Onko yleistä, että uskonnollisuus vaihtuu mielialan mukana.
Lun olen ahdistunut, peloissani tai tietämätön, olen kristitty. Kun vaikki asiat ovat hyvin ja olen mieleltäni rauhallinen, en ajattelekkaan mitään uskontoon liittyvää.
Onko tälläinen elämänmeno yleistä vai poikkeuksellista.
Lun olen ahdistunut, peloissani tai tietämätön, olen kristitty. Kun vaikki asiat ovat hyvin ja olen mieleltäni rauhallinen, en ajattelekkaan mitään uskontoon liittyvää.
Onko tälläinen elämänmeno yleistä vai poikkeuksellista.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kun minä elän hyviä ja huonoja päiviä, kiitän niistä jokaisesta, mutta en tee sitä jokapäivä.
Siis.
Kyllä ihmisen täytyy elää vastuullisesti jokainen
arkipäivä elämässään, oli sitten kristitty tai ei, ja kun on sopiva hetki, niin silloin on hyvä muistaa elämän antajaa eli Luojaa, taivaallista Isää. Mutta silloinkin täytyy muistaa, ei Hänkään ihmisestä mitään orjaa halua, joka toistaa alinomaan automaattisesti joitakin tyhjiä sanoja vaan kun kiittää, tekee senkin asian kunnolla ja aidoilla tunteilla varustettuna vaikka vain kerrankin vuodessa, niin sekin riittää, kunhan vain muuten elää kaikkien sääntöjen mukaan.
Luulen, että kaikki ihmiset ovat enemmän tai vähemmän uskonnollisia, Vaikka se voi olla joskus hyvin piilossa. Usein uskonnollisuus koetaan riippuvaiseksi omista teoista tai tietyistä rituaaleista, jolloin ihminen kokee helposti vajavaisuuttaan, varsinkin elämän pimeinä hetkinä.
Kristityn eli uskovaisen lähtökohta pohjautuu Jumalan lupauksiin Jeesuksen työn kautta.
Sen takia uskovaisen elämä ei ole samalla tavalla riippuvainen erilaisista elämäntilanteista ja mielialasta, vaikka nämä toki vaikuttavat uskovaisenkin arkielämään.
Mutta sydämen pelastava usko ei ole onneksi kiinni mielialasta.
Lue tästä enemmän:
http://www.nic.fi/~jlindell/pelastus.htm
Ihminen, joka elää pitkiä ajanjaksoja ajattelemattakaan Jeesusta, on uskonnoton. Jos hän vain ahdistuksissaan joskus ajattelee kristillisiä ajatuksia, hän syyllistyy vain henkiseen anekauppaan.
Tämä ihminen ei ole kristitty.