Mitenkä katolinen uskovainen suhtautuu pylväspyhimyksiin?
Ovatko ne oikeita pyhimyksiä?
Jos ovat oikeita, rukoillanko niiden kautta Jumalaa?
Ovatko ne oikeita pyhimyksiä?
Jos ovat oikeita, rukoillanko niiden kautta Jumalaa?
Ovatko pylväspyhimykset oikeita Pyhimyksiä
Pylvään nokassa asumaton
10769
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kuinka Kristus opetti rukoilemaan, ei kai vaan ihmisen kautta, vaan Hänen nimessään suoraan Jumalalle, yksi on välimies; Kristus Herra! Oma mielipide taas on se että; jos ihminen laittaa sadan kilon pallon jalkaansa,ei se lähennä Jumalaan, mutta jos ottaa kuormaksi toisten auttamisen Kristuksen tähden, se lähentää Jumalaan. Itse kuristusta on se että, että et anna lihallisten himojen sinua hallita itseäsi, pidättäydyt maallisuudesta sillä se on Jumalaa vastaan.
Jokainen pyhimykseksi julistettu on oikea pyhimys.
Varsinaisesti rukoillaan Jumalaa, mutta voi pyytää ihmisiä (eläviä tai kuolleita pyhiä) rukoilemaan puolestaan. Sinäkin voisit rukoilla minun puolestani, jos vain suinkin viitsit.
Pylvään nokassa kilvoittelu ei ole tätä nykyä mikään muoti-ilmiö. Ei siis kuulu kulttuuriin.
Eikös se yksi kaveri heilunut siellä pylväänsä päässä kolmattakymmenettä vuotta? Ja ihmiset kyselivät häneltä kaikenlaisia neuvoja.
Hyvä jos joku nykypäivänä jaksaisi viisi minuuttia kärvistellä pylväänsä päällä. Ja sitten tietenkin mäkin kautta kotiin kattomaan salkkareita.
Sanot että voi pyytää eläviä ja kuolleita Pyhiä rukoilemaan puolestasi. Ja minäkin voisin rukoilla puolestasi.
Eikö ole paremmpi kun rukoilee itse. Silloin tietää mitä pyytää.
Miten minä voin pyytää kuolleita rukoilemaan puolestani kun en heitä missään näe. Pyhät ovat omalla taivasmatkallaan puolivälissä, niin olen ymmärtänyt. Eikö näillä Pyhillä ole enemmänkin huolta omasta itsestään etteivät taivastiellään joutuisi liian suureen ylämäkeen, josta vaarana on liukua alaspäin.
Kuka mahtoi keksiä koko Pyhimysjoukot ja vielä sen että pyhimykset voisivat auttaa taivastiellä?
... kukaan "keksinyt". Pyhät ihmiset ovat Jumalan valmistama näyttö siitä että pelastuminen on ihmiselle mahdollista jos ihminen ottaa Kristuksen valmistaman pelastuksen vastaan. Pyhittäjämme on Pyhä Henki, ei jonkun ihmisen "keksintö".
Esirukousta pyytäessä voi kertoa, minkä puolesta toivoo rukoiltavan. Pyyntörukouksessa ei silti ole oleellisinta luetella asioita. Jumala tietää toivelistamme muutenkin.
Esirukousta arvostavat kaikki kristityt kirkkokunnasta riippumatta. Siitä on tuskin epäselvyyttä.
Ainakin jo vanhan ajan vainojen aikana kristityt pyysivät kuolleita marttyyreja rukoilemaan puolestaan.
Pyhät eivät ole enää matkalla eikä heillä ole matkan huolia. He kuuluvat riemuitsevaan kirkkoon, joka on jo Jumalan luona.
Mitenkäs me tunnustammekaan:
"Minä uskon Pyhään Henkeen, pyhän katolisen kirkon (pyhän yhteisen seurankunnan), PYHÄIN YHTEYDEN..."?
Erityisen rakastettuja ja kunnioitettuja ovat pyhien joukossa aina olleet pyhät apostolit, marttyyrit ja muut kirkon johtajat sekä tietenkin autuas Neitsyt Maria. Jo perille päässeiden pyhien erityinen kunnioittaminen on saanut alkunsa marttyyreista. Varhaisin todistus tästä löytyy ns. Polykarpoksen (pyhän Johanneksen opetuslapsi) martyyriosta, joka on kirjoitettu hänen marttyyrikuolemansa (156) jälkeen:
"Häntä [Kristusta] me kumarramme, sillä hän on Jumalan Poika, mutta marttyyreja me rakastamme, koska he ovat Herran opetuslapsia ja seuraajia, ja tässä me menettelemme heidän verrattoman kiintymyksensä mukaisesti, jota he ovat osoittaneet omaa kuningastaanja opettajaansa kohtaan. Kunpa mekin pääsisimme heidän seuraansa, opetuslapsiksi yhdessä heidän kanssaan!" (Polykarpoksen marttyyrio 17:3, Apostoliset isät)
Ja niille, jotka luulevat, että katolisen kirkon pyhäinjäännösten kunnioittaminen on pimeältä keskiajalta, suosittelen edelleen tuon toisella vuosisadalla kirjoitetun Polykarpoksen marttyrion lukemista. Jos jollakin on palava tarve kuulla tästä lisää, voin myös tätä asiaa sivuavan kohdan tänne litteorida.
Olisi mielenkiintoista tutustua Polykarpoksen marttyyriuteen näin netissä. Myös puhäinjäännösten asemasta samalla tavalla.
Jos sitten voisit litteroida sitä asiaa koskevan kohdan. Pääsemme kaikki lukijat vähemmällä tarvitsematta haeskella lähdeteoksia asiasta.
Asia varmaan kiinnostaa useita palstalla liikkuvia.
Omasta puolestani kiitokset valaisevista kannanotoista.
Olkaa hyvä.
Pyhän Polykarpoksen marttyyrio, teoksessa ”Apostoliset isät”
17: 1-2
”Mutta tuo vanhurskasten sukukunnan vastustaja, kateellinen ja pahansuopa häijy henki oli nähnyt Polykarpoksen suurenmoisen marttyyrikuoleman sekä hänen alusta alkaen nuhteettoman vaelluksensa, samoin sen, miten hän nyt seppelöitynä katoamattomuuden seppeleellä oli saanut haltuunsa kiistattoman voittopalkinnon. Niinpä hän pyrki kaikin keinoin siihen, että emme saisi haltuumme vainajan tomumajaakaan. Monet olisivat mielellään sen ottaneet, saadakseen yhteyteensä edes hänen pyhän ruumiinsa jäännökset. Siksi paha henki yllytti Herodeen isän Hiketeen, joka muuten oli Alken veli, anomaan asianomaiselta virkamieheltä, ettei tämä suostuisi luovuttamaan ruumista, jotteivät kristityt, niin kuin hän sanoi, hylkäisi Ristiinnaulittua ja alkaisi hänen sijastaan palvoa Polykarposta. Näin hän teki juutalaisten yllytyksestä ja heidän tukemanaan. Juutalaiset pitivät myös tarkoin silmällä meitä, kun me olimme hankkeissa ottaa vainajan roviolta. Eiväthän he tienneet, ettemme me milloinkaan voi jättää Kristusta, joka on kärsinyt koko maailman, kaikkien pelastuvien, pelastuksen tähden, viaton syntisten tähden, emmekä ruveta palvomaan jotakuta toista.”
18: 1-3
”Mutta kun sadanpäämies näki, mikä kiistanhalu juutalaisissa oli herännyt, hän ei antanut kenellekään oikeutta vainajaan, vaan poltti hänet roomalaisen tavan mukaan. Näin ollen me saatoimme myöhemmin ottaa huostaamme hänen luunsa, arvokkaammat kalliita kiviä ja kultaa koetellummat; ne me talletimme niiden arvoa vastaavaan paikkaan. Sinne me kokoonnuimme ilolla ja riemulla, sikäli kun mahdollista, ja Herra on antava meidän viettää Polykarpoksen marttyyrikuoleman päivää, hänen syntymäpäiväänsä, niiden muistoksi, jotka ovat kamppailleet ennen meitä ja niiden harjoitukseksi ja valmistukseksi, jotka vastedes joutuvat kamppailuun.”
semmonen paarijakkarapyhimys, että siinä tiskin tuntumassa korkeella jakkaralla notkuu ja turvasta tippuu viisauden jyväsiä kysyville ja vaikkei kysyiskään. Illemmalla saattaapi tulla viisauudet ulos joskus isompanankin ryyneinä ja oikeen kun tulee niin vielä sieraiminenkin kautta. On koettu sekin mutta ei Juntti herrasmiehenä siellä paarijakkaralla ryynää kun vasta toileetissa tai pihan puolella. Pari kertaa on kiireessä ryyni lentänuyt siihen petin viereen. Että tekevälle sattuu. Lähetäämpä rimpsalle!