Usko ja elämä -palstalla nim. Willeh sanoi:
"Luterilainen sakramenttikäsitys on se, että sakramentit ovat yksinkertaisesti näkyvää sanaa, eli niillä on sama voima kuin Jumalan sanalla, mutta koska me olemme ruumiillisia olentoja, tarvitsemme myös ruumiillisia ja näkyviä merkkejä Jumalan armosta. Sakramentit ovat meistä riippumaton kiintopiste, niinkuin vaskikäärme erämaassa. Sakramenttien merkitys on ainakin minulle kirkastunut silloin, kun on huomannut, että omaan kilvoitukseensa ei voi Jumalan edessä vedota, kun ahdistaa. Sen sijaan silloinkin voi vedota siihen, mitä Jeesus on luvannut ruumiistaan ja verestään, pyhästä kasteesta ja synninpäästön sanasta."
Toki toinen luterilainen sitten vielä täydensi sitä sillä meidän Jeesus on todellisesti läsnä jne. mutta siis tämä ensinmainittu, jota en ole kuullut, oli sikäli hyvin sanottu, että enpä ole tullut ajatelleeksi aikaisemmin. Sikäli noita palstoja kannattaa toisinaan lukea, voi saada oivalluksia. Outoa tietysti oli, että jostain syystä tuo käärme-juttu oli juuri käynyt mielessäni, ennen kuin satuin osumaan tuohon kohtaan. Tämä saattaisi helpottaa ainakin omaa sakramenttikäsitystäni ja syventää sitä yllättäen.
Ei siinä, ettenkö olisi ajatellut että koska olemme ruumiillisia olentoja, tarvitsemme myös ruumiillisia ja näkyviä merkkejä Jumalan armosta. Mutta tuo huikea veto vaskikäärmeeseen!
Taidan lähteä heti ehtoolliselle. Joskus löytää näitä helmiä, ja siihen tarvitaan joskus aivan mahdottomastii vaivannäköä.
(En ole itse kirjautunut ko. palstalle, sillä en välitä kehnontaa sinänsä hyvää palstaa, enkä liioin ole kovinkaan säännöllinen kirjoittaja.)
"Luterilainen sakramenttikäsitys on se, että sakramentit ovat yksinkertaisesti näkyvää sanaa, eli niillä on sama voima kuin Jumalan sanalla, mutta koska me olemme ruumiillisia olentoja, tarvitsemme myös ruumiillisia ja näkyviä merkkejä Jumalan armosta. Sakramentit ovat meistä riippumaton kiintopiste, niinkuin vaskikäärme erämaassa. Sakramenttien merkitys on ainakin minulle kirkastunut silloin, kun on huomannut, että omaan kilvoitukseensa ei voi Jumalan edessä vedota, kun ahdistaa. Sen sijaan silloinkin voi vedota siihen, mitä Jeesus on luvannut ruumiistaan ja verestään, pyhästä kasteesta ja synninpäästön sanasta."
Toki toinen luterilainen sitten vielä täydensi sitä sillä meidän Jeesus on todellisesti läsnä jne. mutta siis tämä ensinmainittu, jota en ole kuullut, oli sikäli hyvin sanottu, että enpä ole tullut ajatelleeksi aikaisemmin. Sikäli noita palstoja kannattaa toisinaan lukea, voi saada oivalluksia. Outoa tietysti oli, että jostain syystä tuo käärme-juttu oli juuri käynyt mielessäni, ennen kuin satuin osumaan tuohon kohtaan. Tämä saattaisi helpottaa ainakin omaa sakramenttikäsitystäni ja syventää sitä yllättäen.
Ei siinä, ettenkö olisi ajatellut että koska olemme ruumiillisia olentoja, tarvitsemme myös ruumiillisia ja näkyviä merkkejä Jumalan armosta. Mutta tuo huikea veto vaskikäärmeeseen!
Taidan lähteä heti ehtoolliselle. Joskus löytää näitä helmiä, ja siihen tarvitaan joskus aivan mahdottomastii vaivannäköä.
(En ole itse kirjautunut ko. palstalle, sillä en välitä kehnontaa sinänsä hyvää palstaa, enkä liioin ole kovinkaan säännöllinen kirjoittaja.)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jatkoa: Ehkäpä tämä kolahti siksi oikeaan kohtaan, että tuo vaskikäärme-juttu on aina ollut sangen selkeä kohta minulle Vanhassa Testamentissa, siis analogia Kristuksen sovitukseen ja ylösnousemukseen.
Paholainen "puree" meitä, mutta olemme saaneet ihmeellisen "rokotuksen".
VArsin outoa on lutterilainen käsitys että Jumalayhteyteen tarvitaan ensin viinakaupan reissu ja toinen reissu leipomossa.
eikö kilise kellot missään, enkä nyt tarkoita joululaulua jossa aisaaaakelllooo helkkäääääää...
Outoa kylläkin, et nyt vaikuta balttikselta. Ihmettelin kyllä kun ei pilkkalaulujasi ehtoollistani kohtaan vielä ollut kuulunut.
Olen kuitenkin mieluummin kiusattu kuin kiusaaja. Sitä en sitten tiedä, antaako Jumala anteeksi Pyhän Hengen pilkan, vai katsotaanko sellainen, joka ei asiasta tiedä, jotenkin syyntakeettomaksi. Toivottavasti. Ilmeisesti kuitenkin tuollaisen jatkuvan Pyhän Hengen pilkan vuoksi ei ainakaan kanna sitten hedelmää.
Mikä on tuo paikka, jossa tulee noin katkeraksi kristityksi? Eikö sinulla todellakaan ole mitään iloa evankeliumista ja kun silloin tällöin löytää hedelmiä, kuten Paavalikin toivoi löytävänsä hedelmiä vieraillessaan seurakuntien keskuudessa ja myös tuoda niitä. Enkä minä tätä itseäni varten kirjoittanut vaan: "Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.". Vaikka se ei jotakuta auttaisi, jotakuta toista se voisi auttaa. Ei sitä koskaan tiedä, kuka mistäkin rakentuu.