Maaliskuun Liahonassa on kotiopetusaiheena Dieter F. Uchtdorfin kirjoitus "Hänen hellien käsivarsiensa suojissa".
Monien muiden tavoin minuakin ovat usein innoittaneet kuvataiteen ja musiikin kauniit teokset. Yksi sellainen tilanne oli, kun seisoin tanskalaisen taiteilijan Frans Schwartzin mestarillisen maalauksen nimeltä Piina puutarhassa edessä.1
Tämä riipaisevan kaunis maalaus kuvaa Vapahtajaa polvistuneena Getsemanen puutarhassa. Hänen rukoillessaan enkeli seisoo Hänen vierellään kietoen Hänet hellien käsivarsiensa suojiin ja tarjoten lohtua, taivaallista apua ja tukea.
Mitä kauemmin tarkastelen tätä maalausta, sitä enemmän sydämeni ja mieleni pakahtuvat sanoin kuvaamattomista hellyyden ja kiitollisuuden tunteista. Tunnen pieneltä osin, millaista on varmaankin ollut olla läsnä, kun Vapahtaja aloitti suuren kruunaavan työnsä kuolevaisuudessa ottamalla päälleen maailman synnit. Ihmettelen sitä ääretöntä rakkautta ja myötätuntoa, jota Isä tuntee lapsiaan kohtaan. Minut valtaa syvällinen kiitollisuus siitä, mitä synnitön Poika teki koko ihmiskunnan hyväksi ja minun hyväkseni.
Jumalan Pojan uhri
Joka vuosi tähän aikaan me kunnioitamme ja pohdimme sitä uhria, jonka Jeesus Kristus antoi koko ihmiskunnan hyväksi.
Se, mitä Vapahtaja teki meidän hyväksemme Getsemanesta Golgatalle, ylittää käsityskykyni. Hän otti kantaakseen syntiemme kuorman ja maksoi iankaikkiset ja sitovat lunnaat sekä Aadamin rikkomuksesta että myös niiden monien miljardien sielujen synneistä ja rikkomuksista, jotka ovat ikinä eläneet. Tämä iankaikkinen, pyhä uhri sai aikaan sen, että tosiaankin Jumala, suurin kaikista, vapisi tuskasta ja vuoti verta joka huokosesta ja kärsi sekä ruumiissa että hengessä (ks. OL 19:18).
Hän kärsi minun vuokseni.
Hän kärsi sinun vuoksesi.
Sieluni tulvii kiitollisuudesta, kun pohdin tämän uhrin kallisarvoista merkitystä. Minut tekee nöyräksi tieto siitä, että kaikki, jotka ottavat vastaan tämän lahjan ja taivuttavat sydämensä Hänen puoleensa, voivat saada syntinsä anteeksi ja puhdistua niistä, olipa heidän tahransa kuinka musta tai heidän kuormansa kuinka painava hyvänsä.
Meidät voidaan tehdä jälleen kerran tahrattomiksi ja puhtaiksi. Rakkaan Vapahtajamme iankaikkinen uhri voi lunastaa meidät.
Kuka meitä lohduttaa?
Vaikka kenenkään meistä ei tarvitse koskaan kokea niin syvää kärsimystä kuin Vapahtajamme koki, meillä jokaisella on omat synkät ja katkerat hetkemme – tilanteita, jolloin surumme ja murheemme voi tuntua suuremmalta kuin pystymme kestämään. Tulee hetkiä, jolloin syntiemme paino ja katumus ahdistavat meitä armottomasti.
Jos me kuitenkin noina hetkinä kohotamme sydämemme Herran puoleen, niin Hän tietää ja ymmärtää meitä varmasti. Hän, joka kärsi niin epäitsekkäästi meidän vuoksemme puutarhassa ja ristillä, ei jätä meitä nyt lohduttomiksi. Hän vahvistaa, rohkaisee ja siunaa meitä. Hän ympäröi meidät hellien käsivarsiensa suojiin.
Hän on meille enemmän kuin enkeli.
Hän tuo meille siunattua lohtua, parantumista, toivoa ja anteeksiantoa,
sillä Hän on meidän Lunastajamme,
meidän Pelastajamme,
meidän armelias Vapahtajamme ja siunattu Jumalamme.
Monien muiden tavoin minuakin ovat usein innoittaneet kuvataiteen ja musiikin kauniit teokset. Yksi sellainen tilanne oli, kun seisoin tanskalaisen taiteilijan Frans Schwartzin mestarillisen maalauksen nimeltä Piina puutarhassa edessä.1
Tämä riipaisevan kaunis maalaus kuvaa Vapahtajaa polvistuneena Getsemanen puutarhassa. Hänen rukoillessaan enkeli seisoo Hänen vierellään kietoen Hänet hellien käsivarsiensa suojiin ja tarjoten lohtua, taivaallista apua ja tukea.
Mitä kauemmin tarkastelen tätä maalausta, sitä enemmän sydämeni ja mieleni pakahtuvat sanoin kuvaamattomista hellyyden ja kiitollisuuden tunteista. Tunnen pieneltä osin, millaista on varmaankin ollut olla läsnä, kun Vapahtaja aloitti suuren kruunaavan työnsä kuolevaisuudessa ottamalla päälleen maailman synnit. Ihmettelen sitä ääretöntä rakkautta ja myötätuntoa, jota Isä tuntee lapsiaan kohtaan. Minut valtaa syvällinen kiitollisuus siitä, mitä synnitön Poika teki koko ihmiskunnan hyväksi ja minun hyväkseni.
Jumalan Pojan uhri
Joka vuosi tähän aikaan me kunnioitamme ja pohdimme sitä uhria, jonka Jeesus Kristus antoi koko ihmiskunnan hyväksi.
Se, mitä Vapahtaja teki meidän hyväksemme Getsemanesta Golgatalle, ylittää käsityskykyni. Hän otti kantaakseen syntiemme kuorman ja maksoi iankaikkiset ja sitovat lunnaat sekä Aadamin rikkomuksesta että myös niiden monien miljardien sielujen synneistä ja rikkomuksista, jotka ovat ikinä eläneet. Tämä iankaikkinen, pyhä uhri sai aikaan sen, että tosiaankin Jumala, suurin kaikista, vapisi tuskasta ja vuoti verta joka huokosesta ja kärsi sekä ruumiissa että hengessä (ks. OL 19:18).
Hän kärsi minun vuokseni.
Hän kärsi sinun vuoksesi.
Sieluni tulvii kiitollisuudesta, kun pohdin tämän uhrin kallisarvoista merkitystä. Minut tekee nöyräksi tieto siitä, että kaikki, jotka ottavat vastaan tämän lahjan ja taivuttavat sydämensä Hänen puoleensa, voivat saada syntinsä anteeksi ja puhdistua niistä, olipa heidän tahransa kuinka musta tai heidän kuormansa kuinka painava hyvänsä.
Meidät voidaan tehdä jälleen kerran tahrattomiksi ja puhtaiksi. Rakkaan Vapahtajamme iankaikkinen uhri voi lunastaa meidät.
Kuka meitä lohduttaa?
Vaikka kenenkään meistä ei tarvitse koskaan kokea niin syvää kärsimystä kuin Vapahtajamme koki, meillä jokaisella on omat synkät ja katkerat hetkemme – tilanteita, jolloin surumme ja murheemme voi tuntua suuremmalta kuin pystymme kestämään. Tulee hetkiä, jolloin syntiemme paino ja katumus ahdistavat meitä armottomasti.
Jos me kuitenkin noina hetkinä kohotamme sydämemme Herran puoleen, niin Hän tietää ja ymmärtää meitä varmasti. Hän, joka kärsi niin epäitsekkäästi meidän vuoksemme puutarhassa ja ristillä, ei jätä meitä nyt lohduttomiksi. Hän vahvistaa, rohkaisee ja siunaa meitä. Hän ympäröi meidät hellien käsivarsiensa suojiin.
Hän on meille enemmän kuin enkeli.
Hän tuo meille siunattua lohtua, parantumista, toivoa ja anteeksiantoa,
sillä Hän on meidän Lunastajamme,
meidän Pelastajamme,
meidän armelias Vapahtajamme ja siunattu Jumalamme.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Miksi valehtelet Tapani, että Jeesus hikoili verta Getsemanessa? Raamatun mukaan niin ei ollut.
Lue tarkemmin Uusi Testaentti, niin löydät tuon ohdan!
En löydä tuollaista kohtaa sen paremmin uusimmasta kuin sitä edellisestä suomennoksesta. Myöskään ulkomaankielisissä versioissa ei sanota Jeesuksen hikoilleen verta. Jos sellainen on kuvattu Smithin innoitetussa käännöksessä, antanet lainauksen.
Raamatusta:
Luuk. 22:44
Suuressa tuskassaan Jeesus rukoili yhä kiihkeämmin, niin että hänen hikensä vuoti maahan veripisaroiden tavoin.* [Joh. 12:27; Hepr. 5:7]
Raamatussa ei mainita suoraan, että Kristus vuoti verta tuskassaan, mutta voidaan kysyä, miksi veri mainitaan tässä yhteydessä? Myöhemmät ilmoitukset mainitsevat, että Kristus vuoti verta joka huokosestaan. Hänen kärsimyksensä Getsemananessa oli moninkertainen verattuna kärsimykseen ristillä.
Kristus sovitti Getsemnessa niiden synnit, jotka ottavat evankeliumin vastaan. Antaessaan henkensa ristillä ja noustuaan kuolleista, Hän sai aikaan kaikkien ylösnousemuksen. Jos ei ota evankeliumia vastaan, joutuu kärsimään kaiken sen, minkä oikeudenmukaisuus kunkin kohdalla vaatii. Oikeudenmukaisuutta ei voi sivuuttaa.
On tärkeää huomata, että Kristus antoi henkensä meidän puolestamme. Häntä ei olisi voitu tapaa. Hänen kärsimyksensä oli ristillä lyhyempi kuin yleensä. SIksi Hänen sääriluitaan ei liioin murrettu. Luiden murtaminen nopeutti kuolemaa, kun jalat eivät enää kannattanet ruumista. Se sai aikaan tukehtumisen.
Mormonismin olipa kerran tarina menee siis näin:elohim on entelekian avulla kehittynyt täydellisyyteen, täydellisellä olennolla on ruumis ja asuinpaikka ja naaraspuolinen seuralainen jonka kanssa hän väsää henkiruumiita, joilla on kai henkisukupuoli, ja myös Jeesus-Jahven josta jälkimmäisestä raamattu valehtelee että oli ikuinen ja kaiken luoja .
Millä tavoin tämä epätäydellinen elohimin poika voi kuolemalla voittaa kuoleman kun kuolema on solutason tapahtuma joka on ollut elämän alusta asti sen kumppani ja elämän edellytys.Miten itse ei- täydellinen jumala voi hetkeksi inkarnoituneena ja hetkeksi itsemurhan tehneenä saada aikaan kaikkien jo maatuneidenkin ja uusiokäyttöön joutuneiden atomien ylösnousun yhden kädellisnäsikkäiden lajin edustajien kohdalla?
Miten miljardit ruumiilliset ihmiset hinataan planeetoillen jumaloimaan (urokset) kun nyt tiedämme että aika-avaruutemme päättyy pimeyteen, kylmyyteen ja hiljaisuuteen, miksi tämä kylmä helvetti on teistä okei kaikkien ikuisosana ?
Eli vääristelet Raamattua "myöhemmillä ilmoituksilla" eli Smithin saduilla.
"Varkaat eiväät peri Jumalan Vatakuntaa!" Uuden Testamentin mukaan. Siisä varkaiden oitä körsi risteillä omien tekojnsa vuoksi. Katuvat varkaat Jeesuksen oikealla puolella ja katumattomatvarkaat Jeesuksen vasemmalla puolen.
"Varkaat eivät peri Jumalan Valtakuntaa!" Uuden Testamentin mukaan. Siispä varkaiden pitää kärsiä risteillä omien tekojensa vuoksi. Katuvat varkaat Jeesuksen oikealla puolella ja katumattomat varkaat Jeesuksen vasemmalla puolen.
Tästä voi lukea maaliskuun 2015 Lahona -lehteä.
https://www.lds.org/liahona/2015/03?lang=fin