Voinko antaa anteeksi?
Ihminen on luonteeltaan sellainen, että hänen on äärettömän vaikeata antaa anteeksi, kun häntä vastaan on rikottu. Hän janoaa luonnostaan kostoa, lietsoo vihaa ja katkeroituu, ellei saa kostonhimoaan tyydytetyksi.
Jeesus opettaa seuraajiaan ja sanoo, ettei meidän tarvitse elää samalla tavalla kuin lihallinen ihminen ja pakana tekee. Kristitty voi rakastaa jopa vihamiehiään, kun Jumala hänelle sen rakkauden antaa. Koska rakkaus peittää syntien paljouden eikä muistele kärsimäänsä vääryyttä, tarkoittaa Jumalan rakkauden vuodattuminen sydämeen Pyhän Hengen kautta samalla myöa katkeruudesta ja anteeksiantamattomuudesta vapautumista. (Room, 5:5)
Miten tämä sitten on mahdollista? Vain sillä tavalla, että on saanut ensin itse kokea suunnattoman suuren Jumalan armon ja anteeksiannon, synninpäästön. Kun on saanut paljon anteeksi, niin on helpompaa antaa anteeksi muille.
Jumala ei vaadi meitä tilille synneistämme, joten miksi vihaisimme lähimmäisiämme? Eikö Jumala halua armahtaa myös heitä? Jos anteeksianto ja armahdus ei heille kelpaa, niin heillä on tuomitsijansa: Jumala, joka maksaa tarkoin rikkomukset niille, jotka eivät ole niitä katuneet ja hänen tykönsä palanneet, uskoneet Jeesukseen.
Meidän on jätettävä viimeinen tuomiovalta Herralle, jotta emme yrittäisi astua hänen varpailleen tuomariksi tuomarin paikalle.
Ketä se hyödyttää, jos emme anna anteeksi ja katkeroidumme vihamiehiimme, niihin, jotka ovat tehneet syntiä meitä vastaan?
Vihan, vihamielisyyden ja kostonhimon tarkoitus on vahingoittaa sitä henkilöä, jota me vihaamme. Mutta luuletko, että vihamme vahingoittaa häntä?
Vihamme kohde ei välitä välttämättä vähääkään siitä, että me häntä vihaamme: hän ei ehkä edes tiedä, että olemme katkerat häntä kohtaan. Vihamme ei häntä vahingoita, mutta ketä se sitten vahingoittaa ja mitä se vaikuttaa?
Viha vahingoittaa meitä itseämme! Se saastuttaa sydämemme ja myrkyttää mielemme. Joudumme katkeruuden synnin vangiksi ja meitä ahdistaa, jos emme päästä irti katkeruudestamme. Anteeksiantamattomuus ja viha tuhoaa ihmisen sielun, tappaa sen hengen, jonka Jumala on armossaan herättänyt elämään.
Viha myrkyttää ilmapiirin katkeran ihmisen lähellä. Hänen seurassaan ei ole hyvä olla silloin, kun katkeruus paljastuu. Toki katkera ihminen voi olla muuten ihan mukava ja seurallinen, mutta kun tulee puhetta hänen katkeruutensa kohteesta, niin kaikkia alkaa ahdistaa, eikä kukaan tahtoisi puhua siitä asiasta. On ilmiselvää, että katkera ihminen on jäänyt katkeruutensa vangiksi, eikä hänellä itselläänkään ole hyvä olla, vaikka hän pitää kiinni oikeudestaan olla katkera ja anteeksiantamaton.
Raamattuun on kirjoitettu ohjeet siunattua ja autuasta elämää varten. Psalmissa 37 on hyvä neuvo luopua vihasta: "Herkeä vihasta ja heitä kiukku, älä kiivastu, se on vain pahaksi." (Psa, 37:8.) Vaikka olisit kärsinyt vääryyttä ja vääryyden tekijä menestyisi sinun kustannuksellasi, niin katkeruus, kiivastus ja kiukku eivät paranna sinun oloasi, vaan ainoastaan pahentavat sitä. Herkeä siksi kiukusta ja anna anteeksi, niin saat kokea vapauttavan Pyhän Hengen vaikutuksen omassa elämässäsi ja saat Jumalan rauhan sydämeesi. Siitä virvoittuvat sitten aikanaan myös ne, jotka sinun lähelläsi ovat: sinun omat rakkaimpasi, perhe, sukulaiset, ystävät, tuttavat ja työtoverit.
Rakkaus on vapauden laki ja johtaa anteeksiantoon
Anteeksiantamisen käskyä ei pidä ajatella lain vaatimuksena vaan etuoikeutena, johon Jumala antaa uskovaisille kyvyn. On vapauttavaa elää anteeksiantamuksesta ja anteeksiantamuksessa.
Ellei uskovainen voi antaa lähimmäisille anteeksi heidän syntejään, on hänen paha olla ja hän myrkyttää katkeruudellaan monien mielet. Jumala tahtoo suojella meitä kaikelta synnin turmiolliselta vaikutukselta. Jumala osoittaa meitä kohtaan armoaan ja rakkauttaan, kun auttaa meitä antamaan anteeksi meitä vastaan rikkoneille. Anteeksiantaminen ei ole aina kovin helppoa, mutta se on kuitenkin mahdollista Jumalan armollisella avulla.
Jumalan lapsen ei tarvitse teeskennellä ja valehdella totuutta vastaan. Jos hän ei pysty antamaan anteeksi häntä vastaan rikkoneelle, niin se on parempi tunnustaa rehellisesti Jumalalle ja ehkä myös läheisille ihmisille tai muille uskoville. Sitten sitä asiaa voidaan työstää yhdessä ja rukoilla sen puolesta, että Jumala antaisi armossaan vääryyttä kokeneelle kyvyn antaa anteeksi. Jos katkeruuden syy on kateus muita kohtaan, niin silloin on tietysti päästävä ensin irti kateudesta. Vasta sen jälkeen on mahdollista vapautua katkeruudesta ja vihasta, mikä itse asiassa onkin kateudesta luopumisen välitön seuraus ja Hengen hedelmä [rakkaus].
Muutama Raamatun kohta
Paavali opettaa anteeksiantamuksesta näin:
Roomalaiskirje:
12:14 Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko.
...
12:17 Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä.
12:18 Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, niin eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.
Petteri Haipola
Ihminen on luonteeltaan sellainen, että hänen on äärettömän vaikeata antaa anteeksi, kun häntä vastaan on rikottu. Hän janoaa luonnostaan kostoa, lietsoo vihaa ja katkeroituu, ellei saa kostonhimoaan tyydytetyksi.
Jeesus opettaa seuraajiaan ja sanoo, ettei meidän tarvitse elää samalla tavalla kuin lihallinen ihminen ja pakana tekee. Kristitty voi rakastaa jopa vihamiehiään, kun Jumala hänelle sen rakkauden antaa. Koska rakkaus peittää syntien paljouden eikä muistele kärsimäänsä vääryyttä, tarkoittaa Jumalan rakkauden vuodattuminen sydämeen Pyhän Hengen kautta samalla myöa katkeruudesta ja anteeksiantamattomuudesta vapautumista. (Room, 5:5)
Miten tämä sitten on mahdollista? Vain sillä tavalla, että on saanut ensin itse kokea suunnattoman suuren Jumalan armon ja anteeksiannon, synninpäästön. Kun on saanut paljon anteeksi, niin on helpompaa antaa anteeksi muille.
Jumala ei vaadi meitä tilille synneistämme, joten miksi vihaisimme lähimmäisiämme? Eikö Jumala halua armahtaa myös heitä? Jos anteeksianto ja armahdus ei heille kelpaa, niin heillä on tuomitsijansa: Jumala, joka maksaa tarkoin rikkomukset niille, jotka eivät ole niitä katuneet ja hänen tykönsä palanneet, uskoneet Jeesukseen.
Meidän on jätettävä viimeinen tuomiovalta Herralle, jotta emme yrittäisi astua hänen varpailleen tuomariksi tuomarin paikalle.
Ketä se hyödyttää, jos emme anna anteeksi ja katkeroidumme vihamiehiimme, niihin, jotka ovat tehneet syntiä meitä vastaan?
Vihan, vihamielisyyden ja kostonhimon tarkoitus on vahingoittaa sitä henkilöä, jota me vihaamme. Mutta luuletko, että vihamme vahingoittaa häntä?
Vihamme kohde ei välitä välttämättä vähääkään siitä, että me häntä vihaamme: hän ei ehkä edes tiedä, että olemme katkerat häntä kohtaan. Vihamme ei häntä vahingoita, mutta ketä se sitten vahingoittaa ja mitä se vaikuttaa?
Viha vahingoittaa meitä itseämme! Se saastuttaa sydämemme ja myrkyttää mielemme. Joudumme katkeruuden synnin vangiksi ja meitä ahdistaa, jos emme päästä irti katkeruudestamme. Anteeksiantamattomuus ja viha tuhoaa ihmisen sielun, tappaa sen hengen, jonka Jumala on armossaan herättänyt elämään.
Viha myrkyttää ilmapiirin katkeran ihmisen lähellä. Hänen seurassaan ei ole hyvä olla silloin, kun katkeruus paljastuu. Toki katkera ihminen voi olla muuten ihan mukava ja seurallinen, mutta kun tulee puhetta hänen katkeruutensa kohteesta, niin kaikkia alkaa ahdistaa, eikä kukaan tahtoisi puhua siitä asiasta. On ilmiselvää, että katkera ihminen on jäänyt katkeruutensa vangiksi, eikä hänellä itselläänkään ole hyvä olla, vaikka hän pitää kiinni oikeudestaan olla katkera ja anteeksiantamaton.
Raamattuun on kirjoitettu ohjeet siunattua ja autuasta elämää varten. Psalmissa 37 on hyvä neuvo luopua vihasta: "Herkeä vihasta ja heitä kiukku, älä kiivastu, se on vain pahaksi." (Psa, 37:8.) Vaikka olisit kärsinyt vääryyttä ja vääryyden tekijä menestyisi sinun kustannuksellasi, niin katkeruus, kiivastus ja kiukku eivät paranna sinun oloasi, vaan ainoastaan pahentavat sitä. Herkeä siksi kiukusta ja anna anteeksi, niin saat kokea vapauttavan Pyhän Hengen vaikutuksen omassa elämässäsi ja saat Jumalan rauhan sydämeesi. Siitä virvoittuvat sitten aikanaan myös ne, jotka sinun lähelläsi ovat: sinun omat rakkaimpasi, perhe, sukulaiset, ystävät, tuttavat ja työtoverit.
Rakkaus on vapauden laki ja johtaa anteeksiantoon
Anteeksiantamisen käskyä ei pidä ajatella lain vaatimuksena vaan etuoikeutena, johon Jumala antaa uskovaisille kyvyn. On vapauttavaa elää anteeksiantamuksesta ja anteeksiantamuksessa.
Ellei uskovainen voi antaa lähimmäisille anteeksi heidän syntejään, on hänen paha olla ja hän myrkyttää katkeruudellaan monien mielet. Jumala tahtoo suojella meitä kaikelta synnin turmiolliselta vaikutukselta. Jumala osoittaa meitä kohtaan armoaan ja rakkauttaan, kun auttaa meitä antamaan anteeksi meitä vastaan rikkoneille. Anteeksiantaminen ei ole aina kovin helppoa, mutta se on kuitenkin mahdollista Jumalan armollisella avulla.
Jumalan lapsen ei tarvitse teeskennellä ja valehdella totuutta vastaan. Jos hän ei pysty antamaan anteeksi häntä vastaan rikkoneelle, niin se on parempi tunnustaa rehellisesti Jumalalle ja ehkä myös läheisille ihmisille tai muille uskoville. Sitten sitä asiaa voidaan työstää yhdessä ja rukoilla sen puolesta, että Jumala antaisi armossaan vääryyttä kokeneelle kyvyn antaa anteeksi. Jos katkeruuden syy on kateus muita kohtaan, niin silloin on tietysti päästävä ensin irti kateudesta. Vasta sen jälkeen on mahdollista vapautua katkeruudesta ja vihasta, mikä itse asiassa onkin kateudesta luopumisen välitön seuraus ja Hengen hedelmä [rakkaus].
Muutama Raamatun kohta
Paavali opettaa anteeksiantamuksesta näin:
Roomalaiskirje:
12:14 Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko.
...
12:17 Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä.
12:18 Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, niin eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.
Petteri Haipola
Vastaukset 18
Vanhimmat
Jatkoa
12:17 Sillä te tiedätte, että hänet sittemminkin, kun hän tahtoi päästä siunausta perimään, hyljättiin; sillä hän ei löytänyt tilaa peruutukselle, vaikka hän kyynelin sitä pyysi.
Lue lisää katkeruudesta vapautumisesta ja anteeksiantamuksesta.
Petteri Haipola, 16. helmikuuta 2010 [muokattu vanhasta tekstistäni].
http://www.kolumbus.fi/~w462389/anteeksi.shtml
Aloittajalle: Mikset voi antaa anteeksi. Sehän on jo IsäMeidän rukouksessa, ja Jeesuksen opetuksessa.
Sydämen kyllyydestä suu puhuu. Kun kirjoitat katkeruudesta ja anteeksiantamattomuudesta, niin kirjoitat siis omista ongelmistasi. Mene nyt peilin eteen. Näet roskan toisen silmässä, mutta kurkihirsi näyttää olevan omassasi. Pyydä apua Herralta:
Jos et pysty antamaan anteeksi on paha asia?
Mutta anteeksiantamus ei tarkoita, etteikö jokainen joutuisi tekemään tiliä Jumalan edessä.
Eikä pahat teot, joita ei ole pyydetty anteeksi - eivät ne mihinkään katoa.
Mutta nyt siis, tee parannus, niin näet vain omat syntisi, et osoittele sormella toisia...
Huom!
Aloitus on Petteri Haipolan opetus anteeksiantamisen tärkeydestä, siis miksi antaa anteeksi.
Maijaliisa. Osasin odottaa juuri sitä mitä kirjoititkin, sillä tämä kirjoitus on sinulle liikaa.
Olen sen ennenkin kopioinut ja aina olet reagoinut samalla tavalla. Alkanut syyttää aloitusta anteeksiantamattomuudesta.
Osasin odottaa juuri sitä mitä kirjoititkin, sillä tämä kirjoitus on sinulle liikaa.
Olen sen ennenkin kopioinut ja aina olet reagoinut samalla tavalla. Alkanut syyttää aloitusta anteeksiantamattomuudesta.
________________________
Olet siis pahuuden provokaattori? Tuot katkerassa ja riidanhaluisessa tilassasi aloituksia, mutta kyllä Henki ne paljastaa. Siksi: korjaa oma katkeruutesi, hoida se Herran kanssa.
Et siis ole antanut anteeksi edes tälle maijaliisalle, sohit häntä. Hän ei ole katkera vaan onnellinen ja autuas uskova. Herra on opettanut hänet kiittämään joka tilassa...
Hän osaa nähdä missä pimeys hyökkäilee... kuten aloittajankin taholla.
Hyvä kun itse paljastit motiivisi, ne olivat perke-leestä. Jumalan henki ei provosoi, kuten aloituksesi teit...
Ei vaan hyvyyttä kirjoitamme. Että kaikki pelastuisivat kun tietävät totuuden, että mikä kadottaa lopulta ihmisen, vaikka uskoisikin Jumalaan, mutta ei toimisi hänen tahdossaan, vaan omassa tahdossan.
Juuri siksi myös Haipola on tekstinsä laatinutkin.
Ei pahuuden vaan totuuden puolesta.
Aloittaja on itse paljastanut että toimi kuin jokin kiusanhenki, provokaattori! HYI
Miksi maijaliisa valehtelet aina?
Ne puhtaan raamatunsanan ajat kohdallasi on jo kauan sitten muuttuneet katkeruuteen, valheeseen, käräjöinteihin ja pakkomielteiseen itsesi korottamiseen.
Aloitus on edelleenkin Petteri Haipolan käsialaa.
Jauhakaa te vain tätä oman katkeruutenne kakkua täällä!
Maijaliisa jatkaa Herransa kanssa. Ja Jeesukselle Kristukselle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Myös täällä.
Turhaan solvaatte ja vihaatte...säälilix käy
Katkeruutta ei Jeesus Kristus salli. Sama mitä kukakin sanoo, mutta Raamattu puhuu totta.
Ovelaa tuo maijaliisan toisen persoonan kirjoittelu.
Aloittaja ilmoitti itse tahallaan tehneesä aloituksen, provsosoinnin, kiusan -ja riidanhengen siteissä. Siinä teille ketkeruuden ja paholaisen oppituntia. Jauhakaa keskenänne, te katkerat ja maijaliisaa vihaavat.
Älä enää valehtele kun kaikki näkee totuuden.
Aloittaja oli provosoinnin asialla, perkeleen kiusanhengessä! Itse sanoi!
Heips! Kyllä kuulkaas oli kaduttu, aidosti, rehellisesti ja yritetty sovittaa tekomme, jotka eivät ollenkaan koskaan olleet mitään oikeita tekoja. Kyllä oli myös maksettu. Emme ole katkeria, emekä täällä vihaa ketään ihmisiä, emme vaan halua olla enää missään tekeimisissä epäoikeuden jumalan kanssa. Sillä uskomme oikeuteen, rehelliseen totuuteen, emmekä enää satuiluihin, ja "luvattuihin" asioihin, jotka hetken päästä taas tullaan pyörtämään. Pysymme rehellisesti todenmukaisina, reiluina muitakin kohtaan, emmekä usko enää satuiluihin mistään jumalankaan asioista, käytäntö on aina osoittanut, miten kovalla aina kaikesta huolimatta haluavat meitä kohdella. Ei pitäisi kuulua silloin enää jumalallekaan tällaiset henkilöt, vaan pitäisi jättää rauhaan. Mikä pakko on alkaa seurata heitä, kun emme jaksa enää, emmekä halua jatkuvassa valheessa elää? Sitä se on nimenomaan heidän parissaan, ei mitään rehellistä eikä oikeudenmukaista.
Asiallinen aloitus.
Koeta nyt vain aloittaja tehdä parannus katkeruudestasi ja anteeksiantamattomuuden synnistäsi!!
Mutta kun se aloitus on kaikille uskoville.
Tietenkin maijaliisalle myös kun ei kestä asiasta puhuttavankaan.
Heti alkaa valehtelu ja kieroilu.
Kuin käärme koukussa.
Uskokaa aloitusta