Kuviteltu tilanne. Eli mitäs jos Suomeen tulisi liikekannallepano? Miten se onnistuisi? Siis nyky-yhteiskunnassa? Talvi- jatkosodassa yhteiskunta oli hieman erilainen kuin nykyään.
Viime sotien aikaanhan yhteiskunta oli varsin agraarinen, herrapelko leimasi kansaa, ei ollut internettiä yms vapaata tietolähdettä, tietoisuus omista oikeuksista varsin vähäinen, hierarkia yhteiskunnassa paljon suurempi kuin nykyään, poliiseja yms viranomaisia paljon enemmän jne jne. Ihmisten elämä oli täynnä velvollisuuksia, oikeuksia ei ollut kuin herroilla ja virkamiehillä.
Jos mietitään suomalaista yhteiskuntaa nykyään, niin hierarkia on miltei kadonnut. Auktoriteettejä ei ole edes olemassa nykyään. Ihmiset ovat tottuneet saamaan palveluja, evääkään liikuttamatta. Ketään ei tarvitse totella. Ihmisillä on pelkästään oikeuksia.
Eli jos LKP tulisi, niin minkälainen ote saataisiin tavalliseen asevelvolliseen. Tietysti jos 99% on halukkaita lähteä torrakko ojossa tykinruuaksi, niin sitten asia on eri. Mutta kun mietitään nykyvenäjää, niin se on about 100-kertaa ylivoimaisempi, kuin mitä se oli jatkosodan aikaan, Suomeen verrattuna. Onko tavallisella asevelvollisella halua lähteä kuolemaan. Varsinkin kun on totuttu liian helppoon ja laadukkaaseen elämään, jossa ei ole totuttu itse tekemään oikein mitään. Ja sitten pitäisi yhtäkkiä vaihtaa kauluspaita maastopukuun, bearnais'kastike hernekeittoon, jne.
Jos suurta osaa ei kiinnostakaan lähteä tapettavaksi. Niin mitäs sitten? Millä nykyarmeija saa otteen kansasta, joka ei tee niinkuin käsketään? Otteen saa varmaankin, jos kieltäytyjiä on yksittäisiä. Mutta entäs jos niitä on paljon? Resurssit ei riitä siihen.
Tämä nyt vain tuli mieleen, kun asioista on tullut juteltua monen kanssa. Ja suurin osa on sanonut suoraan, ettei aio lähteä näin huonoa maata puolustamaan. Mitä viranomainen tai armeija voi tehdä, jos valtaväestö ei ilmesty paikalle? Lähteäkö jokaista yksitellen pyssyn kanssa pakottamaan? Ja kun suurin osa ei lähde edes karkuun, vaan makoilee kotona sohvalla, niin mitä sille voi? Ammutaanko suurin osa asevelvollisista kieltäytyjinä kotisohvallensa, lasten ja vaimon nähden? Silläkö sota voitetaan? Ei niitä sieltä kotisohvalta raahaamaankaan voi lähteä. Entä ne jotka ovat lähdössä, syökö se taisteluintoa, jos tietää että yli puolet omanikäisistä makaa kotona, kun ei kiinnosta?
En tiedä kuinka moni on valmis sotimaan, mutta äkkiseltään tuntuu ettei kovinkaan moni. Onko tällaista skenaariota mietitty lainkaan?
Viime sotien aikaanhan yhteiskunta oli varsin agraarinen, herrapelko leimasi kansaa, ei ollut internettiä yms vapaata tietolähdettä, tietoisuus omista oikeuksista varsin vähäinen, hierarkia yhteiskunnassa paljon suurempi kuin nykyään, poliiseja yms viranomaisia paljon enemmän jne jne. Ihmisten elämä oli täynnä velvollisuuksia, oikeuksia ei ollut kuin herroilla ja virkamiehillä.
Jos mietitään suomalaista yhteiskuntaa nykyään, niin hierarkia on miltei kadonnut. Auktoriteettejä ei ole edes olemassa nykyään. Ihmiset ovat tottuneet saamaan palveluja, evääkään liikuttamatta. Ketään ei tarvitse totella. Ihmisillä on pelkästään oikeuksia.
Eli jos LKP tulisi, niin minkälainen ote saataisiin tavalliseen asevelvolliseen. Tietysti jos 99% on halukkaita lähteä torrakko ojossa tykinruuaksi, niin sitten asia on eri. Mutta kun mietitään nykyvenäjää, niin se on about 100-kertaa ylivoimaisempi, kuin mitä se oli jatkosodan aikaan, Suomeen verrattuna. Onko tavallisella asevelvollisella halua lähteä kuolemaan. Varsinkin kun on totuttu liian helppoon ja laadukkaaseen elämään, jossa ei ole totuttu itse tekemään oikein mitään. Ja sitten pitäisi yhtäkkiä vaihtaa kauluspaita maastopukuun, bearnais'kastike hernekeittoon, jne.
Jos suurta osaa ei kiinnostakaan lähteä tapettavaksi. Niin mitäs sitten? Millä nykyarmeija saa otteen kansasta, joka ei tee niinkuin käsketään? Otteen saa varmaankin, jos kieltäytyjiä on yksittäisiä. Mutta entäs jos niitä on paljon? Resurssit ei riitä siihen.
Tämä nyt vain tuli mieleen, kun asioista on tullut juteltua monen kanssa. Ja suurin osa on sanonut suoraan, ettei aio lähteä näin huonoa maata puolustamaan. Mitä viranomainen tai armeija voi tehdä, jos valtaväestö ei ilmesty paikalle? Lähteäkö jokaista yksitellen pyssyn kanssa pakottamaan? Ja kun suurin osa ei lähde edes karkuun, vaan makoilee kotona sohvalla, niin mitä sille voi? Ammutaanko suurin osa asevelvollisista kieltäytyjinä kotisohvallensa, lasten ja vaimon nähden? Silläkö sota voitetaan? Ei niitä sieltä kotisohvalta raahaamaankaan voi lähteä. Entä ne jotka ovat lähdössä, syökö se taisteluintoa, jos tietää että yli puolet omanikäisistä makaa kotona, kun ei kiinnosta?
En tiedä kuinka moni on valmis sotimaan, mutta äkkiseltään tuntuu ettei kovinkaan moni. Onko tällaista skenaariota mietitty lainkaan?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tuota samaa mieteiskelin jo 2/87 , että mikä ihmeen voima se saa mies joukon juoksemaan ja "pokkuroimaan" lähes vapaaehtoisesti.
Saataisko nykypäivänä nuo "kulttuurinrikastuttajat" ja tulevat koneinsinöörit lähtemään rintamalle? Heillähän saattaisi olla jopa jotain annettavaa Suomalaiseen sodankäyntiin..ellei muuten niin miinanraivaus polkujoukkoihin.
Ehkeivät sittenkään, mieluummin hekin varmaan "keppostelevat" vaaleitten tyttöjen kanssa, oikein poikaporukalla.
Tuo on kyllä aika monen mielipide, että käpykaartiin lähtijöitä riittää. Toki jos rajat pannaan kiinni ja kovat piipussa sitä vartioidaan, hankala siitä on mennä, varsinkin kun muutama ammutaan malliksi.
Pitäisi osata ennakoida tilanne ja häipyä ennenkuin on myöhäistä. Vrt. Isot nallet edellä niin pienet perässä..
Mutta millä voimin ne rajat siinä skenaariossa laitetaan kiinni, jos esim vain 25% asevelvollisista saadaan jalkeille? Entä mitä hyötyä on rajojen kiinni laittamisesta, jos väki makaa kotona? Edelleen kysyn, ampuisiko Suomen puolustusvoimat esim 200 000 kotisohvalle jäävää asevelvollista siihen sijoilleen, lasten silmien edessä? Aika kova savotta.
LKP? Älkää nyt sitä ajatelko, eihän täällä ole edes riittävästi puhtaita alushousuja eikä pesukoneita. Suuri osa lähtee käpälämäkeen pössyttelemään pilveä saadessaan kutsun.
Ei tästä sukupolvesta ole juuri muuhun kuin nettipelaamiseen.tunkkaisissa kammareissa sipsipussi ja colatölkki pöydällä. Harvan fyysinen kunto edes kestäisi Karjalan korvessa liikkumista. psyykeestä puhumattakaan.
Mä voin lähteä karjalaan. Mutta MUN vaatimuksea on että siellä toimii wlan-yhteydet, vähintään 20Mb nopeudella. Parakkimajoitukseen voin tyytyä, mikäli sieltä löytyy kunnon sänky, vähintään 40-tuuman teevee, pleikkarit yms. Lisäksi unirytmini on sellainen, että menen vasta joskus kahdelta nukkumaan ja heräilen joskus 10-11 aikoihin. Ruoka pitää olla lasagnea tai pizzaa tai hampurilaisia, sekä kokista ja paljon. Sipsiä ja karkkeja pitää sitten olla illalla saatavilla rajaton määrä. Pyssyhommia voin sitten tarvittaessa harrastaa päivisin, vaikka puolen päivän jälkeen, ja sitten korkeintaan iltakuuteen saakka, että ehtii pelata pleikkaria.
LKP = Lähdetään Käpälämäkeen Pikaisesti. Nettipelaajat ja pilven pössyttelijät sitten kurkkii käpykaartista pöksyt likaisina.
Minulle olisi kynnyskysymys, että pitääkö vaihtaa "bearnais'kastike hernekeittoon". Siksi olen ostanut varastoon bearnaise-kuivamuonaa. Nappaan ne mukaani kun rekka tulee hakemaan näiltä kyliltä. Ei siinä kuitenkaan heti sotimaan aleta sen jälkeen, että varmaan ehtii tekemään bearnaisea vielä itärajallakin. Jos ryssä tulee, niin nakkaan kuumat bearnaise-keitot naamalle ja karjahdan taisteluhuudon.
Minua huolestuttaa eniten Helsinkiläisten pärjääminen evakossa. Taitaa suurin osa kiltisti jäädä kotiin tykin ruuaksi.
Eiköhän olisi noudattaa sellaista ulkopolitiikkaa, ettei yllämainitut uhkakuvat bearnaiskastike- uhkakuvat pääse toteutumaan. Toivoo Kuukis