Moniko on eroamassa vain uuden ihastuksen - tai miksei vanhankin, takia? Jos tuota uutta ihastusta ei olisi niin jatkaisitko suhdetta nykyisesi kanssa?
Moniko on oikeasti eroamassa ihastuksen takia?
miettinytkysymystä
222744
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
En lähtisi huonompaan vaihtamaan.
Ei kukaan eroa pelkän ihastuksen takia, pitää olla jotain vikaa nykysuhteessa tms.
totta, henkistä tai jopa fyysistä väkivaltaa
Ei ole vaihtoehtoja, jos niin käy.
Heippa, olen eroamassa...mutta todellakin. Kukaan mielestäni ei eroa ihastuksen vuoksi. Sitä mieltä itse myös, että jos oma parisuhde voi hyvin, siihen ei väliin pääse edes ihastumista. Ei ainakaan vahvaa sellaista. Kyllä siinä nykysuhteessa joku mättää, jos joku ihminen pääsee lähelle. Fyysisesti tai henkisesti. Uskon, että ihastuminen toiseen on aina seuraus ei syy. Ja toisekseen..itse eroan yli 20:n vuoden jälkeen, enkä todellakaan nyt muuttoa tehdessäni olisi millään tasolla valmis uuteen suhteeseen. Ennen kun voi syntyä uutta, vanha pitää surra pois. Ero pitää aina käsitellä, koska kepein perustein (näin uskallan väittää) harvempi tätä ratkaisua tekee. Tekee sanoinkuvaamattoman kipeää...kaikki pitää käydä läpi...mennyt yhteinen elämä. Irtipäästäminen sattuu, siitäkin huolimatta vaikka tietää sen olevan oikea vaihtoehto.
Monenlaisia ihmisiä ja tilanteita. Sivusta seuranneena voin sanoa, joillekin riittää yksi surupäivä, toiselle 10 vuotta. Ota oma aikasi.
Voi ihastusta käyttää syynäkin, kun itse vain haluaa lähteä. Ei silloin välttämättä ole kohdannut minkäänlaista väkivaltaa tai voi olla, että on jopa ollut se väkivaltainen osapuoli. Ihmiset joskus vaan kyllästyvät suhteisiin ja tunteisiin ja haluavat pois uskaltamatta sanoa asiaa suoraan.
Kiitos "tosiasiaa"...oikeassa olet...jokaisella on varmasti oma aikansa päästä eteenpäin. Päivä kerrallaan...eiköhän tämä tästä helpotu, kunhan saamme auringonsäteet ja kesän:)
On tuttua. Särjetään sydämiä, mutta ollaan rehellisiä itselle.
Ero tulee usein uuden ihastuksen tai rakkauden kautta, mutta ei sen takia. Tosi asiassa suhteessa on jo paljon vialla jos voi ihastua tai rakastua toiseen. Näin kävi itselle viidentoista vuoden jälkeen, joku avasi silmät ja muistutti tunteista joissa on mahdollista elää.
Ero tuli, sitä en ole katunut päivääkään. Suhde oli pystyyn kuollut, olimme vain ystäviä. Nyt vuosi uutta suhdetta takana ja vaikka se ei loputtomasti kestäisikään, en katuisi sitäkään päivääkään.
Ensiksi meni huonosti suhteessa, sitten ihastui toiseen... Ihastuksesta ei kehittynyt mitään irl, ja vähitellen ns. entinen alkoi kiinnostaa enemmän...
että semmonen Tuuliviiri.
Itsellä oli kanssa sellainen tuuliviiri joo olis sitten takaisin tullut . Mutta eihän sellaiseen tuuliviiriin voi luottaa toisaalta harmi niin se kuitenkin meni
Mun tilanteessa "huonosti suhteessa meneminen" oli todella pitkäaikainen asia... Ja harvoin ihastun. Tässä tapauksessa olin odottanut erittäin pitkään, epätietoisuudessa! Ja ihastuskin mielestäni seurustelee!!! Vähitellen paranneltu välejä ns. entisen kanssa.... mutta on vielä pitkä matka.
Se, että ihastuu johonkin ns. ulkopuoliseen ihmiseen kertonee jo kaiken oleellisen. Ja nyt tarkoitan syvempää kuin, että "onpa hyvännäköinen" tai joku päivän kestävä ihailu. Minun mielestäni, jos ihastuu ulkopuoliseen, silloin suhteessa on jo selvästi haasteita, mutta en usko, että kukaan eroaa kenenkään tähden. Täällä joku kirjoitti syy/seuraus suhteesta, olen samaa mieltä asiasta. Kun joku eroaa, niin hän eroaa itsensä ja toisen ihmisen tähden (siis puolison), ei ulkopuolisen henkilön tähden. Mielestäni siitä on tutkimuksia olemassa, että kun nainen on eron vireille panija, niin todennäköisesti hän on jo kauan sitten alkanut työstämään eroa. Muistelen myös lukeneeni, että suurimmaksi osaksi avioeroissa, nimenomaan nainen on se aktiivinen osapuoli. Elämä ei ole mustavalkoista, tilanteet vaihtelee, ihmiset kasvavat/ovat erilaisia myös eritilanteissa. Avioero ovat varmasti monesti harmaalla alueella vaeltamista jopa vuosia.
Eroaisin heti jos saisin vastakaikua.
Aaamen! Sama täällä! Vahinko että muia johon olen ihastunut ei ole ihastunut minuun! Eli joudun kärsimään yksipuolisesta rakkaudesta!
En ole eroamassa ihastuksen takia. Jos eroaisin, niin itseni takia! En halua olla joku joka ihastuu toiseen, silti ihastuin ja mielessä pyörii tuon tuostakin, sille en voinut mitään. Toivoisin että voisin napsauttaa sormiani..naps' en ajattele enään. nyt vaan odotan että se menee ohi. Vuodet kuluu ja minä kestänyt ei ole muuta kuin toivo että menee ohi joskus..
Välillä ei uskoisi että täällä on aikuisia. Ihastuminenhan on ihan normaalia. Tunne. Ihan niin kuin vihakin jne. Ihastumisia tulee ja menee. Maailma on pullollaan ihania ihmisiä. Sillä ei ole mitään tekemistä miten suhde voi. Se ei kerro onko se huono vai hyvä.Tuuliviiri lähtee mukaan siihen tunteeseen ja jättää kaiken taakseen. Sama toistuu ja toistuu. Mitä se kertoo hänestä. Sitä saatte miettiä.
Tottakai ihastuminen on aivan normaali tunne siinä missä mikä tahansa tunne, ja tottakai hyvässäkin suhteessa voi "ihailla" (huom! hetkellisesti ihailla) muita. Mutta, jos lähtee toista jättämään oman "ihastuksensa" takia, niin silloin ei voi olla kovin hyvä, tai ainakaan kovin vakaalla pohjalla oleva suhde, eli silloin täytyy OLLA jo jotain suhteessa pielessä, jos harkitsee tosissaan lähtevänsä suhteesta toisen takia. Näin minä sen ajattelen, koska kyllähän ihminen voi ihastua vaikka olisi suhteessa, mutta kyllä ihailu on aivan eri tasolla ns. hyvässä ja toimivassa suhteessa, kuin että olet on jo ulko-ovella repun kanssa. Väitän, että silloin on ollut jo tyytymättömyyttä siinä suhteessa. Ja jos jättää taakseen entisen ja lähtee uuteen, niin ei se kerro vielä "tuuliviireydestä" yhtään mitään. Jos on jo tyytymätön omaan suhteeseensa (suhteessa ei ole hyvä olla, huom. pitkäaikaisesti). Todennäköisesti, väittäisin, että siinä vaiheessa on JO tehnyt eroprosessia jo pitkän tovin, jos on valmis lähtemään. Eihän kukaan lähde suhteesta ihan heppoisin perustein. Ei elämä eikä suhteessa eläminen ole kovin mustavalkoista, ja siihen tarvitaan aikuisuutta, että ymmärtää tämän. Aika heppoisin perustein tuomitset ihmiset tuuliviireiksi, etenkin kun ULKOPUOLINEN ei voi koskaan, ei koskaan, tietää suhteen todellisen tilanteen ja sen sisällä vallitsevaa hyvää tai pahaa oloa.
Kokemusta on...ainakin viisi vuotta meni työstämiseen ja tajuamiseen, että ero on ainut ratkaisu. Uuteen suhteeseen vasta, kun todella kolahtaa
Ei voo tietää enää, se mahdollisuus oli ja meni. Koetan olla haikailematta perään. Katsellaan uudestaana 10v kuluttua, kun lapset isompia ja elämäntilanteet toiset. Jaksatko odottaa niin pitkään, kulta?