Olemme molemmat reilu nelikymppisiä. Olemme seurustelleet n 8 kuukautta. Minulla on 17-vuotias poika, joka tapaa isäänsä joka toinen viikonloppu to-ma. Miehellä 13 ja 17 vuotta vanhat tytöt. He vuoroviikoin isällä ja äidillä. Tapaan miestä niinä viikkoina kun hänen lapset ovat äidillä. Mies on silloin yötä luonani. Hän tapasi poikani ensimmäisen kerran kun olimme seurustelleet 3 kuukautta. Kun lapset ovat hänellä pidämme yhteyttä vain tekstiviesteillä. Olen nähnyt hänen lapset vain 2 kertaa ohimennen. Minusta tuntuu oudolta ettemme tapaa jos lapset hänellä. Mies ei selitä asiaa mitenkään kun kysyn. Tai sanoo että johtuu siitä että hänen lapset ovat niin pieniä. Mitä tästä pitäisi ajatella? Kiirehdinkö turhaan.
En tapaa miesystäväni teini-ikäisiä lapsia
Streetkid
57
2256
Vastaukset
- Öndbönde
Mies ei ole sun kanssa tosissaan. Ei noi lapset niin pieniä ole, etteikö mies joko vois tavata sua kotonaan tai sitten lapset jäädä kotiin tai kavereiden kanssa hetkeksi että käytte syömässä elokuvissa tms. Mut tuntuu että mies vähän jänistää. On sun luona kun tuntee olevansa yksinäinen. Sori näin se näyttää vaan olevan
- varamutsi
Teini-ikäiselle ja vähän vanhemmallekin nuorelle vanhemman uusi suhde voi olla tosi vaikea paikka.
Liian pieniähän he eivät todellakaan ole, mutta jos miehestä tuntuu hankalalle esitellä teitä toisillenne antakaa ajan rauhassa kulua. Kun olette suhteessanne varmemmalla pohjalla, miettikää asiaa uudelleen yhdessä. Mikä kiire teillä vielä onkaan?
Ei tietenkään mitään salailua ja valheita, mutta ei myöskään kannata iskeä asiaa suoraa païn näköä,tuosta vaan! Lapset varmasti tietävät seurustelustanne, antakaa heille aikaa sulatella asiaa.
Ja sitten kun/jos ajankohtiseksi tulee, jos suhde syvenee varmemmalle pohjalle, voitte tosiaan alkaa miettiä miten eteenpäin. Valmistautukaa kuitenkin siihen, että luultavasti ette tule kumpikaan toistenne lasten taholta heti avosylin vastaanotetuiksi! Tehkää kuitenkin selväksi, että tämä on teidän päätöksenne. Te olette päättäneet elää yhdessä, eikä se mitenkään vähennä tai ota pois sitä, että edelleen ihan samalla tavalla olette tahollanne kumpikin oman lapsenne vanhempia!Toisen lapselle ette sitä koskaan tule olemaan, heillä on jo isä ja äiti, mutta voitte toimia hyvänä aikuisen mallina ja resurssina toistenne lapsille, kun kaikki menee hyvin.
Naisilla varsinkin on kova hinku ja tarve pesänrakentamiseen. Kuitenkin tässäkin pätee :hiljaa hyvä tulee.- äitipuoli
Asia on varmasti juuri näin!! Tuskin teinit riemuiten ottaa uutta kumppani vastaan. Jos näin käy, niin sen voi ottaa positiivisena yllätyksenä.
- mies29v
äitipuoli kirjoitti:
Asia on varmasti juuri näin!! Tuskin teinit riemuiten ottaa uutta kumppani vastaan. Jos näin käy, niin sen voi ottaa positiivisena yllätyksenä.
Niin, itse en ole ikinä tajunnut tuota ajatusta missä lapset eivät sullattaisi tai hyväksyisi eronneiden vanhempiensa uusia kumppaneita.En siis tajua MIKSI sitä uuta puolisoa pitäisi vihata? Eikö ole vain hyvä asia että vanhempi on päässyt erosta ylitse ja löytänyt elääänsä jotain uutta ja ihanaa? Vanhempienkin erollekkin on kuitenkin ollut syynsä.
Tai, näin ainakin itse ajattelen.Omat vanhempani ovat eronneet (joka oli kyllä enemmänkin helpotus kaikkille) enkä ole ikinä vihannut vanhempieni uusia puolisoita. - Sinnuukka
Ihan samaa mieltä. Miksi ihmeessä pitäisi olla vihamielinen vanhemman uudelle kumppanille, jos hänellä ei ole osaa eikä arpaa vanhempien eroon. Oma poikani on hyväksynyt kaikki kumppanini, vaikka oli ensimmäisen seurustelusuhteen alussa vasta tulossa teini-ikäään.Samoin kummankin kumppanin lapset ovat olleet asiallisia minua kohtaan. Heti en kyllä esittele lasta ja kumppania toisilleen, suhteen pitää olla muutakin kuin hetken ihastus.
- Jhkvhk
Kai se uusien kumppanien hyväksyminen riippuu ensinäkin lapsen iästä, murrosikä on vaikeaa aikaa muutenkin. Suuri merkitys myös aikuisten asioiden hoidolla.
- A-siantuntija
Aloittajan mies tehnyt täysin oikein! Hyvä mies!
Lapset ovat hyvin usein muutenkin aivan liian sekaisin uusien ja exien kanssa.
Vanhemmat eivät näytä tajuavan yhtään lastensa tunteita tai osaa asettua heidän asemaan.
Syyttömät lapset haluataan tutustuttaa äidin ja isin iiiihaniiin uusiin seukkakumppaneihin, jotta lapsetkin näkisivät kuinka iiihana uusi kaveri onkaan. Ääliöt vanhemmat!!
On parempi ettei tapaa uusia puolisoita lainkaan, varsinkin jos vanhemmalla on tapana esitellä uusi kumppani kerran pariin vuoteen.
Loppujen lopuksi fakta: Parempi huono liitto kuin ero!
- Streetkid
En mä ole varaäidiksi haluamassa. Mutta outoa että mä en saa tavata lapsia, mutta mun poika piti saada tavata. Kyllä noin isoille skideille pitäis pystyä selittämään. Ja kyllä tän ikäsen 8kuukauden seurustelun perusteella tiedämme olevamme vakaalla pohjalla. Ainakin minä olen täysillä mukana tässä suhteessa. Mutta tuö miehen käytös ihmetyttää. En ole lasten elämään tunkeutumassa äitinä, mutta kokonaisvaltainen suhde ei toteudu kun mies lohkoo elämässään paloja.
- mitäsäluulit
Maa kutsuu! Kahden teini-ikäisen TYTÖN isän kanssa et kokonaisvaltaista 24/7/365 suhdetta saa aikaan kuin onnekkaimmassa tapauksessa nuorimmankin muuttaessa omilleen noin 18-vuotiaana. Älä muuta kuvittele!
Tuoikäiset mustasukkaiset ja äitinsä aivopesemät pikkuprinsessat tulisivat olemaan kohtaasi jos ei haistattelijoita niin ainakin viileän kopean arvostelevan ärsyttäviä. Valitse joko tämä tapa olla yhdessä tai toinen, lapseton mies. - Kuukutsuu
mitäsäluulit kirjoitti:
Maa kutsuu! Kahden teini-ikäisen TYTÖN isän kanssa et kokonaisvaltaista 24/7/365 suhdetta saa aikaan kuin onnekkaimmassa tapauksessa nuorimmankin muuttaessa omilleen noin 18-vuotiaana. Älä muuta kuvittele!
Tuoikäiset mustasukkaiset ja äitinsä aivopesemät pikkuprinsessat tulisivat olemaan kohtaasi jos ei haistattelijoita niin ainakin viileän kopean arvostelevan ärsyttäviä. Valitse joko tämä tapa olla yhdessä tai toinen, lapseton mies.Ei kaikki tytöt noin suhtaudu eikä kaikkia tyttöjä ole äidit ja isät aivopesseet uusia puolisoita vastaan. Tuttavaperheillä on monen ikäisiä pikkuprinsessoja, jotka olivat suhtautuneet asiallisesti uuteen äitiin. :)
- perrhonen
monet naiset jättää entisen ukon, kun rakastuvat uuteen mieheen. äidillä saa olla uusi ukko .ja on jättänyt ex sän. entä kun ex löytää uuden nais ystävän. alkaa rumba. toisen matkaan lähteny ex alkaa leikkii marttyyriä. uutta nais ystävää uhkaillaan, vaikka hän ei ole syyllistynyt mihinkään. mperheen rikkonu mutsi leikkii pyhimystä. exsä kapakassa tillin tallin haukkuu nyksää, joka hoitaa hänen muksuja.
- anqkkuri
mitäsäluulit kirjoitti:
Maa kutsuu! Kahden teini-ikäisen TYTÖN isän kanssa et kokonaisvaltaista 24/7/365 suhdetta saa aikaan kuin onnekkaimmassa tapauksessa nuorimmankin muuttaessa omilleen noin 18-vuotiaana. Älä muuta kuvittele!
Tuoikäiset mustasukkaiset ja äitinsä aivopesemät pikkuprinsessat tulisivat olemaan kohtaasi jos ei haistattelijoita niin ainakin viileän kopean arvostelevan ärsyttäviä. Valitse joko tämä tapa olla yhdessä tai toinen, lapseton mies.perheen jättänyt mutsi leikkii pyhimystä. mutsilla saa olla uusi ukko isällä ei uutta nais ystävää. näitä riittää.
- 2ja12
mitäsäluulit kirjoitti:
Maa kutsuu! Kahden teini-ikäisen TYTÖN isän kanssa et kokonaisvaltaista 24/7/365 suhdetta saa aikaan kuin onnekkaimmassa tapauksessa nuorimmankin muuttaessa omilleen noin 18-vuotiaana. Älä muuta kuvittele!
Tuoikäiset mustasukkaiset ja äitinsä aivopesemät pikkuprinsessat tulisivat olemaan kohtaasi jos ei haistattelijoita niin ainakin viileän kopean arvostelevan ärsyttäviä. Valitse joko tämä tapa olla yhdessä tai toinen, lapseton mies.Aikoinani yritin kans seurustella miehen kanssa jolla pari teinitytärtä. Ei onnistunut. Isin piti olla jatkuvasti saatavilla, vaikka likkojen piti olla äidillään. Jopa ravintolasta mies lähti, kun tytär otti yhteyttä.
Teiniprinsessat on pahinta, mitä voi sattua kohdalle. Poikien kanssa aina pärjää.
Uskomattoman pitkään olet jaksanut katsoa touhua. Minä lopetin parin kuukauden jälkeen. Etsi uusi mies, pääset vähemmällä. - 15plus4
2ja12 kirjoitti:
Aikoinani yritin kans seurustella miehen kanssa jolla pari teinitytärtä. Ei onnistunut. Isin piti olla jatkuvasti saatavilla, vaikka likkojen piti olla äidillään. Jopa ravintolasta mies lähti, kun tytär otti yhteyttä.
Teiniprinsessat on pahinta, mitä voi sattua kohdalle. Poikien kanssa aina pärjää.
Uskomattoman pitkään olet jaksanut katsoa touhua. Minä lopetin parin kuukauden jälkeen. Etsi uusi mies, pääset vähemmällä.Pyh pyh.
Riippuu ihan siitä että miten on lapset kasvatettu.
Kuvailemisesi perusteella, exäsi teinityttäret ovat hemmoteltuja isintyttöjä, joten eihän he todellakaan voisi sallia uutta naista heidän isilleen.
Omalla kohdalla oli ennakkoluuloja miehen 14 ja 15-vuotiasta tyttärista, mutta he itseasiassa ottivat minut hyvin vastaan.
Kertoivat myös että olen heille kuin toinen äiti, joka sai minut hyvälle mielelle :)
"Mies ei selitä asiaa mitenkään kun kysyn. Tai sanoo että johtuu siitä että hänen lapset ovat niin pieniä."
Kaksi toisensa kumoavaa lausetta. Montako selitystä kaipaat?
Kyllä minusta kaikki merkit viittaavat siihen, että mies ei ole vielä päättänyt oikeasti olevansa sinun kanssa. Itselläni on täsmälleen saman ikäiset lapset ja välttelen naisten tuomista heidän eteensä, koska pidän sitä turhana kun naiset vaihtuvat.- Minä_ja_hän
No miehet yleensä etenee hitaammin suhteissa ja kyllä hän minusta toimii ihan viisaasti, ettei esittele yhtään uutta naista ennen kuin on varma itse suhteen toimivuudesta ja kestävyydestä. Ole ihan rauhassa vaan. Itse olen seurustellut pian kaksi vuotta miesystäväni kanssa, eikä hän ole vielä tavannut lapsiani, hänellä ei olekaan lapsia, mutten ole tavannut hänen sisariaan tai vanhempiaankaan. Minun lapseni (kaikki täysi-ikäisiä) kyllä tietävät, että äippä seurustelee hyvinkin tiiviisti. Olemme kyllä jutelleet, jos ensi kesänä ainakin hän tapaa lapseni, mutta hän ei ole vieläkään puhunut, milloin hän minut haluaa esitellä perheelleen. Hän kyllä kertoo kaikkea avoimesti perheestään ja olen sanonut, että esittelet sitten kun sinusta sille tuntuu. Olemme miesystäväni kanssa viikoittain useamman vuorokauden yhdessä jomman kumman luona.
Kuten huomaat, meitä ihmisiä on erilaisia, eivät kaikki säntää suin päin yhteen ja toitota koko maailmalle parisuhdeasioitaan. Sillä ei sitten ole mitään tekemistä sen kanssa, onko kuinka sitoutunut ja vakavasti vai ei mitenkään yleisesti sanottuna, vaikka joku tuolla yllä niin väittääkin. Joku tyyppi ei ole vakavasti, jos ei ole viikkoon kertontut ja esitellyt koko suvulle. Toinen taas voi olla vakavasti, vaikka on monta vuotta rauhassa tutustunut ja opetellut elämään uuden ihmisen kanssa, puhumatta ja esittelemättä läheisilleen kumppaniaan. Me suunnittelemme yhteisen asunnon ostamista ja olemme hyvinkin sitoutuneita sekä vakavissamme yhdessä, sillä meillä molemmilla on tarkoitus vanheta toistemme kanssa. Tärkeämpää on, että kahdestaan keskustelette avoimesti ja tiedätte, miltä molemmista tuntuu, kuin että koko suku tai edes lapset on tavanneet äidin tai isän uuden kumppanin. Sen aika on sitten, kun siltä molemmista tuntuu. Tärkeintä on kahdenkeskinen avoimuus, rehellisyys ja keskustelu.- Minä_ja_hän
Vielä...sen verran, että äläkä suutu siitä, jos hän ei vielä tunne olevansa niin varma suhteestanne. Kahdeksan kuukautta on kovin lyhyt aika parisuhteessa. Itsekin aloin vasta hiljalleen joskus kahdeksan kuukauden aikoihin kiintyä ja miesystäväni paljon minua myöhemmin. Anna ajan kulua ja keskustele avoimesti miltä sinusta tuntuu ja kysy miltä hänestä tuntuu. Kerro hänelle, että ei se haittaa, jollei hän ole vielä niin varma tunteistaan. Ole iloinen, ettei hän ole huithaithapeli, joka kiikuttaa joka kukkasen esiteltäväksi. Esimerkiksi raha-asiat ovat sellaisia tärkeitä asioita parisuhteessa, että en ainakaan itse niistä kovin äkkiä parisuhdekokelaalle avaudu ja kuitenkin nekin ovat todella tärkeitä asioita parisuhteessa. Mekin olemme oikeastaan vasta viimeisen puolen vuoden aikana avoimesti keskustelleet raha-asioistamme toisillemme, siis noin puolentoista vuoden seurustelun jälkeen.
Älä tosiaan kiirehdi ja hätäile. - MiksiEdesAloittaa
Minä_ja_hän kirjoitti:
Vielä...sen verran, että äläkä suutu siitä, jos hän ei vielä tunne olevansa niin varma suhteestanne. Kahdeksan kuukautta on kovin lyhyt aika parisuhteessa. Itsekin aloin vasta hiljalleen joskus kahdeksan kuukauden aikoihin kiintyä ja miesystäväni paljon minua myöhemmin. Anna ajan kulua ja keskustele avoimesti miltä sinusta tuntuu ja kysy miltä hänestä tuntuu. Kerro hänelle, että ei se haittaa, jollei hän ole vielä niin varma tunteistaan. Ole iloinen, ettei hän ole huithaithapeli, joka kiikuttaa joka kukkasen esiteltäväksi. Esimerkiksi raha-asiat ovat sellaisia tärkeitä asioita parisuhteessa, että en ainakaan itse niistä kovin äkkiä parisuhdekokelaalle avaudu ja kuitenkin nekin ovat todella tärkeitä asioita parisuhteessa. Mekin olemme oikeastaan vasta viimeisen puolen vuoden aikana avoimesti keskustelleet raha-asioistamme toisillemme, siis noin puolentoista vuoden seurustelun jälkeen.
Älä tosiaan kiirehdi ja hätäile."Itsekin aloin vasta hiljalleen joskus kahdeksan kuukauden aikoihin kiintyä ja miesystäväni paljon minua myöhemmin."
Melkoisen kauan kestää *kiintyä* toiseen. Itse en viihtyisi suhteessa, jossa toiseen *kiintyminen* kestäisi kuukausitolkulla. Varsinkaan, jos vastapuolella kestäisi *paljon* kauemmin. Suhteen alussahan pitäisi olla hyvinkin ihastunut toiseen, miksi muuten edes mennä yhteen? Mikä saa ihmisen seurustelemaan kuukausia ihmisen kanssa, johon ei ole edes kiintynyt? Pakko vaan olla jonkun kanssa, ihan sama kenen? Suhteestanne taitaa puuttua se paljon puhuttu rakkaus (tai ainakin romanttinen sellainen). - Minä_ja_hän
Kyllä minä ihastunut olin heti pian ensimmäisten tapaamisten jälkeen, mutta ei se mitään vakavaa ole, koska en tuntenut ihmistä lainkaan. Vasta kun opin tuntemaan silloin rakastuu ja kiintyy. Ja juuri siksi emme oikeastaan kumpikaan olleet seurustelleet, kun kaikki tuntuivat olevan molempien mielestä sellaisia, että rakastuivat meidän mielestämme aivan liian nopeasti ja alkoivat vaatia liian paljon (mm. yhteen muuttamista yms.) Olemme jo hyvinkin rakastuneita molemmat toisiimme. Ehkä emme tosiaan ole niin kovin romanttisia persoonia kumpikaan. Tai ei meille romantiikka ole kynttiläillallisia tai seksiä kynttilöiden valossa. Romantiikkaa voi olla sekin kun nukkuu sylikkäin, istutaan sohvalla sylikkäin suukotellen, kävellään käsikkäin, tavatessa ja erotessa AINA suukotellaan....sellaista ihan tavallista arjenromantiikkaa, josta molemmille tulee hyvä mieli ja sellainen olo, että olemme tärkeät toisillemme.
Ennen nuorempana luulin ihastumista rakastumiseksi ja olin muka hirveen onnellinen, vaikka oikeasti tiesin, että kumppani oli monessa suhteessa aivan minun mieltymyksieni vastainen, solmin jopa avioliiton, kun uskottelin itselleni, että olen minä nyt onnellinen ja rakastunut, vaikka minua ärsytti tuhat asiaa aviomiehessäni (olimme seurustelelet 10 vuotta kun avioiduimme). Eihän siitä mitään tullut... Sen jälkeen olinkin pitkään vuosia sinkkuna, enkä oikeastaan tapaillutkaan ketään ainakaan muussa kuin seksitarkoituksessa välillä. Nyt tiedän, että mieheni on minulle oikeanlainen ja olen oikeasti rakastuntut ja onnellinen hänen kanssaan, eikä hänessä juurikaan ole piirteitä, jotka ärsyttävät minua.
Toiset vaan rakastuu nopeammin ja ovat enemmän tunneihmisiä, me olemme oikeasti molemmat enemmän järki-ihmisiä, kuin tunneihmisiä.
- oisdu
Tapailin yh- isää hetken ja hän sanoi minulle suoraan, että esittelee lapselleen vain " sen yhden" eli tarkoitti kai sitä, että esittelee minut, jos suhde muuttuu vakavaksi. Emme tosin enää tapaile ja minusta olisikin ollut kummallista, jos hän olisi minut esitellyt lapselleen tässä vaiheessa. Ehkä hän ei vielä tiedä, mitä suhteeltanne haluaa.
- oisdu
Lisään vielä, että nyt jälkeenpäin ajateltuna vaistoni sanoivat alussa, että mies ei ollut tosissaan ja näin todella oli. 8 kk on mielestäni jo sellainen aika, että jos todella on ihastumisen tunteesta kysymys, niin henkilö tietää, onko vakavissaan. Olen sitä mieltä, että jo ensi tapaamisella tietää, onko tarpeeksi kiinnostunut vai ei. Toki voi olla niin, että ystävyys voi muuttua suhteeksi, mutta onko siinä intohimoa, on aivan toinen juttu. Suhde voi olla enemmän henkinen. Nyt meni vähän yli aiheen....:) Outoa on myös se, että hän kuitenkin halusi nähdä sinun lapsesi ja tosiaan nuo hänen lapsensa eivät ole " niin pieniä", ettei heille voisi kertoa.
- Minä_ja_hän
Niin me ollaan tosiaan erilaisia kaikki. Kyllä olen siinä sun kans samaa mieltä, että jo eka tapaamisella tiedän olenko tarpeeksi kiinnostunut TAPAILEMAAN tyyppiä vai en. Tapaileminenhan voi olla ihan puhdasta seksin vuoksi tapailemista tai sitä, että tyyppi on sen verran kiinnostava, että siihen olis kiva tutustua tai molempia näitä. Intohimo on pelkkää seksuaalista ja se ei vaadi parisuhdetta mun mielestä. Käsittääkseni aloittaja ei toivo suhteensa olevan pelkkä seksisuhde miesystävälleen. No se voi pahimmassa tapauksessa olla vain sitäkin, mutta paremmassa tapauksessa mies voi olla samanlainen kuin minä, että haluan tuntea toisen hyvin, ennen kuin haluaa esitellä uuden kumppaninsa. Olen varovainen niin kauan, että näen, millaisia tapoja hänellä on, miten hän suhtautuu asioihin, menneisiin ja tuleviin, hyviin ja vastoinkäymisiin, kuinka hoitaa raha-asioitaan, ystävyyssuhteitaan...Alkuun, kun itsekin olen vasta tutustumassa en avaudu kaikesta, teen helposti toisen mieliksi jotain, sillä jos ihminen kiinnostaa minua, niin haluan tutustua häneen paremmin ja teen jotain, että tapailisimme vielä jatkossakin. Oma miesystäväni on hyvin samanlainen kuin minä.
Tuota minäkin mietin, että mies halusi nähdä ensin naisen lapset, eikä sitten omiaan tuo yhteiseen elämään. Itselleni tuli mieleen, kun en ole ikinä ihmistä tavannut, enkä tuon yllä kerrotun perusteella voi paljon arvailla, mutta mahtaako mies olla kovin määräilevä ja omistava, alistava jopa jossain määrin? Minusta toiselta ei voi koskaan vaatia mitään, mitä ei itse ole valmis tekemään ja kaikista asioista täytyy voida puhua ja sopia. Jos jonkin asian aika ei ole nyt, niin siitäkin täytyy aikuisen ihmisen pystyä puhumaan. Ethän ole parisuhteessa lapsiin vaan heidän isään, minusta syy ei ole, että lapset ovat pieniä, olipa ne sitten viisi tai viisikymmentä vuotiaita, vaan MIKSI ISÄ kokee tunteensa tätä naista kohtaan sellaiseksi, että ei tunne suhdetta vielä "omakseen", minkä vuoksi hän ei halua vielä perheelleen kertoa uudesta naisystävästään? Jos asioista ei voi puhua, niin ainakin minä kokisin, että kyseinen mies ei siis ole sellainen, jonka kanssa haluaisin parisuhteen, vaikka muuten joka toinen viikko yhdessä mun luona olisikin ihan ok parisuhde. Minun kumppanin täytyy pystyä puhumaan minun kanssani kaikista asioista, mistä minä haluan puhua, mitkä ihmetyttää minua ja pelottavat. Mutta siis minä olen aika tarkka ja haluan olla varma, kaikista tuollaisissa isoissa päätökissä kuin parisuhde, ennen kuin päätän mitään. Eivät kaikki ole samanlaisia kuin minä, moni menee suhteeseen enemmän tunteella, minä ja miesystäväni olemme enemmän faktaihmisä. Tietysti tunnekin on tärkeä, muttei se syntynyt välillemme, ennen kuin tunsimme toisemme tarpeeksi hyvin.
- totuustekeevapaaksi
Voi olla, että hän asuu edelleen perheensä kanssa, ja on valehdellut sulle. Kato nyt suorana, ja pääsiäisen aikana uskotv.fi, suoria lähetyksiä, tai myöhemmin arkistosta. Sellaista RAUHAA! mitä muualta ei saa. Voit myös ite laittaa joka paikkaan rukouspyyntöjä itsesi ja omien lastesi plsta, ja Jeesuksen tahto tapahtuis
- usvapilvi
Hei
Tunnen sympatiaa !!! Olin reilu nelikymppinen kun tutustuin ex-mieskaveriini ja hän halusi pitää lapset erillään suhteestamme, pojat olivat silloin 7 ja 9 vee. Olen kovasti lapsirakas ja minulla ei ole omia lapsia, onneksi sentään kummilapsia. Kahdeksan vuotta tilanne jatkui samana ja kärsin tilanteesta tosi paljon. Yhtenä kauniina päivänä miesystävä ilmoitti, että on löytänyt uuden. Eli lapset kyllä mukautuu ja jos kaikki on kunnossa mieskin haluaa, että olet osa perhettä ja yksi mukava aikuinen ihminen lasten elämässä lisää. nykyinewn miesystäväni esiteli minut lapsilleen ja suvulleen ylpeänä kuukauden päästä ensitapaamisesta, joten hälyytyskellosi ei turhaan soi ! Voimia- Minä_ja_hän
No kahdeksan vuotta on kyllä jo niiiiiiiin pitkä aika, että olisi kyllä pitänyt jo monta vuotta olla yhtä perhettä, jos olis ollut ollakseen. Vuoden, puolitoista, kaksi vuotta varmaan on jo sellainen aika, että kyllä toisensa jo tuntee vaikka olis tälleen hidaskin tutustuja ja harkitsija kuin me ollaan. Aloittaja on kuitenkin tapaillut vasta kahdeksan kuukautta. Toisille kuukausi tai viikkokin on ok, mutta hitaammat tyypit tarvitsee enemmän aikaa....kahdeksan vuotta on kyllä aivan ällyttömän liikaa....mun mielestä.
- pah___
Minä_ja_hän kirjoitti:
No kahdeksan vuotta on kyllä jo niiiiiiiin pitkä aika, että olisi kyllä pitänyt jo monta vuotta olla yhtä perhettä, jos olis ollut ollakseen. Vuoden, puolitoista, kaksi vuotta varmaan on jo sellainen aika, että kyllä toisensa jo tuntee vaikka olis tälleen hidaskin tutustuja ja harkitsija kuin me ollaan. Aloittaja on kuitenkin tapaillut vasta kahdeksan kuukautta. Toisille kuukausi tai viikkokin on ok, mutta hitaammat tyypit tarvitsee enemmän aikaa....kahdeksan vuotta on kyllä aivan ällyttömän liikaa....mun mielestä.
No onhan sitä niinkin kylmiä naisia joille pelkkä seksisuhde on riittävä... Toiset taas oikeasti välittävät ja odottavat vuosikausia...
- kukkis5
Anna elämälle aikaa, niin se antaa sinulle elämän.
- mi00na68
Minä en edes halua tavata seurustelukumppanini 15 ja 17 w penskoja, koska he ex rouvansa kanssa kiistelevät jatkuvasti pentujen asioista. Mikäpä minä olen niihin mitään sanomaan eikä edes kiinnosta sekaantua. Vähemmällä vaan pääsen. Alussa mies yritti väen vängällä saada minut ottamaan kantaa ja valitsemaan puoleni mutta lopetti sitten kun totesi tarpeeksi moneen kertaan että sellaista se on..en ole heitä maailmaan saattanut eikä minun tehtäväni ole heitä paimentaa. Miehenkin kanssa menee kivasti kun pysytään ns. omilla tonteilla. Pennut asuvat äidiltään ja tapaavat isäänsä lähinnä kun tarvitsevat rahaa.
- JUSTIINSAJOO
Tuo on fiksu päätös. Lasten asioista päättää tai tappelee heidän omat vanhempansa, et sinä eikä äidin uusi mies. Kyllä kait ne joskus oppii keskustelemaan asioista asiallisesti, vai oppisivatkohan? No, mutta olet itse omin silmin nähden nähnyt tuon raadollisemman puolen, joka taitaa olla aika yleistä, niin suosittelen lämpimästi, että ette tee yhteistä lasta/lapsia. Varmuuden vuoksi
- jepjepjepjepjepjep
"Lapset on niin pieniä" ??? Toinen kohta täysi-ikäinen!
- näinmeillä
Tarinoita on monenlaisia ja joskus asioita on tosi vaikea käsittää. Minä erosin yli neljä vuotta sitten, tyttöni olivat tuolloin 13 ja 15. Ero johtui eksäni pahentuneesta alko-ongelmasta. Vanhempi tytär käsitti sen itsestäänselvyytenä, nuorempi, nyt 17 ei halua myöntää sitä vieläkään. Isä on onnistunut uskottelussaan että minä olen halunnut erota,hän ei ja syy on vain minussa. Tyttö ei siis halua myöntää itselleenkään että isän käytös olisi vaikuttanut eroon. Ei, vaikka eron jälkeen esim. Tapaamiset on peruuntuneet lukuisia kertoja juopottelun vuoksi. Tästä syystä minun miesystäväni olemassaolo tuntuu kovasti ahdistavan tyttöä. Hän käyttäytyy todella huonosti ja lapsellisesti ystäväni läsnäollessa. Olemmekin nyt tilanteessa että ystäväni on luonani vain sillon kun tyttö on poissa, koska kaikille tilanne on muuten hyvin epämiellyttävä. Tyttäreni kyllä tietää tämän, salatapaamisia emme todellakaan harrasta. Suhde mieheeni on vakaa ja lujalla pohjalla mutta tyttären suhtautuminen ja paha olo tekee tietty surulliseksi. Yhteenmuutostakin haaveilemme mutta asioiden näin ollen se ei tunnu mukavalta. Vanhempi tytöistä hyväkäksyy seurusteluni ja on miesystäväni kanssa hyvissä väleissä.
Miksi haluaisit tavata heidät ? Ja miks ihmeessä kukaan normaaijärkinen ihminen valitsisi jo isän tai äidin puolisokseen ? Sehän on hävytöntä. Mä en ainakaan ha- lua miestä, jolla on yksikin oma lapsi. Pettäjät ne on juuri tuollaisia. Ja mä hä- peän uusioperheitä. Varsinkin, jos vielä kehtaavat tehdä pari yhteistä lasta ! Sellainen narsistinen pari on vanhempien vieressä asuva. Häpeän niitä. Onneksi ei ole itselläni sellaista paria riesana. Ja heillä kummallakin on lapsia toisen kans -sa ja vielä ainakin 2-3 yhteistä lasta, ja kuulemma toisen narsistisen haahkan jo-ku likka on saamassa lapsen, sekin on alaikänen ! Eipä tarvitse itse hävetä kap- palaisten takia !
- miesvm_1967x
Häpee keskenäs, profiilinkin mukaan olet täys pelle.
miesvm_1967x kirjoitti:
Häpee keskenäs, profiilinkin mukaan olet täys pelle.
Missillä on tunne-elämä sekaisin
Salailua tai juonittelua. Välttelee todisteiden kertymistä. Ainoo varma asia. Syy voi olla mikä vaan. Tai lapsilla ei ole lupa olla matkassa, jotain viranomasjuttuukin voi olla takana....
- eronnutrrrr
Lapset eivät välttämättä hyväksy vanhempansa uutta kumppania. Lapset ovat isoja. He muuttavat piakkoin kotoaan pois, omilleen. Miksi pilata hyvä suhde, kun muutaman vuoden kuluttua voitte olla ihan kunnolla yhdessä?
Mutta ehkä teidän pitäisi jutella tästä asiasta kunnolla.
Miksi lapset eivät hyväksyisi vanhampansa uutta kumppania, koska itse hyväksyy kumppanin lapset? Niin. Sinä oletkin aikuinen, etkä koe lapsia uhkana parisuhteelle. Lapset kuitenkin voivat ajatella, että isän kumppani tulee väliin, vie isän kokonaan. varsinkin tytöt ovat mustasukkaisia isälleen.
Minun oma avioliittoni päättyi juuri tästä syystä. Välissä oli isän ensimmäisen liiton lapsista esikoinen, tytär, joka koki minut niin, että vien hänen isänsä. Minä hyväksyin lapset, lapset ja lasten biologinen lähiäiti eivät minua, koskaan. Olimme naimisissa, meillä oli - on - yhteiset lapset.
Mies oli kyvytön hoitamaan asiaa niin, että lapsille olisi tullut selväksi, että rakkaus heihin ei kuole eikä haalene, vaikka minä ja meidän yhteiset lapset olemmekin, vaan että rakkautta riittää kaikille tasapuolisesti. Ehkä sinun miehesi on samalla lailla kyvytön tähän, siis ilmaisemaan sanoin ja teoin lapsilleen, että he ovat tärkeitä, mutta niin olet sinäkin, mutta eri tavalla. Ei ole kilpailua.
Minun ex-mieheni antoi lastensa jytätä minun ylitse.MInut nähtiin ilkeänä äitipuolena, kun edellytin lapsilta käytöstapoja ja suutuin, kun käyttäytyivät huonosti ja kiusasivat ja itkettivät pienempiä sisaruksiaan, meidän yhteisiä lapsia, jotka olivat ihan pikkuisia tuolloin.
Tarina on pitkä. Parisuhteen väliin ei sovi - yhtäkään ihmistä. Meillä siinä oli miehen lapset, etenkin esikoinen, miehen exä ja hänen äitinsä.
Me erosimme.
Toinenkin ratksiau olisi ollut, mutta se ei ollut minun päätettävissä, siihen olisi tarvittu mieheltä toimintaa.
Nyt sinulla on sama tilanne, ja kyseessä on avoimen keskustelun paikka. Lapset eivät ole liian pieniä, eivät todellakaan. Mutta he eivät ehkä hyväksy isälleen ketään kumppaniksi, ja isä pelkää ristiriitoja, joita on kenties kyvytön selvittämään.
Sinun pitää valita, millaisen parisuhteen haluat, millaisen elämän. Onko tämä sinun elämääsi vai onko valtaosa päätöksistä jonkun muun tekemiä kuin sinun tekemiä? Hyväksytkö sen? Voitko hyvin tässä parisuhteessa? - otaerovaan
Lapset ei ole pieniä, mutta eivät välttämättä hyväksy isän uutta suhdetta, ja hän haluaa säästää tunteitasi. Tietysti isän silmissä lapsi on aina lapsi, vaikka vanhempi on jo lähestymässä aikuisikää. Jos ero ei heillä ole mennyt sopuisasti voi olla katkeruutta vuodatettu lasten niskaan. Kysele varovaisesti, voisitko tehdä vierailun heille tutustuaksesi hänen lapsiinsa. Ei mitään yövierailua vaan päivällä, kenties joku elokuva katsottaisiin?
Jos mies ei tällaisesta tilanteesta selviä, kuinka voi odottaa, että muistakaan elämän kriiseistä?
Itse erosin, kun lapset oli aika pieniä. Isänsä löysi uuden puolison, eikä pieneen mieleenkään tullut, ettei lapset saisi häneen tutustua. Sanallakaan en lapsille isäänsä mollannut, eihän ero ollut heidän syy, vaan meidän aikuisten kesken tapahtui. Ja kun lapset on isällään, siellä edetään talon tavoilla asioissa, eli aikuinen on vastuussa, oli se sitten lapsen isä tai äitipuoli. Lasteni isä on ihan järkevä tyyppi, ja järkevän naisen on ottanut puolisoksi. Tietenkin kuria poikaparvessa voi pitää kumpikin. - L-emmitty
Mies ei ole vielä varma seurustelunne vakavuudesta. 8 kk on toki jo aika pitkä aika ja herättää kysymyksiä, miksi noinkin isoja lapsia pitää suojella seurustelukumppaniltaan. Ei anna hyvää kuvaa salaileva miesystävä, eikä myöskään anna lapsille hyvää kuvaa, kun kuitenkin lapset varmasti tietävät isänsä seurustelevan, mutta isä ei esittele ystäväänsä. Voihan olla tietenkin että lapset ovat niin sitoutuneita äitiinsäkin, että ovat isälleenkin sanoneet että ehdottomasti eivät halua ketään uutta akkaa nähdä isänsä kanssa. Mutta vanhempien pitäisi kuitenkin elää myös omaa elämää, eikä antaa lasten sanella. Mutta eihän se tässä tapauksessa ehkä ole noinkaan. Uskon, ettei mies ole vain varma mihin jatkossa suhde riittää. Ja tähän on tyydyttävä. Lapset eivät ole enää pieniä, mutta silti mies empii. Miksi?
- 16plus11
Ihmettelisin myös tuota miksei mies anna sinun tutustua lapsiinsa. Varsinkin kun he ovat hänen luonaan noinkin paljon. Myös sekin, että mies on tavannut sinun lapsesi. eivätkä nuo lapset enään niin pieniä ole. Onko lapset tietoisia sinusta? Voisiko jopa olla niin että mies ei uskalla lasten äidille kertoa seurustelevansa? Jos mies on tosissaan kanssasi hänen kyllä olisi aika antaa sinun tutustua lapsiinsa.
- khhdiuihdui
8kk ja et vielä tavannut toisen lapsia?
Jätä mies..
Itse sinkku mies, mutta kyllä mä jo tuossa ajassa haluaisin kersat tavata. Koska se viimekädessä ratkaisee tulisiko yhdessä asumisesta mitään.. Jos lapset ei musta pitäisi tai mä niistä, en uskoisi suhteen onnistuvan. Aika erikoista. Ei ihan normaalilta kuullosta. Parisuhde on lasten koti. Normaalissa suhteessa perheen merkitys lasvaa ja puoliso jakaa myös {toisenkin} lasten elämää. Lasten ei tarvi pitää uudesta puolisosta mutta toimeen on hyvä tulla ja hyväksyä tilanne. Isän pitää ottaa ohjat käsiinsä. Voihan se olla et taustalla on riitoja tai muita lupauksia ed. liittoon nähden joita ei mies tuo julki.
- Minä_ja_hän
Tota minäkin just tarkoitan. Kaikki eivät avaudu omista yksityisasioistaan kovin nopeasti esim just jotain riitoja tai lupauksia, velkoja ja raha-asioita yms, joita miehen elämään voi liittyä. Eivät läheskään kaikki edes kahdeksassa kuukausessa tapailukumppanilleen avaudu ja silloin, jos ei tunne niin syvää luottamusta toiseen VIELÄ, että voi kertoa KAIKEN, niin ei kaikki (minä mukaan lukien) tunne olevansa missää seurustelusuhteessa, jonka haluaisin lapsilleni edes aikuisille lapsille avata. Sillä, jos joka tapailuyrityksestä kertoo, niin kyllähän siitä lapset saavat melkoisen hulivili häntäheikki/kevytkenkäisen naikkosen kuvan isästä/äidistä saa ja ei kukaan halua ainakaan omien lastensa niin ajattelevan itsestään. Mutta tosiaan tässäkin on varmasti persoonissa eroja, toiset menee niin tunteen mukaan, on heti niin rakastunutta, eikä tiedä edes maksaako kumppaninsa kaikki laskunsa vai periikö ne ulosotto, viis siitä miten meidän yhteinen tulevaisuus laskujenvalossa, kunhan vaan ollaan niin rakastuneita. Tai väkivaltaisuus ja mustasukkaisuus ovat kanssa sellasisia ominaisuuksia, että monikin tyyppi jaksaa niitä peitellä käytöksessään aika pitkään, mitä väliä vaikka olis millainen kunhan vaan rakastetaan hirveästi toisiamme! Tai en minä välttämättä haluaisi lapsiani edes lähes aikuisia tuoda rakastamani ihmisen luokse, jos tietäsin, että exä olisi yltiömustis ja voisi tehdä jotain hirveää, enkä olisi innokas puhumaan asiasta, ennen kuin tunnen toisen hyvin.
Siinä voi olla monia erilaisia asioita miehen päässä, joista ei vielä halua avautua. Ja niin kauan, kun ei voi KAIKISTA asioista avoimesti jutella rehellisesti, en minä ainakaan koe olevani valmis sitoutumaan ja rakastumaan tapailukumppaniin, enkä oikein voi sanoa seurustelevanikaan, jos huomaan, ettei toinen avaudu tai en itse vielä halua...Aloittajan miesystävä voi olla samantyyppinen persoona kuin mekin kumppanini kanssa näiltä osin. - JUSTIINSAJOO
Itse eronneena voin sanoa, että tuo on hyvin kaksipiippuinen juttu. Kukaan meistä ei tiedä, minkälainen miehen avioliitto on ollut aikanaan, miten lapset ovat sen ottaneet? No oli niin tai näin, niin vanhempien ero on aina lapselle/lapsille shokki vaikka se elämä ei helppoa olisikaan ollut. Oikeasti siitä erosta kärsivät vain lapset. Ei se ole niille lapsillekkaan helppoa ja vanhempien uudet puolisot ovat niille lapsille vieraita. Tässä kun tarkemmin ajattelen, minusta aloittajan miesystävä tekee ihan oikein. Hiljaa hyvä tulee. Miksi lyödä hynttyyt yhteen heti ja marssia alttarille (sitähän aloittaja alunperin toivoo). Hiljaa hyvä tulee.. Jokaisen pitäisi käydä entisen elämän ja eron asiat löpi kaikessa rauhassa, katsella sitä elämää yksin ja lasten kanssa eikä rynnätä suinpäin uuteen suhteeseen saman katon alle. Taitaa olla aloittajalla enemmänkin huoli rahapuolesta eli elättäjästä.
- jep_-
Se mies ei ole päässyt yli exästään ja haluaa esittää sinne suuntaan sinkkua..
- Joosua2015
Miksi pitää tehdä elämästä tuollainen sekasotku? Lapset ja sukupuolisuhteet kuuluvat miehen ja naisen väliseen elinikäiseen avioliittoon, jossa mies, vaimo ja heidän yhteiset lapset asuvat yhdessä.
Jos näin yksinkertainen asia ei ole sinulle vielä selvinnyt olet jäänyt kehityksessä pikkulapsen tasolle. Sinulle pitäisikin saada joku aikaihminen holhoojaksi ja huoltajaksi, joka valvoisi sinua, että elämä menisi enää tästä pahemmaksi. - l.a.s
Onpa tosi outoa. Ja mitä pieniä hänen tytöt muka on ? Tuntuu että hän salaa jotain. Jollei tilanne muutu niin jätä koko tyyppi, sillä asiat voivat vielä mennä pahemmaksi. Häpeekö hän sinua ?
- ajatuksia
Voisiko kuitenkin olla niin että kyseinen mies antaa sinun vain uskoa tapaavansa lapsiaan joka toinen viikko vaikka todellisuudessa ei näin olisikaan. Ei vain kehtaa kertoa sinulle syytä miksi "ei ole lapsilleen isä". Tulee mieleen esim. päihdeongelma, joka johtanut siihen etteivät hänen lapsensa haluakaan nähdä isäänsä tms. Myönnän, että tämä varmasti kaukaa haettua jne. Tulipa vaan ihan ensimmäisenä mieleen, sillä tiedän vastaavia tapauksia ihan tosielämästä. Itse ainakin naisena arvostan suuresti miehiä, jotka kantavat vastuunsa lapsistaan eronkin jälkeen. Ihmetyttää kovasti, jos lapset eivät jostain syystä näe isäänsä säännöllisesti/usein - missä vika? Teilläkin yhdessäoloa takana jo sen verran, että oudolta kuulostaa.
Ihanaa kevättä :) - Victoriaontherun
Omana mielipiteenäni ymmärrän miestäsi. Ja mitä tulee siihen että annoit miehen tavata lapsiasi kolmen kuukauden jälkeen, too soon... Aikuisten suhteisiin ei tule lapsia liian aikaisin sekoittaa. Alle vuoden seurustelu on loppupeleissä seurustelua ja hakemista kuitenkin.
Säälin lapsia joiden oma elämä koostuu siitä että "tapaan isääni välillä se ja se, ja äitiäni välillä se ja se". Se on oikeasti heidän elämänsä kulku! Siinä elämässä ihan vähintä mitä aikuinen voi tehdä, on tarjota ihmissuhteita jotka lapsen elämässä pysyy.
En aliarvioi teidän suhteenne laatua, mutta sanoisin että sinullapa taitaa olla erittäin hyvä miesehdokas, toivon kaikkea parasta elämäänne. Jos seurustelee idiootin kanssa niin silloin seurustelee idiootin kanssa. Monen ihmisen on vaikea vaan tajuta sitä.
- Sivusta
Jotain se peittelee.
- JUSTIINSAJUU
Sinulla on poika, miehellä tyttöjä. Tytöt on hankalimpia teini-iässä. Olette seurustelleet vasta 8 kk:ta, joten sinuna en hötkyilisi. Mistäs tuota tiedät, vaikka likat olisi sanoneet faijallensa, että "jos uuden muijan otat niin......" eli väistämättä tuli mieleeni, olisiko äidillä osuutta. Tätäkään vaihtoehtoa ei voi sulkea pois tai sitten mies ei ole tosissaan sillälailla, että olisi heti valmis vakiintumaan, joka on viisas ajatus. Pikkuhiljaa eteenpäin. Jogten älä hötkyile
- Neandertaali
En tapaa mies ystävän teini ikäisiä lapsia
Parempi on ettei miehesi suostu tälläiseen, ehkä hänellä on elämän antamaa viisautta tässä asiassa, sillä naiset ovat tuhanten juonien mestareita ja selkään puukottajia, varsinkin lapsia he ovat mestareita manipuloimaan omaksi edukseen, noin vastasen varalle. Tätä tälläistä naiset tekee ja me hyvä uskoiset miehet emme osaa varautua näihin juoniin. Kehoittaisin teitä hyvät veljet suojaaman sen omaisuutenne joka teillä ehkä on kasassa pahan päivän varalle. Naiset tämän suojautumisen on jo osanneet vuosikausia.- HIIOPPI
Väistämättä tuli minunkin mieleeni. että elättäjää ollaan vailla.
- Lillianne
HIIOPPI kirjoitti:
Väistämättä tuli minunkin mieleeni. että elättäjää ollaan vailla.
Hahaha.. tiedän toki omakohtaisesta kokemuksesta, että on olemassa ihmisiä joille parisuhde ja kumppanin kaipuu tarkoittaa vain "elättäjän vailla oloa". Jotain tunnetraumoja jäänyt lapsuudesta tai itse saanut suhdekokemusta vain maksullisista? Ei voi kuin päätä pudistaa sillä sääli olisi liian armollista teikäläisille.
Nykyään alkaa olla tilanne naisten kannalta parempi.. tulojen puolesta. ;-)
Minäkin kuulemma olin elättäjää vailla ja kappas kun en miehen maineen puolesta viitsinyt kertoa, enkä vieläkään, omaavani lähes triplasti isommat bruttotulot. Siinä teille elättijankuttajille miettimistä. :-D Enkä laske kuka mitäkin maksaa. Parisuhteessa elintason kuuluu olla kohtuullisella tasolla kummallakin joten..
- heikki.k
oot ulkona siitä perhestä,pysy pois, etsi sellainen mies joka hyväksyy kaikki ,,,,,
Sinua "streetkid" neuvon rehellisesti : Heitä hemmettiin sellainen ukko..;;))) ! !
- dgherheh
Randomeilta kannattaa vinnkkejä ottaa "heitä menemää se ukko" ilman perusteluja :D
ite en näyttäis joka akkaa penskalle jos vielä olen varpasillaan että onko tämä se oikea... En ensimmäisen vuodenkaa perusteella ottais vaimoksi vaikka kaikki menis nappiin
Ketjusta on poistettu 21 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miksi olet riittämätön kaivatullesi?
Mistä asioista tunnet riittämättömyyden tunnetta kaipaamaasi ihmistä kohtaan? Miksi koet, että et olisi tarpeeksi hänell1432946- 502432
- 1072391
Aloitetaan puhtaalta pöydältä
Mukavaa iltaa mukaville. 😊 ❤️ ⚜️ Minusta ei kaikki täällä tykkää, eikä tarvitsekaan. Kun eivät ymmärrä, niin sitten ei2382101- 981627
Mitkä on ne arvot?
Itselleni särähtää korvaan joka kerta kun kuulen arvoista ja arvomaailmasta. Olen miettinyt paljon, että mikä on se minu2341614Tätä et nähnyt tv:ssä: TTK-voittaja Anssi Heikkilä avautuu suhteesta Linnea Leinoon: "Sie annoit..."
Menikö voitto mielestäsi oikeaan osoitteeseen? Linnea Leino ja Anssi Heikkilä voittivat TTK:n vain 1,2 % erolla yleisöää141478Koulussa opetetaan anaali- ja suuseksiä
"Kirjassa puhutaan varsin suorasukaisesti ”vehkeistä, flirttailusta, suostumisesta ja kieltäytymisestä, nautinnosta sekä4101472Tavarakirppis lopettaa ilkivallan takia.
Tähänkö on jo Kajaanissa tultu? Onko lasten kuriomuus jo näin pitkällä, ei kait tätä aikuiset tee. Mikä on seuraava j81449R.I.P. Kristian Antila
Entinen huippumaalivahti ja -kiekkoilija menehtyi äkillisesti 44-vuotiaana. Kunnia muistolleen. https://www.iltalehti.fi191251