Somalit syyllistyvät Suomessa viharikoksiin

Somalit, nainen ja mies, naureskelivat koko ajan, kun kyse on raiskauksista, luulisi, ettei voisi suhtautua noin kevyesti. Todellakin syynä olivat liian lievät tuomiot, heidän maassaan voi lähteä jopa henki. Tosin heidän maassaan on hengenlähtö muutenkin todennäköisempää kuin meillä. Onko niin, että vain kuolemantuomio pitää somalin irti suomalaisesta naisesta? Kevyempi tuomio on sama kuin käy vain kimppuun! Somalinainen oli kuin vehnäpulla, hymyilevä ja iloinen, sambuusintuoksuinen kymmenen jälkeläisen kotiäiti. Olisi odottanut, että hän naisena olisi tarttunut aiheeseen napakammin. Husu puolestaan oli sitä mieltä, että kaikki on suomalaisten omaa syytä. Haastattelijat ihan onnettomia, arkoja ja kädettömiä. Pelko haasteteltavien loukkaamisesta oli niin suuri, että juuri mitään ei uskallettu sanoa eikä kysyä.

Työperäistä muuttoa Suomen työttömimpään ja köyhimpään kuntaan! Itkemään, kun ei ole työtä, nauramaan, kun ei ole tarkoituskaan panna tikkua ristiin, loistoelämää heillä meidänkin mittapuun mukaan. Lisäksi vielä erikoiskohtelu, vahditaan, ettei vain kukaan sano pahaa sanaa eikä vahingossakaan loukkaa säälittäviä "sodan" uhreja. He eivät ikinä tule sopeutumaan suomalaisiksi jo väristään johtuen eikä mitään sopeutumishalujakaan ole. Pyörivät vain keskenään omaa kieltään molottaen omissa piireissään. Ainoat kontaktit suomalaisiin ovat Kela, sossu ja terkkari. Siinäpä se kielitaito mukavasti karttuu, ehkä jo viiden vuoden päästä taittuu pari lyhyttä lausetta.