"Viranomaiset ovat menettäneet otettaan ainakin osassa rikollisuuden ja ongelmien leimaamia alueita. Ongelmalähiöissä rikoksille voi olla vaikeaa tai jopa mahdotonta löytää todistajia. Pelon ja uhkailun keskellä harva haluaa vaarantaa omaa tai läheistensä henkeä.
Ruotsissa jako kantaruotsalaisten ja maahanmuuttajien asuinalueisiin on syventynyt viime vuosikymmenten aikana. Ongelmiin ajautuneissa lähiöissä asukkaat ovat usein maahanmuuttajataustaisia. Niinpä sosiaaliset ongelmat, turvattomuuden tunne sekä rasistiset asenteet kaatuvat myös sen suuren maahanmuuttajajoukon niskaan, joka on elänyt lainkuuliaisesti.
Avoin maahanmuutto ja pakolaisten auttaminen ovat olleet ylpeydenaiheita monille ruotsalaispoliitikoille. Usean poliitikon suussa on pyörinyt myös iskulause Ruotsista ”humanitäärisenä suurvaltana”. Tästä huolimatta uusien tulijoiden saaminen osaksi ruotsalaista yhteiskuntaa ei ole noussut merkittäväksi yhteiskunnalliseksi puheenaiheeksi, vaikka nykyisellään integraatio ontuu pahasti".
http://www.ess.fi/uutiset/ulkomaat/2015/03/19/ampumistapaukset-nostavat-esiin-toisenlaisen-ruotsin
Ongelmien käsittelyä rajoittaa usein rasismin ja maahanmuuttovastaisuuden pelko. Poliitikot ja media eivät halua osoittaa lähiöitä ja maahanmuuttajia sormella, vaan mieluummin puhua yksittäisten ongelmakohtien ratkaisemisesta, kuten vaikkapa koulutukseen ja työpaikkoihin panostamisesta.
Toisaalta yhteiskunnallisessa keskustelussa jää usein epäselväksi, kuinka paljon tietyt toimet vaikuttaisivat juuri ongelmalähiöissä asuvien tilanteeseen. Miten he saisivat paremman elämän, jos se on tavoitteena?
Hyvällä syyllä voi myös kysyä, ovatko maahanmuuttajalähiöiden ongelmat etääntyneet niin kauas keskiluokkaisen ruotsalaisäänestäjän ruokapöydästä, ettei poliitikoilla ole erityistä intoa nostaa aihetta keskusteluun.
Ruotsissa jako kantaruotsalaisten ja maahanmuuttajien asuinalueisiin on syventynyt viime vuosikymmenten aikana. Ongelmiin ajautuneissa lähiöissä asukkaat ovat usein maahanmuuttajataustaisia. Niinpä sosiaaliset ongelmat, turvattomuuden tunne sekä rasistiset asenteet kaatuvat myös sen suuren maahanmuuttajajoukon niskaan, joka on elänyt lainkuuliaisesti.
Avoin maahanmuutto ja pakolaisten auttaminen ovat olleet ylpeydenaiheita monille ruotsalaispoliitikoille. Usean poliitikon suussa on pyörinyt myös iskulause Ruotsista ”humanitäärisenä suurvaltana”. Tästä huolimatta uusien tulijoiden saaminen osaksi ruotsalaista yhteiskuntaa ei ole noussut merkittäväksi yhteiskunnalliseksi puheenaiheeksi, vaikka nykyisellään integraatio ontuu pahasti".
http://www.ess.fi/uutiset/ulkomaat/2015/03/19/ampumistapaukset-nostavat-esiin-toisenlaisen-ruotsin
Ongelmien käsittelyä rajoittaa usein rasismin ja maahanmuuttovastaisuuden pelko. Poliitikot ja media eivät halua osoittaa lähiöitä ja maahanmuuttajia sormella, vaan mieluummin puhua yksittäisten ongelmakohtien ratkaisemisesta, kuten vaikkapa koulutukseen ja työpaikkoihin panostamisesta.
Toisaalta yhteiskunnallisessa keskustelussa jää usein epäselväksi, kuinka paljon tietyt toimet vaikuttaisivat juuri ongelmalähiöissä asuvien tilanteeseen. Miten he saisivat paremman elämän, jos se on tavoitteena?
Hyvällä syyllä voi myös kysyä, ovatko maahanmuuttajalähiöiden ongelmat etääntyneet niin kauas keskiluokkaisen ruotsalaisäänestäjän ruokapöydästä, ettei poliitikoilla ole erityistä intoa nostaa aihetta keskusteluun.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tulevaisuudessa voimme katsoa dokumentteja kansankodin noususta johtavaksi hyvinvointivaltioksi ja lopulta sen täydellistä alasajoa, anarkiaa ja romahdusta.
Utopististisista yhden totuuden humaaneista käsitteistä ja uskomuksista (hyyssärismistä) joista tehtiin poliittinen ohjenuora ja toimintamalli. Dokumentista voimme katsella kansankodin vaiheita kuin entistä Neuvostoliittoa, sen nousua, elämää ja romahduksen hetkiä.