Itselläni viime päivien Auringonpaiste oleellisesti pahentanut masennusoireita.On se kummallinen juttu! Oletko huomannut vaikutusta, puoleen tai toiseen ?
Aurinko paistaa. Vaikuttaako vointiisi ?
hyyjä
13<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
No olen! Kuten joka kevät, ensin pahentaa oireita, varsinkin epämääräistä ahdistuneisuutta, mutta se aika nopeasti menee ohi ja alan voida jopa paremmin.
Ikään kuin "kauhea synkkyyteni" paljastuisi kevätauringossa kuin pölyinen, siivoton huusholli! En tiedä, onko tämä jotenkin psyykkinen ajatusten ja tunteiden asia, "symbolinen", tavallaan, vai onko siihen jokin biologinen syy. Kyllähän äkillinen valo (hyvin äkilliseltä tämä minusta aina vaikuttaa) voi jotain saada biologisestikin aikaan, mikä sitten oireita pahentaa.
Masennuksen pahentuminen keväisin on kyllä hyvin yleistä.
"Ikään kuin "kauhea synkkyyteni" paljastuisi kevätauringossa kuin pölyinen, siivoton huusholli!"
Minusta tuntuu että olen hangen alta paljastuva koiran paska!!
XD Sori, mutta tuo kyllä nauratti. Ei millään pahalla.
Voit nousta hyvän vinkin saatuasi koiranjätösvertaustilastasi. Tosi synkkä sanoo. koiranjätös on parempi, koska avopaikalla se liukenee kasveille ravinnoksi.
Jos osaisimme kukkien, ruohon ja puiden kieltä, ne haukkuisivat viemäriverkostomme lyttyyn, koska jätteenkäsittely vie niiltä ravintoa.
Olen huomannut saman, että nyt kun ollut aurinkoisia päiviä, voi tuulettaa pimeän talven murhaavaa psyyken sisältöä mäkeen.
Tämähän näkyy raskaana kaasujalkana ja kännissä örvellyksenä joka kevät.
Kyllä vaikuttaa! Olen usein alkukevään tosi väsynyt ja haluaisin vaan ryömiä peiton alle. Nyt kun on ollut monta päivää aurinkoista, niin ei tee mieli mennä ulos tai tehdä mitään muutakaan. Mulle tulee myös itsetuhoista käyttäytymistä. Ajan edetessä kai tavallaan totun aurinkoon ja valoon ja muutaman viikon kuluttua alkaa helpottaa. Syksyt taas ovat mulle paljon helpompia. Voi laittaa kynttilöitä palamaan ja olla rauhallisesti.
Valo on tosi ahdistava ilmiö. Keväällä minulla menee pönttö ihan sekaisin, hirveä huimaus ja ihan muissa maailmoissa. Nukkuminenkin menee ihan sekaisin. Kohta alkaa ne kamalat painostavat helteet :( hyi sitä vetelää fiilistä.
On se vaikuttanut selvästi. Pidän verhot kiinni ja lähden ulos vasta hämärän laskeuduttua, niin oireiden pitäisi pysyä hallinnassa.
Vaikuttaa negatiivisesti. Ahdistun siitä valoisuudesta, iltaa kohden helpottaa liikkua ulkona, tänäänkin sen huomasin, kun jouduin olemaan monta tuntia ulkona. Kevään ja kesän pääsen yli ajattelemalla, että kesän jälkeen tulee ihana syksy (: Eikös keväällä näy piikki myös itsemurhissa? Ulkoilmatapahtumat lisääntyvät merkittävästi kesällä, luonto kukkii ja mieli pitäisi olla aurinkoinen. Jos oma olo on jotain muuta, ei kesän saapuminen ilahduta. Ei niilhin hellepäiviin enää kamalan pitkä aika ole. Kevät siis lisää masennusta, kun tietää, että sitä valoisuutta joutuu kestämään muutaman kuukauden. :D Sallin kyllä muille keväästä/kesästä nauttimisen, mutta on tuskallista nähdä niitä hymyileviä naamoja, kun pakosta joutuu ulkona liikkumaan :D
kun ei ole todellista kerrottavaa...
Ei tuohon kukaan täyspäinen usko.
Enemmän ihmisiä ulkona joten ahdistus pahenee.
Hiihtäminen ja ralliautoilu yhdessä virkistää mieltä. Kannattaa kokeilla. Uudet lajit kiinnostavat.
nyt meni pilveen, kyllä alkoi ahistaan, aivan kamalasti, hui sentään....
Ne, joille auringonpaiste on paha juttu, ovat kai vaikeimmin ulkopuolisten ihmisten autettavissa. Varmaan he tulevat toimeen omineen.
Minulle aurinko tai kuu tai pelkkä tähtitaivas ulkona ja riittävä valaistus sisätiloissa on merkki, että joku luukku on auki. Umpipimeys on nyt vaan jotai väliaikaista.
Miespuolisena mukava murmeli kainalossa kyllä menettelee pimeessäkin. Kehitän sisäisen valon woimaa. Sitä pelkää piruperkeleetkin.
Kun saa mieleensä auringon paisteen hyvin vahvana, pysyy hyvin tolppatiellä.