Kerron 50-luvun puolivälin tienoilla Lieksan kauppalassa asuneesta perheestä, joka oli syvästi körttiläinen. Nykyään puhutaan herännäisyydestä, mikä tarkoittaa samaa. Körttiläisyyshän koetaan jo halventavana nimityksenä. Lapseton perhe oli muuttanut 40-luvun loppupuolella Lieksaan ja rakennuttanut omakotitalon kauppalan keskustan tuntumaan 50-luvun alussa.
Vuosikymmenen puolivälissä perhe adoptoi kouluikää lähestyvän pojan Savon seudulta. Pojan aloitettua koulunkäynnin, tutustuin häneen kun joskus kuljimme koulumatkoja yhdessä. Asuimme lähes samalla asuinalueella. Minä olin silloin muutamaa luokkaa ylempänä Keskuskoulussa. Poika oli iloinen, puhelias ja vilkas, mutta ei ilkeä. Ajan mittaan pojan puheet kummastuttivat minua. Hän kertoi perheessä saamistaan selkäsaunoista ja korviini jäi kaikumaan sana ”riäkyremmi”, joka lienee ollut pojalle perheen antama opetusmuoto. Toinen ohjausmuoto oli omakotitalon keittiön lattian alla olevassa ruuille tarkoitetussa pimeässä, kylmässä kuopassa pitäminen selkäsaunan jälkeen.
Onneksi sijaisvanhempien harjoittama piina loppui kun tiedot pojan kohtelusta kantautuivat oikeille tahoille ja poika otettiin huostaan. Poika pääsi Pestalozzi-kylään, joka on Sveitsissä Trogenin kylässä sijaitseva Johann Heinrich Pestalozzin mukaan nimetty 1945 perustettu lastenkylä. Kylässä asui vuodesta 1948 lähtien myös suomalaisia lapsia, ensin sotaorpoja, sitten muita apua tarvitsevia, mm. orpoja, puoliorpoja ja huostaan otettuja vuoteen 1996 asti.
Poika opiskeli Sveitsissä kultasepän ammattiin ja aikuistuttuaan muutti takaisin Suomeen perustaen oman yrityksen.
Tarina ei ole satu, vaikka tässä on onnellinen loppu. Ehkä joku muistaa tapauksen.
Vuosikymmenen puolivälissä perhe adoptoi kouluikää lähestyvän pojan Savon seudulta. Pojan aloitettua koulunkäynnin, tutustuin häneen kun joskus kuljimme koulumatkoja yhdessä. Asuimme lähes samalla asuinalueella. Minä olin silloin muutamaa luokkaa ylempänä Keskuskoulussa. Poika oli iloinen, puhelias ja vilkas, mutta ei ilkeä. Ajan mittaan pojan puheet kummastuttivat minua. Hän kertoi perheessä saamistaan selkäsaunoista ja korviini jäi kaikumaan sana ”riäkyremmi”, joka lienee ollut pojalle perheen antama opetusmuoto. Toinen ohjausmuoto oli omakotitalon keittiön lattian alla olevassa ruuille tarkoitetussa pimeässä, kylmässä kuopassa pitäminen selkäsaunan jälkeen.
Onneksi sijaisvanhempien harjoittama piina loppui kun tiedot pojan kohtelusta kantautuivat oikeille tahoille ja poika otettiin huostaan. Poika pääsi Pestalozzi-kylään, joka on Sveitsissä Trogenin kylässä sijaitseva Johann Heinrich Pestalozzin mukaan nimetty 1945 perustettu lastenkylä. Kylässä asui vuodesta 1948 lähtien myös suomalaisia lapsia, ensin sotaorpoja, sitten muita apua tarvitsevia, mm. orpoja, puoliorpoja ja huostaan otettuja vuoteen 1996 asti.
Poika opiskeli Sveitsissä kultasepän ammattiin ja aikuistuttuaan muutti takaisin Suomeen perustaen oman yrityksen.
Tarina ei ole satu, vaikka tässä on onnellinen loppu. Ehkä joku muistaa tapauksen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hyvähän tuo on ettei joutunut vatikaaniin pappien hyväksikäytettäväksi? Siellä nimittäin se homma on hyvin pitkälle kehitettyä!
Vatikaanissa teini-ikäisten ja nuorempien poikien hyväksikäyttö on vuosisatainen maan tapa ja harrastus. Harrastajina ovat olleet ja lienevät edelleenkin piispat ja papit. Paavin mieltymyksistä ei ole toistaiseksi kerrottu pitsojen lisäksi muuta, mutta pitää muistaa, että hänkin on ollut pappi ja katolisen kirkon piispa.
On muitakin varottavia yhteisöjä kuin körttiläiset. Esimerkiksi jehovan todistajat.
Iltalehdessä 5. syyskuuta 2013 eräs nainen kertoi karmivan tarina, kuinka hän hurahti lahkoon ja mitä sitten tapahtui. Samanlaisia ikäviä tarinoita on maailma täynnä. On jouduttu johonkin kriisiin, esimerkiksi läheinen on kuollut, työpaikka on mennyt, on tullut avioero. Silloin ihminen on herkässä tilassa eikä ole aina todellisuudentajuinen. Hän hakee jostain lohdutusta ja menee esimerkiksi jehovan todistajien valtakunnansaliin tai muuten ottaa lahkoihin yhteyttä.
Alku voi olla lumoava. ”Haavoittunutta autetaan" kovastikin, mutta sitten vaaditaan pikku hiljaa liittymään jäseneksi. Aivopesu alkaa. ”Vain meidän yhteisö on ainoa oikea sinulle, tulet onnelliseksi, kun teet niin ja niin”. Jossain vaiheessa yksilö ei enää tajua käyttää omia aivojaan, eikä hänellä ole enää mitään arvostelukykyä. Hän on niin sanotusti häkissä. Ihminen on siitä kumma olio, että hänet saadaan uskomaan lähes kaikkeen mahdollisiin, vaikka tieteellinen ajattelu sen kieltäisi.
Muista varoa lahkoja ja niiden houkutuksia, sillä ne voivat tulla sinulle kalliiksi. Moni on menettänyt lahkoille omaisuutensa ja sen jälkeen myös mielenterveytensä. Heistä tulee mieleltänsä sairaita ja sairaus näkyy myös ulospäin. Ihminen on muuttunut lähes tunnistamattomaksi verrattuna siihen, millainen hän oli terveenä ollessaan.
Kun minun pikkusiskoni aikonaan jäi auton alle Pielisentiellä ja kuoli, niin ei mennyt kauaakaan kun olivat jehovantodistajat surunmurtaman äitini kimpussa kotonamme. Isäni kylläkin antoi heille melko lentävän lähdön ja kielsi tulemasta surusta sairasta ihmistä kiusaamaan. pysyivät sitten poissa.
Kun oikein pahasti höyrähtää, voi uskoa seuraavankin totuuden (hyvin monet lukeneetkin uskovat ja pysyvät uskossaan):
Raamatussa on tarkoituksella tallennettu sukuluettelot Kristuksesta Aadamiin. Näin tiedämme kuinka monta sukupolvea eroittaa Kristuksen Aadamista. Me tiedämme myös sen että Kristus eli noin 2000 vuotta sitten sillä koko nykyinen ajanlaskumme (kalenteri) perustuu Kristuksen syntymään. Näillä tiedoilla voimme laskea suurinpiirtein sen ajan mikä on Aadamin luomiseen ja se aika on noin 6000 vuotta. (Juutalaisen kalenterin mukaan nyt on noin 5800 vuosi.)
Kun ymmärrämme Raamatun sukuluetteloiden perusteella että maailma on vain noin 6000 vuotta niin ymmärrämme myös sen että Jumalan "kello" käy edelleen käytännössä täysin samassa ajassa kuin 6000 vuotta sitten. Pyörimisliikkeen hidastuminen ei ole siis vaikuttanut Jumalan antaman kellon tarkkuuteen 6000 vuodessa.
Jumalan antaman "kellon" perusteella ja Jumalan antamien sukuluetteloiden avulla pystymme laskemaan suurinpiirtein maailmankaikkeuden iän. Se on noin 6000 vuotta. 6000 vuotta on älyttömän pitkä aika. Se on maailmankaikkeuden olemassa-olo aika. Maailma on siis vanha se on iki - vanha jopa 6000 vuotta vanha ja tämä arvio perustuu Jumalan antaman kellon ilmoitukseen ajasta, luomipäivistä sekä Jumalan antamaan ilmoitukseen ihmisten suvusta. Raamattu on maailman paras ja totuudellisin historian kirja sillä se kertoo tarkasti maailman ja ihmiskunnan historian iän ja eri vaiheista.