"Kilvoitelkaa, jotta itse pääsisitte sisään ahtaasta portista"
Voisitteko listata esimerkkejä kilvoittelusta ja kilvoittelemattomuudesta tähän.
Tyyliin:
Kilvoittelua on syntihyväksymättömyys.
Kilvoittelemattomuutta on syntihyväksyntä.
Että saataisiin esiin mitä se kilvoittelu ja kilvoittelemattomuus on.
Asia on tärkeä, koska Jeesuksen sanat antavat ymmärtää että ilman kilvoittelua i åääse ahtaasta portista sisään. Eli sisään pelastuksesta osalliseksi joutumatta helevettiin.
Voisitteko listata esimerkkejä kilvoittelusta ja kilvoittelemattomuudesta tähän.
Tyyliin:
Kilvoittelua on syntihyväksymättömyys.
Kilvoittelemattomuutta on syntihyväksyntä.
Että saataisiin esiin mitä se kilvoittelu ja kilvoittelemattomuus on.
Asia on tärkeä, koska Jeesuksen sanat antavat ymmärtää että ilman kilvoittelua i åääse ahtaasta portista sisään. Eli sisään pelastuksesta osalliseksi joutumatta helevettiin.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kyllä tuossa on ehto asetettu:
Kilvoitelkaa, jotta pelastuisitte.
Ahdas portti kuvaa pelastusta. Moni jää sen ulkopuolelle, koska kilvoittelu ei maistu.
Kilvoittelua on pyrkiä tosimielellä elämään Jumalan neuvojen mukaan ja oppimaan Jumalan neuvot.
Kilvoittelemattomuutta on olla elämättä Jumalan neuvojen mukaan ja olla oppimatta Jumalan neuvot.
Aika yksinkertainen neuvo, mutta vaikeampi toteuttaa on tämä Raamatun perusohje: Tee hyvää. älä tee pahaa. Arvioi kaikki hyvyys ja pahuus Jumalan ilmoituksen perusteella.
Nuhteleminen on kilvoittelua ja väärin tehneen pään silitys on kilvoittelemattomuutta.
" Sillä minä tahdon, että te tiedätte, kuinka suuri kilvoittelu minulla on teidän tähtenne ja laodikealaisten ja kaikkien tähden, jotka eivät ole minun ruumiillisia kasvojani nähneet, että heidän sydämensä, yhteenliittyneinä rakkaudessa, saisivat kehoitusta omistamaan täyden ymmärtämyksen koko rikkauden ja pääsisivät tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä.Tämän minä sanon, ettei kukaan teitä pettäisi suostuttelevilla puheilla. Sillä jos ruumiillisesti olenkin poissa, olen kuitenkin teidän kanssanne hengessä ja iloitsen nähdessäni järjestyksen, joka teidän keskuudessanne vallitsee, ja teidän lujan uskonne Kristukseen. "
Kol. 2: 1-5
Liberaalien syntisuostuttelevia puheita tulee kavahtaa. Syntisuvainti on tottelemattomuuden vaikuttamaa taikuuden syntiä, joka on pimeyttä ja kapinaa Jumalaa vastaan. Sen voi rinnastaa keskisormen näyttämiseen Jumalalle.
" Sillä tottelemattomuus on taikuuden syntiä, ja niskoittelu on valhetta ja kuin kotijumalain palvelusta. Koska sinä olet hyljännyt Herran sanan, on myös hän hyljännyt sinut, etkä sinä enää saa olla kuninkaana."
1.Sam. 15:23
Irja Askolan ei saisi antaa olla piispana. Hän ei kuulu siihen tehtävään, Jumala ei ole häntä siihen asemaan asettanut. Toinen on se henkilö, joka iloitsi vääryyden voittaessa mustana perjantaina 2014 jolloin moni suomalainen erosi kirkosta. En nimeään saa nyt mieleeni. Turku tulee mieleen.
Aivan, todellakin. Tässä aloituksessa tulee taas ilmi, miten vieraita kaikki kristinuskoon liittyvät asiat ovat protestanteille, kuten esimerkiksi luterilaisille uskovaisille. Ensinnäkin kristinuskossa ei ole mitään syntihyväksyntää, ja toiseksi kristityn pitää tietää jo aivan alkeista lähtien, mitä kilvoitteleminen on.
Kristityn pitää kilvoitella tullakseen paremmaksi kristityksi. Hänen pitää tehdä hyviä töitä, kunnioittaa ja rakastaa lähimmäisiään, eikä hän saa tehdä syntiä Jumalaa vastaan. Hän ei saa koskaan harjoittaa mitään harhaoppeja, joista nyt ensimmäiseksi tulee mieleen protestanttisten liikkeiden opit, kuten esimerkiksi luterilaisuus, vanhoillislestadiolaisuus tai helluntailaisuus.
Kristitty ei voi olla koskaan ylimielinen, vaan hänen pitää nöyrästi opetella, mitä Kristus on opettanut ja myös elämällään julistanut. Kristityn pitää rakastaa lähimmäisiään ja levittää lähimmäisenrakkautta myös ympäristöönsä.
" Kristityn pitää rakastaa lähimmäisiään ja levittää lähimmäisenrakkautta myös ympäristöönsä. "
Oikein, täydentäisin vielä että lähimmäisenrakkautta totuudessa. Mielestäni totuutta tulee korostaa nykyään tässä valheen kyllästämässä liberaalisuuden harhaanjohtamismaailmassa.
Lähimmäistä moni luulee rakastavansa kun väärämielinen liberaali valehtelee lähimmäiselle väärän neuvonantajan omaksi tuhoksi ja väärän neuvonsaaneen tuhoksi.
Teidän tulee nyt muistaa, että se teidän totuutenne saattaakin olla jonkun maallikkosaarnaajan tai niin sanotun uskonpuhdistajan totuus, tai ehkäpä teidän oma totuutenne, ja juuri tällaiset totuudet ovat vaarallisia, sillä niiden mukana te levitätte teille niin rakkaita harhaoppeja.
Todellisuudessa te ette itsekään hyväksy Kristuksen opetusta, mikä on hyvin tyypillistä protestanteille, joilla on oma oppinsa ja omat mielipiteensä, joita he pitävät kaikkein puhtaimpina ja jopa puhdistettuina oppeinaan.
Mitäpä jos se onkin niinpäin, että meidän totuutemme on sen saarnamiehenkin totuus? Eihän kenelläkään yksin ole ainoaa totuutta.
Tämä mielipiteenne nimimerkki P.P on aivan erinomainen esimerkki protestanttisesta ajattelusta, joka on suurin este myös luterilaisille koskaan oikeasti löytää kristinuskoa. Protestantit hellivät omia henkilökohtaisia käsityksiään, jotka saattavat juontaa vaikka mistä, jopa jatkuvasta närästyksestä! Tällainen ajattelu estää oppimasta Kristuksen opetusta, sillä yksinkertaisesti protestantit eivät yleensä hyväksy Hänen näkemyksiään. Tyypillisesti he kääntyvät mieluummin Laestadiuksen, Lutherin, Paavo Ruotsalaisen tai jopa Kylliäisen puoleen, jos heidän mielipiteensä vain sattuvat miellyttämään, ... siis täysin henkilökohtaisista syistä.
Kristityt seuraavat Kristuksen opetusta, luterilaiset taas Lutherin opetusta ja lestadiolaiset taas Lars-Levi Laestadiuksen opetusta.
1) Ihmisen voi pelastaa ainoastaan yksi asia: ihmisen hyväksi luettu Jumalan Pojan kärsimys ja kuolema. Hänen nimessään ja veressään pelastus on - missään muuaalla tai millään muulla tavalla toteutettuna sitä ei ole olemassa.
2) Pelastuksen voi saada osakseen ainoastaan yhdellä tavalla: tunnustamalla syntisyytensä Jumalalle, ja anomalla Jumalan armoa ja anteeksiantoa. Millään muulla tavalla sitä ei voi itselleen saada, eikä varsinkaan ansaita.
3) Pelastus on kertakaikkinen tapahtuma, mutta ihminen ei säily pelastettuna riippumatta siitä, miten hän elää. Pelastuksesta on siis tietoisesti pysyteltävä osallisena - siinä on "roikuttava kiinni" - sillä se lakkaa olemasta voimassa ihmiselle, joka kuvittelee tulleensa synnittömäksi, ja lakanneensa tarvitsemasta jatkuvaa Jumalan armoa.
Vasta tuossa viimeisessä kohdassa kuvaan tulee mukaan kilvoittelu. Kilvoittelu on lyhyesti sanoen jatkuvaa Jumalan tahdon etsimistä, vilpitöntä yritystä pysyä siinä, ja näistä kahdesta seuraavaa jatkuvaa ymmärrystä siitä, ettei siihen ole kyennyt. Kilvoittelu on siis toimintaa, jolla ihminen Jumalan tahtoa tutkien, jatkuvan ja rehellisen itsetutkiskelun ja tietoisten valintojen kautta vastaa yhä uudelleen Jumalan kutsuun myöntävästi.
Mitä kilvoittelu sitten ei ole? Se ei ole jotain, jolla ihminen voisi:
- "ansaita" pelastuksen tai "hyvittää" sitä Jumalalle
- tulla paremmaksi tai puhtaammaksi muihin ihmisiin verrattuna
- ansaita Jumalalta enemmän maallista hyvää kuin muut ihmiset
Me emme pelastu kilvoittelusta, vaan uskosta. Kilvoittelu kuitenkin pitää meidät uskossa kiinni. Jos uskoon tullut ihminen väheksyy Jumalan tahtoa tai siinä pysymistä, ennenpitkää hän menettää myös ymmärryksensä syntisyydestään. Jos sitä ei ymmärrä, ei myöskään voi tunnustaa sitä Jumalalle eikä haluta sitä anteeksi. Näin ihminen palaa takaisin kadotetun ihmisen tilaansa, johon meistä jokainen on syntynytkin.
" Me emme pelastu kilvoittelusta, vaan uskosta. "
Kristinuskoon sisältyy paljon asioita. Kilvoittelu on yksi niistä.
Pitää myös ymmätyää sekin että on olemassa kelvotonta uskoa kelpaavan uskon lisäksi, kelvoton usko ei sisällä kilvoittelua.
" Niin kuin Jannes ja Jambres* vastustivat Moosesta, niin tuollaiset villitsijät vastustavat totuutta. He ovat menettäneet järkensä, ja heidän uskonsa on kelvoton. Mutta kauan he eivät menesty, sillä heidän järjettömyytensä paljastuu pian kaikille, kuten noille kahdellekin kävi. "
2. Tim. 3: 8-9
Totuutta vastustamalla usko osoittautuu kelvottomaksi ja moni ajattelee että ahtaasta portista mennään torvisoittokunnan säestäessä taustalla kelvottoman uskon avulla sisään. Usko luokitellaan kelpaavaan ja kelpaamattomaan uskoon, eikö totta?
Miten Jannekselle ja Jambrekselle selvisi oma järjettömyytensä?
Näissä asioissa saa olla tarkkana ettei maa vaikka sattuisi nielaisemaan meitä kelvottoman uskomme takia.
Muistutan tähän liittyen vielä, että aikanaan tulee olemaan uskovia, joista toisilla on kelvotont auskoa, tyhmillä neitsyeillä, he eivät pääse hää-aterialle. Ja on myös kelpaavan uskon omaavia viisaita neityitä, uskovia, jotka pääsevät hää-aterialle.
Näin olen itse tämän kokonaisuuden ymmärtänyt. Saa ja täytyy koetella nämä sanani Raamatun valossa. En ole opettaja vaan opettelen omatoimisesti ymmärtämään Jumalan aivoituksia. Herra suokoon mahdolliset virheellisyyteni anteeksi.
"Kristinuskoon sisältyy paljon asioita. Kilvoittelu on yksi niistä."
Sanoitko tuossa mielestäsi jotain sellaista, joka vastauksestani ei olisi jo ilmennyt? Minusta on aivan selvää, että kilvoittelu kuuluu kristinuskoon.
"Pitää myös ymmätyää sekin että on olemassa kelvotonta uskoa kelpaavan uskon lisäksi, kelvoton usko ei sisällä kilvoittelua."
Minusta on selkeämpää ajatella niin, että on vain joko pelastavasta uskosta osallisuutta tai pelastavasta uskosta osattomuutta. Ei ole mitään välimuotoja. Ihmisellä joko on Jumalan hänelle antama, pelastava usko, tai sitten ihmisellä ei ole sitä. Usko on joko Jumalan antamaa, pelastavaa uskoa, tai sitten jotain ihmismielen omia rakennelmia ja esim. yritystä kelvata Jumalan edessä teoin tms.
On erittäin tärkeää ymmärtää, että viisaiden ja tyhmien neitsyeiden ero ei ollut heidän teoissaan, vaan siinä, että jälkimmäisillä EI OLLUT öljyä lampuissaan. Teoilla on vaikutuksensa öljyn tallessa pysymisessä, mutta alunperin sen öljyn antaa Jumala - ei ihmisen teot.
"Totuutta vastustamalla usko osoittautuu kelvottomaksi"
Enkö minäkin sanonut juuri noin? Sanoinhan, että "Jos uskoon tullut ihminen väheksyy Jumalan tahtoa tai siinä pysymistä, ennenpitkää hän menettää myös ymmärryksensä syntisyydestään..." jne. Jumalan tahdon tai siihen etsiytymisen väheksyminenhän on juuri totuuden vastustamista.
Ehkä et tarkoittanut kritisoida tai vastustaa sanomisiani, mutta niin minä sanasi luin. Olen pahoillani, mikäli tämä on puoleltani väärä tulkinta. Minä haluaisin pitää nämä asiat yksinkertaisina ja selvinä, jollaisia ne ovatkin. Ihmisillä on taipumus koota kaikenlaisia ajatusrakennelmia Kristinuskon kristallinkirkkaan ytimen ympärille, ja helposti niillä rakennelmilla aletaan myös korvaamaan sitä ydintä. Huom. en väitä, että sinä olisit tekemässä niin.
Alahan mennä siitä vähän pidemmälle.
Mielenkiinnolla odota milloin alatte oikeasti puhu akilvoittelusta esimerkein?
Kuten
- miten olette luopuneet omaisuudesta
- miten olette luopuneet yhteiskunnallisesta arvoasemasta
- Miten olette luopuneet suhteista, jotka pönkittävät asemaanne
- Miten olette luopuneet mukavuuksista
- miten olette luopunet ylellisyyksistä
- miten olette luopuneet ruualla mässäilystä
- miten olette luopuneet seksuaalisuuden harjoittamisesta
No, tuossa nyt joku alkuun.
Tai, voisi lisätä miten kilvoittelette vihan, kiukun tunteiden hillinnässä, miten kilvoittelette äkkipikaisuuden kanssa tai välinpitämättömyyden tai laiskuuden tunteiden kanssa?
Tähän saakka on ollut vian teoreettisia asioita ikään kuin ette lainkaan eläisi uskoa siinä arjessa.
Aloita sinä. Miten nuo teesisi olet itse elänyt todeksi?
Matt. 6:1-4
"1 "Varokaa tuomasta hurskaita tekojanne ihmisten katseltavaksi, muuten ette saa palkkaa taivaalliselta Isältänne.
2 "Kun siis autat köyhiä, älä toitota siitä niin kuin tekopyhät tekevät synagogissa ja kujilla, jotta ihmiset kiittelisivät heitä. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet.
3 Kun annat almun, älköön vasen kätesi tietäkö mitä oikea tekee,
4 jotta hyvä tekosi pysyisi salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut."
Tottahan täällä liikuskelee kaikenmaailman "herransa" "opettajia", jotka kehuvat omilla teoillaan, mutta noin opettaa Jeesus.
Eli asia on niin vaikea, ettei siitä voi edes keskustella? Vai niin vierasta…
Ehkä on helpompi puhua yleviä ja ympäripyöreitä sanoja, ettei tarvitse näin ikävän asian kanssa olla tekemisessä kuin kilvoittelu.
Hehehe, olipa taas typerä päätelmä sinulta.
Entä jos joku ei vain halua alkaa selostamaan sinulle elämäänsä ja valintojaan? Oletko sellaista tullut ajatelleeksi ollenkaan? Pidätkö sitä aina merkkinä siitä, että asiassa on toiselle osapuolelle jotain vaikeaa, ikävää tai vierasta?
" Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus, tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon olet kutsuttu ja johon hyvällä tunnustuksella olet tunnustautunut monen todistajan edessä." 1.Tim:12
"Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt."
2 Tim. 4:7
Minä ajattelen tämän kilvoittelun tarkoittavan uskon kilvoittelua täällä maailmassa. Houkutuksista, viettelyksistä, vainoista, vaaroista ym. huolimatta.
Maailma yrittää kaiken keinoin vieroittaa ja syöstä pois uskon tieltä, mutta joka vahvana pysyy loppuun saakka se pelastuu.
Nykyaikana varsinkin kun entistä useampi on vieraantunut kristinuskosta, uskovilla on tekemistä, että he kaiken keskellä kykenevät uskonsa säilyttämään. Jumalan Sanasta poikkeavat lait ym. millä uskovia yritetään lyödä ja alistaa mukailemaan ajan henkeä.
Kieltäisitkö esim. uskosi Jeesukseen jos henkesi olisi vaarassa. Monille kristityille tämä on todellisuutta maissa, missä uskovien vainot ovat lisääntyneet.
Amen. Totta kirjoitat ja ilman turhaa sanahelinää.
Jotain häikkää on tässä nimimerkki evita-:n kirjoittamassa mielipiteessä, mutta voin ymmärtää sen sikäli kun tunnen näitä uskonnollisia liikkeitä, joihin luterilaisuuskin kuuluu.
Kristinuskossa kilvoittelu tarkoittaa omaa tahtoa vaikuttaa ihmisenä, kilvoittelija yrittää kasvaa kristittynä, kehittyä paremmaksi kristityksi. huomioida lähimmäisensä, kunnioittaa ja rakastaa heitä. Kristityn pitää olla nöyrä, hänen pitää olla valmis kilvoittelemaan, eikä kukaan kristitty voi vain jäädä laakereilleen lepäämään ja toistaa matraa, että vain uskosta, vain armosta, vain uskosta hän kuitenkin pelastuu, vaikka hän ei enää eväänsäkään väräyttäisi.
Kaikkein ylimielisintä on protestanttien ajattelu niin sanotusta pelastusvarmuudesta, jossa uskovainen kuvittelee tehneensä sellaisen diilin Jumalan kanssa, että hän on niin erinomaisen hyvä uskovainen ja pelastuu aivan varmasti tekipä hän sitten mitä tahansa! Tällainen ajattelu voidaan luokitella jopa epäkristilliseksi, mutta silti se vaikuttaa olevan aika yleistä nimenomaan pietististen uskonlahkojen ylimielisten uskovaisten keskuudessa.