Lapsenusko on väistynyt mietiskelevän ja tutkiskelevan uskon tieltä.
Entisajan elämäkerroissa ja romaaneissa uskonto ja usko ovat kaikessa arjessa mukana. Jumalan kädestä saatiin kaikki, niin hyvä ja huonokin. Oli "Jumalan tahto", että lapsi kuoli kehtoon, karja ei selvinnyt pitkästä talvesta, kato vei viljan, sairaus kaatoi perheen isän.
Kun elämä hymyili, oltiin kiitollisia Jumalalle, joka on tämän kaiken hyvä antaja. "Soi kunniaksii Luojan tämä virsi kiitoksen".
Tapakulttuuri vallitsi, koska oli Jumalan tahdon vastaista käyttäytyä harkitsemattomasti, olla yltiöpäinen tai laiska. Lakia ja asetuksia oli noudatettava, koska oli synti kapinoida. Saat.na ja hel.vetti olivat yhtä todelliset kuin taivaan valtakuntakin, ja jompaan kumpaan sitä sitten mentiin viimeisen hetken koittaessa.
Tämä kaikki on takanapäin, ja voidaan kyllä sanoa, että onneksi on.
Nyt ihminen saa ja hänen pitää ottaa itse selvää, oppia, toimia oikein, vastata teoistaan, kasvattaa lapsensa yhteiskunnan toimivaksi jäseneksi, enää ei voida joka asiassa vain todeta, että Jumalan tahto tässä nyt kaiken aikaa tapahtuu.
Usko ja uskonto voi kuitenkin täyttää ihmisen mielen, vaikka eri tavalla. Moni uskovainen saa tukea ja voimaa uskostaan, vaikka ei sitä kuulutakan arjessaan. Uskominen on henkilökohtainen asia. Uskontoaan tyrkyttävät ja siitä kaiken aikaa tiedottavat ihmiset koetaan häiriköiksi.
Nyt on se vanha systeemi tulossa takaisin. Muslimivaltiot jo tuovat uskonelämää arkiseen aherrukseen yhä voimakkaammin, ja pahinta on, että uskoa pitää noudattaa juuri määrätyllä tavalla. Erimielisyys ei ole sallittu.
Koska kristityt maat alkavat eritellä ihmisisiä luterilaisiksi ja katolilaisiksi ja kohdella heitä eri tavoin tästä syystä. Irlannissahan se jo on nähty, miten siinä käy.
Kristinuskojakin on monia.
Entisajan elämäkerroissa ja romaaneissa uskonto ja usko ovat kaikessa arjessa mukana. Jumalan kädestä saatiin kaikki, niin hyvä ja huonokin. Oli "Jumalan tahto", että lapsi kuoli kehtoon, karja ei selvinnyt pitkästä talvesta, kato vei viljan, sairaus kaatoi perheen isän.
Kun elämä hymyili, oltiin kiitollisia Jumalalle, joka on tämän kaiken hyvä antaja. "Soi kunniaksii Luojan tämä virsi kiitoksen".
Tapakulttuuri vallitsi, koska oli Jumalan tahdon vastaista käyttäytyä harkitsemattomasti, olla yltiöpäinen tai laiska. Lakia ja asetuksia oli noudatettava, koska oli synti kapinoida. Saat.na ja hel.vetti olivat yhtä todelliset kuin taivaan valtakuntakin, ja jompaan kumpaan sitä sitten mentiin viimeisen hetken koittaessa.
Tämä kaikki on takanapäin, ja voidaan kyllä sanoa, että onneksi on.
Nyt ihminen saa ja hänen pitää ottaa itse selvää, oppia, toimia oikein, vastata teoistaan, kasvattaa lapsensa yhteiskunnan toimivaksi jäseneksi, enää ei voida joka asiassa vain todeta, että Jumalan tahto tässä nyt kaiken aikaa tapahtuu.
Usko ja uskonto voi kuitenkin täyttää ihmisen mielen, vaikka eri tavalla. Moni uskovainen saa tukea ja voimaa uskostaan, vaikka ei sitä kuulutakan arjessaan. Uskominen on henkilökohtainen asia. Uskontoaan tyrkyttävät ja siitä kaiken aikaa tiedottavat ihmiset koetaan häiriköiksi.
Nyt on se vanha systeemi tulossa takaisin. Muslimivaltiot jo tuovat uskonelämää arkiseen aherrukseen yhä voimakkaammin, ja pahinta on, että uskoa pitää noudattaa juuri määrätyllä tavalla. Erimielisyys ei ole sallittu.
Koska kristityt maat alkavat eritellä ihmisisiä luterilaisiksi ja katolilaisiksi ja kohdella heitä eri tavoin tästä syystä. Irlannissahan se jo on nähty, miten siinä käy.
Kristinuskojakin on monia.
Vastaukset 1
Vanhimmat
En tiedä ovat Dietrich Bonhoefferin ajatukset sinulle tuttuja, mutta suosittelen tutustumaan. Hänen ajatelunsa resonoi aika hyvin tuon kanssa, miten lapsenuskosta täytyy siirtyä eteenpäin kohti aikuisempaa uskoa. Tämä tuli mieleen, kun luin avaustasi.
Vilppu H.
pappi