Olen itse lähihoitaja ja olen työskennellyt monessa. Vanhustenhoitolaitoksissa. Olen työskennellyt mm. Vanhainkodeissa ja vanhusten vuodeosastoilla. Olen huomannut, että vanhusten hoito on huonoa vaasan ja Pohjanmaan seudulla. Hoitajia on vähän ja hoitajat ovat yleensä väsyneitä. Vanhukset makaavat märissä vaipoissa monta tuntia vanhukset jotka eivät pysty itse kääntymään puolelta toisella makaavat monta tuntia samalla kyljellää tällöin vanhuksille tulee makuuhaavoja. Vanhuksiin liittyvä kohtelu on myös huonoa vanhuksille tiuskitaan valitetaan, että vanhus vie niin paljon aikaa ja vanhus on raskas hoidettava. Olen myös kuullut, että hoitaja sanoo vanhukselle, ettei pidä hänestä. Vanhukset ovat yleensä yksinäisiä ja hoitajat hoitavat vanhuksia niinkuin koneita eikä vanhuksille, keskustella paljoakaan. Vanhukset jotka tulevat esim. Vanhainkotiin niin vanhukset alkavat taantumaan. Miksi vain lapsille kerätään rahaa uuteen lastensairaalaan, mutta miksei vanhuksille kerätä rahaa esim. Lisää hoitajia vanhustenhoitopakkoihin. Tehostettaisiin kotipalvelua. Lisäittäisiin vanhusten mielenterveyspalveluja, päihdepalveluja, ystäväpalvelua.
Vanhusten huonohoito
Kanteli
24205
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Vanhuksia kohdellaan kuten tuotantoeläimiä. Surkeaa se on.
Tämä ei nyt oikein skulaa. "Tuotantoeläimiä" kohdellaan käsitykseni mukaan hyvin, koska niiden pitää tuottaa jotakin ja niiden hoitajan / hoitajien pitää saada siitä tuotannosta leipänsä.
Oletko ollut missään sellaisessa paikassa, missä olisit kohdannut hyvää hoitoa.
Ovatko kaikki kokemuksesi negatiivisia.
Olen ollut työssä muutamassa paikassa ja niissä kohtelu oli suurimmaksi osaksi ihan hyvää.
Siski kysyin, kun asioista ihan tietämättömät tekevät kärkkäästi yleistyksiä ja sillai vääristyy kuva koko asiasta.
Se on surullista, että on paikkoja, missä hoitajat niin uupuneita ja turhautuneita, että ote herpoaa.
Myös johtaminen ja työn organisointi ovat tärkeitä keinoja asioiden parantamiseen.
Se onkin jännä että he, jokta eivät vanhustyössä toimi ovat mielestään vanhustyön parhaita asiantuntijoita antamaan lausuntoja näilläkin saiteilla :).
Noin yleisestikin ajatellen, ihmiset ovat kovia esittämään kommenttia ja ´´varmaa tietoa´´ monista asioista.
Mutta jos vähänkin syventyisi ajattelemaan, mitä minä oikeasti tiedän?
Niin se vain usein on, että ne ´´varmat mielipiteet´´ perustuvatkin usein siihen, mitä media värittää ja otsikoita revittelee. Tai siihen mitä tuttava ja tuttavan tuttava jne.... kertoi. Usein ne kertojat ovat niitä, jotka eivät ole tyytyväisiä yhtään mihinkään, vaan omaa heikkoa itsetuntoaan ja syyllisyydentunteitaan yritetään korjata toisista vikaa etsimällä.
Jep. Ei tarvitse katsoa kovin kauas omassakaan lähipiirissä kun kuuntelee juttuja. Asiat saavat aivan uusia ulottuvuuksia ja muuttavat muotoaan. Totena kerrotaan mitä ihmeellisimpiä tarinoita, kun ei ymmärretä eikä tiedetä kaikkeen asiaan liittyvää, mielikuvutus saa siivet.
Juuri niin, johtamisen mentaliteetti ratkaisee paljon. Organisointi myös. Ja lisäksi jokaisen pitäisi kysyä itseltään, haluaisinko minä itse olla tuossa tällä tavalla hoidettavana.
Mielenkiintoista tuo vanhusten vaippojen vaihto. Nykyajan vaipat ovat niin imukykyisiä, että jokaisen pissin jälkeen ei vaippaa vaihdeta yksnkertaisesti siitäkin syystä että ei ole riittävästi hoitohenkilökuntaa kurkkimaan vanhusten vaippoihin joka tunti että kenellä sattuisi pissi lirahtaneen. Vanhustyössä, missä on paljon hoidettavia ja vähän henkilökuntaa, vaippojen vaihtokierroskin keskitetään muun työn lomaan. Kotona voi vaihtaa vaipan useammin, kun ei ole kuin yksi tai kaksi hoidettavaa.
Vaipoista sen verran, että vanhukset jotka haluaisivat käydä vessassa tai edes tehdä astiaan saavat vaipat käskyllä "Sinulla on vaippa, Tee vaippaan!" Näin vähäinenkin kuntouttava liikunta ja ihmisarvo viedään. Jos vanhus pistää vastaan eli pyytää toistamiseen moista, lykätään sellainen lääkearsenaali kurkkuun, että varmasti on puhekyvytön!
Ota paremmin selvää ennen kuin esität pöpipäisiä juttujasi julkisesti 'ääneen'.
Jos olet nähnyt tuollaisen "lääkearsenaalin kaatamisen kurkkuun" vanhuksen hiljentämiseksi, niin kauan kun tiedät asian ja et tee sille mitään, olet osasyyllinen.
Jos puheesi ei ole totta, mieti, mikä on motiivisi vanhusten hoitajien mollaamisessa (ja lääkäreiden, jotka lääkehoidosta määräyksillään vastaavat).
Nuorissa on tulevaisuus siksi heihin sijoitetaan.
Meillä etelä-suomessa vanhustenhoito on hyvällä mallilla, olen ollut viidessä eri paikassa ja kaikissa hyvä hoito.
Vanhusten vaipat ovat imukykyisiä (parhaimmillaan imevät 3 litraa) eikä niitä ole tarkoituskaan vaihtaa joka pissan jälkeen, aina kyllä jos ulosteet on vaipassa. Vaipat pysyvät pintakuivina. Ei myöskään ole aikaa vahdata pelkästään vaippoja, vaan ne tarkistetaan säännöllisesti ja vaihdetaan tarpeen mukaan. Heti kun huomataan ulostetta se kyllä putsataan eikä ketään jätetä kakkoihin makaamaan.
Omasta kokemuksesta hoitajat ovat ihania vanhuksia kohtaan, heille puhutaan kauniisti ja usein halataan, pidetään kädestä ym. Kohdellaan muutenkin kuin aikuisia, vaikka muistisairaita ovatkin. Myöskään vuodepotilaita ei unohdeta, vaan juomista ym annetaan säännöllisin välein ja asentoa muutetaan tiuhaan.
Harmi että joissain paikoissa asiat ovat huonosti
Siellä hoivakodissa missä omaiseni on hoidettavana, vanhuksista pidetään hyvää huolta. Hoitajat juttelevat vanhuksille ja siivoojatkin puhuttelevat vanhuksia työnsä lomassa. Tuosta vaippa-asiasta voin sanoa sen verran, ett vyövaipat todellakin ovat imukykyisiä ja eivät päästä pissaa lävitse kovin helposti. Hoidin itse omaistani ja vaihdoin vaippojakin hänelle, joten on ihan omakohtaistakin näkemystä tuosta vaippahommasta. Ja kun olen omaistani käynyt katsomassa, niin joskus on hoitaja just ollut häntä kääntämässä parempaan asentoon. Vaatteitakin hoitajat vaihtavat tarpeen mukaan eli vanhuksia ei pidetä likaisissa vaatteissa. Pesulla käyttävät kerran viikossa, enempään ei ole mahdollisuuksia, koska hoitajia on liian vähän. Hoitajia saisi kyllä olla enempi hoivaosastolla, siellä olevat vanhukset ovat kaikki vuodepotilaita, eivät pysty omin avuin liikkumaan, eikä nousemaan sängystä ylös. Se on kumma ettei saada lakiin sitä hoitajamäärää josta on ollut puhetta eli 0.5 hoitajaa vanhusta kohden. Hoivakodissakin oleva vanhus maksaa veroja pienestä eläkkeestään ja lisäksi maksuja hoitokustannuksistaan, pitäis hänen saada jotain vastineeksi rahoilleen. Kummasti hallitus uhtaa tuon faktan ett vanhuksetkin maksaa veroja, heitä pidetään vaan menoeränä, rasitteena yhteiskunnalle.
Ovatko hoivakotien johtaja, sairaanhoitaja ja erityisesti asukkaista vastaava lääkäri Jumalan asemassa, kun he päättävät, milloin vanhusta ei enää hoideta? Kipulääkkeillä kyllä "hoidetaan", vaikka kipuja ei olisikaan. On järkyttävää seurata läheisen elämää, kun mitään ei enää tehdä. Tämä on juuri sitä eutanasiaa. Lakikin kieltää kohtelemasta vanhuksia eriarvoisesti. Onneksi läheisillä keinoja vielä on asian hoitamiseksi!
Mitä tarkoitat "ei enää hoideta"? Kai ihmistä hoidetaan loppuun asti. Lääkäreillä on suuri vastuu päättää minkälaista hoitoa on aihellista antaa. Iäkäs muistisairas vanhus. joka ei itse enää ymmärrä mitä tehdään, ei kestä enää mitä kivuliaita tutkimuksia ja hototoimenpiteitä. Olisi monissa tapauksissa kidutusta lähteä raskaisiin tukimuksiin ja hoitoihin. Kun ei ole enää asiallista rääkätä vanhusta turhilla tukimusilla, silloin kipulääkitys on enemmän kuin tarpeen oireiden hillitsemiseksi.
Minkälaisia keinoja mielestäs läheisellä on? Yksityisellehän aina voit viedä mutta mitä muuta?
"Mitään ei enää tehdä" ? Mitä tarkoitat tuolla ja mitä pitäisi tehdä? Sinulla on varmaan jokin konkreettinen esimerkki?
Äitini oli viimeiset vuodet laitoshoidossa ja hyvää perushoitoa saikin. Ei mitään huomauttamista meiltä lapsilta. Se, että kunto menee sellaiseksi, ettei mikään enää kiinnosta eikä haluta muuta kuin maata selällään sängyssä, ei ole mielestäni ihmisarvoista elämää. Sellainen oli äitini kohtalo viimeiset kolme vuotta.
Kun kuvittelen omalle kohdalleni sellaista kohtaloa, en totisesti haluaisi samanlaista kuin mikä äidillämme oli. Perushoito oli tosi hyvää, mutta elämän laatu ei enää elämisen arvoista. Jos olisi tullut esim keuhkokuume, olimme sitä mieltä, ettei muuta olisi tehty kuin annettu kuumetta alentavaa lääkitystä. Keuhkokuume vie ja vapahtaa usein väsyneen vanhuksen pois, niin kuin teki ennen vanhaan, kun ei ollut lääkäriä eikä sairaalaa lähimaillakaan.
Tietyissä tapauksissa hoidetaan nykyään tosi iäkkäitäkin, esim tehdään sydänleikkauksia jopa 85 vuotiaalle jne... selkäleikkaus tehtiin hiljattain tuntemalleni 84 vuotiaalle, mutta hän onkin "tervaskanto" . Silloin kun ihmisen peruskunto on hyvä niin voidaan tehdä ja paljon muita toimenpiteitä, mutta taustalla on aina ihmisen tilan kokonaisarviointi. Esim serkkuani ei voitu auttaa, koska iän lisäksi oli joukko sairauksia, ettei olisi kestänyt leikkausta. On parasta jättää hoidon tarpeen arviointi ammattilaisille, eikä voi vaatia käsittämättömiä toimenpiteitä, joilla voi aiheuttaa potilaalle enemmän kärsimystä kuin helpotusta.
Ihanaa "konkariesh" että täällä 'ilmoittautuu' joskus harvoin myös viisaita ja fiksuja tyyppejä, jotka ymmärtävät elämän perustotuuksista jotain. Sillä niitä "käsittämättömiä toimenpiteitä" vaativia, jotka eivät menettämisen pelossaan ymmärrä tosi- eikä mistään asioista mitään, on pilvin pimein, pelottavan paljon.
Loistavaa tekstiä. Konkariesh tietää mistä puhuu.
Kiitokset "Armollinen loppu ja kissamummu" :) Lämmittää mieltä, kiitos kun ymmärrätte mistä on kyse ihmisen elämässä. Jokaisen pitäisi miettiä, millaisen loppuelämän itselleen haluaa. Uskon, että kun pohtii omaa vanhuutta kohdalleen, niin saa "oikean" vastauksen.
Kuka meistä haluaisi itse maata jopa vuosia sängyssä, eikä mitään muuta kuin omaisten vierailut ja pakolliset hoitajien hoitotoimenpiteet ja ruokailut?
Monilla on vielä pahoja kipuja, hankalia makuuhaavoja jne.. äidillämme ei onneksi ollut kipuja lainkaan, eikä makuuhaavoja. Äitimme ei halunnut kuunnella radiota ei katsoa televisiota, ei nähnyt lukea, ei halunnut että hänelle luetaan.
Viimein elimistö luovutti ja alkoi hiljainen hiipuminen pois, mitä äitimme oli halunnut ja vuosia aiemmin. Hän ei halunnut elää niin vanhaksi. Äiti oli kuollessaan 93v.
Pitkä elämä ei saa olla itsetarkoitus, vaan se että elämä on elämisen arvoista - ihmisarvoista elämää. Iäkkään elämänlaadusta on puhuttu ja puhutaan paljon. Tullaan puhumaan vielä enemmän , kun iäkkäiden lukumäärä on pian huipussaan, meidän suurten ikäluokkien ansiosta. Miten turvata kaikille hyvä loppuelämä ja elämänlaatu? Se on suuri ja laaja kysymys ja siihen on löydyttävä ratkaisuja.
Toisaalta yhä iäkkäämpiä ihmisiä hoidetaan erilaisin toimenpitein silloin , kun arvioidaan, että potilas hyötyy eikä hoito/toimenpide ole liian suuri riski, eikä tuota aiheetonta kärsimystä. Monisairas iäkäs on suurennuslasin alla kuvaannollisesti, mitä kannattaa/voi hoitaa ja miten. Harvinaisuuksiakin on. Olen kohdannut työssä muutaman onnekkaan "tervaskannon" liki 90-vuotiaan, joilla ei ollut sairauksia, eikä lääkkeitä ja olivat ensimmäistä kertaa toimenpiteessä.
Mukavaa kevään jatkoa, nautitaan luonnosta ja tulevasta kesästä:)
"Perästä kuuluu, sano torventekijä."
Rehellistä puhetta. Minä olen vanhan äitini hoitoa palvelutaloissa seurannut jo jonkin aikaa. On kummallista, miten pienillä inhimillisillä asioilla olisi vaikutusta vanuksen hyvinvointiin, viihtymiseen ja muuhun. Äiti näkee ja liikkuu huonosti. Hän tarvitsee apua moneen pikkuiseen arkiseen toimeensa, mutta pää on kohtuullisen terävä ollakseen toistasataa vuotta vanha. Olen kuunnellut mitä hän kaipaa eniten:
- että hoitajat, siivoojat, talossa käyvät muut ammattilaiset puhuisivat jotain joskus
- puheleminen luo turvallisuuden tunnetta ja antaa arvon olemassaololle
- hän toivoo, että huoneeseen tulija kertoisi kuka on, koska häne ei näe varmuudella muuten kuin yrittää tunnistaa hahmon liikkeitä tai väreistä tai puheesta tms. Olisi helppoa sanoa vaikkapa että: Hyvä huomenta, lähihoitaja Anja tässä, tuli katsomaan onko sinulla täällä kaikki hyvin ...
tai Hyvää päivää, olen siivooja Kirsti, anteeksi, että häiritsen, mutta voinko vähän pyyhkäistä lattiaa tai siivota wc-tilan?
- että ulkoa tuotava ruoka- tai kahvitarjoilu ei olisi niin minuutin tarkkaan tarjoiltu ja viety pois, eikö joskus voisi tarkistaa, että ovatko kaikki saaneet kahvinsa tms. ja jos ei jostain syystä ole, jätetään hänelle kaappiin tai pannuun sitä
- että hoitajat eivät luettelisi kiireitään niin kovasti tai valittaisi ääneen, miten äiti työllistää. Omaiset häntä ulkoiluttavat ja virkistävät kuitenkin enemmän kuin henkilökunta
- että huoneissa saisi olla omien tärkeiden tavaroiden paikat. Rakkaita tauluja, tuoleja, kelloja, keinutuoli yms. eikä niiden olemassaolo olisi moitittavaa siivouksen vuoksi. Ensin kai tulee arvokas vanhus ja sitten siivoojan hommat. (Näin sanoi myös eräs siivooja itse).
- että joskus erottaisi selvästi muustakin kuin kalenterista, mikä päivä on: maanantai voi olla erilainen kuin lauantai ja sunnuntai. Tai tavallinen sunnuntai voisi erota pääsiäisestä tai vapusta jotenkin.
- vanhusten yhteistä toimintaa voisi edistää - tilanteita keskustelulle, puuhastelulle, radion kuuntelulle tai voimistelutuokiolle.
- kun puhutaan vanhuksen asioista, puhutaan niistä myös hänelle ja hänen kuullensa eikä vain pään yli omaisille, joiden pitää tentata jokainen asia.
- kahvituokion voi viettää myös vanhusten seurassa rupatellen, vai onko se niin vaikeaa?
- miksi kaikkeen ehdotettuun edistykseen on vastaus: ei ole aikaa tai eivät ne jaksa... mistä tiedätte, jos ei ole kokeiltu. Aikaa säästyy usein sitä käyttämällä.