Tämä saattaa joillekin olla päiväselvä kysymys, mutta minulle hiukan epäselvä.
Eli:
Minkälaisen Jumalan ateisti kieltää? Mikä on Jumala Ateistin mielestä? Täytyyhän tämä jälkimmäinen määritellä, jotta kävisi kieltäminen, vai? Kieltääkö ateisti pelkästään raamatun pilvenreunalla riehuvan ukon? Vai kaikkien uskontojen ja uskomusten Jumaluus käsitteet?
Eli:
Minkälaisen Jumalan ateisti kieltää? Mikä on Jumala Ateistin mielestä? Täytyyhän tämä jälkimmäinen määritellä, jotta kävisi kieltäminen, vai? Kieltääkö ateisti pelkästään raamatun pilvenreunalla riehuvan ukon? Vai kaikkien uskontojen ja uskomusten Jumaluus käsitteet?
Vastaukset 45
Vanhimmat
Ateisti ei usko antropomorfisiin entiteetteihin.
Eli ei mihinkään jumaluuteen.
Esimerkiksi buddhalaiset taatusti kieltävät Jeesuksen,mutta eivät silti ole ateisteja.
Ateisti vaatii todisteet siihen mihin nojaa.
Siksi ateistin maailma voi tuntua "konkreettiselta",jopa "arkiselta" uskontojen "sfäärien" rinnalla.
Tosin totuushan ei välttämättä ole kovin "hienostunut" asia.
Kakkaa tapahtuu
Onko New Age -hörhöt ateisteja?
Mikä kelpuutetaan todisteeksi? Onko fyysiset todisteet ainoita?
Eikö kaikki vaadi "todisteita" maailmankatsomuksensa taakse? Mutta jokaisella on tiettyjä perususkomuksia jonka päälle rakentaa maailmankuvansa. Minun perususkomukseni (aksiooma) on, että ihmisellä on mahdollista selvittää maailmankaikkeuden luonne ja tominta. Jotta tämä olisi mahdolista, on ihmisessä itsessään oltava jotain mikä heijastaa maailmankaikkeutta. Ja näin onkin, me kaikki rakennumme tähtien tomusta, joten samassa veneessä ollaan. Tietoisuus on vähän mysteeri, mutta en usko, että se on mitenkään erillään muusta olevasta. Siis onko mahdollista, että tietoisuus tutkii itseään? Ja mikä on tietoisuus? Onko se pelkästään mielen ajatus? Kun en ajattele, en ole olemassa?
Jos New Ageisti ei hyväksy mitään ulkopuolista henkeä,niin kyllä.
Esimerkiksi Skientologeja ei voida laskea kuitenkaan ateisteiksi,sillä niitä "kehon ulkopuolisia entiteettejä,jotka haittaavat matkalla" löytyy.
Wiccat uskovat omaan jumaluuteensa.
Castanedalaisilla on oma jumaluutensa ja ne "pyydystettävät" olennot..
Ei juuri nyt tule mieleeni ainuttakaan lahkoa,jolla ei jotain jumaluuden kaltaista olisi...
Ilmiöt,joita voimme mitata ovat olemassa.
Jos emme voi mitata niitä mitenkään,ne eivät voi vaikuttaa ympäristöömme mitenkään.
Sillä jos ne vaikuttavat ympäristöömme jollain tavalla,se voidaan havaita ja täten meillä on mittauskeino.
Esimerkiksi aivojen sähkön kulkua, aivosolujen alueellista aktiviteettia ja välittäjäaineita voidaan mitata.
Ja niiden on havaittu vaikuttavan mielialaamme.
Mites muute luulet niiden masennus- yms. lääkkeiden toimivan oikeasti?
Aivoista on löytynyt jopa alue,joka mahdollistaa kykymme ymmärtää ja tuottaa kieltä ja ymmärtää sitä. Näiden alueiden vauriot aiheuttavat puheen ymmärrys ja tuotto-ongelmia,vaikka muita rakenteellisia eroja "tavikseen" ei olisikaan..
Tietoisuutemme on siis samankaltainen,kuin tietokoneen,hieman mutkikkaampi vain.
Vanha ajatus "ymmärrämme madon aivot,mutta jos aivomme olisivat madon tasolla,emme voisi ymmärtää. Siksi emme voi koskaan ymmärtää aivojemme toimintaa tai ajattelua".
Asialla ei ole perusteita:
Nykyään tietokoneet laskevat ja tuottavat uusia-itseään tehokkaampia tietokoneita.
Siksi ihmisaivonkin ymmärrys(joka on ainakin toistaiseksi tietokoneen yläpuolella)on mahdollisuus ymmärtää omaa toimintaansa.
Apuvälineitä toki tarvitaan,sillä ihmisillä ei luonnostaan ole antureita aivojen toimintansa mittaamiseen.
Tietoisuuden ei siis tarvitse olla mitenkään "yliluonnollista" tai "erillään kehosta".
Mitään tälläistä ei ole havaittu.
Jos keho on anhilloitu,ei ajattelukaan tapahdu..
Eikö kuitenkin kuoleman lähikokemukset jne. anna viitteitä siitä, että tietoisuutemme saattaa sijaita myös aivojen ulkopuolella? Tätähän on toki hankalaa mitata, mutta....
mites sitten vaikkapa monien afrikkalaisten kulttuurien kanssa, joissa ei edes eroteta pyhää profaanista eikä yliluonnollista maallisesta? Jännää varmaan ateistille?
niin, ja buddhalaisuudesta puhutaan nykyään ihan täällä meilläkin filosofiana. Kansanhurskaudessa jumalia kyllä palvotaan, mutta varsinainen filosofinen buddhalaisuus ei tunnusta jumalia, jumalaa tai jumaluutta.
>>
Eikö kuitenkin kuoleman lähikokemukset jne. anna viitteitä siitä, että tietoisuutemme saattaa sijaita myös aivojen ulkopuolella?
>>
Ei.
Laitappa ihan vaikka googleen hakusanaksi "NDE" (Near Death Experienses), ja valkkaa niistä tuloksista pois ne huuhaa sivut (ei pitäisi olla ongelmaa tässä) niin äkkiä selviää mitä noista rajakokemuksista tiedetään. Skepsiksen sivuillakin on jotain asiasta kirjassa(myös netissä) Ihmeellinen Maailma.
Väärin.. eivät ilmiön mitattavuus ja sen kyky vaikuttaa ympäristöön riipu millään lailla toisistaan. Mieti mitä kaikkea ei voitu mitata 1000-luvulla! Röntgensäteilyä, ihmisen hermosolujen lukumäärää, pieniä ionikonsentraatioita, eliölajien evolutiivista etäisyyttä toisistaan... Silti nämä asiat vaikuttivat ympäristöön. On lapsellista kuvitella, että meillä nykyään olisi keinot mitata (tai edes havaita!) kaikkia ympäristössämme vaikuttavia tekijöitä!
Ja aivojen toiminnasta vielä: vaikka tiedämmekin paljon, ja vaikka ehkä joskus voimme väittää ymmärtävämme aivojen toimintaa täydellisesti, on ymmärtämyksemme vielä lapsen kengissä. Jos väitämme täysin ymmärtävämme aivoja, meidän pitäisi pystyä rakentamaan samalla tavoin toimiva laitteisto: hermosolut ovat "yksinkertaisista" sähköisistä komponenteista (kondensaattorit, vastukset, eri tekijöistä riippuvat ionikonduktanssit)rakentuvia monimutkaisia yksiköitä, jotka muodostavat miljardimäärin plastisesti toimivia kynkentöjä. Tuo on vielä täyttä scifiä. Aivoja ja tietokoneita ei kannata liikaa rinnastaa, aivot toimivat huomattavasti konetta dynaamisemmin ja lisäksi prosessoivat tietoa rinnakkaisilla reiteillä paljon tehokkaammin kuin tietokoneet. Tietokoneiden suoritus kyky on lähinnä erilaista, ei välttämättä parempaa tai huonompaa kuin aivojen.
Luulen, että puhun nyt skeptikon kanssa ;)
Rubert Sheldrakella:han on ollut tutkimus monissa kouluissa (ja tuhansien oppilaiden otatanta), jossa hän tutkii sitä, että vaistoaako ihminen, jos häntä katsotaan takaapäin. Koe oli hyvin yksinkertainen. Koehenkilö istuu selin ja toinen koe henkilö joko katsoo häntä tai ei. Silloin kun koehenkilöä ei katsottu selkään arvaukset menivät puoliksi. Kuten todennäköisyyslaskenta antaisi odottaa. Ne kerrat, jolloin koehenkilö katsottiin selkään saatin huomattava tilastollinen poikkeama siihen suuntaan, että koehenkilö vaistosi katseen.
Rubert selitti seminaarissa, että hänestä on ihmeellistä, ettei tiedemaailma tutki näitä ilmiöitä vaikka monessa paikassa tämä ilmiö on fakta. Hän selitti että esim. erikoisjoukkojen koulutuksessa neuvottiin olemaan katsomatta selkään, jos hyökättiin takaapäin. Taitavat olla taikauskoisia nuo kouluttajat. Olihan tuossa juuri TV:stä dokumenttim jossa pari lääkäriä (omalla nimellään) kertoi potilaittensa ruumiistairtautumiskokemuksista, eivätkä keksineet, että miten muuten he olisivat tietonsa saaneet leikkauksen kulusta, kun olivat nukutettuja. Ohjelmassa viitattiin yhden miehen teoriaan, jossa oli väitös, että tietoisuus enemmänkin kvanttitason juttu.
Noh tästä aiheesta vääntö jatkuu osoitteessa www.skepsis.fi ja tulee varmasti aina jatkumaan :)
Itse en tiedä varmasti kuinka suuri ihmistietoisuus on tai liikkuvainen, mutta sen tiedän, että se on suorassa yhteydessä johonkin ajattomaan.
Liisa, olet Jumala! Sinä sen sanoit! Olet guru! Juuri tuota minä olen yrittänyt tolkuttaa...Jumalaa ei voida erottaa olemassaolevista asioista. Erottaminen ei onnistu (kuin omassa mielessään) ateisteiltä sen enempää kuin kristityiltäkään.
Tuota koetta on Randin palkinnon takia koitettu toistaa useita kertoja. Rahat ovat edelleen Randin takana. Muistelisin että koe ontuu heti jos koehenkilöt eivät yksinkertaisesti tiedä koetta järjestettävän, tai jos "katsoja" on lasin takana, josta liikkeiden ja hengityksen ääni ei kantaudu. Enempää en ota tuosta asiasta kantaa, kun en asiasta tiedä kuin mitä lueskelin joskus tuosta Randista ja Skepsiksen sivuilta.
Tuo toinen juttu taas noista lääkäreistä ja ruumiistairtoamisista ei sisällä mitään ihmeellistä. Sitä tutkiskelin ja selvittelin joskus ihan ajan kanssa sen aiheesta kertovan 4D dokumentin jälkeen. Se dokumentti oli pikemminkin "dokumentti" joka kertoi asioista vain ihmeellisiltä kuullostavat osat, jätti kriittisen lähestymisen vallan pois. Ilmiöille oli löydettävissä selitykset kyllä, joskin harvinaisten sattumien summia oli paljon, vaan olipa esimerkkejäkin vähän. Todennäköisyys niissäkin kohtaa.
Sen yhden miehen teoriaa tietoisuuden ja kvanttimaailman yhteydestä on yleisesti pidetty (ei ehkä ihan suoranaisesti) huuhaana. Tuulesta temmattu hypoteesi, jonka todistelu/perustelu onnistuu vain maallikoille asian luonteesta johtuen.
Jep. Olen melko skeptinen kyllä.. ;)
Ateisti kieltää jumalan olemassaolon, siis kaikkien sen muotojen. Ateisti ei usko siis siihenkään raamatun pilvissä liehuvaan ukkoon. :))
Mutta kerroppa, miksi jumalasta pitäisi olla tarkka määritelmä, sillä jos siitä olisi tarkka määritelmä, eikö olisi myös todisteet sen olemassaolosta, jolloin kaikki siis uskoisivat siihen, ja vain yhteen, ei olisi montaa eri uskontoa?
Jumala ei ole todella mikään "pilvissä liehuva ukko".
Lue ajatukseni Jumalasta linkissä:
http://www.nic.fi/~jlindell/miksikristusko.htm / Jumala
Jos todella mietit näitä ajatuksia, tulet hämmästymään näistä uusista näkemyksistä.
Koska olet vielä nuori kannattaa laajemmin lukea muuallakin linkissä esitettyjä asioita.
Oma stoorini on kohdassa 5.7.
Mielenkiintoisia vertauksia tietotekniikasta löytyy kohdassa 6.3.
Monissa muissakin kohdissa on mielenkiintoisia opetuksia ihan käytännön elämästä.
Taas jli on saapunut palstalle huoraamaan sivustoaan sekä jeesusta. Jli, kai ymmärrät, että halvennat jumalaasi?
Miksi Jli halventaa Jumalaansa? Kyllähän tuo tulkinta kristinuskosta on ihmisille paljon parempi kuin moni muu..tosin ihmisten käsitteet helvetti ja taivas olivat vielä mukana. Kun niistä päästäisi eroon, niin ihmisten ei tarvitsisi pelätä niin kauheasti. Ja todellinen vapaa tahto vallitsisi.
"Miksi Jli halventaa Jumalaansa?"
Hän huoraa sitä, kuin halpaa makkaraa.
"Kyllähän tuo tulkinta kristinuskosta on ihmisille paljon parempi kuin moni muu.."
Miten niin?
"...tosin ihmisten käsitteet helvetti ja taivas olivat vielä mukana."
Kristillisen kirkon mukaan ne ovat todellisia asioita. Kuka sinä olet väittämään kristillistä kirkkoa vastaan? Ne ihmiset ovat muita lähempänä jumalaa!!!
"Kun niistä päästäisi eroon, niin ihmisten ei tarvitsisi pelätä niin kauheasti."
Höpö-höpö, jumalan pelko on viisauden alku. Ihmiselle se on vain hyödyksi, että joutuu elämään jokaisen ikuisuudelta kestävän sekunnin äärimmäisessä pelossa. Eikö vain? ;)>
"Ja todellinen vapaa tahto vallitsisi."
Mutta eihän se ole edullista kristilliselle kirkolle? Kristillinen kirkko on niin paljon viisaampi kuin muut, se tietää mikä on ihmiselle parasta, vaikka ihminen on eri mieltä.
Ymmärrän raivoasi. MInustakin on harmillista, kun pelolla tarvii kaupata. Mutta kannattaa tehdä ero henkisten asioiden ja kirkon välille. Kirkko on instituutio, joka pelkää olemassaolonsa puolesta, niinkuin mikä tahansa instituutio. Mokoman voisi heittää jo roskiin. Jos omaa uskoa ei voi tarkastella missä tahansa valossa, niin se on aika hatara oppi.
Ateistin vanhankantainen määritelmä on, että ateisti kieltää Jumalan. Tämä lienee ihan puhtaasti länsimaalainen määritelmä, joka on syntynyt jossain pappiskoulussa tai Paavin päässä. Käsitteessä (sanassa) ja sen yleistyneessä merkityksessä on huomattavissa tietty uskonnollinen kaiku, jonka läpi voi nähdä, ettei kyseisen käsitteen keksijä ole tiennyt, mistä puhuu, vaan luottaa virheelliseen tulkintaansa.
Tämä tulkinta on kuitenkin siinä määrin yleistynyt, että arkikielessä ateisti on jo valmiiksi väärintulkittu.
Ateismi on jotakuinkin sama asia kuin hieman ei-teisti, josta kuitenkin käsitteen negatiiviset, historialliset vivahteet puuttuvat. Eli ateisti on saanut historiassa leiman, siinä missä sana 'fundamentalisti', sen sijaan ei-teisti ei ole sitä saanut, ennenkuin esim. joku keksii alkaa kutsua kaikkia terroristeja ei-teisteiksi.
Käytännössä ateisti ei kuitenkaan ole kieltäjä. Koska kyse on täysin käsitteellisistä asioista, se on myös purettava käsitteellisesti. Jos a-teisti (ei jumaluskova) kieltää jumalan, miksi kutsumme niitä ihmisiä, jotka eivät usko ufoihin, menninkäisiin, satuihin, joulupukkiin, elämään Marsissa, horoskooppeihin, kummituksiin, maahisiin, keijukaisiin tai vihreisiin pikku-ukkoihin? Koska ateismissa on uskon mekanismi aivan sama kuin uskonpuutteessa näihin ilmiöihin. Siten meillä pitäisi olla olemassa käsite myös ei-satuisteille, ei-ufoisteilla jne. Näin ei asia kuitenkaan ole, koska uskonnollisesti katsoen näillä ilmiöillä ei ole merkitystä, joten ei ole katsottu tarpeelliseksi alkaa nimetä niitä. Ateismin kannalta kuitenkin nimenomaan uskonnollisesti katsoen kyse on aivan samasta asiasta. Ateisti uskoo jumalaan/jumaliin yhtä kiivaasti kuin kristitty tai muslimi uskoo ufoihin ja menninkäisiin (silloin, kun eivät näihin usko). Uskonnollisen käsityksen mukaan he tällöin kieltävät ufot ja menninkäiset, vaikka uskoakseni useimmiten kyse on siitä, etteivät he vain usko, eivät kykene uskomaan ja/tai eivät katso tarpeelliseksi uskoa.
Ateisti käsitteenä on myös siinä määrin laaja, mutta usein se länsimaissa ymmärretään käsittämään vain tietyn Jumalan kieltoa. Ateistinen maailmankatsomus kuitenkin saattaa sisältää uskonpuutteen kaikkiin yliluonnollisiin ilmiöihin. Tämä tarkoittaa, että ateistit eivät usko sen enempää menninkäisiin, esi-isien henkiin, kummituksiin kuin yhteenkään jumalaan. Jos haluaa katsoa asiaa vielä toisesta kulttuurikehyksestä, voidaan esimerkiksi ottaa buddhalaiset tai animistit, jotka eivät välttämättä tiedä Jeesuksesta. Heidän maailmankuvansa saattaa olla täysin jumalaton eli ateistinen, joten miten he ylipäätään voisivat kieltää jotain, mistä he eivät mitään tiedä. Tältä pohjalta voi loogisesti väittää, että asioita voi vain kieltää, jos tietää niistä jotain. Jumalankieltäminen onnistuu siksi vain teistiltä eli jumaluskovalta.
on ateismin yhteydessä typerä sana. Ikään kuin ensin olisi joku jumala, jonka ateistikin sisimmässään tietää olevan olemassa, mutta jonka sitten kieltää.
Vastauksena kysymykseesi: ateisti ei usko minkäänlaisen jumalan olemassaoloon.
Eli ateisti ei usko mihinkään muuhun kuin mitä tiede on osoittanut todeksi? Skeptikko?
Sana "ateismi" määrittelee vain sen, että henkilö ei usko jumaliin. Periaatteessa ateisti voi uskoa mihin muuhun tieteellisesti todistamattomaan tahansa - vaikka kummituksiin tai kuoleman jälkeiseen elämään (joskaan ei jumalan taivaassa).
Käytännössä ateismi ja skeptisyys kyllä usein korreloivat keskenään.
Kuvittele ensin itsesi tilanteeseen, missä ei ole koko Jumalan ajatusta. Ei kirkkoa, ei uskontoja. Vain arkinen maailma. Et ole kuullutkaan mistään ylimaallisista ajatuksista.
Jatkat elämääsi tyytyväisenä, etkä tarvitse siihen mitään turhaa kuvitelmaa päälle.
Ateismi.
Kun esität asian kiellon kautta sisällytät siihen jo oletuksen, että Jumala on olemassa. Et ole ymmärtänyt ateismia ja ymmärryksesi puute lähtee sisäistämistäsi ennakkoluuloista ja uskomuksista, mitkä rajoittavat kykyäsi erottaa oikea väärästä.
Jos se arkinen maailma on se josta uskovaiset ovat puhuneet Jumalana? Oletko silloin ateisti?
Jos ajattelet,että "todellisuudella on oma sielu ja henki" tai äitimaatyylinen juttu,niin et ole ateisti,koska mukana on Antropomorfinen entiteetti. Sellaisen olemassaoloon ei ateisti usko.
Ateisti uskoo toki kuolevansa-mutta ei usko,että viikatemies tulee erottamaan hänen sielunsa ruumiista.
Oikeastaan juuri tässä on se perusero.
Eli ateisti uskoo olevansa yhtä kuin ruumiinsa, ei enempää eikä vähempää?
Voidaanko myös keskustella yhteen ääneen siitä, että mistä rakentuu ateistin käsitykset hyvästä ja pahasta?
"Voidaanko myös keskustella yhteen ääneen siitä, että mistä rakentuu ateistin käsitykset hyvästä ja pahasta?"
Ei voida koska ateisteja yhdistään vain uskon puute, ei käsitykset hyvästä ja pahasta.
Toki monen ateistin moraali on korkeampi kuin uskiksen mutta se onkin toinen juttu
Tosi on, Nasse-setä!
En tiedä moraalista, mutta todennäköisesti ateistit eivät tuomitse ihmisiä niin helposti helvettiin kuin uskikset :)
Hienoa olisi kuitenkin pohtia sitä, mistä moraalin rakennusaineet kasataan, kun ei ole ns. Jumalallista. Onko elämän säilyttäminen mitenkään mielekästä, maapallohan tuhoutuu kuitenkin. Miksi välittää toisesta? Onko ihmiseen rakennettu valmiiksi elämää kunnioittava moraali vai pelkästään itsesuojeluvaisto?
Moraali on hyväksi havaittu käytännön sopimus. Se, että ei ole uskontoa ei tarkoita, etteikö yhteiskunnala ole normia, jota tavoitellaan. Se normi vain ei ole kaikki vaan on ymmärrettävä, että kaikki eivät voi ja halua mahtua siihen.
Moraalin korkein aste on käytännössä sama, kuin kultainen sääntö: tee toisille se minkä toivoisit heidän tekevän sinulle. Tämä on selitetty esim. lukion psykologian oppikirjoissa.
Että tuohon pääsisi edellytetään kehittynyttä empatiaa, itsensä tuntemista ja sitä kautta myös toisen ihmisen tuntemista ja kykyä asettua toisen asemaan.
Empatia kehittyy, jos ihminen saa osakseen riittävästi (kehitysiässään) rakkautta. Silloin ihminen oppii rakastamaan terveesti itseään ja vasta tästä "pääomasta" hän kykenee jakamaan edelleen.
Empaattinen ihminen tietää mikä on oikein ja hyväksi itselle ja koska hän tämän tietää, hän tietää myös mikä on oikein ja hyväksi toiselle ja on siten kykenevä tekemään toiselle hyvää.
Empaattisuus ei ole riippuvaista uskosta tai uskon puutteesta, vaan niistä eväistä, jotka lapsen vanhemmat ovat jälkeläiselleen onnistuneet antamaan.
Mitkähän ovat meidän länsimaisen yhteiskuntamme moraalin rakennuskivet? Taitaa kirkolla olla sormensa pelissä meidän yhteiskunnan oikein ja väärin -tulkinnoissa. Olisi kiva kuulla joltain, joka haistattaa kirkon moraalille pitkät, toisenlaisia rakennuspalikoita moraalin pohjaksi. Olisiko ihmisessä tosiaan jotain syvälle rakennettua. Saneleeko rakkaus itsessään jo moraalin? Jos me kaikki ilmaisisimme rakkautta vapaasti, tarvitsisimmeko silloin sääntöjä? Toimisiko jokainen "oikein" vain luonnostaan?
"Moraalin korkein aste on käytännössä sama, kuin kultainen sääntö: tee toisille se minkä toivoisit heidän tekevän sinulle. Tämä on selitetty esim. lukion psykologian oppikirjoissa.
Sekä myös Raamatussa.
Että tuohon pääsisi edellytetään kehittynyttä empatiaa, itsensä tuntemista ja sitä kautta myös toisen ihmisen tuntemista ja kykyä asettua toisen asemaan.
Empatia kehittyy, jos ihminen saa osakseen riittävästi (kehitysiässään) rakkautta. Silloin ihminen oppii rakastamaan terveesti itseään ja vasta tästä "pääomasta" hän kykenee jakamaan edelleen.
Aivan,
Rakkauteni lähde on Rakkaus itsessään.
Empaattinen ihminen tietää mikä on oikein ja hyväksi itselle ja koska hän tämän tietää, hän tietää myös mikä on oikein ja hyväksi toiselle ja on siten kykenevä tekemään toiselle hyvää.
Empaattisuus ei ole riippuvaista uskosta tai uskon puutteesta, vaan niistä eväistä, jotka lapsen vanhemmat ovat jälkeläiselleen onnistuneet antamaan"
Tuo ei välttämättä kyllä aina pidä paikkaansa. Tunnen monia todella aidosti ja todellisesti rakastavia ja empaattisia ihmisiä, jotka eivät ole saaneet kykyään vanhemmiltaan. Tiedän sen siksi että heitä on lapsuudessa kohdeltu hirvittävän pahoin. Siitä huolimatta heillä on jokin yliluonnollinen kyky rakastaa, toimia moraalisesti oikein, ja tehdä epäitsekkäästi ja puhtaasti hyvää. Mistä he ovat tuon kyvyn saaneet? Mikä, tai kuka on heidän voimavarojensa ja Rakkautensa lähde? Miten on mahdollista että he yleensä ollenkaan ovat oppineet moraalisia arvoja, empatiaa ja rakastamisen kykyä?
Selittämätöntä.
Muilta osin olen samaa mieltä. Tuohan on aivan kuin suoraan Raamatusta. Juuri noin kuin kirjoitit, Kristuskin opetti. Huomaan että myös ateistisen moraalin perustana perustana ovat kristilliset arvot. Aika paradoksaalista.
Olet uskossa itse sitä tietämättäsi. En olisi itse osannut paremmin kuvata uskoa Jumalaan, Rakkautta Häneen ja lähimmäisiin.
että raamatusta löytyy positiivisiakin asioita :D
>>Muilta osin olen samaa mieltä. Tuohan on aivan kuin suoraan Raamatusta. Juuri noin kuin kirjoitit, Kristuskin opetti. Huomaan että myös ateistisen moraalin perustana perustana ovat kristilliset arvot. Aika paradoksaalista.
Olet uskossa itse sitä tietämättäsi. En olisi itse osannut paremmin kuvata uskoa Jumalaan, Rakkautta Häneen ja lähimmäisiin.
Ei ateisti kiellä yhtään jumalaa. Ateistilla ei yksinkertaisesti ole jumalaa/jumalia. Oliko vielä jotakin epäselvää?
Koska en usko jumaliin, minun ei tarvitse niitä erikseen käydä kieltämässä.
Mutta ymmärrän kyllä pointin: minkälaisia jumalakäsityksiä vastustan?
Vastustan ihmisten toimintaa, jossa vedotaan korkeampaan voimaan ja harjoitetaan pelottelua, aivopesua, nautintojen muuttamista synniksi, kielletään omaehtoinen ajattelu, eletään koko ajan tuonpuoleisen odotuksessa...
Sellaisen toiminnan kiellän. Abstraktit jumalakäsitteet ja myytit tulevat aina olemaan osa ihmiskunnan kulttuurihistoriaa. Sellaisina ne pitäisi säilyttääkin. Kun joku väittää löytäneensä elävän jumalan, hän tarttuu tietynlaiseen aseeseen.
minkään tuntemani uskonnon jumaluuksiin.
Mutta jos olet kristitty, niin olisi kiva kuulla, miksi kristittyjen kolminaisuusjumala on sinusta uskottavampi hahmo kuin esim. Allah.
Valitettavasti minä en ole sen enempää kristitty kuin muslimikaan, joten en voi vastata sinulle noin herkulliseen kysymykseen. Haluaisin itsekin toki kuulla vastauksen uskiksilta.
Itse olen vain henkistynyt (hörhöytynyt) sälli, joka on löytänyt huuhailujensa mukana jotain enemmän itsestään ja maailman toiminnasta.
En ota kristittyjen tarinoita konkreettisesta taivaasta ja helvetistä todesta. Vain keinoina hallita ihmistä. Toisaalta puhdas "aivot tekevät ihmisen" näkemys on minusta myös pielessä.
Selitän tähän minun käsitykseni pyhästä kolminaisuudesta. Näin luulen suurten opettajien asian tarkoittaneen:
Isä-poika tarkoittavat vastakohtia, ne voitaisiin korvata sanoilla pieni-suuri tai musta-valkoinen jne. Kun elämme maanpäällistä elämäämme me rakennamme maailmankuvamme näitten vastakohtien avulla. Siksi tätä sanotaan suhteelliseksi maailmaksi. Asiat ovat jotain vain silloin kun ne ovat jossain suhteessa johonkin muuhun. Kokemus jostain voi muodostua, jos on tieto sen vastakohdasta. Oikeastaan päivänselvää. Ja näin meidän maailma pyörii. Jotkut sanovat Afgaanien olevan pahoja.Toiset pelottelevat hyvällä taivaalla ja pahalla helvetillä.
Kaikki ihmisen ajatukset maailmassa liikkuvat suhteellisessa hyvä-paha -akselissa. Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus. Meillä on janan sijaan käytössä kolmio, eli isä-poika-pyhähenki tai valo-pimeys-absoluutti tai alku-loppu-ajaton. Ihminen voi liikuttaa tietoisuuttaan myös "ylöspäin" kohti "pyhää henkeä" ja kokea maailman iha eri tavalla. Tämän kokemuksen tilasta Jeesus puhui. Tämän kokemuksen tilasta Buddha puhui. Tämän kokemuksen tilasta monet ihmiset puhuvat. Jotkut heistä ovat myös kristittyjä. (tosin kaikki kristityt eivät toimi tältä tasolta). Tuota kokemusta pyhästä hengestä kutsun vain hengeksi ja elämistä tuon kokemuksen kanssa puhun elämisestä hengen kanssa/tai elämisestä Jumalan kanssa.
Tässä mennään kuitenkin helposti harhaan. Tuo Henki/Jumala EI ole meistä erillinen entiteetti! Siksi on ihan sama uskooko siihen tai ei. Ihminen on mikä on. Loppujen lopuksi yritän sanoa vain sen, että ihminen on osa Jumalaa/Universumia/Henkeä ja hän voi päättää kokea sen tai olla kokematta. Sillä ei ole minkään kanssa mitään tekemistä.....paitsi sen, että kun ihminen tajuaa maailmankaikkeuden luonteesta jotain hänen käytös alkaa muuttua..hänestä tulee totuuteen, vilpittömyyteen ja rakkauteen pyrkivä. Automaattisesti. Sen takia niillä hörhöillä on monesti niin typerä hymy naamallaan. On kiva tietää kuka on. Tai ainakin tietää enemmän siitä, kuka on. Tie täydellisen ihmisyyden kokemiseen on varmaan loputon. Niinkuin odottaa saattaa.
siis olematonta.
Jos sinulle Jumala tarkoittaa sitä mikä ei ole, niin onhan se päivänselvää ettei sitä ole. Jos Jumala taas tarkoittaa kaikkea mikä on, on se päivänselvää että se on?
Minä ainakin kiellän itseltäni järjen halveksinnan.
Kuulostaa ihan hyvältä. Älä myöskään halveksi "tunneälyäsi", sitä jos mitä tarvitaan parisuhteissa.
En ymmärrä miksi jotkut pitävät tunnetta järjen vastakohtana. Eivät ne minun mielestäni sulje toisiaan pois.
Ateisti ei ole Jumalan kieltäjä, häneltä puuttu Jumalusko. Se voi puuttua sentähden, ettei kukaan ole kertonut hänelle Jumalasta. jumalista kylläkin, mutta eihän niihin voi oikeasti uskoa. Niinkuin ei joulupukkiinkaan, vaikkakin minä olin viimejouluna pukki, siis joulupukki. Onko näinolllen joulupukkia vai ei?