiin.
Harkitse siis tarkoin, kun joku ehdottaa sinulle ateismia elämänkatsomukseksi. Ilman rakkautta on vain sotaa ja aito rakkaus tulee Jumalasta. Vain Jumalan pelko saa epävarmat ja heikot luonteet kulkemaan oikeaa tietä ja juuri tämän paholainen haluaa ateismin avulla estää tapahtumasta saadakseen nämä epävarmat ja heikot luonteet valtaansa.
Käsitys itsestä muita ylempänä ja parempana olentona kuuluu kuitenkin selvästi sekä akuutin että nuoruusiässä kroonistuneen ateismin tyypillisiin oireisiin. Tapaamme tätä samaa muillakin ateisteilla: Marx, Mao, Kim Il-Jong, Stalin, Molotov, Castro, Che jne. Lähes kaikki mainituista henkilöistä ovat mieltäneet itsensä omaa aikaansa edellä oleviksi suunnannäyttäjiksi. Jumalattomuus aiheuttaa ateistin sisimpään valtatyhjiön, jonka hän pyrkii täyttämään uskolla omaan itseensä. Näin näyttää käyneen myös Nietzschelle.
Yhtä kaikki, historia todistaa jälleen kerran jumalattomuuden kauheuden. Nietzsche vahvisti ja levitti sosiaalidarwinismin perustaa, uskoa epätasa-arvoisuuden oikeutukseen, ja siltä pohjalta ovat ponnistaneet myös muut rasistiset ajattelumallit, niistä räikeimpänä ja hirveimpänä juuri NATSISMI. On lähes selvää, että jos Nietzsche olisi ollut uskovainen ja pelännyt Jumalan rangaistusta kuten kristityn kuuluukin, ei Hitler olisi koskaan päässyt valtaan. Älymystö ei olisi ollut supremasismin saastuttamaa, vaan säällisiä, kuuliaisia ja nöyriä kristittyjä, jotka rakastavat lähimmäisiään näiden kaikki tarpeet huomioon ottaen. Juuri Nietzsche tappoi Jumalan ja Jumalan pelon katoamisen myötä katosi myös säällinen ja nöyrä rakkaus, muuttuen irtipäässeen pedon verenhimoiseksi saalistukseksi ja raa'aksi taisteluksi petojen keskenkin. Vasta kun kristillisen USA:n lujat, oikeamieliset miehet olivat ampuneet kaikki pedot verilammikoihinsa mätänemään, laskeutui rauha, onni ja tulevaisuuden usko taas takaisin eurooppalaisten sydämiin.
Harkitse siis tarkoin, kun joku ehdottaa sinulle ateismia elämänkatsomukseksi. Ilman rakkautta on vain sotaa ja aito rakkaus tulee Jumalasta. Vain Jumalan pelko saa epävarmat ja heikot luonteet kulkemaan oikeaa tietä ja juuri tämän paholainen haluaa ateismin avulla estää tapahtumasta saadakseen nämä epävarmat ja heikot luonteet valtaansa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
"Vain Jumalan pelko saa epävarmat ja heikot luonteet kulkemaan oikeaa tietä "
Voihan se olla noinkin. Siksi kai uskovat tarvitsevat henkisiä kainalosauvoja.
Terveen itsetunnon ja terveet moraalikäsitykset omaava aikuinen ihminen ei kuitenkaan "jumalanpelkoa" tarvitse osatakseen toimia yhteiskunnassa ja omassa yhteisössään sosiaalisesti ja moraalisesti oikein. Moraalikoodi nousee hänen omasta sisäisestä arvomaailmastaan.
Mutta olet siis valmis jättämään heikot ja epävarmat yksilöt ajelehtimaan kohtalon virrassa silläkin uhalla, että he törmäävät juuri sen sillan palkkeihin, jota sinä olet ylittämässä ja aiheuttavat molskahduksesi ahneuden lian saastuttamaan virtaan tulevaisuuteen johtavan siltasi romahtaessa? Etkö näe, kuinka itsekästä ajattelusi on?
Päin vastoin. Käytännössä ilmenevä moraalini kestää varmasti vertailun keskivertokristityn moraalin kanssa ja juuri se vaatii minua myös työskentelemään vähempiosaisten hyväksi; ei vain saarnaamaan. Toimin parhaillaan aktiivina kahdessa eri hyväntekeväisyysjärjestössä, joista kummallakaan ei ole mitään uskonnollista taustaa. Ei jumalanpelko minua siihen aja, vaan aivan puhdas humanismi ja se, että minulla on aikaa uhrata siihen.
Monilla uskovilla riittää rakkautta vain omiin seurakuntalaisiinsa ja korkentaan niihin, joita he kuvittelevat voivansa käännyttää. Tekopyhää.
"Tietenkin siellä taas yritetään vedota siihen höpö höpöön, että Nietzsche muka tarkoitti kirjoituksillaan jotain henkistä kasvua. Tyyppi, joka oli loppuelämänsä hoidon tarpeessa? "
Miten kyseiset kaksi asiaa ovat muka jotenkin ristiriidassa keskenään, henkisen kasvun tarkoittaminen ja hoidon tarpeessa oleminen?
"Käsitys itsestä muita ylempänä ja parempana olentona kuuluu kuitenkin selvästi sekä akuutin että nuoruusiässä kroonistuneen ateismin tyypillisiin oireisiin."
Ei pidä paikkaansa, kyllä se käsitys itsestä ylempänä ja parempana olentona on enemmänkin uskovien puuhaa.
"Tapaamme tätä samaa muillakin ateisteilla: Marx, Mao, Kim Il-Jong, Stalin, Molotov, Castro, Che jne. Lähes kaikki mainituista henkilöistä ovat mieltäneet itsensä omaa aikaansa edellä oleviksi suunnannäyttäjiksi. "
Kyse on ateisteista joiden toiminnalla ei sinänsä ollut mitään tekemistä ateismin kanssa vaan olisivat voineet yhtä hyvin olla teistejä, kuten esim. Hitler oli.
"Jumalattomuus aiheuttaa ateistin sisimpään valtatyhjiön, jonka hän pyrkii täyttämään uskolla omaan itseensä. Näin näyttää käyneen myös Nietzschelle"
Ei ole mitään valtatyhjiötä.
"Yhtä kaikki, historia todistaa jälleen kerran jumalattomuuden kauheuden. "
Mutta miksi se että jotkut jumalattomat ihmiset ovat tehneet kauheuksia historian saatossa kertoisi mitään laajemmin ateismista ja olisi mitenkään oleellista nykyateismin kannalta?
"Nietzsche vahvisti ja levitti sosiaalidarwinismin perustaa, uskoa epätasa-arvoisuuden oikeutukseen, ja siltä pohjalta ovat ponnistaneet myös muut rasistiset ajattelumallit, niistä räikeimpänä ja hirveimpänä juuri NATSISMI. "
Niinpä, kummasti niille teisteille kelpasi Nietzschen ajatukset, aivan kuin Jumalaan uskominen ei mitenkään estäisi kauheuksien tekemistä. Olivat sitten natsit hyviä kristittyjä tai ei, sitä ei voida kiistä että he olivat teistejä ja uskoivat Jumalaan, ja että heidän kauheutensa todistavat ettei jumalattomuutta tarvita kauheuksien tekemiseen.
"On lähes selvää, että jos Nietzsche olisi ollut uskovainen ja pelännyt Jumalan rangaistusta kuten kristityn kuuluukin, ei Hitler olisi koskaan päässyt valtaan."
Nyt kuule teit pienen virheen päättelyssäsi. Olet puhunut kokoajan ateismin pahuudesta mutta nyt sitten tuot kristinuskon esille kuin se olisi jonkinlainen ateismin vastakohta. Ei, ateismin vastakohta on teismi, jota kristinusko kyllä edustaa muttei ole läheskään ainoa teismin muoto. Esim. ääri-islamistit jotka tekevät terroritekoja ovat yhtälailla teistejä kuin sinäkin ja totuus on se ettei itse teismistä ole estämään kauheuksia yhtään sen enenpää kuin ateististakaan. Se että onko ihminen ateisti vai teisti on merkityksetön, vain sillä on minkälaista ideologiaa ihminen seuraa.
Täten myös putoaa pohja ateismin syyttelyltäsi. Jos ongelma olisi jumalan puute, silloin kukaan Jumalaan uskova ei tekisi mitään kamaluuksia koskaan. On absurdia uskotella itselleen ettei kukaan kauheuksia tehnyt ole ollut Jumalaan uskova.
"Älymystö ei olisi ollut supremasismin saastuttamaa, vaan säällisiä, kuuliaisia ja nöyriä kristittyjä, jotka rakastavat lähimmäisiään näiden kaikki tarpeet huomioon ottaen. "
Sinulla menee pahasti kristillinen tosiuskovaisuus ja Jumalaan uskominen sekaisin, eivät kaikki teistit ole saallisia, kuuliaisi, nöyriä tai edes kristittyjä. Yritä jo se tajuta. Teisti voi olla aivan yhtä paha kuin ateistikin joka todistaa ettei ateismi ole se ongelma ja syytät sitä aivan turhaan.
"Juuri Nietzsche tappoi Jumalan ja Jumalan pelon katoamisen myötä katosi myös säällinen ja nöyrä rakkaus, muuttuen irtipäässeen pedon verenhimoiseksi saalistukseksi ja raa'aksi taisteluksi petojen keskenkin."
En minä tarvitse Jumalaa tai tämän pelkäämistä säälliseen ja nöyrään rakkauteen, olen niin kaukana pedosta kuin vai voi olla.
"Harkitse siis tarkoin, kun joku ehdottaa sinulle ateismia elämänkatsomukseksi. Ilman rakkautta on vain sotaa ja aito rakkaus tulee Jumalasta. Vain Jumalan pelko saa epävarmat ja heikot luonteet kulkemaan oikeaa tietä ja juuri tämän paholainen haluaa ateismin avulla estää tapahtumasta saadakseen nämä epävarmat ja heikot luonteet valtaansa."
Roskaa, aitoa rakkautta on ilman Jumalaa eikä hyvä moraali vaadi Jumalanpelkoa.
En tiedä oikeuttiko Niezstche sosiaalidarwinismin vai ei, en ole Nietzschen ajatuksiin perehtynyt tarpeeksi.
Se ei kuitenkaan vaikuta käsitykseeni Jumalan olemassaolosta/olemattomuudesta.
Jos olen tullut siihen päätelmään, että Jumalaa ei ole, mitä Nietzscellä on asian kanssa tekemistä?
Pitäisikö minun alkaa uskomaan Jumalaan siksi, että Nietzsche oli paska jätkä?
Eikö todella hyvä päätös kannata tehdä vaikka hieman huonommillakin perusteilla?
Huonoilla perusteilla tulee harvemmin tehtyä hyviä päätöksiä.
Jos perusteet eivät liity pohdinnan alla olevaan asiaan mitenkään, johtopäätös ei voi olla kuin puutaheinää.
Nietzschen filosofialla ei ole ateismini kanssa mitään tekemistä.
En vain pidä Jumalan olemassaoloa uskottavana.
"On lähes selvää, että jos Nietzsche olisi ollut uskovainen ja pelännyt Jumalan rangaistusta kuten kristityn kuuluukin,"
Onpas rujo uskonto. Pelon takiako ihminen sinun mielestäsi pyrkii tekemään oikein? Sairas ajatus.
"Onpas rujo uskonto. Pelon takiako ihminen sinun mielestäsi pyrkii tekemään oikein? Sairas ajatus."
Onko? No miksi meillä sitten on oikeuslaitos, joka jakaa rangaistuksia?
Ajatellaanpa nyt vaikka tilannetta, jossa toimitusjohtaja on Camarollaan ajanut 5-vuotiaan tytön yli suojatiellä ohitettuaan tyttöä väistäneen auton. Olisit tytön isä, mitä tekisit tai sanoisit? Eräs vaihtoehto on tämä: menet Camaro-kuskin luo, taputat tätä olkapäälle ja sanot: " Kävipä ikävä tuuri. Mutta älä välitä, minä maksan tuon lommon korjaamisen. Eihän sitä kukaan edes huomaa, mutta kallista se varmasti silti on. Veri pestään pois kadusta ja sade huuhtelee loput, joten kyllä tämä tästä järjestyy. Eikä tule toistumaan, minä menen tästä nyt heti pankkiin ja otan pari milliä lainaa, rakennetaan jokaisen suojatien kohdalle ylikäytävä, ei sitten enää tule lommoja noin nättiin autoon. Eikös vain?"
Epäilen kuitenkin, että et luontaisen moraalisi pohjalta toimisi noin. Voit vain miettiä, että jos toimitusjohtaja olisi ollut nöyrä ja kiltti uskovainen ja ajanut vanhalla Ford Escortillaan tarkasti liikennesääntöjen mukaan, koko onnettomuutta ei olisi tapahtunut. Rajojen asettaminen on sitä oikeaa rakkautta.
Eipä oikeuslaitos vaivaa enemmistöä kansasta, vaikkei enemmistö kansasta usko minkäänlaisiin jumalolentoihin. Lopeta jo tuo itsesi nolaaminen.
"Onko? No miksi meillä sitten on oikeuslaitos, joka jakaa rangaistuksia?"
Itseasiassa oikeuslaitos on pääasiallisesti siksi että sillä turvataan nimensäkin mukaan ihmisten oikeuksia, niin teon uhrin kuin syyllisenkin oikeuksia. Ja tietystihän vankilaa tarvitsee pelätä vain niiden joilla on niin heikko moraaalinen kompassi ettei ilman teon rangaistavuutta osaa vääräksi teoksi erottaa. Todellinen moraali ja rakkaus lähtee siitä että tekee oikein silloinkin kun hyvästä ei ole palkkiota eikä pahasta rangaistusta.
"Ajatellaanpa nyt vaikka tilannetta, jossa toimitusjohtaja on Camarollaan ajanut 5-vuotiaan tytön yli suojatiellä ohitettuaan tyttöä väistäneen auton. Olisit tytön isä, mitä tekisit tai sanoisit?"
Minä ensinnäkin antaisin toimitusjohtajalle anteeksi tekonsa koska katkeruus ja kostonhalu ei johda koskaan mihinkään hyvään. Kyseessä oli kumminkin pohjimmiltaan vahinko.
"Eräs vaihtoehto on tämä: menet Camaro-kuskin luo, taputat tätä olkapäälle ja sanot: " Kävipä ikävä tuuri. Mutta älä välitä, minä maksan tuon lommon korjaamisen. Eihän sitä kukaan edes huomaa, mutta kallista se varmasti silti on. Veri pestään pois kadusta ja sade huuhtelee loput, joten kyllä tämä tästä järjestyy. "
Kukaan täysjärkinen ateisti tai teisti ei kyseisellä tavalla käyttäytyisi.
"Rajojen asettaminen on sitä oikeaa rakkautta."
Rajoja ei tarvitse asettaa sille joka on jo valmiiksi tarpeeksi kykeneväinen toimimaan oikein. Ihminen tarvitsee vain tarpeeksi paljon älyä ja ymmärrystä, kuten myös tarpeeksi vahvan omatunnon pysyäkseen erossa pahasta, ilman tarvetta minkäänlaisilla ulkopuolisten rajojen asettamiselle.
Jos Jumala olisi meidät suunnitellut paremmin, meille hyvän rakastaminen olisi yhtä helppoa kuin se on Jumalalle. Se olisi meille yhtä helppoa kuin hengittäminen.
Ole apina hiljaa
Miksi vähättelet Lutherin ja kristinuskon roolia natsien teoissa? Lutherin antisemitistinen kirjahan loi pohjan koko touhulle.
Katsotaanpa. Siis valtio jossa 98.5% ihmisistä oli kristittyjä, jonka sotilaiden vöissä luki "jumala kanssamme", jonka kristillisen sisälähetysjärjestön johtohahmo puolsi eugeniikkaa ja jonka johtaja oli kreationistinen kristitty ja jossa ateismi oli lailla kielletty, on esimerkki ateismista? Ja jonka kuuluisin hirviö nimeltä mengele oli myös kristitty? Ja jonka tiede lähti siitä että tiede tarvitsee jumalaa toimiakseen? Ja jossa toteutettiin mm. kristittyjen rockefellereiden kannattamaa ohjelmaa? Miten tämä voisi johtua mitenkään ateismista? Ja olisi kiva jos voisit esittää yhdenkään lainauksen jossa Nietczshe tukee sosiaalidarwinismia.
"Tietenkin siellä taas yritetään vedota siihen höpö höpöön, että Nietzsche muka tarkoitti kirjoituksillaan jotain henkistä kasvua. Tyyppi, joka oli loppuelämänsä hoidon tarpeessa?"
Jep. Ja hän myös myönsi sairautensa johtuvan prostituoidulta saadusta tartunnasta. Jopa kuolemansairaana hän siis oli suoraselkäisempi, kuin monikaan uskiksista.
"Nietzsche vahvisti ja levitti sosiaalidarwinismin perustaa, uskoa epätasa-arvoisuuden oikeutukseen, ja siltä pohjalta ovat ponnistaneet myös muut rasistiset ajattelumallit, niistä räikeimpänä ja hirveimpänä juuri NATSISMI. On lähes selvää, että jos Nietzsche olisi ollut uskovainen ja pelännyt Jumalan rangaistusta kuten kristityn kuuluukin, ei Hitler olisi koskaan päässyt valtaan."
Tuskin Nietzsche vaikutti läheskään Hitlerin persoonallisuuteen yhtä paljon, kuin Hitlerin väkivaltainen, alkoholisoitunut isä ja fundamentalistinen äiti.
"And so I believe to-day that my conduct is in accordance with the will of the Almighty Creator. In standing guard against the Jew I am defending the handiwork of the Lord." - Hitler.
http://www.greatwar.nl/books/meinkampf/meinkampf.pdf
Tuossa vähän lisää.