Talentiaa ahdistaa epäkohtia enemmän epäkohtien paljastuminen
Talentiassa ollaan huolestuneita ilmiöstä, jossa yksittäinen työntekijä voi joutua verkossa ajojahdin kohteeksi ”yksittäisen epäonnistumisen takia”. Heidi Schrootenia huolettaa, että se voi olla työntekijälle ”aika ahdistava kokemus”.
Rakenteellisen sosiaalityön tai asiakkaiden näkökulmasta on kyse epäkohtien korjaamiseen pyrkivästä sosiaalisesta raportoinnista, josta käytetään myös nimitystä ” whistleblowing”. Kentällä on hyvin tiedossa, että asiakkaiden kärsimät oikeusturvaloukkaukset ja vuosikausia kestävät ajojahdit eivät ole mitään yksittäisiä sosiaalityöntekijän epäonnistumisia vaan niitä tuottavat jatkuvalla syötöllä tietyt sosiaalityön yksiköt ja niiden työntekijät. Koska alalla ei tunneta jääviyssääntöjä tai vastuu- ja korvausvelvoitteita, ”epäonnistumista” on lupa jatkaa koko virkaura monessa eri roolissa: kunnallisena virkamiehenä, edunvalvojana, hallinto-oikeuden asiantuntijana, ammattiyhdistysaktiivina, järjestötyöntekijänä tai yksityisen sijaishuollon kouluttajana tai yrittäjänä.
Hyvin editoitu totuus
Talentia on jo niin kauan politikoinut orwellilaisella psykokielellä että kärsii kroonisista käsitesekaannuksista. Liitossa kävelykeppejäkin kutsutaan hyvin editoiduiksi joulukuusiksi. Talentian iskulauseena käyttämä Riitta Granfeltin lausuma ”sosiaalityö yhteiskuntapoliittisena toimintana ei ole juuri minkään arvoista, jos sosiaalityöntekijöille ei ole rohkeutta asettua asiakkaidensa "puolelle" (Talentia, 2012, 4) pitäisikin päivittää muotoon ”sosiaalityöntekijöiden on uskallettava asettua julkisesti kohtelustaan kertovia asiakkaita vastaan ja rangaistava näitä Talentian, Pelastakaa Lapset ry:n ja muiden sijaishuollon edunvalvojien avulla”.
Sosiaalityöntekijät tulkitsevat Talentian avustuksella itseensä kohdistuvaksi ajojahdiksi jopa asiakkaiden yhteydenottopyynnöt- siis työnsä ja siihen liittyvien velvoitteiden hoitamisen. Heistä joka kolmas onkin epäpätevä- eli valesosiaalityöntekijä. Muodollisesti pätevienkin osaaminen on usein valetta; käytettyjen menetelmien ideologioista tai vaikutuksista ei ole mitään tutkimustietoa ja ammattiekspertiisin sisältö muodostuu määrittelemättömästä huolen tunteesta ja hiljaisesta tiedosta. Asiakkaat ovatkin tottuneet siihen, että valesosiaalityöntekijän tavoittaa vain valehenkilöllisyyteen turvautumalla. Omaa sosiaalityöntekijää ei saa edes puhelimeen, ellei soittaja ole joku toinen- mielellään sijaishuollon kumppanilta kuulostava.
Virkasuhteiden vai sosiaalityön hoitoa?
Sosiaalityön typistyminen pelkän viran ja sijaishuollon suhdetoiminnan hoidoksi on unohduttanut itse sosiaalityön tarkoituksen ja työn sisällön; asiakkaiden auttamisen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistämisen.
Talentia onkin auttanut sosiaalityöntekijöitä pääsemään irti varsinaisesta työnteosta ja kohottanut hiljaisella tiedolla hallitsijat ”päällysnaisiksi” asiantuntijaluokkaan pitämään kynsin ja hampain kiinni vääryydellä saavutetuista eduistaan, joihin kuuluu mm. kuntaliitosten myötä pahimmillaan 15 vuoden irtisanomissuoja.
Jo työntekijä-liitekin ammattinimikkeessä on koettu liitossa loukkaavaksi. Ei ihme, ettei sosiaalityössä ole enää mitään konkreettista apua tarjolla ja että asiakkaiden kehotukset noudattaa voimassaolevaa lainsäädäntöä ja hallinnon oikeusperiaatteita tulkitaan henkilökohtaisiksi uhkauksiksi, joihin etsitään rangaistusta Pelastakaa Lapset ry:n lakimiespalvelusta tai lastensuojelun edunvalvojilta.
Lastensuojelukin on typistynyt yritykseksi muuttaa oletettu pelastuskohde pelastajansa kaltaiseksi: illuusiotyötä (mielikuvia, höpinöitä) tekeväksi, oman kehonsa kieltäväksi, tilinumeroilla ohjailtavaksi järjestelmäuskovaiseksi, joka on valmis palvelemaan onttoa, lisäarvottomuutta tuottavaa talousjärjestelmää ennakoitavalla tavalla.
Väärinkäytösten puolustelu vai kitkeminen?
Talentia ry omisti taannoin monta sivua ammattilehdestään puolustellakseen epäeettisesti toiminutta jäsentään. Sosiaalityöntekijä sijoitti kiireellisesti kaksi suurperheen lasta myöhemmin perättömäksi osoittautuneen lastensuojeluilmoituksen perusteella, jonka oli tehnyt perheen sijaishuoltobisneksessä toimiva tukihenkilö. Lapsia ei koskaan palautettu kotiin vaan sijoitus muutettiin huostaanotoksi. Perättömän ilmoituksen tehnyt tukihenkilö olisi jopa saanut sijoitetut oman perhekotinsa laskutukseen ilman lasten ja vanhempien ankaraa vastustusta. Perheen isä kuvasi hakutilanteesta kohua herättäneen videon, jota todisti oikeaksi Alice Millerin väittämän: järjestelmäuskovaisia ei suututa itse rikos vaan ainoastaan rikoksesta kertova. Sosiaalityöntekijä ilmoitti Iltalehden toimittajalle saaneensa palautteena toiminnastaan tekstiviestin, jonka hän koki uhkaavaksi. Poliisitutkinnan lopputulos oli, ettei viesti antanut aihetta jatkotoimenpiteisiin. Sosiaalityöntekijä rankaisi perhettä videosta erottamalla lapset vuodeksi vanhemmistaan. Mediassa ajojahdiksi nimettiin sossun viesti- ei perheen kohtelu..
Talentiassa ollaan huolestuneita ilmiöstä, jossa yksittäinen työntekijä voi joutua verkossa ajojahdin kohteeksi ”yksittäisen epäonnistumisen takia”. Heidi Schrootenia huolettaa, että se voi olla työntekijälle ”aika ahdistava kokemus”.
Rakenteellisen sosiaalityön tai asiakkaiden näkökulmasta on kyse epäkohtien korjaamiseen pyrkivästä sosiaalisesta raportoinnista, josta käytetään myös nimitystä ” whistleblowing”. Kentällä on hyvin tiedossa, että asiakkaiden kärsimät oikeusturvaloukkaukset ja vuosikausia kestävät ajojahdit eivät ole mitään yksittäisiä sosiaalityöntekijän epäonnistumisia vaan niitä tuottavat jatkuvalla syötöllä tietyt sosiaalityön yksiköt ja niiden työntekijät. Koska alalla ei tunneta jääviyssääntöjä tai vastuu- ja korvausvelvoitteita, ”epäonnistumista” on lupa jatkaa koko virkaura monessa eri roolissa: kunnallisena virkamiehenä, edunvalvojana, hallinto-oikeuden asiantuntijana, ammattiyhdistysaktiivina, järjestötyöntekijänä tai yksityisen sijaishuollon kouluttajana tai yrittäjänä.
Hyvin editoitu totuus
Talentia on jo niin kauan politikoinut orwellilaisella psykokielellä että kärsii kroonisista käsitesekaannuksista. Liitossa kävelykeppejäkin kutsutaan hyvin editoiduiksi joulukuusiksi. Talentian iskulauseena käyttämä Riitta Granfeltin lausuma ”sosiaalityö yhteiskuntapoliittisena toimintana ei ole juuri minkään arvoista, jos sosiaalityöntekijöille ei ole rohkeutta asettua asiakkaidensa "puolelle" (Talentia, 2012, 4) pitäisikin päivittää muotoon ”sosiaalityöntekijöiden on uskallettava asettua julkisesti kohtelustaan kertovia asiakkaita vastaan ja rangaistava näitä Talentian, Pelastakaa Lapset ry:n ja muiden sijaishuollon edunvalvojien avulla”.
Sosiaalityöntekijät tulkitsevat Talentian avustuksella itseensä kohdistuvaksi ajojahdiksi jopa asiakkaiden yhteydenottopyynnöt- siis työnsä ja siihen liittyvien velvoitteiden hoitamisen. Heistä joka kolmas onkin epäpätevä- eli valesosiaalityöntekijä. Muodollisesti pätevienkin osaaminen on usein valetta; käytettyjen menetelmien ideologioista tai vaikutuksista ei ole mitään tutkimustietoa ja ammattiekspertiisin sisältö muodostuu määrittelemättömästä huolen tunteesta ja hiljaisesta tiedosta. Asiakkaat ovatkin tottuneet siihen, että valesosiaalityöntekijän tavoittaa vain valehenkilöllisyyteen turvautumalla. Omaa sosiaalityöntekijää ei saa edes puhelimeen, ellei soittaja ole joku toinen- mielellään sijaishuollon kumppanilta kuulostava.
Virkasuhteiden vai sosiaalityön hoitoa?
Sosiaalityön typistyminen pelkän viran ja sijaishuollon suhdetoiminnan hoidoksi on unohduttanut itse sosiaalityön tarkoituksen ja työn sisällön; asiakkaiden auttamisen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistämisen.
Talentia onkin auttanut sosiaalityöntekijöitä pääsemään irti varsinaisesta työnteosta ja kohottanut hiljaisella tiedolla hallitsijat ”päällysnaisiksi” asiantuntijaluokkaan pitämään kynsin ja hampain kiinni vääryydellä saavutetuista eduistaan, joihin kuuluu mm. kuntaliitosten myötä pahimmillaan 15 vuoden irtisanomissuoja.
Jo työntekijä-liitekin ammattinimikkeessä on koettu liitossa loukkaavaksi. Ei ihme, ettei sosiaalityössä ole enää mitään konkreettista apua tarjolla ja että asiakkaiden kehotukset noudattaa voimassaolevaa lainsäädäntöä ja hallinnon oikeusperiaatteita tulkitaan henkilökohtaisiksi uhkauksiksi, joihin etsitään rangaistusta Pelastakaa Lapset ry:n lakimiespalvelusta tai lastensuojelun edunvalvojilta.
Lastensuojelukin on typistynyt yritykseksi muuttaa oletettu pelastuskohde pelastajansa kaltaiseksi: illuusiotyötä (mielikuvia, höpinöitä) tekeväksi, oman kehonsa kieltäväksi, tilinumeroilla ohjailtavaksi järjestelmäuskovaiseksi, joka on valmis palvelemaan onttoa, lisäarvottomuutta tuottavaa talousjärjestelmää ennakoitavalla tavalla.
Väärinkäytösten puolustelu vai kitkeminen?
Talentia ry omisti taannoin monta sivua ammattilehdestään puolustellakseen epäeettisesti toiminutta jäsentään. Sosiaalityöntekijä sijoitti kiireellisesti kaksi suurperheen lasta myöhemmin perättömäksi osoittautuneen lastensuojeluilmoituksen perusteella, jonka oli tehnyt perheen sijaishuoltobisneksessä toimiva tukihenkilö. Lapsia ei koskaan palautettu kotiin vaan sijoitus muutettiin huostaanotoksi. Perättömän ilmoituksen tehnyt tukihenkilö olisi jopa saanut sijoitetut oman perhekotinsa laskutukseen ilman lasten ja vanhempien ankaraa vastustusta. Perheen isä kuvasi hakutilanteesta kohua herättäneen videon, jota todisti oikeaksi Alice Millerin väittämän: järjestelmäuskovaisia ei suututa itse rikos vaan ainoastaan rikoksesta kertova. Sosiaalityöntekijä ilmoitti Iltalehden toimittajalle saaneensa palautteena toiminnastaan tekstiviestin, jonka hän koki uhkaavaksi. Poliisitutkinnan lopputulos oli, ettei viesti antanut aihetta jatkotoimenpiteisiin. Sosiaalityöntekijä rankaisi perhettä videosta erottamalla lapset vuodeksi vanhemmistaan. Mediassa ajojahdiksi nimettiin sossun viesti- ei perheen kohtelu..
Vastaukset 2
Vanhimmat
.. Uhridiskurssilla lupa uusiin ” yksittäisiin epäonnistumisiin”?
Talentiassa rohkeus tuntuu tarkoittavan hallinnon oikeusperiaatteiden ja rakenteellisen sosiaalityön kuoppaamista ja lipevää propagandakoulutusta helpottamaan sosiaalityöntekijöiden asettumista joukkovoimalla ja julkisesti köyhiä asiakkaita ja heidän perustuslaillisia oikeuksiaan vastaan.
On vaikea uskoa väittämiin sosiaalityöntekijöiden ajojahdeista ja vaientamisesta. Uhataanko sosiaalityöntekijöitä edunvalvojilla, mielenterveysdiagnooseilla, pakkohoidolla, pakkolääkityksellä, hallinnollisilla vapaudenriistoilla, eristämisellä, laitosvankeudella, lähisuhteiden katkaisulla tai lasten menetyksellä? Joutuvatko sosiaalityöntekijät pakenemaan mielivaltaa yön selkään, pois kodeistaan, kotiseuduiltaan, isänmaastaan? Kokevatko he sosiaalisia raiskauksia; oman ihmisarvon riistoa ja kerrotun kokemuksensa totuusarvon rutiininomaista mitätöintiä? Vedetäänkö heitä tuomioistuimiin, jotka eivät tunne fair trial- periaatteita ja jossa he saavat tutustua itseään koskeviin syytteisiin ja dokumentteihin vasta istuntosalissa? Joutuvatko he ottamaan lainaa ja myymään asuntonsa oikeudenkäyntikuluista selvitäkseen?
Toisin kuin asiakkaat, sosiaalityöntekijät eivät joudu maksamaan sananvapauden käytöstään. Oikeudenkäyntikulut maksatetaan aina ay- liikkeellä ja veronmaksajilla. Asiakkaat puolestaan joutuvat maksamaan vahvasti rajoitetun sananvapauden käytöstään kalliisti. Nikon tapauksessa hallinto-oikeus oli valmis laittamaan pojan maksamaan kymmenien tuhansien oikeudenkäyntikulut oikeustaistelusta jonka lopputulema oli, että poikaa oli väärin perustein syytetty insestilapseksi.
Voisiko olla, että sosiaalityöntekijöiden uhri- ja vaientamispuhe onkin osa huolen ja huolidiskurssin jatkumoa, tulosta harhaisesta tulkinnasta ja liioittelusta?
Onko uhri- ja vaientamisdiskurssin todellinen päämäärä saada sosiaalityöntekijöille ansaitsematonta huomiota, valtaa, sääliä, kaikki omat virheet anteeksi ja lupa uusiin ja jatkuviin ” yksittäisiin epäonnistumisiin”? Onko sen tarkoitus kääntää huomio pois valtasuhteista ja vaientaa väkivaltainen todellisuus diskurssin takana; se, että aggressiivisen arvostelun, leimaamisen, vaientamisen ja syrjäyttämisen kohteena ovat aivan muut tahot kuin sosiaalityöntekijät?
Sijaishuollon liiketoiminnan vai sosiaalityön edunvalvoja?
Talentiasta näyttää tulleen sijaishuollon edunvalvoja, joka on jo heittänyt kunnalliset asiakkaat mutta myös rivityöntekijät yli laidan. Kasvua ja uusia jäseniä haetaan nyt yksityisten lastensuojelulaitosten henkilökunnasta.
Talentian puheenjohtaja Tero Ristimäen mukaan yksityinen sosiaalipalveluala on nopeasti kasvava jäsensektori. Peräti joka kolmas sosiaalityöntekijä tähtää yrittäjäksi.
Sosionomit ja sosiaalityöntekijät saavat usein koulutuksensa, opinnäytetyörahoituksensa ja harjoittelu ja työpaikkansa yksityisiltä tutkimattomilta ja valvomattomilta lapsibisnesyrittäjiltä ja -järjestöiltä.
Heille annettu opetus tähtää yritysten kasvutavoitteiden toteutumiseen eli heitä kannustetaan lastensuojelubisneksen asiakashankintaan, tuottamaan huostaanotot ja ala-arvoisen "puuttumisen" oikeuttavaa huolipuhetta ja tarkkailemaan ja luokittelemaan asiakkaita auttamisen sijaan.
Koulutuksen ansiosta vanhempia ja lapsia ei kyetä näkemään palveluun, oikeusturvaan tai asialliseen kohteluun oikeutettuina kansalaisina ja ihmisinä vaan ainoastaan epäiltävinä vaaratekijöinä ja riskeinä, joista on lupa tehdä huoliluokituksia, riskiarvioita, diagnooseja ja rikosepäilyjä hatarin ja laittomin perustein.
Huolien, riskien ja vuorovaikutuksen arviointimenetelmät ja koulutukset, joita Talentiakin järjestää myös sivuuttavat tieteellisen tutkimuksen eivätkä tunnista viranomaisten omien ennakkoluulojen, häiriö-orientaation ja epäeettisten ja vaurioittavien toimintakäytäntöjen vaikutuksia perheiden hyvinvointiin.
Lastensuojelussa kuluvaa hetkeä käytetäänkin yleensä tulevaisuuden astinlautana, lapsen ohimenevää häiriötä merkkinä puuttumista vaativasta tulevaisuuden ongelmasta, perheen avuntarvetta ja tukitoimia todisteena tulevasta sijoitustarpeesta, perhetyötä keinona saada vahvistusta sosiaalityöntekijän epäilyksille ja kunnan köyhiä asiakkaita koekaniineina ja ponnahduslautoina sosiaalityöntekijän ammatilliseen ekspertiisiin ja paremminpalkattuun uraan yksityispuolella.
Rajaton valta ilman vastuuta rappeuttaa
Mikäli asiakas päättää valittaa lainvastaisesta päätöksestä tai kohtelustaan, sosiaalityöntekijä voi kirjailla hänen asiakaspapereihinsa jonkin sopivan uskottavuuden vievän leiman ja ruikuttaa vapauttavan tuomion ystäviltä ja yhteistyökumppaneilta hallinto-oikeudesta, joka on jo kauan sitten luopunut puolueettoman tutkijan roolistaan ja liittynyt sijaishuollon kasvatuskumppaneihin. Sosiaalityöntekijä voi fabrikoida hallinto- oikeudelle toimitettavia dokumentteja ja kertoa tapahtumista valikoivasti mielensä mukaan. Vanhemmuutta tukevan todistusaineiston voi kadottaa tai jättää osittain tai kokonaan pois.
..Bo Edvardsonin ruotsalaistutkimuksessa kaikista tutkituista lastensuojelun selvityksistä paljastui laajamittaista fabrikointia.
Mikäli asiakas hallinto-oikeudesta ja rankaisevista rajoittamistoimenpiteistä huolimatta uskaltautuisi julkisuuteen, Talentian kouluttama media ja lakimiehet ja Pelastakaa Lapset ry:n lakimiespalvelu ja lastensuojelun edunvalvojat kyllä hiljentävät hänet. Lakimiehet ovat painostaneet jopa yksittäisiä blogikirjoittajia muuttamaan tapauskertomuksiaan koska sosiaalityöntekijät ovat pahoittaneet mielensä niistä. Sääntönä tuntuu olevan, että asiakasta saa arvostella, syyttää ja tuomita aiheettakin mutta asiantuntijaa ei saa edes nimetä vuosikausia kestäneistä väärinkäytöksistä.
Lahjakkaille mukautettu oikeudenkäyttö
Talentia on ollut osallisena myös murentamassa kansalaisten uskoa oikeuslaitoksen puolueettomuuteen ja oikeusvaltioperiaatteisiin, jotka edellyttävät riippumattomia tuomioistuimia, vallan kolmijakoa ja toimivia oikeussuojakeinoja väärinkäytösten varalle.
Hallinto-oikeus Talentia -jäsenineen on totuttanut sosiaalityön asiakkaat lainsuojattomuuteen ja sosiaalityöntekijät ja hallinto-oikeuden asiantuntijat siihen, ettei työn etiikasta, laillisuudesta tai laadusta tarvitse kantaa minkäänlaista vastuuta. Kuvaavaa on, että laiton vanhan lastensuojelulain aikainen käytäntö kolmeen kuukauteen rajoitettavista avohuollon tukitoimista päätyi hallinto-oikeuksien kelvottomien päätösten perusteella suositukseksi Lastensuojelun Käsikirjaan, josta se on toivottavasti jo poistettu.
Helsingin hallinto-oikeuden asiantuntijana toimii sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentian erityisasiantuntija Alpo Heikkinen. Hän toimii lastensuojelupalveluita tarjoavan yrityksen osakkaana yhdessä Helsingin kaupungin sosiaalivirastossa työskennelleiden sosiaalityöntekijöiden kanssa ja on esittänyt julkisuudessa riippumattoman roolinsa vahvasti kyseenalaistavia sosiaalityöntekijöiden ja lastensuojelukäytäntöjen puolustuspuheita. Tällaiset kaksois- ja kolmoissidonnaisuudet, joista on tullut maan tapa vaarantavat vakavasti oikeudenkäyttömme ja maineemme oikeusvaltiona.
Talentit sijaishuollon pellossa
Toisin kuin Talentiassa kuvitellaan, eettisesti laadukkaan sosiaalityön tai hyvän julkisuuskuvan haasteita eivät ole asiakkaiden some-viestintä tai ongelmista uutisointi vaan sosiaalityön asenteet ja rakenteet; muutospyrkimyksiin kohdistuva vallankäyttö, jääviysongelmat, hiljaisuuden kulttuuri, rakenneongelmien yksilöllistäminen, kova talousajattelu, pirstoutunut ja tsaritistinen hallintokulttuuri, häiriöihin ja korjaaviin toimiin orientoitunut palvelujärjestelmä, sosiaalityön päätöksenteon ja politiikan karkaaminen demokraattisen ja avoimen päätöksenteon ja julkisen valvonnan piiristä ja sosiaalityön eri etiikoiden jatkuvat yhteentörmäykset.
Talentian sietäisi varoa linjauksiaan. Ei ole viisasta haudata kaikkia talentteja sijaishuollon peltoon ja kuvitella, ettei kätköä löydä kukaan. Sosiaalialalla on jatkuvasti kasvava joukko turhautuneita ammattilaisia, joita ei sumuteta psykokielellä tai valheilla ja joiden omatunto ei veny mihin tahansa. Heille ammattiyhdistys tarkoittaa jotakin aivan muuta kuin väärin toimivien kollegoiden ja sijaishuollon edunvalvontaa ja vallan- ja reviirinlaajennuskamppailuja. Mitä muuta Talentia voi tarjota heille kuin myötähäpeää?