Se, että Venäjä saisi vaikutusvaltaa Suomen päätöksenteossa, on yhtä vakava uhka – ellei vakavampi – kuin aseellinen selkkaus, sanoo Aleksanteri-instituutin tutkijatohtori Hanna Smith.
Tapa, jolla suomalainen liikemies Seppo Remes maaliskuussa karkotettiin Venäjältä osoittaa sen, että Venäjä näkee tällä hetkellä uhkia kaikkialla. Näin arvioi Aleksanteri-instituutin tutkijatohtori Hanna Smith.
– Se osoittaa myös venäläistä luovuutta kertoa siitä, että nyt riitti, Smith huomauttaa.
Venäläisen talouslehti Kommersantin mukaan Remekselle ojennettiin paperi, jossa häntä varoitettiin ”kielletyistä toimista, jotka luovat olosuhteet rikoksen tekemiselle”. Remeksellä on siis hallussaan tietoja, joiden avulla on mahdollista tehdä rikos.
Jos ilmapiiri on tämä, mitä kaikkea Venäjältä voidaan odottaa?
Joitakin vastauksia tähän annettiin artikkelissa, jonka Smith kirjoitti äskettäin kyberturva-asiantuntija Jarno Limnéllin kanssa. Artikkeli oli otsikoitu: Vi bör förbereda oss på det värsta – Meidän on varauduttava pahimpaan. Kirjoitus julkaistiin Svenska Dagsbladetissa ja Hufvudstadsbladetissa, ja sitä siteerattiin Suomessa laajasti.
Tekstissään kaksikko ruotii Venäjän nykytilaa, tavoitteita, potentiaalisia uhkia. Tutkijoiden viesti on kahtalainen: yhtäältä Venäjältä voi tällä hetkellä odottaa mitä vain yllätyksiä, toisaalta yllätyksiin pitäisi kuitenkin osata varautua.
Mikä on sitten pahin mahdollinen skenaario Suomen mittakaavassa? Se ei suinkaan ole sota, kuten osa kirjoituksen lukeneista on ehtinyt tulkita.
– Se, että Venäjä pystyisi vaikuttamaan Suomen päätöksentekoon siten, että Suomi tekee omien intressiensä vastaisen päätöksen, on melkein pahempi asia kuin se, että joudutaan pieneen aseelliseen selkkaukseen, Smith sanoo tarkoittaen, että ainakin perinteiseen aseelliseen konfliktiin Suomi olisi jo varautunut.
Sitä vastoin hybridisota on monitahoisempaa ja pitää sisällään vaikutustapoja, joihin ei ole varauduttu. On vaikutustapoja, joista ei edes tiedetä.
Klassiseen sotatilaan ei Smith usko siksikään, että se on konseptina kuollut. Kuten Krimin ja Ukrainan esimerkit osoittavat, nykyään käydään vain epämääräisiä aseellisia konflikteja – ei sotia.
Näissä ”konflikteissa” kukaan ei julista sotaa, kukaan ei myönnä hyökkäävänsä, mutta lopulta yhden valtion osa siirtyy osaksi toista valtiota.
Tapa, jolla suomalainen liikemies Seppo Remes maaliskuussa karkotettiin Venäjältä osoittaa sen, että Venäjä näkee tällä hetkellä uhkia kaikkialla. Näin arvioi Aleksanteri-instituutin tutkijatohtori Hanna Smith.
– Se osoittaa myös venäläistä luovuutta kertoa siitä, että nyt riitti, Smith huomauttaa.
Venäläisen talouslehti Kommersantin mukaan Remekselle ojennettiin paperi, jossa häntä varoitettiin ”kielletyistä toimista, jotka luovat olosuhteet rikoksen tekemiselle”. Remeksellä on siis hallussaan tietoja, joiden avulla on mahdollista tehdä rikos.
Jos ilmapiiri on tämä, mitä kaikkea Venäjältä voidaan odottaa?
Joitakin vastauksia tähän annettiin artikkelissa, jonka Smith kirjoitti äskettäin kyberturva-asiantuntija Jarno Limnéllin kanssa. Artikkeli oli otsikoitu: Vi bör förbereda oss på det värsta – Meidän on varauduttava pahimpaan. Kirjoitus julkaistiin Svenska Dagsbladetissa ja Hufvudstadsbladetissa, ja sitä siteerattiin Suomessa laajasti.
Tekstissään kaksikko ruotii Venäjän nykytilaa, tavoitteita, potentiaalisia uhkia. Tutkijoiden viesti on kahtalainen: yhtäältä Venäjältä voi tällä hetkellä odottaa mitä vain yllätyksiä, toisaalta yllätyksiin pitäisi kuitenkin osata varautua.
Mikä on sitten pahin mahdollinen skenaario Suomen mittakaavassa? Se ei suinkaan ole sota, kuten osa kirjoituksen lukeneista on ehtinyt tulkita.
– Se, että Venäjä pystyisi vaikuttamaan Suomen päätöksentekoon siten, että Suomi tekee omien intressiensä vastaisen päätöksen, on melkein pahempi asia kuin se, että joudutaan pieneen aseelliseen selkkaukseen, Smith sanoo tarkoittaen, että ainakin perinteiseen aseelliseen konfliktiin Suomi olisi jo varautunut.
Sitä vastoin hybridisota on monitahoisempaa ja pitää sisällään vaikutustapoja, joihin ei ole varauduttu. On vaikutustapoja, joista ei edes tiedetä.
Klassiseen sotatilaan ei Smith usko siksikään, että se on konseptina kuollut. Kuten Krimin ja Ukrainan esimerkit osoittavat, nykyään käydään vain epämääräisiä aseellisia konflikteja – ei sotia.
Näissä ”konflikteissa” kukaan ei julista sotaa, kukaan ei myönnä hyökkäävänsä, mutta lopulta yhden valtion osa siirtyy osaksi toista valtiota.
Vastaukset 3
Vanhimmat
yrittävät valeillaan ajaa Suomea Venäjän toimien taakse. Vaikutus - jos sitä yleensä on - on täysin päinvastainen. Venäjään suhtaudutaan vain entistä kriittisemmin ja asiallinenkin natokritiikki jää vaille vaikutusta.
Kyllähän Suomessa löytyy myös Venäjän toimien ymmärtäjiä.
Eikä siinä mitään. Niinhän on aina ollut.
kaikkia Venäjän toimia ja valehtelevat lännen asioista..