Presidentti Sauli Niinistö on ilmoittanut, ettei osallistu Voiton Päivän juhlintaan 9.5.2015 Moskovassa. Päätös on linjassa lähes kaikkien Euroopan Unionin maiden kanssa.
Newsbalt-uutistoimisto oli lisännyt uutiseen kommenttinsa, jonka mukaan "Suomen presidentille ovat luultavasti (natsien nujertajia) läheisempiä ne Suomen armeijan sotilaat, jotka osallistuivat hitleriläisten rinnalla Leningradin piiritykseen."
No tulihan se sieltä, vanha kauna kaiken neuvostoajan YYA-jargonin alta!
Newsbaltin kommentoijalle voin sanoa: Aivan oikein, olet ymmärtänyt oikein. Presidentillemme ja meille suomalaisille on tärkeää omien veteraaniemme muisto. Joka tapauksessa maataan puolustaneiden muisto painaa vaakakupissamme enemmän kuin tarve olla tänä vuonna isovenäläisen sovinismin ja imperialismin tahdottomana äänitorvena kaiken Krimillä ja Ukrainassa tapahtuneen jälkeen. Tuen presidenttimme ratkaisua täysin. Venäläisten kunnioitus omia veteraanejaan kohtaan on yhtä ymmärrettävää, enkä ole sitä heiltä kiistämässä.
Hyvä presidentti Sauli Niinistö. En äänestänyt Teitä presidentinvaaleissa, enkä ehkä äänestäisi nytkään, mutta tässä Voiton Päivän ratkaisussa olen täysin puolellanne.
Entä itse Voiton Päivä 9.5.1945? Eikö se ole myös "meidän juhlamme"?
Hetkellä kun Saksa ilmoitti antautumisestaan 8.5.1945, oli Suomi jo yli puoli vuotta aiemmin irrottautunut sodasta Saksan rinnalla, käynyt Saksaa vastaan oman sotansa Suursaarella ja Lapissa, ja ollut 1945 sodan päättyessä teknisesti samalla puolella voittajavaltojen kanssa. Silti Suomea rangaistiin sodan jälkiselvittelyissä kuin pahinta rikollista.
Sodan päättymisen päivä oli tavallaan voiton päivä myös meille. Merkitsihän se kuluttavan maailmansodan loppua ja toivoa tulevaisuudesta.
Juuri siksi olemme itsenäisiä punnitsemaan itse, olemmeko halukkaita osallistumaan Voiton Päivän juhlintaan. Meillä on perustellusti sekä syy tehdä niin, että olla tekemättä. Tällä kertaa päätimme olla osallistumatta, koska nyt se olisi ollut samalla osoitus Venäjän nykyisen voimapolitiikan hyväksymisestä Ukrainassa.
Päätös on itsenäinen, kuten on Suomikin.
Venäjä miettiköön, millaisen kuvan se itsestään antaa, kun sen suureen juhlintaan osallistuvat vain tunnettujen diktatuurimaiden edustajat.
Tätäkö Venäjä halusi? Pyrrhoksen voittonsa?
Newsbalt-uutistoimisto oli lisännyt uutiseen kommenttinsa, jonka mukaan "Suomen presidentille ovat luultavasti (natsien nujertajia) läheisempiä ne Suomen armeijan sotilaat, jotka osallistuivat hitleriläisten rinnalla Leningradin piiritykseen."
No tulihan se sieltä, vanha kauna kaiken neuvostoajan YYA-jargonin alta!
Newsbaltin kommentoijalle voin sanoa: Aivan oikein, olet ymmärtänyt oikein. Presidentillemme ja meille suomalaisille on tärkeää omien veteraaniemme muisto. Joka tapauksessa maataan puolustaneiden muisto painaa vaakakupissamme enemmän kuin tarve olla tänä vuonna isovenäläisen sovinismin ja imperialismin tahdottomana äänitorvena kaiken Krimillä ja Ukrainassa tapahtuneen jälkeen. Tuen presidenttimme ratkaisua täysin. Venäläisten kunnioitus omia veteraanejaan kohtaan on yhtä ymmärrettävää, enkä ole sitä heiltä kiistämässä.
Hyvä presidentti Sauli Niinistö. En äänestänyt Teitä presidentinvaaleissa, enkä ehkä äänestäisi nytkään, mutta tässä Voiton Päivän ratkaisussa olen täysin puolellanne.
Entä itse Voiton Päivä 9.5.1945? Eikö se ole myös "meidän juhlamme"?
Hetkellä kun Saksa ilmoitti antautumisestaan 8.5.1945, oli Suomi jo yli puoli vuotta aiemmin irrottautunut sodasta Saksan rinnalla, käynyt Saksaa vastaan oman sotansa Suursaarella ja Lapissa, ja ollut 1945 sodan päättyessä teknisesti samalla puolella voittajavaltojen kanssa. Silti Suomea rangaistiin sodan jälkiselvittelyissä kuin pahinta rikollista.
Sodan päättymisen päivä oli tavallaan voiton päivä myös meille. Merkitsihän se kuluttavan maailmansodan loppua ja toivoa tulevaisuudesta.
Juuri siksi olemme itsenäisiä punnitsemaan itse, olemmeko halukkaita osallistumaan Voiton Päivän juhlintaan. Meillä on perustellusti sekä syy tehdä niin, että olla tekemättä. Tällä kertaa päätimme olla osallistumatta, koska nyt se olisi ollut samalla osoitus Venäjän nykyisen voimapolitiikan hyväksymisestä Ukrainassa.
Päätös on itsenäinen, kuten on Suomikin.
Venäjä miettiköön, millaisen kuvan se itsestään antaa, kun sen suureen juhlintaan osallistuvat vain tunnettujen diktatuurimaiden edustajat.
Tätäkö Venäjä halusi? Pyrrhoksen voittonsa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Venäjä tulloo tänne juhlimaan voitonpäiviään .
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1428801725964.html
Halosen märkä uni toteutuuu pian..
.
Halonen käynyt valehtelemassa venäläisille lapsille taas, että Suomi aloitti sodan;
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1428819940579.html
.
.
Ilkka Kanerva ja Erkki Tuominen tutkivat vieläkin kuka siellä Ukrainassa oikein käy hyökkäyssota.
Samanlaiset ukkelit talvisodan ja jatkosodan aikana pähkäilivät tyrä rytkyen oli Neuvostoliitto
hyökännyt Suomen kimpuun väittäen, että suomalaiset olivat ensin hyökänneet Neusotoliiton kimppuun Mainilan laukaukset ampumalla.
Onneksi pääsimme noista vamnjoista silloin eroon luovattamalla hyökkääjälle Karjalan, Petsamon ja Suomen lahden saaret ja maksamalla nykyrahassa noin 500 miljardin suuriset "sotakorvaukset" noille rauhaa rakastaville neukuille.
Emme tarvitse mitään helppo heikkejä kertomaa puuta heinää meille suomalaisille.
Presidentin olisi jo aika avata suunsa ja tehdä vaadittava korjausliike rajojemme ja sotakorvaustemme suhteen. Haloselta taas ei mitään viitsinyt edes vaatia. Saipahan kissan Nobelin tilalle Neukkulasta. Mitähän Sauli I Niinistö tulee saamaan. Ehkäpä sellaisen viemärirottakoiran, jolla on venäläisen kennelin antamat laatusertifikaatit..