Eduskunnan Täysistunto 133.

Kiitokset kaikille! kirjoitti:

**Kiitokset erityisesti Osmo Soininvaaralle mutta myös muillekin kansanedustajille.

Minulla oli harvinaislaatuinen mahdollisuus päästä seuraamaan eduskunnan työskentelyä ensimmäistä kertaa elämässäni.
Halusin kirjoittaa tuntemuksiani ja ajatuksiani nähtäville, jotka em. täysistunnon seuraaminen minussa herätti.

Toivottavasti en kokemattomuuttani ja naiiviuttani loukkaa ketään henkilönä tai syyllisty rikokseen kirjoittamalla ajatuksia, joita minulle syntyi.
Luotan kuitenkin siihen, että Suomi haluaa olla menestyvämpi maa kuin esim. Libya.

Kuvailen sekä havaintojani, että esitän
täydellisen ohjelman työttömyysongelman
ratkaisuun, joka tiivistyi kaiken näkemäni
jälkeen. Työllisyysohjelmani on täyskäännös
koko aiempaa politiikkaa ajatellen. Lisäksi
se perustuu tosiasioille ja onnistuu siksi
varmasti.

Palkkioksi riittää hyvätuloinen paikka työvoimahallinnon uudistamistehtävissä.

Osa 1. Noviisin hämmennys

Ihan ensimmäisenä kun tulin saliin kiinnitin huomiota, siihen kuinka tyhjä sali oli ja huomasin liki liikuttavani asiasta koska ajattelin, että siellä suomipoikaa kaatuu byrokratian hampaaseen ja tällä ei edes ole kukaan hereillä. Osmo Soininvaara pyrki puolustamaan tavanomaisen kansan tarpeita joutuen samalla jatkuvasti keskeytetyksi näin tuntui sitäkin liikuttavammalta, kun Soininvaaran puheet tuntuivat menevän kuin kuuroille korville. Meillä tuntui olevan päätösjärjestelmä, jossa ihmisten tarpeet jäivät kuin ontoksi kaiuksi kadoten äänettömään tyhjiään aivan kuin jokin muu kuin kansa liikuttelisi sen omaa kohtaloa.

Huomasin alussa erityisesti paheksuvani jatkuvaa puhujan keskeyttämis,- häiriöilmiötä. Erityisesti Osmo Soininvaara oli asian suhteeen tulilinjalla. Osmo Soininvaara ei tarvitse varmastikaan mielipidettäni mutta, juuri häneen kohdituvien keskeytysyritysten vuoksi Soininvaaran puhe teki minuun suurimman vaikutuksen. Syntyi välitön luottamus siitä, että asialla täytyi olla aito, erittäin vastuuntuntoinen, tiedostava ja kansalaisten asioista oikeasti huolta kantava henkilö. Eli juuri sellainen kansanedustaja, jota äänestäjä vain voi toivoa saavansa asioidensa edustajaksi.

Minulle jäi Osmo Soinivaarasta erityinen kuva mallikansaedustajasta, joka on Suomessa kuin erinomaisen valtiomiehen elävä esimerkki, jota ilmeisesti juuri kadehditaan minkä voi ulkopuiolisena vaistota voimakkaan keskeytys ja sabotaasiyritysten persuteella.

Ei kuulu minulle minkä strategian Soininvaara on valinnut, mutta kun näkee kuinka hyvää työtä Soininvaara tekee ja vaistoaa hänen vastuullisuutensa ja huolellisuutensa ja aidon välittämisensä, mielestäni Soininvaaralla olisi varaa myös antaa tarvittaessa potut pottuina ja vaientaa keskeyttäjät, mikäli hän katsoo sen sopivan valittuun tyylinsä.

(Todettakoon,että Osmo Soinivaaran kehumisesta huolimatta en ole vihreiden äänestäjä)

Ottakaa oppia Te kyyniset ja pelokkaat tarpeettomia välikommentteja harrastavat kansanedustajat siitä mikä tekee vaikutuksen kansaan ja valitkaa ensi vaaleissa uusi ura. Nimittäin hyveitä on vaikea oppia. Se vaatii rohkeutta ja itsensä likoon laittamista. Kansanluottamus syntyy vain jos ihminen on rehellinen ja aito. Kansanpalvelijan on hyvä puolestaan olla kiinnostunut pitämään huolta kansan asioista. Hyvä itsetunto ei kaipaa egon pönkitystä.

Presidenttimme Tarja Halosen suosio on ymmärrettävää, sillä hänestä välittyy aito ihmisyys ja rehellisyys ja se, että hän on ottanut kantaa itsenäisesti vain lisää kansan luottamusta sekä ylpeyttä presidenttiään kohtaan. Itse ainakin olen äärettömän ylpeä ja vilpittömän iloinen siitä että olemme saaneet Tarja Halosen presidentiksemme ja että hän on ottanut asioihin kantaa ja on näkyvä ja aktiivinen sekä maailmalla että Suomessa. (Näin huolimatta vaikka en häntä alunperin osannutkaan äänestää.) Samalla toivon, että Tarja Halonen haluaisi jatkaa seuraavan kauden presidenttinä, sillä se tuntuisi äärettömän turvalliselta vaihtoehdolta epäitsenäisiin ja arvaamattomiin kabinettipolitiikkoihin verrattuna, jotka eivät ole löytäneet itseään henkilönä ja ihmisenä.

Osa 2:

Mielestäni kansanedustajan ja eduskunnan työtä voisi tuoda lähemmäksi kansalaisia vaikkapa jonkun yleisradion TV-sarjan myötä jossa dokumentin tapaan näytettäisiin vaikka 3:n eri kansanedustajan arkiviikko lapsineen perheineen harrastuksineen tai mitä sitten elämä sisältääkin. Kolmeen esimerkkihenkilöön varmaan jo sopisi eläkeläinen, nuori, keski-ikäinen sekä vielä perheellinen, nainen ja mieskin jo:)

Ylipäätään tavoitteena olisi tietysti antaa parempia eväitä Suomen kehitykselle, joka vaikka suuri tavoite voi käydä vain pienen pieniä askeleita eteenpäin ja yksi niistä on tehdä politiikasta ymmärrettävää ja kiinnostavaa ja koska politiikka sinänsä on ymmärrettävää, koska siinä päätetään meidän kaikkien arkisista asioista on vain saattava politiikka lähelle kansalaista. Populisointi ja henkilöittäminen auttaa alkuvaiheessa.

Myös aktiiviset tutustuttamiskäynnit eduskuntaan lehtereille voisivat olla hyvä ajatus.

Omat ajatukseni kehittyivät tuon lehteri-istuntoni aikana ensin hyvin yltiöromanttisista isänmaaprojektiosta, joihin kuului närkästyminen puheenkeskeyttäjille kohti jollei arkirealismia niin ainakin kohti väsymistä, sillä aloin ymmärtää keskeyttäjiäkin, en kokonaan mutta jossain määrin, sillä puheet olivat pitkiä , puuduttavia ja monitahoisia ja rönsyäviä. Sabotaasilta tuntuneet keskeytykset alkoivat tuntua jos ei sinänsä viisailta tai tarpeellisilta niin ainakin monelta osin inhimillisiltä. Lopuksi olisin ollut jo valmis itsekin välikommentteihin ja keskusteluun osallistumiseen, joten kyllähän se raskasta on jos tuo kankea kaava on pakko aina jokaisen kerran toistaa samanlaisena.

Voi olla että tämä ei ole kenelläkään, uutta. Toisaalta sitä suuremmalle syyllä asia tulisi silloin, kyseenalaistaa. Käyn kuitenkin joitakin ensikertalaisen huomiota ja yleisvaikutelmia läpi, joita puheista jäi mieleen.

Yksi mikä kiinnitti huomioni, oli monella kansaedustajalla tuo kaikkia ikäluokkia ja elämäntilanteita huomioiva puhetyyli. Samoin tasa-arvosta ja oikeuden mukaisuudesta puhumine oli varsin läpilyövää. Kieltämättä aluksi mielistyin siihen, kuinka edustajista todellakin tuntui välittyvän hyvä moraali mikä antoi luotettavan ja rauhallisen olon sen suhteen, että ainakin he tuntuivat oikeudenmukaisilta henkilöiltä aivan kaikki. Kun asiasta tuli vakuuttuneeksi alkoi jo toivoa ja katsoa tarpeelliseksi että tasapainoa olisikin tuonut aggressiivisempia ja ratakisukeskeisempi esittelylinja anteeksipyytelevän sijaan, jolloin ainakin itsestäni tuntuisi että rehellisyys on lähempänä kun hieman emootioitakin on asiassa mukana.

En ymmärtänyt sitä anteeksipyytelyn määrää, jota katsottiin tarpeelliseksi esittää hallitusta kohtaan. Kohteliaisuushan on upea hyve, mutta mielestäni kansaedustajat ovat juuri palkattu sitä varten että ottavat kantaa. J a jos on eri mieltä asioista on parasta sanoa se suoraan ja ytimekkäästi niin omalla asialla voi olla jopa jokin vaikutuskin. Nyt tuntui siltä että asioidenvälissä oli monenlaisia vesiesteitä ja hidasteita välissä, jolloin syntyi lehterillä ajatus siitä, että siinä nyt ukko tai eukko joriset ja tuokin asia nyt jää vallan ilman mitään painoarvoa kun taas pyydellään anteeksi.

Tokihan on selvää että mikä tahansa muutos on johonkin lisää ja jostain pois ja täydellinen tasa-arvo vallitsee vain kuolleiden kesken. Etteihän nyt ritarillisesti voi joka asiaa mennä vesittämään, joskin on varmaan hyvä jos osaa puhua myös miellyttäen että vaikuttaen. Minä en ehkä osaa puhua rakastettavasti. Valitsen siis rehtiyden ja rehellisyyden.

Osa 3.

Katselen varmaankin alla olevassa kuvailussa asioita hieman lapsen silmin, mutta perimmäinen tarkoitukseni on hyvä eikä ajatukseni ole loukata ketään henkilönä ja pysyväisluonteisesti vaan pyrkiä edistämään asioita, sillä vaistosin, että eduskunta työskentely ei olekaan niin mahtavan hienosti järjestetty kuin voisi luulla. Ehkä osa tärkeistä aisoista ei tule koskaan kunnolla käsiteltyä ja jokin lakialoite saattaa mennä läpi kuin vettä vaan.

Auts. Pelottava ajatus. Toivottavasti niin ei käy.

Lapsen mieli on hyvä. Se on rehti ja toivoo hyvää. Se että haluaa olla hyvä ja välittää muista ei ole lapsellista vaan voimaa ja rohkeutta. Siinä kuin jokainen osaa vetää liipaisimesta. Se että tietää, että tuo joku ei ikinä tee sitä koska on luotettava, on lumoavan suurenmoista elämässä.

En vain pyri inhoamaan vaan inhoan ihmisessä; näin myös tehtävä omalta kohdaltani sitä kyynisyyttä ja pelokkuutta ja siitä syntyvää tarpeetonta sarkasmia, jonka olen imenyt jo äidin maidossa ja varhaisvuosina. Toisaalta pelimme säännöt ovat kieltämättä sellaiset että on vaikea olla urhea, peloton ja suoselkäinen, rehti, avulias. Onhan eduskunnan lehteriltäkin puhumine tyylikkäästi kielletty. Spontaanisuus on karsittu varman päälle pois. Nolauksia ei pääse tapahtumaan. Mutta olisiko se niin kamalaa jos hieman nolo tilanne tulisikin joskus, jos samalla syntyisi kymmenen hyvää.

Joudun taiteilemaan oman piilottelevan sarkasmini kanssa ja yritän turvautua lapsenmieleen, sillä niinhän on tehtävä silloin kun isän ja äidin näkee päättävän omista asioistaan ja voi vain katsella lasin takaa ilman puheoikeutta.

Lapsellista. Mutta; kyllähän se mielikuvitusta kehittää.

Nythän taitaa olla toistaiseksi niin, että lehteriltähän ei saa spontaanisti osallistua täysistunnon keskusteluun?

Syntyy ristiriita kun samaan aikaan kansanedustajamme näyttävät olevan kuitenkin avun tarpeessa ja suorastaan neuvottomuutensa jopa itsekin osaavat tunnistaa. Osa rehellisinä ja avoimina ihmisinä sen sanovat julki. Mikä on arvokasta.

Vaan mitään ei voi tehdä. Silloin olo tuntuu kovin surulliselta kun kerran haluaisi olla elämään osallistuva ehkä psykiatrin täsmentämänä vastarakkautta janoava ritari urhea ...ja mielessään kokee ja näkee mitä tapahtuu kun lakiehdotukset nuijitaan eteenpäin valiokuntiin ilman että laadunvarmistajana toimiva oppositio on ehtinyt riittävässä määrin auttaa hallitusta työskentelemään kustannustehokkaasti. Siinä jo aivot sohahtavat lehterillä hälytystilaan ja osallistuisivat mieluusti turnajaisiin, kun alhaalla miljoonat pyöristyvät tasasummiin siinä kuin tiukkasanainen kotiäiti osaisi tinkiä maitolitrasta vielä sentitkin pois. Paleltuu taas jonkun asunnottoman näpit ja yhteiskunnan menot ensin säästyvät yli vaalien ja sitten lisääntyvät taas muutamilla pakollisilla amputaatioilla, joihin laki velvoittaa vaikka potilas itse ei ehkä halunnutkaan alunperin joutua koko kierteeseen, vaan kukapa tositarvitsijaa; köyhää ja sairasta kuulisi.

Voisin perustaa tietysti ensi vaaleihin Köyhien Puolueen. Vaan kukapa tyhmää kuulisi. Enhän keksi parempaakaan puolueen nimeä. Vaihtoehtona mieleen tulee korkeintaan Robin Hood-puolue. Köyhien ja vammaisten yhteispuolue. Syrjäytyneiden ja avuntarvitsijoiden puolue jne.

Ehkä silti yritän ensi vaaleissa. Joku voi silti muistaa jotakin ja kertoa kaverille. Toivo on hämmentävä ystävä.

Osa 4a

Negatiivisuudesta syntyy vain pelkoja, sillä realismi ei ole kivaa ja totuuskaan ei ole kaunista, kun sitä on liikaa. Siis kaadetaan hivenen sokeria, retusoidaan muutama karkea kuva ja toivotaan, että taas maistuu.

Ehdottaisin, että pidetään joskus kokeiluluontoisesti yksi kappaletta yleisölle tiedotettuja "lehteritäysistuntoja".

Tällaisessa istunnossa kansanedustajan puhetta ei voi sabotoida vain eräs tummatukkainen mies kumppaneineen vaan keskeytys,- ja turvantukkimisoikeus jaetaan kaikille lehteriä myöden tasapuolisesti. Se on tosi tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta se. Katsotaan sitten kuinka tarkka maitolitran hinta saadaan tingittyä.

Voidaan samalla miettiä kannattaako muutama lisäminuutti käyttää esim. miljoonan euron takia? Lyön vetoa , että heti nousee monta edustajankättä jo pystyyn, jotka eivät tiedä paljonko se on rahaa ja uskovat ettei heiltä tulisi liietä asialle aikaa, koska rahasumma on niin pieni.

Jos olisin kansanedustaja nousisin heti puhujapönttöön todennäköisesti lupaa odottelematta ja kertoisin kuinka montaa henkeä pelastetaan sairaalassa miljoonalla eurolla. Kertoisin sen jälkeen ja luettelisin näiden ihmisten elämäntaipaleet. Tehdyt ja tulevat Pro Patria -työt isänmaalle ja heidän merkityksensä ja takaisinmaksukyvyn ja halun valtiolle.

Osa 4b

Istunnossa 133. opposition argumentointi ja suostuttelukyky tuntui vielä olevan sen verran kevyttä, että sivullisesta tuntuu kuin ostopolitiikassa näyttäisi olevan paljonkin pelivaraa. Itse olen tottunut siihen, että kunnon opponointi on sitä, että vastapuoli jää alamäkeen niin totaalisesti, että ei keksi mitään muutakaan kuin käydä käsiksi, josta voikin nostaa jo päällekarkaussyytteen. Se on kunnon opponointia se. Siitä oppositiokin tietää tehneensä hyvän päivätyön, sillä ihminen suuttuu vain jos kalikka kalahtaa.

Tämän vuoksi heitellä puolestaan pitää niin kauan että ei enää kalahda ja puhdasta on tynnyrin sisällä ja asiat ovat valaistuneet. Osa ihmisistä näyttää tyyniltä ja rauhallisilta, tällaisten kikka on patologinen valehtelu juuri tälläistä vaikenijaa on opposition suoranainen velvollisuus iskeä navan alle sillä ainoa lääke on saada ihminen mukaan muiden tasa-arvoisten ja rehtien kerhoon, sillä se on kaikkien parhaaksi. Myös patologisen valtapolitiikon. En ymmärrä miksi opposition tulisi pyydellä hallitukselta anteeksi siitä, syystä että hoitaa työnsä erinomaisesti. Timantit hioutuvat kivien välissä eivät synny jauhoista taputellen. Se on meidän kaikkien yhteinen aikaansaannos ja etu kun asiat on hoidettu huolella.

Tässä tarjous lehteriltä: Lehterireserviä voisi käyttää myös muulloinkin kuin tällaisena koeluontoisena yleisöpäivänä , jolloin kansanedustajan työtä esitellään kansalaisille.

Esim. muulloinkin kun kansanedustajat toteavat itsekin tenkkapoon tulleen niin puheenjohtaja voisi silloin kopauttaa barokkipöytäänsä nuijalla lehterikysymyksestä asiaankuuluvalla arvokkuudella ilmoittaen ja tokaista: "Olisko lehterillä istuvilla kellään asiaan mitään ideaa?"

Tällöin lehterillä olijat viittausjärjestyksen mukaan voisivat neuvoa kansanedustajat uuden keskustelun ja näkökulmien alkuun. Tuoreilla kansalaismielipiteillä säästyisi monta kallista asiantuntijaprojektia ja gallupien väärinkäyttää.

Eihän sitä koskaan tiedä tyyliin voisi ajatella..että mitäs vaikka lehtereillä istuisi kaikesta koetusta ikävästä huolimatta kuitenkin ihan kohtuullisjärkinen reservin oppositio tai hallituksen fani valmiina antamaan jonkin jopa todellisen idean ja impulssin, sillä kansanedustajat toki ovat jo varmaankin toisiinsa aika paljon jo tutustuneet eivätkä saa näköjään keskusteluun uuttaa virtaa ja objektiivisuutta, ideoista puhumattakaan, jos ulkopuolinen konsultointikin ostetaan aina saman oravanpyörän vedättäjiltä.

Mielestäni en ole ensimmäisenä toistamassa fraasia, että hyvät ideat tulevat yleensä ryhmän ulkopuolelta.

Vaikka käyhän äly ei usein kovin jalostunutta olekaan niin idea: "ääni lehteriltä" ei välttämättä ole hullu juttu. Se konsultointi, jossa on kymmenien tuhansien eurojen summa kuin laadusta vakuudeksi ja vaikkapa Sarasvuon leima vieläpä perässä ei välttämättä ole jotain uutta. Yhtä vähän kuin hyvää. Onko konsultointia se että kumarretaan vuodesta toiseen samaan suuntaan?

Osa 5. Asiantuntijoita kerrakseen

Se joka on oppinut luottamana itseensä tietää otsikon sisällän. Jos viirin ei anna vaihtua katolla jokaisen asiantuntijan näkökulmaa kuunnellessa, käy varmastikin lopulta hyvin. Hämmennyin kuinka jotkut kansanedustajat sanoivat että "kaikki ekonomistit eivät suinkaan olleet sitä mieltä, että veronalennus toimisi kansantaloudessa niin ja niin.." .

Voi voi. Kylläpä oma arvokkuus putoaa , jos ensin antaa asiantuntija suun käydä. Ja näistä lukuisista tiet nikkareista valitsee ryhmän, jolle löytyy määräämätön vastaryhmä.

Rakas ystävä. Älä kerro minulle, että Sinut on valinnut 5000päinen ihmislauma janoten pelastusta elämälleen. Ryhdytäänhän veljeni täihin. Käydään aapiset alusta loppuun ilman ekonomisteja ja yritetään uudelleen, kyllä se siitä. Tyhmyys on tie viisauteen.

Asiantuntijoita, erityisesti ekonomisteja löytyy jokaiseen lähtöön siinä kuin torimyyjiäkin? Ovatko ekonomitien analyysit koskaan aiemminkaan asiaa auttaneet? Siitä kannattaisi pitää omakohtaista muistiota.


Osa 6. Piut Paut päsmäreille

Olen liian hyväsydäminen ja rehellinen, jotta jaksaisin valmistaa virallista kieltä ilman kirjoitusvirheitä ja painattaa 4-väri aineistoa asiaan vihkiytyneillä askartelutoimistoilla. Kahvinjuonti eduskunnassa kylä olisi mukavaa ja palkansaantikin hauskaa,mutta voinemme edetä myös aluksi free sample- periaatteella.

Laitan poliittisen konsultointiohjelmani tähän aivan ilmaiseksi.

Palkkionani olkoon sättimisen suoma lyhytaikainen onni ja väärä ylemmyydentunne. Toivottavasti se käy laatuun.

Siis ystävyydenosoitus sille joka haluaa oikeasti oppia ja hyväksyy tämänkin eräänlaiseksi oppimateriaaliksi.

Learn, learn, learn.

Haluan kannustaa Sinua kiinnostunut lukija aidosti.

Kun käyt asian funtsien nyt, tässä, samantien. Sinulla lukija on oikeus valmistaa sitä käyttökelpoinen ajatus! Olet tehnyt sen silloin ihan itse ja voit viedä sen eteenpäin eduskunnan työssä missä parhaaksi sen katsot olevan.

Tässä on samalla koko poliittisen ohjelmani ydin, jolla olisin pyrkinyt kansanedustuslaitokseen.

Toimihan Sinä nyt myös minunkin puolestani.

Osa 7. Me ...and my way.

Kun lähdetään tuolta vaikka renessanssista lähtien niin yksilön arvohan on ollut kasvava trendi. Tämä ei ole ollut toppuuttelemaan päin.Tästä voi myös päätellä miten asia jatkunee.

Kun käyt valtavirtaa vastaan niin miten käy? Nelson Mandela oppi tämän yhden epäonnistuneen kampanjan jälkeen. Kuinka monta astinkiveä itse tarvitset? Montako haluisit käyttää kunnes olet varma?

Jos lainsäätäjänä yrität järjestää sellaiset infrat että toimeenpanevat organisaatiosi alkavat hääsätä ja tuuppia vanhaan malliin ihmisiä (usein heikkoja on helppo töniä) ja hoidella heidän asioita liikaa. Mitä tapahtuu?Miksi?

Jos onnistut tuuppimisessa voit ajatella olevasi viisas itsevaltias tai onnesta riemuitseva tasapainoton diktaattori vaan hetkenpä onni kestäisi.

Emme pidä diktaattoreista, on kansakuntien viesti.

Tietysti on sitten piilodiktatuuriakin.Esim joukkodiktaattorius eli diktaattorius jaettuna ensin 20 ja sitten 200 hengen (joista suurin osa poissa) salaliiton kesken, kestää pisempään ja on helpompi peitellä. 4 vuotta umpiossa lähentelee aseveljeyden veroista yhteisymmärrystä. Viatontakin.

Ehdotankin avoimuutta. Ja 2-puolisten yhteyksien avaamista kentälle.


Osa 8. Virtues..are they statues?

Ehdotukseni. Pääsääntäisesti puolustusvoimia lukuunottamatta kaikki asiakirjat avoimiksi, kaikki kulut kansalaisten nähtäville, jokainen paperi oikein näkyvään paikkaan. Kun tekee oikein siitä tulee rauhallinen ja hyvä mieli. Kansalaista ei tarvitse aliarvioda, kun tekee hänelle samalla oppimisen mahdolliseksi.

Oma vaaliohjelmani ja ehdotukseni:

"Tue elämää. Jotta osaat rakastaa. Opi rakastamaan ja iloitsemaan, jotta osaat tukea elämää"

Konkari ja valtioviisas. Sinä enemmän tietävä! Tue yksilön omaehtoista kasvua ja kehitystä. Anna junioreille vastus ja ole mukana vielä siihen asti että voit tarjota heille voiton itsestäsi.

Toivon, että voin jäädä sopivissa määrin rauhaan niin esittelen tässä tällä tietoa ILMAISEKSI (rahapalkinnon saa kyllä kuuluttaa lehdessä ja se tullaan noutamaan) ohjelman, jolla ei pelasteta vain työvoimapolitiikkaa vaan ylipäätään se soveltuu niin kaikkeen muuhunkin yksilön ja julkisen vallan asioinnin sopimiseen.

Tehdään siis julkishallinnossa ja valtionhallinnossa se vertauskuvallinen ja sitä kautta konkreettinen liike mikä tehtiin kaupallisissa organisaatiossa kauan aikaa sitten.

Kansanedustajat osaavat samaistua kyllä tähän koska ovat jo luonteensa vuoksi lähellä kansaa. Mutta piirtäkääpä kansanedustajat ja hallituksen jäsenet nämä asiat myös "alaisillenne", (millä nimellä heitä sitten haluattekin motivoida), jotta he vastaavalla tahdonvoimalla vievät käskyttämänne muutoksen läpi orgaanisaatioden. Anteeksi ei tarvitse pyytää jos keskusteluissa ja käytännössä se aidosti toimivaksi ja hyväksi, ja demokraattiseksi koetaan.

Idean selventämiseksi tarvitaan 1-2 kpl fläppitauluja. Yksi riittää jos ei innostu kovasti töhertämään enneaikojaan. Piirtäkää toisen fläpin keskelle ylhäälle yksi tikku-ukko.

Unohtakaa hetkesi tasa-arvo ja piirtäkää vain yksi kappale. Ei miestä, ei naista, ei hermafrodiittia.

Tärkeää on vain, että taulun ylänurkassa on tuo tikku-ukko yksistään.

Ja sitten psykologiseen projektio-osioon:Siis mitä näette?

...vastauksia tule varmasti monia,mutta luulen että varsin moni vastaa yksinkertaisesti ja kokee taululla olevan...YKSILÖN, KANSALAISEN, IHMISEN, tai vaikkapa äänestäjänsä.

Sovitaan että tuo tikku-ukko on kansalainen.

John Doe. Pitkäaikaistyötön. Ulkomaille ehkä muuttava miljonääri. Kenties Metallialan työntekijä. Sotaveteraani.. Keneen nyt kukakin kansanedustaja ensimmäisenä haluaa samaistua.

Vaan kiinnitetään me huomiota siihen pohtimalla, että mitäs tällainen tikku-ukko tarvitsee menestyäkseen elämässä.

Tarkennetaan vielä, että ...mitä muutakin kuin esim. sloganeita kuten: "jokainen on oman onnensa seppä" ja "kaikki on itsestä kiinni"?---------

Sovitaan, että pyrimme kohti parempaa ihmisyyttä ja tikku-ukko ei kaipaa opetukseksi esim. kunnon konekiväärisarjaa vaan jotain todellista elämänmyönteistä.

Jos yritätte punnertaa sitä ulos mitä sydän teille jyskyttää tulos on yleensä hyvä kaikille.

Aivan .. Alamme piirtää muita tikku-ukkoja yksinäiselle kaveriksi. Muodostuu siis..YHTEISÖ.Tai tikku-ukkojen unioni.

Nyt voitaisiin hengähtää ja tokaista. PEOPLE NEEDS PEOPLE.

Voitaisiin myös positiivisesti tai suurieleisesti arvella, että: Its a basic right!

Voisimme jatkaa pohtia miksi on hyvä pitää ihmisistä? Jne jne. Kun sitä pohdimme endorfiinia alkaa jo virrata, joten ehkä se ei ole nyt tarpeen liikaa mahloja valutella, mutta se jos pitää jostakin niin yleensä haluaa oppia siitä paljon. Mitä enemmän oppii. Sen enemmän elämä avautuu. Sen vähemmän myös pelottaa. Vaikka aluksi missä tahansa puuhassa on alkukankeutta.

Pitäminen läheisestä ihmisestä on helppoa, mutta pitämine kaukaisesta ihmisestä on vaikeaa. Miten siis huolehtia moraalista ja muistaa auttaa kansalaista joka on oman mielen pimentoihin ja varjoihin jäänyt?

Voiko moraalia harjoittaa?

Koetappa yrittää ajatella kaukaista elollista, joka on jossain Suomessa tai ehkäpä jossain Afrikassa. Ajatuksesi on vielä samea, mutta laitetaanpa valoa ja esitelläänpä tämä ihminen hymyilevänä ja sitten kertoen hänen reaalinen tilanteensa ja tarpeensa. Pelottaako? Hämmentääkö? Vai uskallatko katsoa? Uskaltaisitko jutella.? Koskea? Auttaa? Luvata tehdä jotain? Varmistua siitä, että apu on mennyt perille? Palata asiaan ja kysyä kuulumisia?

Kaikki tämä huolimatta siitä, että hän ei ole sinun tyyppiäsi eikä säteile seksuaalista energiaa takaisin. Eikä rakasta Sinua takaisin. Saattaapa nakata jopa jonkun pahan sanan. Siis just a human.

Palvella ihmistä. Ei se kovin seksiä puuhaa ole. Seksikkäämpää olisi komentaa ja rangaista. Järjestää Sirkushuveja kansalle, jossa poloisia rääkätään.

Ehkä sitä kautta voimme löytää rajamme. Jos pystyy rakastumaan elämään, ei pelkästään seksuaaliseen naiseen tai mieheen voi olla helpompi selvitä auttajan ja tasapainottajan tehtävästä.

If You inspire me I accept you have value and rights.

But If I like life already I accept I simply must respect ...not only the one I like but simply everybody.

Words like everybody the fools us. but it is not a bad dream.

Life and let live is a value. It can be a principle.

Life also surprises. More we tend to give value more we get back hapiness.Darwin did not told this although he probably understood it as much as anyone. We should read the books by ourselves. Not let others tell what they are.

Let one live and let one learn is a value.

More we teach and more we learn the bigger is the rewards. Don«t You think everyone should have right to explore and live life as happy ...as healthy as it is decently possible to arrange?

And if not too expensive. If it does not really take too much of my daily life. Then I am happy to give it. Is dream only a dream and waste of a time? Do I like dreams too much If I mirrorize the happiness to see a happy face. Smiling to the unknown? So tell me what is real? Why do I feel so good?

A kids smile. I feel like I can enjoy it.PEOPLE MAKES US HAPPY!Being connected is all we need that makes our hearts grind everydaySo why would I not love the people who is out there and I could help.Why would I turn my back if it takes so little?

Life is askin so simple.

It does not need a lotSimply

BE NICE.

Be nice to people.

Help life. Help a person to grow.

It is an value to enjoy to feel so good that You can give a smile to another andfeel that you are taking a part in this life.Finally we all are one. We are not so distant.

Many times it is not expensive at all if the helps come soon enough. More we wait. The more we pay the less we gain. Health is our national treasure number one. It is very easy to remember.

Although it could be difficult to identify with a another person. Don«t be afraid. It will not make you a poorer at all. I could not emphasise this more. Choosing help and positive makes You enormously happy!I am sure life gives your help back:)

Osa 9. Architechture of tomorrow

Meillä on nyt tuo yksilö tai yksillä ja yhteisö samalla tasolla. Ehkä liberaalilla on vielä yksinäinen tikku-ukko ylimpänä vaan samapa tuo kunhan yksilöt ovat ylhäällä.

Mitä muuta menestyksekkään elämään tarvitaan ja kuuluu?

Aivan! Tarvitaan tukijoita, suojelijoita, avustajia, yhteistyökumppaneita. Positiivisia kannustajia.

Ja mitä ei tarvita?

Aivan! Ei tarvita määräilijöitä, diktaattoreita, oman edun tavoittelijoita, vaikenijoita, tiedon pimittäjiä, työnjohtajia, ei myöskään liikaa sotilaskoulutusta, sillä kaikki osamme painaa tarvittaessa liipaisinta ja taistella kuin itse piru, sitä ei pidä ylenmäärin kannustaa ihmisessä, se on primitiivinen valmius meissä kaikissa ja globaalisti jo muutenkin, jos olet ollut sairastunut tajuat armeija ja kuriasiat keskimääräistä paremmin ja tiedät että elämä ei luovuta vähällä, se potkii kuin kusipää, enemmän kuin merijalkaväen koulutuskersantti. Siksi sitä osaa elämästä ei enää tarvitse.

Ei tarvita myöskään työvoimapolitiikkaa, jossa tahattomasti ja ajattelemattomasti jyrätään kaikki se ihmisyyden ydin, josta jokaisen yksilön voima kostuu. Kohtelemalla epäkohteliaasti on päättää toisen elämästä. Äärettämän epäkohteliasta on antaa ratkaisu kuin macdonaldista purilainen minuutin asiakaskartoituksen jälkeen. Suomi ei tarvitse roboteiksi peloteltuja ihmisiä jotka osaavat sysiä vain samalla tavalla kuin heitä on tönitty, ei tarvita myöskään holhoajia jotka paniikinomaisesti tuuppivat yksilöitä eteenpäin.. kuin vain jonnekin uskaltamatta ottamatta selvää mitä se on ja kenelle siitä on hyötyä..uskaltamatta kyseenalaistaa asian hyödyllisyyttä. Uskaltamatta ottaa eduskuntaan ja esimiehiinsä yhteyttä, kun näkevät menetelmien kestämättömyyden ja sen että siitä on vain haittaa ja kustannuksia ei vain yksilölle vaan valtiolle. Uskaltamatta erota virastaan vaikka sydän niin sanoisikin.

Ylipäätään ei tarvita sähläreitä, jotka tuhoavat minuutissa sen mitä on rakennettu vuosia. Luottamuksen, ihmisen tahdon, sen mistä kaikki elämä ja taidot juuri itsenäisesti voivat ponnistaa tai olla koskaan ilmentymättä.

Suomi ei tarvitse toimenpanevaa pelokasta suoritusporrasta, joka ei ota itsenäisesti selvää asioista vaan tyytyy kyseenalaistamatta toimiaan noudattamaan käskyjä isä/auktoriteettihahmoilta, kuten valtiovaltakin meille rauhan aikana turhan pelottavana ja arvokkaana näyttäytyy. Eikä hyvät asiat toimi ilman pelonkin nostattamista. Miksi pelätä, että järjestys ei säily, jos joku haluaa kysyä arvokasta kaikkia hyödyttävää asiaa?

Nämä samat työvoimatoimiston käskyläiset ovat juuri niitä ihmisiä, jotka kysyvät ensin kohdeltuaan ihmistä alentuvasti ja tökerästi ja tämän nostaessa ymmärrettävästi vastavuoroisesti omaa profiiliaan, että onko tämä kapinaa? Ehdotan Sinulle, joka joudut kysymään näin: En vastaa. Jätän Sinut yksin. Älä kysy keneltäkään ulkopuoliselta neuvoa. Jää pohtimaan yksin ja tule sitten vastaukseksi kanssa. Mieti päivä, kaksi, kolmaskin. Jos olet kovin alussa ehkä se vie viikkoja ehkä se vie vuosia ennen kuin vastaavan kaltaisia kohtaamisia on kertynyt riittämiin. Elämässä ei ole oikotietä itsetuntemukseen.

Osa 10. Historia kulkee edes ja taakse    -vaan me teemme historian.

Mielestäni meidän ei tarvitse astua historiassa ensin taakse, jotta voisimme olla varmoja, että historia kulkee eteenpäin. Voimme astua eteenpäin jo nyt, jos vain päätämme. Kukaan ei pakota tekemään huonoja ratkaisuja eikä toistamaan virheitä, joista on olemassa jo todisteet historian kansissa. Elämä tarjoaa jatkuvasti uutta. On vain rohkeasti tartuttava tilaisuuteen ja äänestää myönteisesti, positiivisten asioiden puolesta.

Jos asiaa arkipäiväistää niin emme tarvitse työnjohtoporrasta tai valvontaihmisiä valvomaan muita "yksilöitä" vaan tarvitsemme YKSILÖITÄ.

Heitä voi syntyä kyllä nytkin vähän, mutta me tarvitsemme paljon YKSILÖITÄ ja heille mahdollisuutta toimia TASAPAINOISESTI kuluttamatta voimiaan siihen, että on ensin raivattava tilaa ja toimintavapautta itselleen. Yhteisö, jossa valtiovalta ei tarjoa yhteistyökumppanuutta ja tukea kuten tulisi vaan sivistymättömiä ja pelokkaita valvojia ja elämän vanhakantaisia kontrolloijia ei ikinä synny kulttuuria, josta ponnistaisi itseensä luottava kansa, joka kykenee myös yrittäjyyteen ja joka selviää kriiseistä aloitekykyynsä luottaen.

Yksilöt kuluvat ja murtuvat aina ylivalvotussa yhteiskunnassa. Ei ole uppoamatonta taistelulaivaa, tankkia jota ei voisi tuhota tai sissiä, jota ei voisi näännyttää. Onko pelokkaat autoritääriset yhteisöt olleet innovatiivisia, aloitekykyisiä ja luovia?

Jos pidät historiasta tai edes historian turvallisen kuolleista keltaisista lehdistä, joiden kautta kieltämättä elämää on turvallisempi vilkuilla kun se on varmasti kontrolloitua niin mieti vaikkapa millaisia kulttuurieroja oli nähtävillä, jo tuon viimeisen ja toivottavasti viimeiseksi jääneen suuren eurooppalaisen sodan aikoihin. Näin itsenäisyyspäivänä voit vaikka muistella, millaisia arviota esitettiin esim. suomalaisesta sotilaasta.

Hän oli ainakin kuulemma itsepäinen.

Globilasaation aikakaudella kansainvälisiä virtauksia haistellessamme voit myös miettiä miten vastaavasti aikoinaan arvioitiin rapakon takaa tullutta sotilasta? Miten taas saksalaista yksilöä? Kumpi pärjäsi hyvin ryhmässä kumpi yksin?

Kuuleman mukaan amerikkalainen sotilas taistelijana oli itsenäisempi ja toimi yksin paremmin siinä kuin germaani ryhmässään.

Ehkä tällaiset stereotypiat pitävät jotakin tietoa sisällään ja jos niin, myös jostakin juurensa juontavat.

Nyt ihailemme amerikkalaista yrittäjyyttä. Osaatko nähdä yhteyden meidän germaanisessa perinteessämme ja julkishallintokulttuurissa sekä eron joka on edelleen kansallisessa identiteetissä verrattuna amerikkalaisin?

Miksi muuten meidän juhlapäivämme oli niin paljon melankolisempi 4. syyskuuta 2004 verrattuna juhlapäivään jota Euroopassa viettiin 6 kesäkuuta 2004? Veikkaan, että erittäin harva suomalainen katsoi 6. kesäkuuta juhlan BBC:ltä Omat televisiouutisemme kertoivat kyyniseen ja väärinymmärtävään tapaan illalla tuon juhlan merkityksen. Koko rauhansanoma jäi uutisten lukijaltamme ymmärtämättä. Esimerkki kulttuuristamme muutenkin?

Ranskan nykyisen presidentin sanomaa ja hänen karismaansa vastaan tuskin kukaan olisi jaksanut omia kyynisiä ja heikkoegoisia piirteitään pinnistellä väittäen, että ei olisi ollut vaikuttunut. Luulen, että moni ihminen uskalsi mennä tuona päivänä mukaan ja iloita tunnelmasta ja tärkeästä viestistä meille kaikille, myös nuori sukupolvi mukaanhuomioiden. Viestikapula oli onnellisesti vaihtunut.

Sanat:"And don´t forget. Don´t forget. Peace is a fragile. Prevail it"..soivat edelleen korvissani yhdessä näkymän ja tunnelman kanssa, jossa nuoriso oli antanut samaistaa itsensä tuohon onneksi kauas taakse jääneeseen aikakauteen viestittäen nykypolven tietoisuutta ja halua vaikuttaa asioihin.

Juhlassa puhujina oli myös nuoria, jotka uskalsivat ilmaista tunteensa avoimesti kokematta älyään kritisoitavan. Ehkä he tietävätkin, että kyynisyys ei ole älyä ja tunne yhdessä järjen kanssa kirkastaa mielen ja sydämen.

Miksi kuitenkin meidän juhlassamme veteraanit istuvat yksin?

Miksi meidän juhlassamme valtiovallan edustaja sanoo tarpeettomat sanat kuten "Velkaa ei voi koskaan maksaa kokonaan takaisin". Joku herkempi yksilö voinee keskellä juhlaa ajatella, että oliko tilaisuus tarkoitettu veteraaneille myös poliittiseksi piiloviestiksi? Kenties tarkoitus oli vaientaa heidän rahapyyntöänsä. Kuinka latteaa. Keskellä juhlaa. Tuntui valtavan merkityksettömältä. Ei ollenkaan tulevan presidentin puheelta. Jos jo väärinymmärryksen mahdollisuus jäi näin suureksi.

Jos haluamme oppia.. mistä meidän tulee silloin luopua?

Osa 11. Maailma on paha. Ihminen on paha -kuka minä olen?

Luopua voi ainakin virheellistä ajatuksista ja käsityksistämme itseämme kohtaan. Väärästä minäkuvasta.

Jos valtio olisi olemassa persoonana ehkä sekin katselisi itsenäisyyspäivänä itseään ja miettisi hiljaa minkä osan voisi laittaa itsestään syrjään.. koulutettavaksi ja mitä osaa ei tarvittaisi ja mistä saisi valoisamman rakenteen tilalle:)

Mikään ei ole niin upea kokemus kansan mielestä kuin nähdä ihmisen tulevan uudestaan. Yrittävän kömmähdyksiensä jälkeen ja näyttää voittaneen itsensä.

Olemmeko valmiit romuttamaan hallintomme ja byrokratian rakenteita, jotka eivät palvele yksilöä uudessa maailmassa?

If we are sure! Why wait?

Onko meillä kansanedustajaa, ministeriä, joka saapuu puhujapönttöön hyvävireisenä ja energiaa tihkuen, jaksaa hymyillä, uskoo asiaansa ja jaksaa ottaa vähän vastaan moitettakin tipauttamatta luottavaista ja tarttuvaa hymyään. Meillä ei ole nopsia puhujia, mutta.

Be prepared. Partiolainen pärjää aina.

Osa 12. Veli veljeään auttakoon   -kenen veli olen?

Tarvitsemme henkilöitä, jotka auttavat ihmisiä löytämään omat voimavaransa ja kannustavat heitä selviytymään yhdessä, mutta myös yhä enemmän omillaan.

Jotta se on mahdollista, emme voi pudottaa päivä-annoksia ja tulitukea ja asettaa hyökkäystasaa kauemmaksi.

On annettava lisää paukkuja jos haluaa päästä pidemmälle. Näin aluksi.

Yksilö on koko eliniän kestävä investointi, jonka tuottoja ei kyetä laskemaan yhdellä vaalikaudella.

Monta väärää, kuluttavaa ja risaista operaatiota ja lopulta joukko haluaa käydä mieluummin itsenäistä sissisotaa kuin olla huonon johtajan alaisuudessa.

Väitän, että työvoimatoimisto on kykenemätön joukkojen johtaja.

Katsokaa millaista väkeä siellä on vastassa.

Millä palkka,-koulutus, sekä käytös,- ja sivistyspohjalla työvoimaneuvojat toimivat.

Voiko joku vakavissaan väittää että nämä henkilöt kykenisivät suoriutumaan vaativista tehtävistä?

Olisiko tämä porukka pysäyttänyt venäläisen Siiranmäellä ja Vuosalmella? Olisiko malttia, rauhallisuutta ja itsenäisyyttä riittänyt tehtävästä suoriutumiseen?

Osa 13. Tuhon jälkeinen siemen itää voimalla.             
Tasapaino- ystävämme

Kun kykenee myöntämään ne pelivälineet ja joukot millä ei voi taistella on jo lähempänä voittoa seuraavan kerran yritettäessä.

Sähläriporukasta ei tehdä valmentajia. He eivät saa aikaan tarvittua positiivista muutosta ja luottamusta ihmisessä.

Kun paikalla on taitamaton välskäri asiat vain yleensä pahenevat kuten ovat tehneetkin.

Ei liene hedelmällistä syyttää omasta epäonnistumisestaan työtöntä. Jälleen väärinymmärryksen mahdollisuus, mutta jos paljon fraseerattu "työttömyyden kova ydin" on syytäs työttömälle; osoittaa se epäloogisuudessaan kuinka heikoin eväin näin paljon mainostettuun sotaan on lähdetty.

Syntipukkiteoria ontuu silloin,kun siltä puuttuu logiikka.

Henkilökohtaisesti en ole koskaan ymmärtänyt käsitettä " työttämyyden kova ydin" johon tulisi vielä pureutua.

Tarkoittaako se esim. sitä, että joku kansanedustaja on sitä mieltä, että on olemassa työttömiä, jotka eivät itse tajua omasta parastaan? Vai peräti sitä että on olemassa raudanlujia kapinakenraaleja, jotka kehottavat työttömiä kapinaan ja tokenevat vain kun oikein vasaralla koputellaan?

Eikä tällaiset kielikuvat ole kansanedustajalta aika erikoinen luottamuslause kansalaista kohtaan?

Ei pitäisi käyttää termejä, joista jää suuri väärinymmärryksen mahdollisuus. Katso tätä kirjoitusta kuin peiliä. Ymmärrät.

Vai tarkoittaako "työttömyyden kova ydin" sitä, että joku kansanedustajistamme vakavissaan ja vilpittömästi ajattelee että on olemassa työttömiä, jotka eivät ymmärrä, että niin ansioistaan kuin asioistaan täytyy pitää itse huolta ja he kaipaavat ikään kuin päällepäsmäriä? Vai tarkoitetaanko sillä sitä, että työttömälle on tultava kertomaan että palkkaa saa työstä ja vain siten voi ostaa maitoa ja leipää kaupasta?

Vai onko kyse jostain paniikista joka selviää kenties kun hakataan punaista paniikkinappulaa tai huudetaan isiä ja äitiä ja poliisisetää apuun? Niinkö tätä kansaa tulee tukea?

Jos fraasinne ei mitään tälläistä tarkoita. Niin kertokaa ihmeessä mitä tarkoitatte?

Itse uskon, että kyseessä on fraasi, jota käyttävä kansaedustaja ei edes ymmärrä ja ole selvittänyt itselleen mitä hän tarkoittaa sillä, mikä puolestaan on liki yhtä huolestuttavaa.

Jos ette edes ajattele mitä tarkoitatte, mutta käytätte silti sloganeita jolla on silti ihmismieltä vahingoittava ajatus, kuin tutkimattoman fraasin ja siitä syntyvän ilmiön hoitamisella väärin keinoin on syytä nähdä mikä on sanojen, tunteiden ja propagandan vaikutus.

Osa 14. Kuristaja hellittää - rakastan    elämää

Jos positiivinen ihmiskuva on päässyt unohtuman toivottavasti se tämän oppimateriaalin jälkeen taas aukenee.

Luulisin, että jokaiselle ihmiselle on selvää, se että hän haluaa suoriutua elämässä parhaalla mahdollisella tavalla. Hän haluaa hyvää itselleen sekä muille. Ei vahingoittaa, ei kohdella huonosti , ei alistaa muita.

Nyt väliin kysymys. Millä ihmeen oikeudella Te ensin varmastikin hyvää hyvyyttänne puhutte työllisyydestä ja työttömistä ja sitten kuitenkin lipeätte siinä kohtaa kun tulisi ei vain puolustaa heikompaansa vaan myös toimia taloudellisesti kestävällä tavalla. Kuka on käynyt kentällä tarkastamassa kuinka käskyt ovat menneet perille?

No. Nouseeko käsiä?

Millä ihmeen oikeudella olette antaneet käskyläistenne toteuttaa sellaista epäinhimillistä tärkeää sekä kansantaloudellisesti ja kansanterveydellisesti kannattamatonta politiikkaa kansalaisia kohtaan, jota työvoimatoimistot harjoittavat?

Millä oikeudella sitä tahoa, joka on syytän ja jota tulisi kannustaa päinvastoin paremman järjen puutteessa syyllistetään valtiovallan epäonnistumisesta?

Mitä helvetin järkeä tai kestävää politiikkaa sellaisessa valehtelussa muka voi olla? Eikä tulisi nyt mennä sinne poteroon ja taistella niiden miesten ja naisten kanssa, jotka ovat ei ensisijaisesti äänestäjiänne vaan Suomen Kansalaisia.

Kaikkihan positiiviset ihmiset haluamme että asiat tulevat kuntoon. Valehtelu ei kannata. Valheella ja törkeällä käytäöksellä ne vain pahenevat.

Joka väittää ihmisen olevan perusluonteeltaan positiivisen ja itsenäisen sijaan negatiivinen passiivinen ja käskyjä odotteleva täytyy olla varsin oppimaton vielä (ikäkään ei aina sydämen sivistystä tämän suhteen kerro) tai sitten äärimäisen kieroutunut luonne. Jälkimmäisessä tapauksessa suosittelen ystäväpiirin laajentamista Ñ en välttämättä psykiatrialla käyntiä, joka voi vain pahentaa yksipuolisen näkökulman syvenemistä.

Irroittaudu hetkeksi pois itseluomastasi byrokratian oravanpyörästä, jos haluat nähdä objektiivisesti millaisen olet luonut.

Jos taas haluat oppia korvia ja silmiä ei kannata sulkea. Parempaa wurstia leivän päälle voi saada myös toimimalla elämässä ilman jatkuvaa pelkoa. Viljellä voi myös rauhanomaisesti ja fair playta noudattaen. Vastaantulijoita ei tarvitse pelätä ja asettaa kahleita kaulaan. Naapurilta ei tarvitse varastaa ja oma elämänlanka ei katkea vaikka lakkaisi tallomasta muita.

Maailmankuvamme, jota sävyttää voimakkaasti evoluutioteoria on omiaan luomaan pelkoa, sillä siinä kuin näemme vain biologisen puolen ja lihamössön yksinkertaisimmillaan taistelemassa olemassaolostaan ja geeniensä jatkuvuudesta on elämä ymmärrettävästi helvettiä.

Mielestäni kansanedustajan olisi hyvä tutkiskella hieman itseään ja selvittää millainen ihmiskuva ja maailmankuva hänellä on. Näiltä ajatuskin varmasti myöhemmin tarkentuu mikä on hänen kantava sanomansa ja mitä asioita hän haluaa elinaikanansa tasapainottaa. Älyllisesti voi ymmärtää kaikkia tahoja, mutta jos vaaka-kupit ovat inhimillisesti mutta myös henkilöinvestointien mielessä väärin, (en nimittäin usko että äly teroittuu ja kasvaa perheissä, joissa kaikkea kivaa jo on sopivasti ja lällätellään elämän vanupuolella) on jonkun ryhdyttävä vähä-osaisemman avuksi.

Osa 15. Velvollisuus tuntea

En usko, että kansanedustaja voi vain yleisinhimillisesti pitää huolta kaikista asioista vaikka olisi hyvää tahtoa, jos ei kuitenkaan ole selvittänyt itselleen perustavanlaatuisia kysymyksiä tai joutuu niitä koko ajan hakemaan ulkopuolelta.

Yllensä kokemukset tekevät meistä sen, että jokin asia korostuu ja on sydäntä lähellä. Voi ihan valita painopisteen, jolla haluaa myötävaikuttaa rauhanomaista kehitystä. Mutta valitettavasti se ei onnistu anteeksipyydellen. On parempi että opettelee itselleen kovan sanakäytön. Sanojen parabellum ei vahingoita ketään. Paperin voi aina repiä ja heittää roskiin. Se jos on aina antanut myöden ja tilanteet kehittyvät fyysisessä maailmassa vinoiksi, johtuu siitä, että aikaa oli, mutta asialla Neville Chamberlainin kaltaiset herttaiset käsien läpi päästäjät. Nevillen haukkuminen lyttyyn etukäteen olisi kuitenkin ollut joidenkin mielestä epäkohteliasta.No millaisen maailman haluamme?

60 miljoona tapettua vai jauhot suuhun Hitlerille.

Elämä on valintoja.

Kun kovasti on epätietoinen maailman asioista ja kohteliaasti pokkaa joka suuntaan ei se ole vain viisautta. Usein samaan persoonan sisältyy se että on yhtä helposti alttiina kaikille "asiantuntijoille". Parempi keino selviytyä elämässä kuin nojata aina milloin minkäkin torimyyjän kommenttiin tulisi sen sijaan itsessä kehittää kykyä selvittää sitä mikä on totta ja epätotta. Ei luottaa siihen että jonkun muun lausunto on oikein päätelty.

Tuskin joukossanne esim. on oikeasti ketään joka vakavasti ja vilpittömästi uskoo, että työttömien keskuudessa on henkilö tai henkilöitä, jotka eivät haluaisi, että omassa elämässä tapahtuisi hyviä asioita? Tai henkilöitä, jotka eivät halua osallistua elämään?

Miksi kukaan näin tekisi?

Kuitenkin samaan aikaan kun nyökkäätte niin, niin toinen käsi piirtää täysin vastapäiväistä politiikka.

Se ei ole varmaankaan ihmisen seksikästä dualismia vaan ihan selkästi asioiden ymmärtämättömyyttä.

Osa 16. Halkaisen Sinut - omaksi parhaaksesi?

Jatka vielä asiaan vastaamista ja perustelua niin kauan, että tuli kerrasta selvää niin, että sivullinenkin voi ymmärtää että asia on käsitelty loppuun ja perusteita ei työttömien syyllistämiselle ja huonolle kohtelulle ole.

Vai onko?

Menikö äskeinen sanoma taas ohi omienkin korvien?

Alma mater est. Otetaan asia niiden osalta, jotka eivät heti hokanneet uuteen käsittelyyn.

Onko työttömien ja pitkäaikaistyöttömien huonoon ja epäasialliseen kohteluun joku moraalinen, peruste? Mihin he ovat syyllisiä?

Entä onko olemassa jokin taloudellinen peruste kohdella pitkäaikaistyötöntä kuin vierasta sikaa eikä Suomen Kansalaista, jollainen hän on?

Jos on peruste syyllistää työtöntä voiko asian esittäjä perustella näkökulmansa?

Ennalta uskon, että hatarat ovat perusteet hulluille väitteille. Kyllä oma mieli on musta ja vinoutunut sillä, joka kehtaa sellaista sontaa ihmisille syöttää että nämä eivät pyrkisi elämässään eteenpäin ka ponnistelisi niin paljon kuin vain mahdollista on. Kyllä pysäyttävä miina on jossain muualla kun ihmisen mielessä.

Entä valtiollinen ongelmanratkaisukyky?

Pitää ilmeisesti heittää syyllistäminen takaisin esimerkin vuoksi sinne mistä se on jonkin syyn takia valunut työttömille asti. Jos ei ole saanut työtä, eikä siihen ole olemassa jokin todellinen fyysinen syy?

Itse näen kaksi perustavanlaatuista ja yleisintä syytä. Toinen on se, että työvoiman kysyntä on tarjontaa pienempi. Näin perinteisillä työvoimamarkkinoilla on aivan hullua hakata päätä seinään, KUN puhutaan strategiasta jolla tulisi antaa resursseja ratkaistakseen lukuisten ihmisten työttömyys.

Toinen tärkeämpi syy on mielestäni terveys. Mitä paremmassa kunnossa ihminen on, sen paremmin saa happea, on virkeä ja sen paremmin aivot toimivat ja kehitelevät uusia mahdollisuuksia.

Ja päinvastoin. Kuntoillakaan ei voi jos ei saa esim. happea ja lähtötaso on jo liian alhaalla osallistuakseen armeijan kello 6:n aamulenkille. Osin varmastikin lähtötasomme määräytyy jo syntymässä, mutta aina voi itse parantaa terveyttään ja monesta asiasta saa työvoiton, jos on uskoa.

Sitä puuttuu nyt siltä joukolta jonka tulisi tukea ei lannistaa meitä.

Osa 17. Vaikea tasapaino.

Kun jaksaa ponnistella saavutetulla tahdonvoimalla on puolestaan kompetenssia yhteiskunnassa, joka on kyyninen ja pelokas. Mutta jos joutuu samalla astumaan koko miinakentän läpi ja välillä vain paikkamaan itseään omin voimin ei eriomaisestakaan lopputuloksesta ehdi nauttia itse eikä yhteisökään kauaa jos maaliviivalla todennäköisesti jo silloin silmälamppuinen ja koukkukätinen haavoittunut leijonamme jo kaatuu. Mitä hyötyä sellaisesta on? Muuta kuin kertomaan, että aukkoja terveydenhuollossa on todella pahasti.

Täytyisi olla rohkeutta siirtyä realismiin ja avoimuuteen. Siihen ei päästä ellei olla valmiita puhumaan totta alusta loppuun. Ts. kaksinaamainen eri tahojen syyttely ei auta mitään, jos infrat tai mitkä lie systeemit organisaatioiden alla määräävät resurssit ihmeelliseksi tukiviidakoksi, jossa jos varvastaan uskaltaa likauttaa niin siihen ie olekaan varaa.

Starttiraha, työmarkkinatuki, kuntoutusraha, mitä kaikkia niitä on tulee asettaa täsmälleen samansuuruiseksi. Nimet voitte pitää ennallaan ja karsinoida asioita tarpeettomasti jos siitä on jollekin tutkimuksellista iloa, mutta jos aito tarve on siirtyä pisteiden A, B ja C -pisteiden välillä jotta elämään voi paremmin osallistua tulee myös poistaa esteet liikkuvuuden välillä, niin ettei välittömästi koko elämä menee taloudellisesti mahdottomaksi. Jotta uskaltaa kokeilla monen karvaan kokemuksen jälkeen on pohja oltava sellainen että siihen luotaa. Historia on täynnä esimerkkejä, jossa aseet on kerätty antautuvilta pois ja luvattu kohdella hyvin ja nappi on ollut otsassa muutaman minuutin kuluttua.

Kaiken lisäksi todennäköisesti jokin kuntoutusohjelma esim. pitkäaikaistyöttömälle on vielä toistaiseksi riittämättömästi resurssoitu. Myöskään mikään armeijan uudelleenkäynti aamulenkkeineen ei ole terveyttä edistävä ratkaisu. Kun työvoimatoimiston touhu on jo sitä mitä on luulen, että pitkäaikaistyötön joutuisi uuttaa kanavaa NYKYISELLÄÄN tavoitellessa vain ojasta allikkoon. Kuntoutuksen johtaja täytyy ehdottomasti olla henkilö itse. Tässäkin kohdin muiden on oltava yhteistyökumppaneita. Jos valitaan keppi. Game over.

Osa 18. Saavu paikalle

Luulen, että luottamusta synnyttäisi kun tutut ja turvalliset kansanedustajat tulisivat esim. johonkin pitkäaikaistyöttömien kokoukseen ja itse aistimaan ja hoksaamaan mitä tarpeita ja ideoita olisi, jotta tilanteet etenisivät.

Syntyisi luottamus siitä, että tieto kulkee oikeellisena päättäjälle ja rahakirstunvartijalle sen sijaan että laitetaan asialle jotkin noviisit keksimään tutkimuskysymyksiä, joissa ei välttämättä ole validiteettia ja toiset reppanat sitten vielä tulkkaamaan niitä väärin.

Täytyisi luoda sellainen luottamussideihmisten välille, ettei synny tilanteita jossa ihmisiä, esim. työnhakijoina olevia kansalaisia lokeroidaan edelleen peukalotuntumalla ja pelotellaan heidät kuoliaaksi erilasilla uhkauksilla. Se johtaa jossain vaiheessa vain kunnon kriisiin sosiaali- ja terveyssektorien kautta.

Jostain syystä Suomesta puuttuu työnhakijoiden keskusjärjestä, joka toisintärkeän profiilinnoston ja asettaisi osapuolet tasa-arvoiselle neuvotteluasteelle. Yleensähän tästä seuraa se että asioista päästään sopimukseen ja luottamus voi syntyä.

En todellakaan ymmärrä miksi työnhakijat eivät perusta työnhakijoiden järjestää, jossa olisi heti kymmeniätuhansia ellei satatuhatpäinen taustavoima . Jäsenmaksuksi riittää 1-2 euroa, kunnes työnhakija on työllistynyt omaehtoisesti. Sillä jo varmasti irtoa kraka ja pulpetti lakimiehelle ja sitten sille joka puhuu ja ajattelee.

Ehkä työnhakijoiden keskusjärjestöjen kautta voidaan samalla kriminalisoida ja selvästi kyseenalaistaa työvoimapolitiikka, joka onkin toiminut ilman mitään järjestää kuin hallitus ilman oppositiota ja yhteistyökumppania.

Osa 19. Valoa kansalle

Esim., seuraavanlaiset tavoitteet tulisi olla koko kansan eduksi.

A. Työvoimatoimiston tehtävänä on työnvälitys. Työnvälitys pyrkii yhdistämään kahden osapuolen tarpeelliseksi työnantajien ja työnhakijoiden.

A2. Selkeyden vuoksi työnhakijoiden keskusliitto ei hyväksy työvoimatoimistolla muita toimintoja, ellei niistä erikseen yhdessä neuvotellen ja sopien päästä yhteis ymmärrykseen, sillä jokainen yritys ja organisaatio voi toimia vain sillä kompetenssialueella, joka sillä luontaisesti on.

A3. Nykyinen työvoimatoimisto on ottanut toiminta-ajatukseensa myös koulutuksen tarjoaman. Olisi syytä kysyä, miksi työnvälitystoimisto, jonka perustehtävä on yhdistä työnantajien kysyntä ja työnhakijoiden tarjonta pyrkii toimimaan kompetenssialueensa ulkopuolella. Ymmärtääkseni harva veneitä vuokraava kioski esim. vuokraa pelastusrenkaita, jos pääartikkeli on sattunut jo menemään kuumille kiville. Joskin pelastusrengas uimataitoisen kädessä on hyödyllisempi kuin koulutuspaketti ihmisen kädessä jolla ei ole mitään pedagogisia ja psykologisia taitoja eikä edes palkkausta, jonka perusteella sellaista vois vakavasti odottaa olevan.

B. Työn määrittely.

Työtä on sellainen , josta maksetaan aitoa palkkaa 100% ilman mitään tukiaisia. Se on työn tunnusmerkki.

B2. Työtä ei ole puuhastelu tai keinotekoinen lyhtnäköinen yli vaalien siirrettävästä eduskunta työskentelystä johtuva sähläämine , jonka perusteella ihminen oppii epärealistisen ja itsensä tuhoavaa ajattelua yhteiskunnasta ja työnteosta kuvitellen että on täissä vaikka tosiaisassa työtä ei ole olemassa. Sen mikä ei ole työtä tunnusmerkki on se, että työtä on niin vähäinen hyöty että siitä joudutaan maksamana erinäisiä subventiota joiden nimikirjo on ainakin työllistämistuki jne.

B2. Työn hakijan joka on Suomen kansalainen tulee olla oikeus menestyä elämässään, mikä tarkoittaa vastaavasti, että hän on oikeutettu vastaanottamaan työtä joka täyttää työn kriteerit. Tämä puolestaan edellyttää että työstä maksetaan normaalisti palkkaa , jossa ei saa olla senttiäkään mitään tukirahaa. Normaalipalkaista on esim. vaativa työ josta muodostuu ainakin 2000 euron kuukausitulo, joskin vaatimattomammissa ja vähäisempää kompetenssia edellyttävissä täissä palkkaus voi olla minimipalkan suuruinen, mikä ei pääsääntöisesti kuulu työnhakijoiden intressiin ,mutta arvioisin, että minipalkan tulisi olla 1400-1500 euroa jotta kenenkään elämää voidaan realistisesti kuvitella rakentuvan eteenpäin.

B3. Kaikki sellainen mikä ei täytä näitä vaatimuksia on rehellisyyden, tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden nimissä myönnettävä kansalaisten silmien edessä leuka väpättämättä että se ei ole työtä. Se on pelkkää paskaa, jolla yhdenkään ihmisen elämä ei etene eikä ratkea.

B4. Työn sijaan voidaan sellaisista keinotekoista tehtävistä, jotka eivät täytä työn tunnusehtoja käyttää muuta nimikettä kuten esim. "suojatyö".Tällä ei pyritä vähentämään kenenkään arvoa vaan sen sijaan puhumaan avoimesti ha rehellisesti asioista oikeilla nimillä. Suojatyön oikea tarkoitus on tarjota humanitääristä ja yleisinhimillistä apua niille, sekä tarjota tehtäviä esim. julkisissa toimissa, jotka voivat olla tärkeydeltään jopa merkittävämpiä toimia, mutta joista työmarkkinat eivät maksa palkkaa. Erilainen sosiaalinen,- terveys yms. työ saa näin runsaamman valtionavun ja sen selkeänä tehtävänä on antaa kaikille, jos ei yhtäaikaa niin ainakin vuoronperään mahdollisuus nauttia niistä eduista, joka tulee sen myötä kun ihminen voi osallistua yhteisönsä rakentamiseen. Valtio samalla sitoutuu tunnustamaan erilaisten vammais,- ja vähemmistöjen tarpeet ja ottamana heidät mukaan yhteiskuntaelämään näkyvämmille paikoille niin , että kaikilla on mahdollisuus päästä tämän suojan pariin. Samalla valtio sitoutuu tiedottaman ja viestimään kansalaisille nostaen sivistys ja tietämystaso niin, että vammainen ja invalidisoitunut on osa aktiivista yhteisöämme ja samalla kenellekään ei ole epäselvää Suomessa mikä on suojatyön funktio ja mikä on sen tarkoitus.

B5. Jotta valtio näyttää esimerkkiä, se julistaa suuren osan KELAn ja Työvoimatoimiston tehtävistä avoimesti ja selkeästi suojatyöksi, jota se myös tosi asiallisesti on. Näin vältytään siltä, että kansalaisia ei johdeta elämässä harhaan aja anneta vääristynyttä käsitystä yhteiskunnasta ja holhouksesta, joka on täysin kestämätön paikka ja tärkeyden huippu. Sillä elämässä voi selvitä pääsääntöisesti vain omin voimin ei sitoutumalla yhteenkään työnantajaan tai koulukirjan oppeihin turvallisesta valtiosta, jota vielä 1970-luvulla koulukirjoissa lapsille lässytettiin.

C. Mikäli työvoimatoimisto epäonnistuu tehtävässään, eikä löydä aitoa työtä työnhakijalle se myöntää epäonnistuneensa tehtävässään, eikä ala sen sijaan sättiä osapuolta, jonka syy ei ole se että työtä ei ole.

D. Suojatyön haku on oltava jokaiselle kansalaiselle vapaaehtoinen oikeus.(lue strategia tästä koko tarinasta jos et tajua miksi näin on pakko olla)

D2. Sellainen kioski jossa ihmisiä täytyy määrätä ja pakottaa on jo jokaiselle selvästi ajattelevalle ihmiselle osoitus siitä että tuote on paska eikä myy. Sellainen kioski tulee lakkauttaa, sillä sehän tekee valtavan paljon pahaa, johtaessaan ihmisiä elämässä harhaan.

E. Uudistunnut työvoimatoimisto on avattava uusin ilmein ja värein saneerauksen jälkeen uudelleen ja aloiteltava sellaisella paketilla, jolla on reaaliset mahdollisuudet myydä ja jonne syntyy näin positiivinen vetovoima.

E2. Tämä paketti on sellainen, että sitä ei ole valmiiksi olemassa, jolla perusteella työvoimatoimisto nostaa profiiliaan ja erottuu muista hampurilaisketjusta eikä välittämän oksennuksensa sijaan tarjoa mitään vaan näyttää sen sijaan kykynsä asiakkaan tarvekartoituksessa, sekä sparraten asiakasta niin, että tämä alkaa löytää omia vahvuusalueitaan.

Jatkossa palvelu lujittuu saman (työnhakijan itsensä valitsema..ihmiset on nimittäin kiireen vilkkaa opetettava päättämään asioistaan itse) virkailijan kanssa, jolla todennäköisesti on korkeakoulututkinto ja kokemusta tai vastaavasti erinomaiset elämäntaidot ja psykologista valmentajan silmää

E3. Tälläisiä henkilöitä voidaan palkata työvoimatoimistoon nykyisen 10 hampurilaistarjoilijan sijasta 3 kappaletta. Tämä myös varmistaa sen että työvoimatoimistoon syntyy tuo positiivinen jono, joka jo kertoo siitä, että uudet asiat luovat luottamusta ja intoa pitkäaikaistyöttömiin kun sana leviää, että sählärit ovat saneet potkut ja argumenttioksennukset ja 1 minuutin pituiset asiakaskartoitukset ennen kurssille määräystä ovat iankaikkisesti samalla taakse jäänyttä helvettiä. Jos ei vielä tullut selväksi niin valtiovalta tekee luottamuksen osoituksen työnhakijoita kohtaan ja antaa näyttävästi potkut kaikille tarpeettomille korttien uusijoille ja asiakkaan puolesta allakantäyttäjille tietäen että potkujen antaminen tarpeetonta ja tässä tapauksessa haitallista työtä tekeville tekee ihmisen kasvulle vain erinomaista. Varsinkin valtion palkkalistoilla oleville. Jos työvoimavirkailijat ryhtyvät vastustamaan potkuja. Heille voi haistattaa pitkät. Sitähän hekin ovat tehneet asiakkailleen jo vuosien ajan. Tervemenotoivotuksiksi voi sanoa, että mikäli historia ottaa vielä kerran kunnon takapakin ja Auschwitz vielä käynnistetään niin hakeutukaa sinne. Siellä voitte tehdä ihmisille yksinkertaisia epäkohteliaita kysymyksiä ottamatta vastuuta siitä mitä seuraavaksi tapahtuu.

Osa 20. Huomio Minut huomion Sinut

Paniikinomaisen hampurilaisravintolan aika on ohi. Täytyy päinvastoin herättää luottamusta. Sitä edeltää rehellisyys. Rehellisyys ei ole mahdollista niille, jotka ovat pelokkaita. Mielestäni hyvä työohje jokaisella valtion palveluksessa olevalle tulisi olla ei toki pyrkimys saada nimeään ennenakaisesti kuolleiden kerhoon vaan itse sanojen "Pro Patria" sisäistäminen sille ne ovat itseasiassa sanat "Pro Life""Pro patria" tarkoittaa hyvää kansakunnalle, eli meille kaikille. Jos askeleet kipittää pelokkaasti taaksepäin perustellen että isoisoisäkin valitsi jo väärin ja oli piru mieheksi niin näin valoisalla aikakaudella sama ei toimi. Toistamalla vanhat teot: You just lost the game.

Remember there are signs in the graveyards; Pro Patria. Do You seriously think You will be ever loved or remembered for good if You choosed wrong when You had all possibilties and all the stregth to choose right?

Miksi on niin vaikea ajatella asioita pitkällä aikavälillä?

Osa 21. Itku auttaa sydäntä

If there is a one person who honestly can say that this is not realistic and this is not the truth. If I could then only help you to take the sunglasses off your face. See all this. Open your eyes. Do not be afraid. That is saying: "Now its a good start".And I will promise one day You see how Young and Freightened you were. Future is not a fear. Its a hope.Please belive in Yourself.

Osa 22. Auta minua

Leave the old. Take a step forward. Everyday. When they ask volunteers, and Your heart pumps saying this is right, why hesitate? Do Your speech tomorrow from all of your heart whatever resources YOU have then available. Don«t wait for a better speech for tomorrow. Tomorrow is already another day and another business. Do it today. Right now. It is usually the best when it is honest.Ther is no time to lose in a life.

Wanting to see brighter future is wanting to halt everystep when someone is trying to darken your heart. It does not happen to You only. It happens to everybody. The next in line would correct it anyway. Why not You?

I promise You will have no fear.

Osa 23. Iloinen lupaus

Myös kansanedustaja! Lupaa, ettet piirrä etkä salli piirrettävän yhteenkään poliittiseen arkkitehtuurin suunnitelmaan organisaatiokaavaa jossa valtionhallinto tai julkishallinto on ylhäällä ja kansalainen alhaalla. Aseta aina asiat oikeaan järjestykseen. Mieti miksi asiat ovat olemassa. Jos et osa päättää oliko ensin muna vai kana vastaa seuraavaan kysymykseen. Kumpi on tärkeämpää ihmisen kehityksen ja elämän jatkuminen lajina vai jonkun yksittäisen valtion?

Tästä ei voi olla epävarma.

Siis tehkäämme liikahdus sydämessämme, jotta voimme tuntea olevamme yhtä elämän kanssa. Piirtäkäämme sekä pareihin että mieliimme support-toiminnot sinne minne ne kuuluvatkin.; ihmisyksilön ja yhteisön alle.

Päättäjinä vaatikaamme, ja käyttäkäämme valtaamme oikein. Huolehtikaa, siitä ette koko prosessin ketju toimii varmasti alusta loppuun. Sen voi varmistua usein vain hyppäämällä sinne etulinjan poteroon.Ota vaikka tekoparta ja tee ingocnitona vierailu työkkäriin asiakkaana. Työvoimatoimisto ei ole pörssituote, henkilöstölle ei tarvitse ylenmäärin valehdella. Jos noudatat yllä olevia ohjeita uudesta politiikasta olet ymmärtänyt että tehtävänäsi on valoa, että työvoimatoimisto ei polje ja ymmärtämättömyyttä vaurioitta ihmisidentiteettiä potkimalla työtöntä mihinkin suuntaan vain harjoittaen sitä ydinosaamista joka voi syntyä keskittymisen ja ammattitaidon kasvamisen johdosta yh

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä