Onnellisuus löytyy silloin, kun ihminen aivojaan käyttämällä ymmärtää genomin ja fenomin välisen vuorovaikutuksen elämässään.
Genomi rakentuu ihmisen DNAsta, ja tällä on vaikutusta jokaisen ihmisen kehossa tapahtuviin vuorovaikutuksiin.
Ihmisen keho viestittää aivoille kaiken aikaa, onko keho tasapainossa itsensä (genomin osuus) ja ympäristönsä (fenomin osuus) kanssa.
Aivot tulkitsevat näitä kehon viestejä oman kehonsa toiminnoista erilaisissa ympäristöissä, ja ihminen voi ymmärtää oikein tai väärin näitä viestejä riippuen siitä, kuinka paljon tietoa ihmisellä on omasta kehostaan, ympäristöstään ja näiden välisestä suhteesta.
Aivojen tekemän tulkinnan perusteella genomin ja fenomin välisestä tasapainotilasta ihminen määrittelee olevansa onnellinen tai ei.
Jokaisen ihmisen elämä on vuoristorataa - toisten ihmisten nousut ja laskut ovat korkeampia kuin toisten.
Vuoristoradan tavoin käyttäytyvän kehon, ja sen aivoille lähettämien viestien vaikutus ihmisen onnellisuuden tunteeseen riippuu siitä, miten aivot tulkitsevat genomiaan eli oman kehonsa viestejä.
Onnellisuuden tunne kaikilla ihmisillä vaihtelee kaiken aikaa, ja onkin siksi tärkeää ymmärtää, että raskaan nousun jälkeen tulee aina helpompi laskuosuus, ja onnellisuuden tunnetta lisää se, kun osaa ennakoida, milloin helpompi laskuosuus alkaa.
Ihmisen oma genomi tarvitsee materiaa tietyn määrän ympäristöstä eli fenomista elääkseen. Kun tietty perustaso on saavutettu eli materianälkä on tyydytetty, tulkitsevat aivot tilanteen siten, että genomin ja fenomin välillä on saavutettu tasapaino.
Kun perustaso materiassa on saavutettu, alkaa onnellisuuden maksimoinnin ajanjakso ihmisen elämässä.
Materian ja henkisyyden tarpeen välisen suhteen onnellisessa elämässään ihminen määrittelee omilla aivoillaan, ja ulkoa hankitun tiedon avulla aivojaan voi opettaa ymmärtämään maailmaa oikein.
Mitä enemmän materiaa ihmisellä on, sitä enemmän tietoa ja ymmärrystä vaatii, mitä materia pitää sisällään ja miten se vaikuttaa ympäristössään, koska E=mc^2.
Materia on siis energiaa, ja kerätty materia vaikuttaa paitsi ihmisen omaan onnellisuustasoon, on sillä samanaikaisesti vaikutusta myös muiden ihmisten onnellisuustasoon.
Materian määrällä ei enää ole varsinaista merkitystä materian perustason saavuttamisen jälkeen, ja jos sillä on merkitystä, niin ihmisen on muutettava ajattelutapaansa ja asennettaan materiaan uudella tavalla.
Materian kohdalla pätee perustason saavuttamisen jälkeen se, että onnellinen ihminen näkee kuppinsa olevan puoliksi täynnä materiaa - ei puoliksi tyhjänä.
Materian lisääminen ei muuta puoliksi tyhjänä/täynnä olevan kupin luonnetta, koska materian lisääntyvästä määrästä huolimatta ihminen päätyy ajoittain aina pohtimaan, onko kuppi enemmän tyhjä kuin täynnä.
Genomi rakentuu ihmisen DNAsta, ja tällä on vaikutusta jokaisen ihmisen kehossa tapahtuviin vuorovaikutuksiin.
Ihmisen keho viestittää aivoille kaiken aikaa, onko keho tasapainossa itsensä (genomin osuus) ja ympäristönsä (fenomin osuus) kanssa.
Aivot tulkitsevat näitä kehon viestejä oman kehonsa toiminnoista erilaisissa ympäristöissä, ja ihminen voi ymmärtää oikein tai väärin näitä viestejä riippuen siitä, kuinka paljon tietoa ihmisellä on omasta kehostaan, ympäristöstään ja näiden välisestä suhteesta.
Aivojen tekemän tulkinnan perusteella genomin ja fenomin välisestä tasapainotilasta ihminen määrittelee olevansa onnellinen tai ei.
Jokaisen ihmisen elämä on vuoristorataa - toisten ihmisten nousut ja laskut ovat korkeampia kuin toisten.
Vuoristoradan tavoin käyttäytyvän kehon, ja sen aivoille lähettämien viestien vaikutus ihmisen onnellisuuden tunteeseen riippuu siitä, miten aivot tulkitsevat genomiaan eli oman kehonsa viestejä.
Onnellisuuden tunne kaikilla ihmisillä vaihtelee kaiken aikaa, ja onkin siksi tärkeää ymmärtää, että raskaan nousun jälkeen tulee aina helpompi laskuosuus, ja onnellisuuden tunnetta lisää se, kun osaa ennakoida, milloin helpompi laskuosuus alkaa.
Ihmisen oma genomi tarvitsee materiaa tietyn määrän ympäristöstä eli fenomista elääkseen. Kun tietty perustaso on saavutettu eli materianälkä on tyydytetty, tulkitsevat aivot tilanteen siten, että genomin ja fenomin välillä on saavutettu tasapaino.
Kun perustaso materiassa on saavutettu, alkaa onnellisuuden maksimoinnin ajanjakso ihmisen elämässä.
Materian ja henkisyyden tarpeen välisen suhteen onnellisessa elämässään ihminen määrittelee omilla aivoillaan, ja ulkoa hankitun tiedon avulla aivojaan voi opettaa ymmärtämään maailmaa oikein.
Mitä enemmän materiaa ihmisellä on, sitä enemmän tietoa ja ymmärrystä vaatii, mitä materia pitää sisällään ja miten se vaikuttaa ympäristössään, koska E=mc^2.
Materia on siis energiaa, ja kerätty materia vaikuttaa paitsi ihmisen omaan onnellisuustasoon, on sillä samanaikaisesti vaikutusta myös muiden ihmisten onnellisuustasoon.
Materian määrällä ei enää ole varsinaista merkitystä materian perustason saavuttamisen jälkeen, ja jos sillä on merkitystä, niin ihmisen on muutettava ajattelutapaansa ja asennettaan materiaan uudella tavalla.
Materian kohdalla pätee perustason saavuttamisen jälkeen se, että onnellinen ihminen näkee kuppinsa olevan puoliksi täynnä materiaa - ei puoliksi tyhjänä.
Materian lisääminen ei muuta puoliksi tyhjänä/täynnä olevan kupin luonnetta, koska materian lisääntyvästä määrästä huolimatta ihminen päätyy ajoittain aina pohtimaan, onko kuppi enemmän tyhjä kuin täynnä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.