Hyvä leipä

Televisiossa oli mainos, jossa muistaakseni joku nakkimestari sanoi, että kun nakki on pronssinruskea, niin se on valmis. N-kurkiainen on huomannut saman nakkien ja makkaroiden maailmassa. Jos makkara tai nakki on valkoinen, niin on syytä olettaa, että se ei ole napakka suutuntumaltaan. Tai voi olla teurasjätteisen makuinen. Ainakan ihminen ei voi nakkeja valita mielensä mukaan. Joskus on ostettava edullisempaa alelaatua, jos muut tuotteet eivät ole ehtineet oman elinkaarensa alelaarivaiheeseen.

Pronssinruskea varmaan kuvaa aika hyvin tätä nakin väriä nakeissa, ei sen kattavammin käsitettä voi varmaan luonnehtiakaan. Piti käydä hakemassa toinen samanlainen satsi, kun yhä oli tarjouksessa. Nyt muistin ostaa sitä limunaadiakin, sekä poreilevaa pöytävettä, jos jano äityy sitkeäksi. Yleensä kyllä pullotettuihin juomiin kaupassa suhtaudun vähän penseästi, kun jostain lähes kokonaan vedestä veloitetaan sievoisia summia ja eivät kovin terveellisiäkään nuo hapotetut pullovirvokkeet ole.

Täytyy kyllä sanoa, että pienet asiat saattavat ponnistaa arvaamattoman merkittävään asemaan yleismaailmallisessa gastronomisessa mysteerissä, sillä tämä satsi maistui merkittävän paljon paremmalle kuin eilen, vaikka mikään muu ei muuttunut kuin salaatinkastike. Aluksi luulin tämän häkellyttävän makuelämyksen johtuvan vain vahvaksi ajan kanssa kyåsytetystä nälästä, mutta pienen empiirisen tutkimuksen jälkeen tarkalla maistelulla ja sieluni pohjamutia luotaamalla täytyy rehellisesti myöntää, että tämä satsi on jo kuus kautta viis, ja tasonparannus on yksiselitteisesti Felixin tomaatti-chili -salaattikastikkeen ansiota. Chiliä tässä en kyllä maista, väristä päätellen tomaattia on saatu paseerattua kyllä sekaan, mutta sitäkään en maista. Erikoinen, hieman pikantti maku, mutta maanmainio kertakaikkiaan. Sanoisin, että tässä kastikkeessa maistuu umami.

..ja todettakoon, että kun käänsin kastikepullon normaalisäilytysasentoon nähden ylösalaisin ja pullon kylkiä puristamalla aikaansaadun ylipaineen seurauksena kastike ulostautui pullossa ja tätä taivaallista nektaria valui maan vetovoimaa hyväksikäyttäen aterian päälle joltakin katsontakannalta ehkä ylettömätkin määrät, niin missään nimessä sitä ei ollut tästä huolimatta liikaa.

Pitää kyllä ehdottomasti päivän valjettua telefoonata salaateista pitävälle, mutta kastikkeita harvakseltaan käyttävälle siskolleni, että silloin kun on tehnyt kelpo salaatin, jossa mahdolliseksi kastikkeeksi tulee kyseeseen vain maailmanluokan herkkukastike, niin tämä on varma valinta.

N-kurkiainen osti sellaista homogenoimatonta maitoa. En nyt muista kutsutaanko sitä maalaismaidoksi, vai mikä on sen kauppanimike? Sitä oli alelaarissa -30% hintaan. Eilen illalla se oli tosi makoisaa. Mutta tänään oli ilmeisesti rasvapallerot juotu maidosta. Joten se oli jonkinverran lurua. Muistaakseni tällaisen maidon purkissa lukee, että sitä pitäisi ravistaa ennen käyttöä? Jonkinlainen spesiaalityyppinen ominaisuus mölössä oli muistaakseni luomu? En ole aivan varma asiasta. Mutta hinta alen kanssa oli sellainen, että se kilpaili samassa sarjassa regulaarin kevytmaidon kanssa. Eiliselle kokemukselle tuotteesta 10/10. Ja, ehkä osittain (eilisen ja tämänpäiväistä) ravistamattomuudesta johtuen tänään arvosanaksi pohdin jopa 6/10:kin? Kaikenkaikkiaan kylmä ilma eilen illalla ja jääkaappi yön yli tekivät mölötuotteesta suutuntumaltaan napakkaa, sekä erittäin jäätävän kylmää. Joka sinänsä on aina ehdoton plussa ko. sektorin, segmentin ja kategorian tuotteistoissa.

merirosvokaramelli kirjoitti:

..ja todettakoon, että kun käänsin kastikepullon normaalisäilytysasentoon nähden ylösalaisin ja pullon kylkiä puristamalla aikaansaadun ylipaineen seurauksena kastike ulostautui pullossa ja tätä taivaallista nektaria valui maan vetovoimaa hyväksikäyttäen aterian päälle joltakin katsontakannalta ehkä ylettömätkin määrät, niin missään nimessä sitä ei ollut tästä huolimatta liikaa.

Pitää kyllä ehdottomasti päivän valjettua telefoonata salaateista pitävälle, mutta kastikkeita harvakseltaan käyttävälle siskolleni, että silloin kun on tehnyt kelpo salaatin, jossa mahdolliseksi kastikkeeksi tulee kyseeseen vain maailmanluokan herkkukastike, niin tämä on varma valinta.

Lue lisää

Ihan hyvää settiä. Tipsit on aina jees. Moni ei enää nykyään jaa tipsejä perusteineen. Se on muuttunut.

Luomumaitoa olen kerran kylässä saanut purkitettuna ja se ainakin on sellainen, jota tulee ravistaa. Luulin aluksi, että maito olisi päässyt pahemman kerran pilaantumaan, kun kaadoin sitä kahvin sekaan ja pinnalle muodostui epäilyksiä herättäviä kokkareita, mutta sitten minua silloin vielä asiasta tietämätöntä oikaistiin ja viisastuin.

Se onkin hyvin jännää, että tässä meidän koto-suomessa, maalle jossa ensiluokkaiset meijerituotteet ovat sangen omaleimainen osa maatalouskulttuuriamme, olemme useimmat ainakin meistä kaupungeissa asuvista autuaan tietämättömiä ruokamme valmistuksesta ja alkuperästä. Jos pyydän kanssaihmistäni tyhjentävästi selostamaan vaikkapa että miten juusto valmistetaan, niin korkeintaan sen verran saan puristettua informaation snapsilasista tiedonmurusia pihalle, että se tehdään maidosta. Mikä on tavallaan aika uskomatonta, sillä jo yli 7000 vuotta sitten, eli 5000 vuotta eaa. Kaksoisvirranmaassa, eli Mesopotamiassa eli käytännössä katsoen nykyisessä Irakissa hallittiin juuston valmistamisen salat. Kun ymmärtää, että kiloon juustoa käytetään 10 litraa maitoa, ei enää tule niin pahasti ihmetelleeksi edes kepulaisen riistomeijerin juustojen pöyristyttäviä hintoja. Harmillista, että halvinkin arkijuusto on sellainen tuote, joka on tämän maan pienituloisimpien ostovoimalla melkoinen luksustuote, jota ei voi aivan arkipäiväisesti käyttää, niin hyvää kuin se onkin.

Nykypäivänä minua jää vaivaamaan, miten asiat toimii ja miten niitä valmistetaan. Vaikka en enää autoa omistakaan, niin en silti tyydy tiedoissani siihen, että juusto valmistetaan jotenkin maidosta ja bensa valmistetaan jotenkin öljystä, vaan janoan saada tietää valmistusprosessin seikkaperäisesti. Useimmille ihmisille riittää tieto, miten mikroaaltouunia tai sähköä käytetään tai miten rahaa käytetään ja epäolennaiseksi he katsovat tiedon, että miten mikro, sähkö tai rahatalous toimii. Se on sääli, koska se kertoo siitä, että heillä on vääristynyt käsitys olennaisen ja epäolennaisen olemuksista.

Mutta kuten Amnestykin linjaa, on parempi sytyttää kynttilä kuin kirota pimeyttä. Sen vuoksi mielelläni jaan sitä vähäistä tietoani, mitä lyhyen elämäni varrella olen onnistunut keräämään kaikille, jotka haluavat imeä tiedon valoa itseensä.

Juuston voi laittaa mikroaaltouuniin. Juusto kannattaa laittaa johonkin kuppiin, jos sen sulattaa mikroaaltouunissa. Kun juuston lämmittää, niin siihen pystyy dippaamaan esim. hyvän leivän palasia. Erojakin juustoissa on. Kun esim. kermajuuston sulattaa mikroaaltouunissa, niin siitä tulee runsaasti rasvaa, joka erottuu sellaisena "voinomaisena" keltaisena norona lautasella. Edam sensijaan sulaa tasaisesti ja on ravitsevaa sulatettuna au naturell tai dippipaloilla. Jos ihminen käyttää juustohöylää, niin silloin juustosta ei tule kovin paksuja siibuja. Ja maku varsinkin perus "edampuolella" muodostuu napakammaksi ja suuntuntuma juustoon parane huomattavasti. Juuston päällisiksi n-kurkiainen suosittaa esim. yrttisuolaa tai regulaaria suolaa ropseina, mikäli siltä tuntuu. Myös jokin kerppu voi olla mahdollista lisätä esim. edam tyyppisen juuston päälle. Oma maailmansa juustoissa on sulatejuustot. Eräs perinteisimmistä klassikoista niissä sarjoissa oli kinkkusulatejuusto. Sitä oli ennen jossain halpasarjassa, jossa oli hieman sellainen punaiseen ja ruskeaan viittaava pieni paketti. Se oli erinomaista ja ainakin n-kurkiainen on jäänyt kaipaamaan sen napakkaa suutuntumaa. Raejuustot olivat myös yhteen aikaan klassikoita. Nykyisin alelaarista tai aletuotteena voi löytää mm. yrttisulatejuustoja. Nekin ovat ihan jees settiä. Mozzarellat, tuorejuustot ja monet muut alelaarin tuotteet ovat erinomaista ravintoa, josta ihminen voi saada tarvitsemaansa kalsiumia.
Ennen edamissa oli vahakuori, josta pystyi tehdä kynttilöitä. N-kurkiainenkin teki niitä.

Lämpimiä leipiä tehdessä olen tullut siihen lopputulokseen, että tyypillisesti tavanomaisilla arkijuustoilla ryyditetyistä niinkutsutuista lämppäreistä tulee sekä maun että suutuntuman puolesta laadullisesti huomattavasti parempaa perinteisessä uunissa kuin mikroaaltouunissa lämmittämällä.

Kylmänä juustona, höylällä tai paksumpaa siivua halutessa muulla teräaseella möhkäleestä ammennettuina siivuina suosikkiani on savustetut juustot. Niitä vain on hyvin hankala löytää, poislukien ylihintainen valmiiksi siivutettu kippari-juusto. Ruotsinlaivalta niitä löytyy aikanaan tax free-myymälästä joskus 90-luvulla ja oli kyllä herkkua.

Käsittämättömän havainnon tein, kun olin vuosia sitten harjoittamassa autolla hieman kotimaan matkailua ja pysähdyin kuuluisalle ja ylistetylle Juustoportin tehtaanmyymälälle, jossa oli satamäärin erilaisia juustoja. Oikein fiini valikoima kaikkia pähkinäisiä viinitarhurin juustoja jne, mutta en löytänyt pitkästä etsinnästäni huolimatta hämmästyksekseni ainuttakaan savujuustoa. Niinpä marssin myyjättären luokse kysymään, että mistäpäin olisi hyvä lähteä etsimään savustettua juustotankoa. Myyjätär vielä suuremmaksi hämmästyksekseni totesi ykskantaan, ettei heillä ole. Kun siinä syytä tähän asiantilaan, tai pikemminkin alennustilaan yritin tivata ja tarjouduin neuvomaan yksinkertaisen ja vaivattoman kylmäsavustuspöntön rakentamisessa selkeästi amatöörien pyörittämälle juustolalle, niin huomasin nuoren myyjättären vaivaantuvan, närkästyvän ja lähestulkoon tuohtuvan. En ymmärtänyt miksi, sillä valokeilassa ja polttopisteessä ei ollut hänen ammattiylpeytensä vaan hänen työnantajansa.

Hieman tuumittuani tuli siihen tulokseen, että koska noin lepsussa paikassa, jossa yritystoimintaa harjoitetaan yliolkaisesti ja summanmutikassa ei voi olla työstressistäkään kysymys, häntä varmasti ahdistavalla tavalla kiehtoi luontainen karismani ja vetovoimani ja se sai hänen impensä jännästi kutiamaan. Onhan se ymmärrettävää, ettei Jalasjärven tapaisessa pikku juustolakylässä varmasti jalkojen välissä pärise kuin polkupyörän satula soratiellä ajaessa ja koska olemmehan kaikki Gaian lapsia tässä elämän kiertokulussa, niin toin hänelle ilmi, että oksani on kyllä vahva, jos hänen peltonsa on suotuisa kyntämiselle. Reaktio oli suhteeton, vaikka ymmärrettävää toki on, että maaseudulla porvarisuskontojen paha jälki näkyy itsensä kieltäjien, traumatisoituneiden ihmissieluparkojen ylikorostuneena häveliäisyytenä, mutta tuollaisella käytöksellä on kyllä vaikea löytää ketään säällistä kaksilahkeista levittämään siementään ja upottamaan aisaansa pellon uumeniin. Lopputulemana tulin siihen lopputulokseen, että Pohjanmaalla tarvitsisi sekä juustoisännät että tyttäret hieman nöyryyttä sydämiinsä, jotta sinne ei jäisi soimaan ainaisesti Blues.

Citymarketin juustohyllyssä on isompi valikoima, mutta savujuustot on kerrassaan hankalia löytää. Jos en asuisi kerrostalossa, vaan minulla olisi pienikin tontti, niin rakentaisin kyllä savustuspöntön ja siitä vetäisin ilmastointiputken kylmäsavustuspönttöön, jossa kypsentäisin Goudasta makunystyröitä hivelevää herkkua. Mutta ehkä jossain myöhemmässä vaiheessa elämää, tulevaisuus voi tuoda yllättäviä käänteitä tullessaan.

N-kurkiainen osti tänään Mcdonaldsin kolikkosarjasta valmistuotteena juustohampurilaisen. Toinen puoli kakkosesta meni cofeiiniin. Cofeiini meni sugarilla ja runsaalla kermalla, sekä mölöllä. Sekokeppiä ei otettu. Juusto oli jotain slaissia, taisi olla, että ei cheddaria. Pippuria ja suolaa n-kurkiainen ei hampurilaiseen lisännyt.
Joskus ennen lämpimiin voikkuleipäsiin lisättiin ravintorasvan ja juuston väliin tunafiskiä. Mutta se, mitä n-kurkiainen tahtoi edamilla ja kermajuustolla tuoda esille on se, että jos on varaa ja löytää edamia biitin, niin se taipuu suhteellisen notkeasti fonduetyyppiseen settiin mikroaaltouunissa. Ja kermajuusto ei taas taivu fondueksi.
Savujuustot oli tosissaan trendi erääseen aikaan. Niitä oli se kippari ja sitten joitain muita muistaakseni svedunimiä. Ja siihenkin n-kurkiainen voi yhtyä, että ferreissä voi olla jossain huurrelaareissa savujuustoja. Juustomaana svedut selkeästi jakautuu etelä-sveduihin ja pohjois-sveduihin. Jossa etelä on sellaista kuivatyyppisempää juustomaata ja pohjoinen sellaista vaaleamman ja kirkkaamman juuston maata.
Eräs seikka, joka juustoissa kannattaa huomioida on vielä homejuustot. Sinihomejuusto kinkku pizza kait lukeutuu eräänlaisiin klassikoihin. Sitten on viinirypäle valkohomejuustohammastikku tyyppiset setit. Joiden keralla on mahdollista esiintyä mm. jonkintyyppinen creme cracker. Myös muistaakseni eräiissä höttöisissä ruoissa esiintyy jonkin sortin ja sarjan homejuustoja.
Sokerijuustoista esille voi tuoda mm. erilaiset juustokakut, juustoleivät (leipäjuustot) etc.

Tällä kertaa alennuksesta löytyi Snellmannin lihasuikaletta. Tämähän meni kermalla ryyditettynä pannussa ja makaroonien sekaan sotkettuna sitten. Namia oli, kun mausteita sujautti kerman sekaan paistovaiheessa korrektilla ranneliikkellä.

Fondueen on kyllä tullut leivänpalasia kastettua, mutta jonkinlainen itsesuojeluvaisto on moisen ruoan kanssa, ettei juuri itse tule tehtyä, kieleni olen polttanut liian monesti kärsimättömänä luonteena.

Tonnikala tai tunafiski, kuten helsinkiläiset ystävämme leikkisästi sanovat, on minullakin ollut lämppäreissä ensisijainen täyte. Palvikinkkua jos laitan, niin silloin juustona on cheddar-sulatesiivut ja tällöin tulee yleensä myös jäävuorisalaattia lehdykkä, sekä pieni määrä jonkin sortin thousan islandia ja sinappia antamaan omansävyisiä nyansseja makunautintoon.

Kippari on melkeinpä sellainen savujuusto, jonka varmuudella kaupasta löytää. Kermaisen lohikeiton kanssa kun ruisleipäsiä askartelee, niin niihin sopii kippari mainiosti kruunaamaan ateriakokonaisuuden.

Homejuustot ovat varsin monipuolisia ruoan laitossa, sinihomejuustoista aurajuusto on minusta sellaista, joka menee vaikka sellaisenaan, makoisaa kuin suussa sulava konvehti. Suuresti olen hämmästellyt, että pitserioissa ja pakastealtaissa myydään amerikkalaisena pitsana sinihomejuustolla höystettyjä kinkkupitsoja. Pikaisesti arvioiden voisin kuvitella, että sinihomejuusto on kaikkea muuta kuin amerikkalaista ja vielä vähemmän amerikkalaisten makuun.

...ja mitä pohjoiseen ruotsiin, eli Norlantiin tulee, siellä on ruoka- ja moni muu kulttuuri hyvin suomen kaltaista. Jos ajatellaan pohjanmaan ruotsinkielistä aluetta, ns. Pampasta, joka oli Ruotsi-Suomessa osa Norlantia ja johon kuuluu lukuisia kuntia, kuten tomaateistaan ja tomaattifestivaaleistaan tunnettu Närpiö, voi yhtäläisyydet havaita sokeakin otsallaan, sillä mikään ei muutu. Erityisinä huomionarvoisina seikkoina voi huomata vetäytyvän hiusrajan, lippalakkien, korvakorujen, farkkutakkien ja puukenkien lisäksi kasvonpiirteiden samankaltaisuuden, tämä yhdistetynä joillakin hieman harottaviin silmiin on usein kiusoitellen väitetty sukurutsauksesta aiheutuneeksi. Tosin sama se on suomenkieliselläkin maaseudulla, sillä kurin pysyy rahat suvussa. Ja geenit. Ei muut saa heidän geenejä.

Etelä-Ruotsissa Norlannin leppoisasta elämäntavasta on tehty komediasarjakin, joka kiteyttää eri hyvin heidän kulttuurilleen omaleimaisimmat piirteet. Ruotsin televisiotarjonta on hyvin laadukasta komediapuolella, jos kyseinen genre viehkoo. Pari klippiä Norlantiin liittyen:

https://www.youtube.com/watch?v=jIxwB72y1Zg

https://www.youtube.com/watch?v=f94pQLAmbzE

Alunperin mozzarella oli vesipuhveleiden maidosta tehty. Sitten on olemassa vielä vuohenmaidosta tehtyä juustoa. Juustojen maailman on mielenkiintoinen.

Sitruunahapon, fosfaatin ja vetyperoksidin valelulla tuoreutettu pakastettua kalaa. Jotenkin lähes turvallinen olo tulee, sitruunahappoa sitruunamehutiivisteen muodossa tulee itsekin pirskotettua graavilohen päälle kun sitä joskus harvoin tulee osulasta kaapattua mukaan. Nykyisin on tehnyt jännän havainnon, että alennuksessa oleva graavilohi saattaa olla kilohinnaltaan toisinaan jopa edullisempaa kuin tonnikala, joka ennen oli halpaa opiskelijoiden ns. "budua".

Sitruunahappo, sekä fosfaatti, eli fosforihapon suola, jota kolajuomissakin esiintyy antamaan kirpakkuutta ja haavojen desinfiointiin käytettyä vetyperoksidia kalaan, joka on pakastettu, niin voisi kuvitella että on turvallista syödä, ei pöpöt ainakaan pitäisi tanssahdella. Sen sijaan kloorilla pilaantuneiden juustoainesten elävöittäminen tuntuu jo kornilta. Juustoja saatetaan vuosikaudet kypsyttää antamalla bakteeri- ja hiivakasvustojen jyllätä, tuntuu jo juuston pilaamiselta ja kloorin voisin kuvitella paitsi jättävän kemikaalijäämiä, myös hapettavan kaikki aromit.

Niin mystistä on tuo kemia, koko tomumajamme on täynnä mitä erilaisimpia kemiallisia prosesseja. Sen kanssa ei parane leikitellä. Huomionarvoista on, että miksi ihmeessä joku tällaiseen toimintaan ryhtyy, löytyy siitä yllämainitsemastani rahatalouden kiemuroista, jäljet johtavat taasen sylttytehtaalle. Eli mikä oli todistettavaa, se ei ole niin yksiselitteistä, missä kulkee olennaisen ja epäolennaisen tiedon raja. Mikäli tietää vain, miten rahalla maksetaan, mutta ei miten raha pyörittää maailmaa, niin siinä jää hyvinkin kuranttia tietoa pois, ja saattaa tehdä terveytensä kannalta kyseenalaisia valintoja jo ruokapuolellakin.

Ehkä se yrittäjien kiroama byrokratia ja sääntely ei niin mahdottoman huono asia olekaan, ihan mitä tahansa ei saa myydä kuluttajien ruoaksi, tulilinjallahan tässäkin ahneudessa, kuten kotimaan verotuksessa on kaikkein heikko-osaisimmat, eli suomeksi sanottuna ihmiset, joilla ei ole paljon rahaa. Historian ja vieraiden kulttuurien ymmärtäminenkin on hyvä tiedostaa, jotta tietää vältellä sellaisten maiden ruokatuotantoa, kuin Viro, Espanja, Egypti, Ruanda, ja kalaostoksissakin pysyä laadultaan välttävässä, mutta turvallisuudessaan taatussa norjalaisessa kassilohessa ja alaskanseitissä, ja juustopuolella turvautua kotimaamme ensiluokkaisiin meijerituotteisiin, meidän maatilan isännät saattavat olla vähän yksinkertaisia ja moniongelmaisia, mutta jämptiys heissä asustaa, luterilaisia moraalioppeja on pienestä asti päntätty niin että pää tärisee. Kun siitä meidän kuluttajien ja tuottajien välistä saataisiin kepun riistomeijerit ja kauppaketjut ja muut saastat lakaistua tiehensä, niin voisimme saada kotimaista laatua kohtuuhintaan.