Ja tämä on se luottamus, joka meillä on häneen, että jos me otakin anomme hänen tahtonsa mukaan, niin hän kuulee meitä. 1 Joh. 5: 14.
Meille on vahingoksi, jos emme rukouksessa pysy Jumalan sanan ja lupausten rajoissa. Moni rukoilee ja uskoo semmoista, jota ei Jumala koskaan ole luvannut. Silloin kiusaa hän Herraa ja pettää itsensä. Hän pyytää jokapäiväistä leipää, mutta ei tahdo tehdä työtä. Hän pyytää Jumalaa ylläpitämään hengellistä elämäänsä, mutta ei tahdo viljellä Jumalan sanaa. Hän rukoilee pyhityksen armoa, vaikka hän vielä on lain alla, ja voimaa uskon hedelmiin, vaikka hänellä ei vielä uskoa olekaan, ja vaikka hän ei vielä ole istutettu Kristukseen. Hän rukoilee autuasta eroa tästä elämästä, vaikka ei koskaan eläessään ole vaeltanut sillä tiellä, joka vie elämään. Hän vaatii ehdotonta rukouksen kuulemista asioissa, joista ei kukaan tiedä, mikä kaikkiviisaan Jumalan tahdon mukaan on hyödyllisintä jne. Eikö tämä ole Herran kiusaamista ja itsepetosta? Uskon ja rukouksen perustana on oltava Jumalan lupaus.
On niitä, jotka omistavat Jumalan lupaukset ja varmuuden rukouksen kuulemisesta, mutta eivät käytä hyväkseen näitä lupauksia, eivät niitä tarkkaa, eivät Jumalan sanassa riipu, vaeltavat ilman uskoa ja rukousta, tahi, jos rukoilevat, tekevät sen uskomatta sanaan. Heidän rukouksensa on siis vain tuulen pieksemistä.
Oikean rukouksen ensimmäinen ehto on, että asetat Jumalan käskyn ja määräyksen eteesi ja sanot Herralle: sinä olet käskenyt minun rukoilla, minä siis teen vain mitä sinä itse olet käskenyt tahi sanot Daavidin kanssa: »Minun sydämeni sanoo sinulle tämän sinun sanasi: etsikää minun kasvojani! Sen takia minä etsin, Herra, sinun kasvojasi.» Minä siis ainoastaan teen, mitä sinä itse olet käskenyt.
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor3-21.html
Meille on vahingoksi, jos emme rukouksessa pysy Jumalan sanan ja lupausten rajoissa. Moni rukoilee ja uskoo semmoista, jota ei Jumala koskaan ole luvannut. Silloin kiusaa hän Herraa ja pettää itsensä. Hän pyytää jokapäiväistä leipää, mutta ei tahdo tehdä työtä. Hän pyytää Jumalaa ylläpitämään hengellistä elämäänsä, mutta ei tahdo viljellä Jumalan sanaa. Hän rukoilee pyhityksen armoa, vaikka hän vielä on lain alla, ja voimaa uskon hedelmiin, vaikka hänellä ei vielä uskoa olekaan, ja vaikka hän ei vielä ole istutettu Kristukseen. Hän rukoilee autuasta eroa tästä elämästä, vaikka ei koskaan eläessään ole vaeltanut sillä tiellä, joka vie elämään. Hän vaatii ehdotonta rukouksen kuulemista asioissa, joista ei kukaan tiedä, mikä kaikkiviisaan Jumalan tahdon mukaan on hyödyllisintä jne. Eikö tämä ole Herran kiusaamista ja itsepetosta? Uskon ja rukouksen perustana on oltava Jumalan lupaus.
On niitä, jotka omistavat Jumalan lupaukset ja varmuuden rukouksen kuulemisesta, mutta eivät käytä hyväkseen näitä lupauksia, eivät niitä tarkkaa, eivät Jumalan sanassa riipu, vaeltavat ilman uskoa ja rukousta, tahi, jos rukoilevat, tekevät sen uskomatta sanaan. Heidän rukouksensa on siis vain tuulen pieksemistä.
Oikean rukouksen ensimmäinen ehto on, että asetat Jumalan käskyn ja määräyksen eteesi ja sanot Herralle: sinä olet käskenyt minun rukoilla, minä siis teen vain mitä sinä itse olet käskenyt tahi sanot Daavidin kanssa: »Minun sydämeni sanoo sinulle tämän sinun sanasi: etsikää minun kasvojani! Sen takia minä etsin, Herra, sinun kasvojasi.» Minä siis ainoastaan teen, mitä sinä itse olet käskenyt.
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor3-21.html
Vastaukset 2
Vanhimmat
Älä liioin tule Jumalan eteen omine mietteinesi, oman pahan, petollisen sydämeni muovailemilla ajatuksilla, vaan varustaudu hänen sanoillaan. Ajattele ja tarkasta niitä, jotta voit sanoa: »En pyydä muuta kuin mitä itse olet käskenyt. Tee, niin kuin itse olet sanonut, tee minulle omaa luontosi ja halusi mukaan. Olet itse sanonut olevasi armollinen, laupias, kaikkivaltias ja totinen. Olet sanonut halusi olevan tehdä meille hyvää. Sinä odotat saavasi meitä armahtaa. Tee siis oman luontosi, oman halusi ja mielialasi mukaan.»
Järkemme, tunteemme ja saatana tahtovat temmata pois sydämestämme tämän kuvan Jumalasta. Sanassa kiinni pysyäksesi siis saat kestää monta kovaa taistelua. Kiinnitä katseesi, vähääkään sivulle vilkuilematta, sanaan ja ajattele näin: »Jos ei se, mitä Herrasta sanotaan ole totta, niin on yhdentekevää, miten minun käy.» Ei sinun liioin pidä tulla omine ansioinesi ja omassa nimessäsi Jumalan eteen, vaan aseta »välimiehesi», johon Jumalalla on mielisuosio, eteesi. ja lopuksi, jos mahdollista on, niin aseta rukouksesi niin, ettei asiasi perustaudu itseesi ja omaan arvoosi, vaan Jumalaan ja hänen kunniaansa, jotta ei sinun uskosi, vaan Jumalan uskollisuus, ei usko rukoukseesi, vaan Jumalan lupausten totuus pitää paikkansa.