Puhukaa minulle järkeä te viisaammat ihmiset. Onko mitään järkeä mennä tunnustamaan ihastuksensa varatulle perheelliselle naiselle? Olen kyllä tulkinnut, että tunteet voisivat olla molemminpuolisia, mutta järki sanoo ei ja sydän olisi jo menossa kertomaan.
Varattu nainen ja kielletyt tunteet
Sydänsanoojees
281736
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Kerro vaan, jos sydän sanoo niin.
Puhe ei ole vaarallista.meillä on vain yksi elämä.oletko itse vapaa?
Totta puhut. Olen vapaa.
Se varattu nainen saattaa kiihkeästi odottaa juuri sitä, että kerrot tunteistasi. Anna mennä vaan.
Anna palaa vaan!
Tottakai kerrot. Itse haluaisin tietää ;)
Tottakai kerrot. Ei ole mitään menetettävää. Todennäköisesti hän tuntee samoin. Eikä se tarkoita että pian jotakuta petetään ja jätetään ja sekoillaan ja vaaditaan liikoja. Luultavasti mitään ei loppujen lopuksi tule tapahtumaan mutta ihania hetkiä teillä tulee olemaan jatkossakin. Tuotte toistenne parhaat puolet esille ja teillä on yllättävän paljon yhteistä. Oletko vanhempi vai nuorempi kuin hän?
Wau, jos toinen tuo toisesta parhaat puolet esiin niin parisuhteenne kuulostaisi aivan mahtavalta. Monestihan toisesta helposti tuodaan ne huonoimmat puolet esiin.
Ihastukseni saa minut tuntemaan itseni kauniiksi ja halutuksi :)
Ei kannata. Ole ystävällinen, mutta toinen on
v a r a t t u ja silloin se on niin. Anna selvittää itse asiansa ensin. Hän ottaa kyllä kontaktia jos voi / haluaa.
Tuo riippuu aivan siitä miten asianne ovat ylipäätään menneet. Siis se kuka ottaa yhteyttä. Yhteyttä voi ja joskus täytyykin ottaa sen toisen osapuolen, tietty jos kiinnostaa.
Ei riipu. Varattu on varattu. Jätetään parisuhteet rauhaan. Tykkäisitkö itse jos sun kumppania joku kiertäs kieli poskessa?
Ymmärrän pointtisi kyllä, mutta yhteydenotto, asioista puhuminen ym. ei ole mielestäni keneltäkään pois. Kyllä monet varatutkin juttelee muidenkin ihmisten kuin vaan kumppanin kanssa. Tietysti voihan se varattukin ottaa kontaktia, mutta vaatii häneltäkin varmaan paljon ja riippuu miten toinen siihen suhtautuu. En tiedä tilannettanne, mutta vastavuoroisuus periaate niinkuin kaikissa suhteissa pätee varmaan tähänkin.
Olen samaa mieltä sun kanssa, varattu on varattu. Toki jutella voi asioista mutta ei kannata kertoa olevansa ihastunut. Jos nainen haluaa sun kanssa suhteeseen, hän sen ihan varmasti ilmoittaa sulle itse.
Onkohan ap nyt varma ettei tulkitse naisen ystävällisyyttä ihastukseksi? Mulla itselläni on tapana olla ystävällinen kaikille miehille. Jotkut poloiset kuvittelee, että mä oon ihastunut. En ole, vain ystävällinen. Kyseessä voi siis olla väärinkäsitys.
Anna palaa jos varattu on osoittanut olevansa kiinnostunut.
Mielikuvitus vaan tekee tepposet. Keskity johonkin hyödylliseen ja tee vain sitä mikä on järkevää. Tunteet yleensä vaan sotkee asiat. Jos kaikki toimisivat järkevämmin, kaikilla olisi vähemmän ongelmia.
Tottakai kerro ihmeessä tunteesi jos hän on kertonut sinulle. Sydän tietää kyllä ketä rakastat. Järkeä älä siihen sekoita. Kyllä varatutkin eroaa ksikki ei ole aina sitä miltä näyttää.
Mitä se hyödyttää, en aijo siltikään erota.
Olisikohan aika alkaa haeskelemaan uutta naista vierellesi.
Joko kerroit?? Itse olen varattuna kertonut SEN varatuille naisille... tosin ei niistä kummempaa näyttäis syntyneen.... Mutta no, olin kuitenkin tavallaan uskalias, eikä jää ainakaan saamattomuus kaduttamaan, eiks je?
Tottakai kerrot antaa palaa. Syntyy vuoden rakkaustarina. Jos hän näyttäny vihreetä valoa niin ei mitään menetettävää. Eikö ole ihana tunne että joku rakastaa sinua. Olet sen arvoinen.
Nainen toivoisi tunnustusta eräältä mieheltä! Kyllä, ajattelen sinua lähes joka hetki ja... niin paljon tunnen sinua kohtaan! Ja itse myönnän että "rakkauteni" miestäni on laantunut jo paljon ennen sinuun ihastumista ja eri syistä. Et rikkoisi siis perhettäni, olen sen itse mieheni kans saanut aikaan. Kerro tunteesi minulle ja "vapauta minut"!!
Älä ala sekoilemaan kenenkään liiton kanssa. Voit sopivan hetken tullen tunnustaa ihailevasi tätä naista, mutta siihen se kannattaa jättää. Joskus tulevaisuudessa tienne saattaa kohdata ja silloin sinulla voi olla hyvät mahdollisuudet päästä tämän naisen lähelle, koska osasit olla hienotunteinen ja järkevä. Kukaan ei arvosta liittojen rikkojia ja halua suhdetta heidän kanssaan. Jos sitä yrität, tulet aika varmasti tuhoamaan paljon kauniita asioita pelkän typerän ihastumisen ja himon tähden. Hetken huuman takia ei kannata uhrata koko tulevaisuuttaan, Maailma on täynnä vapaita naisia ja kielletty hedelmä on lopulta vain katkera kalkki.
Tai sitten voi välinpitämättömyydellä ja välttelyllä rikkoa välinsä ihastuksen kohteeseen. Ei se, että toiselle kertoo pitävänsä tästä, mutta ei halua varatun kanssa mitään sen enempää riko kenenkään välejä. Mutta, jos tuo varattu esimerkiksi pitäisi sinusta ja sinä kartat niin se voi rikkoa hänen sydämensä. Olen siis tietyssä määrin samaa mieltä ainakintämävarattu henkilön kanssa. Mutta, nuo on asioita, jotka eivät ole niin yksinkertaisia ja joihin olisi selkeitä vastauksia. Yksi sanoo yhtä ja toinen toista, mutta sydämessäsi ap tiedät mitä kannattaa tehdä. Voithan yrittää lähestyä varovasti tuota varattua. Jos hänen suhteensa on eropisteessä niin olemalla ystävä ja kertomalla tykkääväsi, voit jopa parantaa hänen oloaan. Mitä voitat ikävällä käyttäytymisellä tai huomaamattomuudella. Ei sitä silti suhdetta tarvitse aloittaa ja pettämään ruveta. Mielestäni enemmänkin ne, jotka täällä heti ovat takajaloillaan varatulle tunteiden kertomisesta ovat juuri niitä, jotka ensimmäisenä vain ajattelevat suhteen olevan seksiä ja pettämistä eikä sillä ole mitään tekemistä toiseen ihastumisesta tai rakastumisesta, tai siis toisille on.
Vakava suhde, kuten avioliitto on jo sen verran iso juttu, että suosittelen ottamaan vähän etäisyyttä. Olen itsekin ollut joskus ihastunut yhteen työkaveriin ja tiedän miten katkeran suloinen tunne se on kun ihastus ei voi kasvaa täyteen kukkaansa. Nuorena pitää kokeilla rajojaan ja epäonnistuakin, joten kokeilemaan sitten vaan jos niin kerran haluaa. Turha mitään neuvoja selvästikään antaa, kun janoat niin selvästi jotain ihmistä. Kannattais kuitenkin aina pohtia sitä onko se aitoa vai haluaako oikeesti kokea aina vaan uudestaan sitä rakastumisen tunteen kiihkeää paloa. Kovaa kamaahan se tunne on, tiedän kyllä itsekin sitä maistaneena. Oli muuten niin kovaa kamaa, että en ole siitä vieläkään täysin toipunut ja aikaa siitä on jo kulunut 25 vuotta!
Ja jos olisin sen sillon parikymppisenä tajunnut, olisin jättänyt kokonaan kokeilematta. Kyseessä oli tosiaankin täysin järjetön ihastuminen.
No niin, en ole kiinnostunut kenestäkään työkaverista, tulkoon se selväksi. Lisäksi puhuin jo tilanteesta, jossa oma liitto surkealla tolalla niin että moni olisi jo varmasti lähtenyt. Lisäksi en usko hetken huumaan, enkä ole parikymppinen (Kyllähän täällä palstallakin huomaat, että täällä on vuosia ihastuneita jumissa) Mutta rakkaudelle voin antaa tilaisuuden, tiedän että se aikanaan tulee vastaan ja tässä tilanteessa en tiedä mitä se edes rikkoisi, eroprosessisa olevalle. Voi olla, että tulee vastaan eron jälkeen. Ja edellisen neuvosta viisastuneena voinen sitten ottaa vierelleni ihmisen, jota ei sitten niin kovasti rakasta, ei ole niin kovaa kamaa, kestää sitten varmaan pidempään. Lisäksi ihan terapeuttienkin vinkkinä, kuten yllä totesin ihastumisesta puhuminen sen ihastuksen kanssa voi oikeasti jopa säästää toisen suhteen tai sitten saada alkuun tuon uuden suhteen. Ongelma tietysti tulee siitä, jos toisen toimintatapa on erilainen kuin toisen, mutta tilanne saattaa johtaa siihen, että toinen tuntee, että häntä roikotetaan tai pahimmassa tapauksessa molemmat tuntee, että roikotetaan. Tietysti voi olla niin, että sille sinkkuihastuneelle toinen on vain yksi "vaihtoehto", voidaan katsoa josko se vapautuu, mutta samalla katsellaan jotakin muuta.
Voisin vielä loppuun todeta, että olen itsekin nuorena kokenut suuren rakastumisen, joka ei pitkään kestänyt. Entä sitten, minä en ainakaan kadu sitä kokemusta. Ei parisuhteen kestosta koskaan tiedä varmaksi, niinkuin ei tämän elämän koukeroista muutenkaan.
P.S Ymmärsin edellisen kirjoittajan pointin, mutta hän ei omaani. Ja inhoan mustavalkoisuutta.
Jos ei kerran nykyinen suhde toimi ja ei ole paljon muutenkaan enää mitään yhteistä, kuten lapsia ja omaisuutta, niin sitten on joko yritettävä korjata tilanne tai lopetettava se kokonaan. Monet eroaa kun lapset on tulleet täysikäisiksi ja haluaa olla taas kuin vapaa parikymppinen. Tätä samaa tekee naiset siinä missä miehetkin. Parhaassa tilanteessa päätös on yhteinen ja molemmilla on uusi elämä jo lähes valmiina.
Usein kuulee sanottavan, että uuteen suhteeseen ei kannata sännätä heti entisen loputtua. Samat ongelmat usein vaan seuraa siihen uuteen suhteeseenkin. Ihminen on valmis suhteeseen vasta sitten kun tulee toimeen jo ilmankin. Alle kolmekymppisille ja vähän ylikin se on varmasti aika haastavaa, koska eivät ole vielä henkisesti valmiita sellaiseen. Sosiaalinen painekin on melkoinen, kun kaikkialla on houkutuksia ja muutenkin tuntuu, että ihmisen tarkoitus on vain olla kokoajan rakastunut tai etsiä sitä täydellistä kumppania. Itselläni on siis aikuiset lapset ja sekin helpottaa, että ei enää tarvitse harrastaa pariutumisriittejä sen takia, että haluaa lapsia.
Olen kyllä sitä mieltä, että aina pitää olla unelmia, koska se estää katkeruutta, joka seuraa usein siitä, että ei uskaltanut elää tai sitten eli niin kuin muut halusivat sinun elävän. Ei muuta kuin siitä vaan sitten elämään niin kuin itse haluaa!
Tähän ekaksi kaikille noille jotka pelkäävät omien suhteittensa puolesta ja eivät suosittele kertomista: anna puolisosi päättää omatoimisesti haluaako jatkaa kanssasi vaiko ei. Ei sillä ole merkitystä kertooko joku tunteistaan hänelle vaiko ei, hän kyllä pysyy kanssasi jos sinun kanssasi on hyvä olla. Eiks niin? :) Tämä tuntuu ikävältä ajatukselta, mutta noin se kuitenkin on.
Ap:lle, olen viimeisen noin kymmenen vuoden aikana tuntenut vetoa noin 3 naiseen. En tarkoita "voisi tuota kyllä panna" vetoa, vaan ihan sydämestä lähtevää värinää. 2 viimeisen kohdalla olen tehnyt aloitteen jättämällä pallon naiselle. Ensimmäisen aikaan olin sinkku ja hän paljastui varatuksi ja asia taputeltiin fiksusti pakettiin ja se jäi haikeana, mutta kivana muistona mielensopukoihin ja toisen kohdalla niin nainen, kuin minäkin oltiin/ollaan varattuja. Omassa suhteessani on omat murheensa, ei katastrofaalisia mutta kuitenkin "korjaamattomia" (kumpikaan ei muutu sellaiseksi, kuin toinen haluaisi, minulle käy tämäkin toisin kuin naiselle) enkä osaa enää ottaa tätä viimeisen päälle vakavasti. Ja niin pääsi käymään, että näin tämän naisen ja kaikki tuntui olevan siinä silmieni edessä. Eikä tilannetta auttanut naisen silmäykset takaisin. Ja niin tein, että kun sattumalta(!) päädyin tekemisiin tämän naisen kanssa, tartuin reippaasti hetkeen ja heitin pallon hänelle. Silleen varovasti, mutta kuitenkin asian selväksi tehden.
Ehkä tästä ei seuraa mitään, mutta ainakin tein asialle jotain.
Unohda " sydämmenääni " käytä järkeä , mitäs hyvää seuraa parisuhteessa jos kiilapoika tunkee väliin ? Jos pidät ihmisestä ja arvostat häntä niin älä sotke pasmoja . Hän kyllä lähenee sinua jos hänen "sydän " sen sallii , naisellahan ei järki torppaa tunteita.