Ystävä dominoi, onko neuvoja?

Hei!
Ei sun pitäs tuntea tarvetta alkaa selitellä miksi et halua jonnekkin lähteä. Ystävälle pitäisi riittää jos sanot ettet jaksa/halua nyt lähteä/on muuta tekemistä, ei sitä pitäisi tarvita minusta perustella mitenkään..

Olen itse ollut samanlaisessa tilanteessa useamman ihmisen kanssa, on ollu kavereita ja sukulaisia jotka käyttäytyivät mua kohtaan juuri noin. Ei siihen muu auttanu kun omien puolien pitäminen, päättää ne omat rajat mitä ei anna muiden talloa.
Esim.jos väsyneenä päätät ettet lähde mihinkään ja kaveri soittelee ja tinkaa matkaan niin kaverille voi hyvin sanoa ettet nyt lähde. Pitää ne omat päätöksensä.

Minä olin itse muille semmoinen heittopussi/paskasäkki, olin liian kiltti ja ihmiset pompotteli, komenteli eikä minua uskottu vaikka sanoin etten esim.lähde jonnekkin.

Itsetunnon kohentaminen ja niiden omien rajojen löytäminen auttaa kummasti..Ja jos tuo kaveri ei muutu niin ehkä voit ajatella pienen välimatkan ottamista? ihmiset kummasti muuttuu kun et olekkaan koko ajan tavoitettavissa ja käytettävissä :)

Ja lisäyksenä.. Tiedän että se vastaan sanominen tuntuu alussa tosi hankalalta mutta se kannattaa. Käyttäytyykö se sun kaveri kaikkia kohtaa näin? jos käyttäytyy niin ehkä hänelle ei kukaan ole koskaan sanonut vastaan, ehkä ne vanhemmatkin antavat kaiken periksi jos hän on ainoa lapsi. Eihän sitä ilkeasti tarvitse sanoa, ei se ilkeyttä ole jos pidät oman pääsi ja pidät puolesi, tsemppiä! :)

Minusta se alistuminen ei ole välttämättä kiltteyttä, vaan sitä, ettei oma tahto ole kehittynyt. Sillä ei ole mitään tekemistä kiltteyden kanssa, johon liittyy halu miellyttää, älkää nyt sekoittako käsitteitä.

Kun oma tahto on, niin voi sanoa toiselle ettei halua lähteä sinne tai tänne selittelemättä sen kummemmin. Jos toinen alkaa jankata, niin toistaa vain sen, että en halua, etkö kuullut ekalla kerralla ja sitten se keskustelu kannattaa lopettaa ja siirtyä muihin aiheisiin.

Eikai tuossa käsitteitä ollut sekoitettu, eivät kiltteys ja alistuminen ole sama asia. Mutta kiltteys monesti liittyy tuohon alistumiseen; esim. haluaa miellyttää toista --> suostuu toisen tahtoon --> on helposti muiden komenneltavissa

Voi piste ja sassiin, sie se ossaat kommenttisi oikein valita, ensin niin älykäs ja fiksu kannanotto, sitten puukkoa selkään, ei ihme että keskustelu kuihtui. Mistä nämä älypäät tupsahtaa näille sivuille. Dancingshoes ymmärrän tuskasi.

Tuttua ja tosi vaikeeta. Vaikeaa siksi että se vastaa sanominen ja omien rajojen vetäminen tämmöisten ihmisten kanssa on oikeasti helpommin sanottu kuin tehty. Tiedät järjelläsi että kenenkään ei pidä antaa kohdella tuolla tavalla, mutta sitten kun joudut tilanteeseen jossa tämä toinen henkilö käyttäytyy kuten edellä mainitussa esimerkissä.. Niin et taas osaa olla selittelemättä ja annat jyrätä ylitsesi. Minulla oli juuri kuvatun lainen ystävä. Lisänä vielä ankara syyllistäminen kun en toiminut hänen mielensä mukaan. " et sitten viitsi edes soittaa, luulin olevani sinulle edes jotain" ym. Mainittakoon ettei tosiaan ollut kyse siitä etten esim. Ikinä soittaisi... En vaan hänen mittapuullaan riittävästi. Perheellisenä en pidä yhteyttä yhteenkään ihmiseen perhepiirin ulkopuolella harva se päivä, eikä tarvitsekaan. Kuuntelin tuon tuostakin joko tuota syyllistämistä, kiukuttelua tai loputtomiin sitä kuinka huonosti kaikki aina oli. Kun mikään tukeminen ei riittänyt eikä yritys hakea esim. hänen muutamaan hankalampaan ongelmaansa apua onnistunut, väsyin lopulta yrittämään. Kun sitten taas kerran tuli kiukkuisia, syyttäviä viestejä siitä etten ollut muutamaan päivään soittanut, minulle riitti. Tällä kertaa en provoisutunut yhtään ( se oli virheeni aina aiemmin) ja annoin vaan olla. Viestejä pukkasi mutta pidin radiohiljaisuuden 2 päivää jonka jälkeen soitin, selitin rauhallisesti etten enää jaksa kuunnella syytöksiä täysin turhasta ja vielä kerran kerroin hänelle että jokainen elää omaa elämäänsä, pitää yhteyttä ihmisiin sen minkä itse voi ja jaksaa ja että olemme siinä erilaisia. Mikäli minun tyylini ei riitä tai kelpaa, olen pahoillani mutta en ala muuttamaan itseäni kenenkään takia. Se ei kuitenkaan tarkoita etten välitä tai pidä ihmisestä. Yllättävää kyllä, hän tuntui ymmärtävän eikä saatu edes riitaa aikaiseksi. Hiljalleen tämä ystävyys kuitenkin jäi, opin kuitenkin vihdoin pitämään puoliani ilman draamaa ja riitaa, sain varmuutta ja sen jälkeen on ollut paljon helpompaa.

ota hetkinen taukoa ystävyydestä, puhu asioista ystäväsi kanssa, ja ennnen kaikkea ilmaise tahtosi, mikäli et ole kiinnostunut, innostunut lähtemään. esim. tapahtumiin sano asia rehellisesti ja piste. mikäli suuttuu tai loukkaantuu, anna hetken tilanteen rauhoittua, kenenkaan ei tarvii sysätä omia tunteitaan, tai mieltymyksiään syrjään toisen ihmisen takia.