Miksi toinen jää ikävöimään, kiinni tunteisiin ja jo menneisiin ihmisiin.
Miksi toinen nousee jo pian jaloilleen nojaktakseen johonkin aivan uuteen ihmiseen.
Miksi toinen ei rohkene enää yrittää tarttua ojennettuun käteen ja pitää siitä kiinni.
Miksi toinen kaatuu syliin ensimmäiseen hälle avoimeen siitä nauttien.
Miksi minä mietin vielä sinua ja suren. Miksi minä en osaa olla hetken ihanasti ihastunut ja jatkaa matkaani vain hyvät muistot mukanani. Miksi minä jään seisomaan sumuun sydän särkyneenä.
Miksi toinen nousee jo pian jaloilleen nojaktakseen johonkin aivan uuteen ihmiseen.
Miksi toinen ei rohkene enää yrittää tarttua ojennettuun käteen ja pitää siitä kiinni.
Miksi toinen kaatuu syliin ensimmäiseen hälle avoimeen siitä nauttien.
Miksi minä mietin vielä sinua ja suren. Miksi minä en osaa olla hetken ihanasti ihastunut ja jatkaa matkaani vain hyvät muistot mukanani. Miksi minä jään seisomaan sumuun sydän särkyneenä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Miksi säälit itseäsi? Puhutko toisen kanssa, osaatko kuunnella? Kukaan ei helposti säntää toisen syliin.
Jos kaipaat jotakuta, ota yhteyttä, ei kukaan halua vain arvailla.
Siis mikä ihmeen soperrus kerho.
Onko ilmestyvät postaukset saman immeisen nupista?
Et tajua. Suren aikani. Se on maailman loppu. Yhden kuoleman korkuinen. Surin sinuakin aikani kunnes ymmärsin: ei koskaan voi syntyä niin suurta ihmettä kuin me. Rakkastuin toiseen, ainakin ihastuin tulisesti. Syvästi ja salaa. Henkisesti, en fyysisesti. Niin että sydän pakahtuu. Eikä hänkään rakasta minua takaisin. Ei niin kuin minä sinua, kuin minä häntä. Koko sillä helvetinmoisella hellyydellä joka sanoo: näe minut nyt. Näe, pidä lähelläsi. Halaa, hengitä minua vasten. Elä minussa.
Jos vastaat ennen puoltayötä, tulet hämmästymään.
Suren ihmistä jota en koskaan voi saada. Nähtävästi. Mutta jonka lähelle haluan jäädä. Kirjoitin tuon edellisen kuin jollekin jonka kanssa minulla olisi ollut suhde. Hänen kanssaan, jota kaipaan. Minulla ei ole ollut suhdetta. Se ei silti merkitse etteikö tunne ole syvä ja todellinen.
että vaikka ihastuisin oikein kunnollakin, niin se ihastumisen tunne menee aina vähän turhankin nopeasti ohi ja huomaan jo kohta olevani ihastunut seuraavaan ja seuraavaan ja seuraavaan ja seuraavaan ja seuraavaan. ...
ja jokaiselta perit maksun
kaipuun ajan seurusteli ja toinen ei? Miksi toinen valehteli ja miksi toinen oli täysillä mukana? Miksi, niin hyvä kysymys.
En ihastu itse helposti ja olen parisuhdeihminen. Ja lisäksi minut on kirottu sillä etten luovuta helposti. Toivoisin vaan reiluuden nimissä, että joskus kohtaisin ihmisen, joka myös tosissaan haluaisi asioiden toimivan. Välillä tulee vaikeuksia, mutta ylikin voi päästä. Ei vaan voi jäädä niihin vaikeuksiin, mutta ihan turha selittää... Minun vaan täytyy olla rehellinen tunteilleni ja,,, vitut. Ei nykyään enää mitään parisuhteita arvosteta.
Kaipaan suunnattomasti sinua. Miksi sinä olit siinä, sinä? Enhän olisi voinut sinua ohittaa. Tunne oli aito ensi hetkestä alkaen minulle, mutta ei sinulle, sinä etsit jotain parempaa...