Meillä on kaksi poikaa ja epäilen, että nuoremmalla (7 v.) on adhd tms. En ole siitä varma, mutta mielestäni ei kaikki ole niinkuin pitäisi. Lähes kaikista asioista pitää väitellä. Minusta tuntuu, ettei mikään suju niinkuin ehdotetaan. Pojat tappelee ja väittelee, nuorempi härnää isompaansa minkä ehtii, haukkuu ja yrittää etsiä moitteen aihetta. Nuorempi on ujo vieraiden aikana ja hiljainen koulussa. Tekee läksynsä alkuvaikeuksien jälkeen tunnollisesti. Muistissa on parantamisen varaa ja monesti asioiden ymmärryksessä. Poika tykkää pelata pelejä ja katsoa tv:tä, näitä kyllä rajoitetaan rajusti ja saa monesti aikaan lisää riitoja. Poika on joskus kuin enkeli, kiitokset ja rakkaudentunnustukset tulevat hellyttävällä tavalla, mutta tunnin sisällä voi olla "sota" käynnissä. Minä en oikein tahdo jaksaa tätä sotaa ilman, että hermostun ja huudan. Kenelläkään ei ole hauskaa, ei ainakaan tarpeeksi usein. Pystyykö joku auttamaan? Pitäisikö käydä lääkärin juttusilla? Onko minullakin adhd kun en jaksa olla huutamatta? Apua ...
Mitä voisi tehdä
Isä_7v_poika
191549
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Luin tuossa yhden viestin tältä palstalta ja lisäisin vielä sen, että poikaa on vaikea saada syömään. Ruokamäärä on erittäin pieni ja ruoan suhteen erittäin tarkka, ettei vain ole pienen pientä sellaista josta hän pidä. Hän voi päättää, ettei pidä jostain, vaikka ei ole milloinkaan sitä maistanut.
Minulla on 2 adhd poikaa ja vanhempi oli juuri tuollainen ruuan kanssa. Hän oli päättänyt olla pitämättä määrätyistä ruuista vaikka ei ollut koskaan niitä maistanutkaan. Samaa on vieläkin, vaikka ikää on jo vajaa 14 vuotta. Teimme esim. tarhan kanssa sopimuksen, että kurkkuja, tomaatteja yms. ei kerta kaikkiaan laiteta tämän lapsen lautaselle. Hänellä oli niin suuri inho, että yökki. Eli oli aivan turha sössöttää, että maista maista. Hänellä oli myös yliherkkä kuulo ja kosketusaisti. Minustakin tuntui, että meillä tapeltiin aina. Minä tietysti sopassa huusin ylimpänä kun koetin jotakin tolkkua ottaa poikien tappelusta. Kun ikää tuli lisää, tappelut muuttuivat rajuimmiksi. Yritin saada siihen apua. Suunniteltiin mm. yhteisterapiaa pojille, mutta asia kaatui kunnan rahan puutteeseen. Näin jälkikäteen veetättää, sillä siitä olisi varmaan ollut apua. Nyt pojat asuvat erillään eli nuorempi perhekodissa. Yksi syy tähän rankkaan ratkaisuun oli mm. veljesten rajut tappelut. Aikuisen olisi pitänyt aina olla paikalla, mutta yksinhuoltajana se oli täysin mahdotonta.
Minulla on 10 v. poika jolla on todettu adhd ensimmäisellä luokalla, eli 7v. Kun luin isän kuvaukset pojastaan, olisi kuin olisin lukenut omasta pojastani. Ruoan kanssa on ihan samanlaista, samoin tavaroiden hukkaamista, hän istuu myös ajatuksissaan ja ei kuule vaikka kuinka monta kertaa sanoo, esim. hampaiden pesusta tai pyytää tulemaan syömään jne.
Nyt hänellä on Concerta -lääkitys, mutta siinä on haittana ruokahaluttomuus, sekä iltaisin on vaikea saada unta. Hermoja koettelevaa tämä on todella, mutta eiköhän hänestä aikuinen kasva. Koulu menee aika kivasti. Joulutodistuksessa oli kolme 7 ja loput 8. Kova hän on urheilemaan, eli paljon mukavia asioitakin on. Omille hermoille tarvitsisi saada joustoa että jaksaisi huutamatta. Mutta kuitenkin joka aamu huudan ja raivoan, vaikka edellisenä iltana olen päättänyt että aamulla pinna kestää käydä kaikki, joka aamuiset asiat läpi hänen kanssaan. Hän ei muista pestä hampaita, jos sitä ei sano, hän ei muista ottaa avaimiaan, reppuaan jne. jollei niistä erikseen sano jne. Tuntuu että kehitystä ei tapahdu, mutta elän toivossa, että jonain päivänä hän ne muistaa sanomatta. Kuitenkin on monta hänen ikäistään lasta, jotka eivät myöskään muista näitä joka aamuisia rutiineja vaikka heillä ei ole adhd:ta. Joskus tuntuu, että adhd on keksitty juttu ja että meistä vanhemmista, yhteiskunnasta, opettajista jne. on tullut niin tiukkapipoisia omissa kiireissämme, että emme hyväksy lapsissamme omanlaisia persoonallisuuksia, vaan kaikkien tulisi olla tehokkaita suorittajia ja menestyjiä, säntillisiä, hyvätapaisia lapsia, eikä ihan oikeita lapsia, jotka ovat poikkeuksetta pienenä vilkkaita ja jotkut ovat jopa riidanhaluisia olematta kuitenkaan "sairaita tai poikkeavia" niinhän me aikuisetkin olemme kaikki erilaisia..
Tämä päivä oli kyllä melkoinen sotapäivä. Tunteet itselläkin on melko kuumat. Olen selannut viestejä ja yrittänyt onkia tietoa. Tuntuu, että poikaani sopivia merkkejä on todella melkoinen määrä diagnosointeja lukiessa. Vanhempaan poikaan ne taas eivät sovi millään. Nuorempi saattaa olla joskus (aika usein) omissa maailmoissaan (?) niin, ettei poikaa saa kuuntelemaan saatikka uskomaan ennenkuin hänet on "herätetty" huutamalla. Olisiko muita keinoja? Tämä päivä on mennyt ylenpalttisen pelleilyn, kiipeilyn ja venkoilun merkeissä eikä tällaista päivää ole vielä ennen ollut. Kyllä on huumori vähissä ...
viestiä lapsen koulusta tulee? Vai onko siellä kaikki ok? Jos olet vakaasti sitä mieltä, että kaikki ei ole kohdallaan, ota yhteys esim. perheneuvolaan. Vaadi, että poikaa on jollakin tavalla tutkittava. Keskustele opettajan kanssa ja kerro avoimesti huolesi. Voi olla, että opettajakin on huomannut jotakin. Onhan noita villejä poikia aina ollut, mutta jossakin menee raja.
.. tuntuisi kaikki olevan suurin piirtein normaalin rajoissa (?). On ollut jotain tönimistä jonkun kanssa jonossa ollessa, josta on tullut sanomista. Muuten on tietääkseni hiljainen luokassa, tekee hommansa, keskittyminen on vähän kylläkin niin ja näin välillä. Jää "haaveilemaan" monesti. Ei pysty aina tekemään sitä minkä aika olisi juuri nyt, vaan "soutaa ja huopaa". Lopulta tulee kiire ja sitten paiskotaan ja riidellään.
ylivilkkaathan huomataan heti ja heidät leimataan häiriköiksi. Vastaavasti unelmoijat ja omiin ajatuksiin uppoutujat saattavat jäädä huomioimatta. Jos edelleen olet sitä mieltä, että kaikki ei ole kunnossa, ota yhteys perheneuvolaan. Lapsen kannalta on hyvä jos asia diagnosoidaan tarpeeksi ajoissa. Jos asialle ei tehdä mitään, saattaa vuosien myötä lapselle tulla esim. niin paljon negatiivista palautetta, että hän uskookin olevansa tyhmä jne. Tietoa löytyy esim. sivulta www.adhd-liitto.fi.
.. tutkimuksissa ilmenee, että kyseessä on edim. adhd, niin mitä sille on tehtävissä? Onko siihen jokin lääkitys tms.?
KIITOS ellu vastauksista !!!!!
Meillä kokeiltiin ensin montaa erilaista lääkettä ja sitten löysin tietoa Concertasta. Se on ollut hyvä lääke lapselleni, vaikutusaika n. 12 h. Jos diagnoosiksi tulee ADHD, ei siihen maailma kaadu. Kyllä siinä asiassa on paljon hyviäkin puolia. Kaikki riippuu siitä, minkälainen lapsesi on ja mihin hän tarvitsee tukea. Jos on häikkää oppimisessa esim. hahmotushäiriöitä, siihen tukiopetusta, pienryhmä koulussa, musiikkiterapialla saadaan opetuksi itsehillintää, keskittymistä ja motoriikan parantamista yms. Lapsen vahvuuksia pitäisi korostaa. Meillä meni lapsen itseluottamus miinuspuolelle, kun elämä oli ainaista moitetta myöhästymisestä, unohtamisesta, keskittymättömyydestä, varsinkaan koulussa hän ei saanut koskaan positiivista palautetta. Mukaan tuli myöhemmin käytöshäiriötä. Lääkitys on nyt kohdallaan ja moni muukin asia. Ei adhd ole sairaus, vaan pikemminkin ominaisuus. Meillä lapsen vahvuuksia on sosiaalisuus, ei jää sormi suuhun ongelmien edessä, keksii vaikka mitä ihmeellisyyksiä, häntä ei rajoita "normaalit" tiukat kaavat. Hänestä tulee varmaan jonkin sortin maailman kansalainen kunhan nämä edessä olevat murrosikävuodet saadaan kunnialla läpi.
..tuo ei kuulosta adhd:lta. Joskin jos asia vaivaa, niin kannattaahan sitä selvittää. Useimmilla adhd-lapsilla on kuitenkin vaikeuksia keskittyä koulussa jne, mutta kerroit että pojallasi sujuu siellä ihan mukavasti. Moni ekaluokkalainen poika on hiukan rasavilli ja tönimistä ym. esiintyy, mikä on ihan normaalia. Koulu on uusi juttu eikä oikein vielä tiedetä, miten siellä pitäisi käyttäytyä.
Et kertonut, minkä ikäinen isoveli on, mutta minusta tuo kotona tappeleminenkaan ei ole mitenkään omituista. Lasten ala-asteaikana monilla tuntuu olevan jatkuva sotatila päällä.
Kysyit adhd-lääkityksestä, joka on olemassa, mutta jota ei kaikilla käytetä. Jotkut pärjäävät ilman, joidenkin lasten vanhemmat eivät suostu lääkettä lapselleen hankkimaan, koska se on amfetamiinijohdannainen ja saattaa kuulostaa pahalta. Tehoaa kuitenkin, leikkaa keskittymisvaikeuksilta pahimman terän ja näin "normalisoittaa" elämää.
Sinuna en kuitenkaan hätäilisi, minusta poikasi kuulostaa varsin normaalilta ekaluokkalaiselta. Kahden lapsen käytöksessä voi olla huikea ero ilman sairauksiakin, vaikka ovatkin samoista vanhemmista ja samassa perheessä kasvaneita. Tutkituta kuitenkin lapsesi niin saatte kaikki mielenrauhan. Ehkä joku urheiluharrastus kanavoisi lapsen energiaa mukavalla tavalla? Iloista joulunalusaikaa.
tällä tavalla tehdä kenellekään diagnoosia. Mutta jos vanhemmista tuntuu, että kaikki ei ole ihan kohdallaan, kannattaa asia tutkia. Adhd on onneksi tänä päivänä aika helposti diagnosoitavissa. Jos lapsella on adhd, se vaikuttaa koko hänen loppuelämäänsä. Minulla on omakohtaisesti ollut mahdollisuus seurata erästä tapausta lapsesta lähtien. Hän on oikea kirjaesimerkki adhd:stä ja hänessä näkee, mitä kaikkea voi mennä vikaan kun asioita ei tunnisteta. Hänen kohdallaan on myöhäistä tehdä enää mitään. Oma lapseni on samanlainen kuin tämä ko. henkilö ja teen kaikkeni, että oman lapseni elämästä ei tule samanlaista. Ei tietenkään pidä alkaa vouhottamaan eikä kaikki vilkkaus tai rauhallisuus ole adhd:tä, mutta omiin tuntemuksiin kannattaa luottaa.
Tarkoitushan ei ollut mitenkään vähetellä tai muuta, ennemminkin ehkä rauhoitella. Toki pitää tutkia jos epäilyttää, pointtini oli lähinnä vaan se, että monesti jotkut vilkkaat lapset saattavat olla muihin sisaruksiinsa verrattuna vanhempien mielestä oudosti käyttäytyviä jne. Monesti on kuitenkin todettu minunkin lähipiirissäni, ettei lapsissa ole mitään "vikaa" tai sairautta tms. Diagnoositta ovat jääneet, pienten vilkkaus ja rauhattomuus usein tasaantunut iän myötä. Näin ei siis kuitenkaan kaikilla, mutta monella.
Kiitos viesteistä, nämäkin omalta osaltaan auttavat ymmärtämään ja jaksamaan, kiitos. Mutta silti tuntuu, ettei kaikki ole kohdallaan. Kaikkia asioita (piirteitä) ei edes aina muista mainita, osa unohtuu ja joku jää päällimmäiseksi vaikka ei olisikaan se suurin "haitallinen" piirre.
Poikaa on ollut aina vaikea saada syömään, jos on "herkkuruokaa" (ei mitään karkkeja vaan ruokaa) niin se menee, "tavallinen" ja "epätavallinen" ei tahdo mennä sitten millään. Poika on omissa ajatuksissaan usein. Perheen keskustellessa asiasta mistä hyvänsä, hän ei kuule koko juttua vaikka olisi läsnä. Tämä on yksi piirre, joka tuntuu todella käsittämättömältä. Jättää tavaransa mihin ja miten sattuu, unohtaa niitä jonnekin. Häntä harmittaa hiukan itseäkin se, ettei hän muista kaikkea. Poika on ujo vieraiden aikana. Koulussa tekee hommansa, mutta ei uskalla kysyä jos ei kuullut mitä tuli läksyksi tai miten jokin piti tehdä. Tekee läksyt, mutta ei läheskään pyri tekemään parhaimpaansa. Hänelle riittää, että se on sinne päin. Enpä tiedä mitä tekis ...
Kiireetöntä Joulun odotusta teille ellu ja hanna !!
"Ei adhd ole sairaus, vaan pikemminkin ominaisuus." -Ja silti lääkityksellä?!!
Muuten kirjoituksesi ovat ihan asiallisia, mutta tuo pomppasi silmille.
Meillä kaikilla on omat ongelmamme.
Hyvää joulunodotusta.
Kyllähän se kieltämättä kuulostaa vähän tyhmältä sanoa, että ADHD ei ole sairaus ja sitten kuitenkin esim. lapsellani on lääkitys. Lähinnä kai tarkoitin sitä, että ADHD ei ole esim. kehitysvammainen. Minun lapsellani lääkitys on sen takia, että hänelle tuli mm. käytöshäiriö ja nyt lääkitys auttaa häntä keskittymään esim. koulutyöhön. Hän on ollut kuin hyrrä eli ei ole pystynyt keskittymään ja nyt hän nauttii siitä kun pystyykin oppimaan ja onkin älykäs eikä se "häirikkö", joka sai aina vaan negatiivista palautetta. Ei hän tahallaan ollut keskittymätön, se juuri on sitä ADHD:tä.
ottaa selville, mutta tiukkana täytyy olla viranomaisten suhteen, me jouduimme hakemaan yksityiseltä lähete neurologin tutkimuksiin, sitä ennen poika käynyt perheneuvolan psykologin luona jonkin aikaa, sieltä sitten saatiin lausuntoa mukaan. Nyt pojalla sitten todettiin vain adhd-piirteitä mutta diagnoosiksi adhd. Diagnoosin saaminen helpottanut paljon poika aloitti syksyllä ekan luokan pienluokalla (evy-luokka) Poika keskittyy hyvin koulussa mikäli saa rauhassa tehdä tehtävät mutta ärsyyntyy helposti jos häntä häiritään, koenumerot 9-10, joten adhd-oireet näkyy enemmän ylivilkkauden, motoriikan ja hahmotusvaikeuksien puolella. Oma poikani on myös asioista todella tarkka, ei niinkään ruokalajien suhteen, mutta meillä on tarkka päivärytmi jota ei saa sekottaa. Puheen ymmärtämisessä on ongelmia koska poika ei kuule/eikä osaa lukea konsonanttialkuisia tavuja/sanoja joka heijastuu sitten lukemaan oppimiseen
kiva kun selvensit... :)
Itse miettinyt minkälaisiin tilanteisiin asti pitää mennä ennenkuin suostun omien lapsieni lääkityksiin.
Vaikeuksia on ollut, mutta kovasti vaatii työtä, voimia ja hermoja pärjätä kaiken tämän "pörräämisen" (ominaisuus??!) keskellä.
Olen kovasti itse näitä kemian ihmeellisiä tuotteita vastaan...
Mutta voimia teille ja mukavaa joulun odotusta. p.s. Hanget ei suoranaisesti häikäise silmää näillä meillä päin ainakaan... ;) *tylsää*
Meillä ainakin tilanne meni siihen, että lääkitys oli pakko aloittaa. Mutta uskon kuitenkin, että lääkitys ei ole pysyvää (tai toivon niin). Vaikea sanoa. Ei näihin lääkityksiin ihan pienellä pilkalla lähdetä, kyllä niistä keskustellaan ja niitä määräävät asiantuntijalääkärit. Useat adhd aikuiset lähtevät tietämättään itselääkityslinjalle eli alkavat käyttämään päihteitä tai alkoholia. Voin vain sanoa, että on ilo katsoa lastani esim. tänään. Hain hänet sijoituskodista kotiin jouluksi. Hän on itse "hyvä käytös", täynnä viisautta. On tapahtunut paljon kaikenlaista, mutta uskon, että lääkitys antoi mahdollisuuden tälle hyvälle kehityksen alulle.
Minulla on 11 v poika, joka on ollut ylienerginen vauvasta saakka, siis aina, yhteen törmäyksia kavereiden kanssa ja päiväkodista, koulusta viestiä usein. Ja pikku siskon kanssa tappeluja usein, näyttää ja on aina näyttönyt tunteensa, helposti myös tulee syliin ja halaa vieläkin.
Toisella luokalla koulussa poika kävi perheneuvolassa jossain testeissä, mutta ei halunnut ja jaksanut käydä ja itsekkään en hirveän innostunut ollut... pienipaikkakunta niin ammattitaitoiset ihmiset puuttuu... aikaa kului ja pärjättiin miten pärjättiin... Sitten itse jossain vaiheessa luin monta kirjaa ko. asiasta ja olin täysin varma että pojallani oli adhd, kirjastosta löytyy paljon hyviä kirjoja, no sitten yritin ensin perheneuvolan kautta... siinä nyt ensin etsitään tietenkin syytä perheestä jne. jne... olin jo kyllästynyt selittelemään ja ne jäi kesken... jos tiedät täytyy aina puolustella omaa kasvatustaan muille ihmisille ja tiesin että osaan kasvattaa ja laittaa todella rajat, niin varasin ajan yksityiseltä lääkäriltä lastenneurologinen lääkäri ja keräsin lausunnot siitä saakka kun lapsi 3 v meni ensimmäisen kerran hoitoon, mukaani sinne. Lääkäri teki lähetteen neuropsygologin testeihin ja tulos oli hyvin selkeä, pojan kanssa olemme seikkailleet netissä etsimässä tietoa ja lukeneet alan kirjallisuutta... uskon pojallenikin olleen helpoitus kun sai tiedon loppujen lopuksi, ei tarvitse enää miettiä miksi käyttäytyy vilkkaammin, koulusta myös on tullut viestiä että käytös on rauhoittunut, nyt meillä on ensimmäistä viikkoa kokeilussa lääke, kokeilu kestää muutaman viikon 2 erilaista lääkettä ja eri vahvuuksilla, mukaan mahtuu myös viikko jossa lääke tehoja ei ole koulussa ope arvio erikeseen.
Mutta voin vaan sanoa että huomattavasti vähemmällä olisi kaikki päästy jos olisin jo heti eka luokalla ymmärtänyt käyttää oikealla lääkärillä. ja loppujen lopuksi ei se niin kallistakaan ollut käyttää yksityisellä lääkärillä, suurin syy että nyt sain aikaan mennä sinne lääkärille oli pian yläasteelle siirtyminen ja murrosiän alkaminen ja diagnoosin kanssa saa enempi tuki toimia ja ymmärrystä... toivottavasti tässä jotain vinkkiä sinulle. Ja minunkin ymmärrys ja hermot pitää nyt paremmin kun ennen oikeaa diagnoosia ja minun mielestä kun poikani paljon hänkräsi ja riiteli niin ne oli hänelle ns. energia purkamista ei tahalleen tekoa ja ensin tekee kaiken ja sitten vasta ajattelee jos vielä sittenkään. kaikkea hyvää teille.