Kummallisen heikkoja länsimaalaisista ihmisistä on tullut kun vain 150 ihmisen kuolema lento-onnettomuudessa vie puolet pääuutisajasta. Noin 70 vuotta sitten päättyi Euroopassa sota joka vei yli 40 miljoonan eurooppalaisen hengen. Tuota taustaa vasten on selvä että kulttuurimme on muuttunut. Euroopan ihmisten kyky kestää valtavia menetyksiä on heikko. Uhrivalmius lienee myös hyvin olematonta.
iso uutinen 150 kuolleesta
heikko-Eurooppa
3<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Usan väestön mielestä 4500 kuollutta sotilasta Irakissa 8 vuoden aikana oli liiallinen uhraus. 3.7 miljoonan asukkaan Suomi menetti talvisodan kahden viikon aikana maaliskuussa 1940 7500 sotilasta. Ennen ihmisten suhtautuminen kuolemiin ja väkivaltaisiinkin menetyksiin oli vähemmän hysteeristä.
Niinhän se on, lapset roikkuivat takapenkin keskellä ilman vöitä, jopa senkin jälkeen kun takapenkkivöitä oli käytössä, puhumattakaan hieman varhaisemmasta liikenteestä ilman vöitä, kun ihmisiä kuoli reilusti enemmän vuosittain Suomessa, liikenteen ollessa vain murto-osa nykyisestä.
Jenkit taas ovat tunnettuja siitä, että pienehkötkin tappiot (kansan väkilukuun nähden) aiheuttavat isoja poliittisia paineita, joten rahalla yritetään pitää tappiot minimissä, ja Vietnamin jälkeen onkin onnistuttu. Muistaakseni Irakissa on kuollut huonoimpina vuosina n. 1000 jenkkiä vuodessa, ja kun väkiluku on n. 60x Suomen verran, tuo vastaisi suomalaisiin suhteutettuna n. 17 ihmisen vuosimenetystä.
Aika paljon siis jos oltaisiin tukiporukoissa jeesailemassa, kuten Suomi on tehnyt, mutta varsin vähän, jos meillä olisi merkittävä operaatio tyyliin jenkit Irakissa tai Afganistanissa. Toki jos vuosia tulee useita, ja operaatioita on useita, alkaa aika moni tuntea ihmisen, jonka sukulainen ei ole reissusta palannut jne...
Pitkä rauhan aika lännessä, sota karaisee ym. tekijät vaikuttavat siihen miltä minkäkinlaiset tappiot tuntuvat. Samoin median vaikutus ja ihmisten kykenemättömyys arvioida isoja lukuja.
Muistetaan kuitenkin, että media tekee bisnestä, ja syöttää ihmisille propagandaa, kuinka ajatella, kuinka nyt pitää surra tai hiljentyä tai olla samaa mieltä toimittajan tai uutislähteen ajaman agendan (kuten kehitysmaalaisten raijaaminen ja väestönvaihto) kanssa. Voidaan siis ihmetellä enemmän median härskiyttä kuin kansan typeryyttä. Kahvipöydässä voi ja kannattaa toki piruilla näille median vedättämille ääliöille - jospa ne jotain oppisivat.
Minua kyrsii se että meidänkin pitäisi surra tuiki tuntemattomien kuolemaa. Kohta varmaan vaaditaan jo yleistä suruliputusta jokaisesta liikenneturmastakin. Media lietsoo suremishurmosta.