Tuli tuosta Indonesian kalastusorjuudesta mieleen, eikö meilläkin voisi kokeilla tätä ratkaisuna laskusuhdanteen talousongelmiin? Valkoista miestä ei tietenkään orjaksi voi ottaa, mutta eikös meillä pitäisi olla nykyään tuhansia kalastuksen(kin) huippuasiantuntijoita, joilta on rosvottu kalatkin vesistä?
Eiköhän panna ne ainakin testiin, että nähdään pitävätkö puheet kalastustustaidoistakaan paikkansa! Jos ne osoittautuvat sittenkin paikkansapitäviksi, niin ehkä seuraavassa vaiheessa kokeillaan sitten koneinsinööriorjuuttakin.
Eiköhän panna ne ainakin testiin, että nähdään pitävätkö puheet kalastustustaidoistakaan paikkansa! Jos ne osoittautuvat sittenkin paikkansapitäviksi, niin ehkä seuraavassa vaiheessa kokeillaan sitten koneinsinööriorjuuttakin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Painu vittuun,IDIOOTTI,,
Miten törkeä kommentti, vaikka toinen tarjoaa ajatuksia Suomen taloustilanteen parantamiseksi!
Suomessa kalastusorjuuden pitäisi tietysti perustua tavallaan vapaaehtoisuuteen, esim. siinä mielessä, että tännehän ei ole mikään pakko näiden tulla. Lisäksi voitaisiin tässä punikkien ammattiyhdistysliikkeiden luvatussa maassa - ehkä tässä nyt hieman jopa liioitellun pykälänpalvonnan suuntaankin mennen - katsoa vaikkapa kymmenen vuoden kalastussopimuskausi maksimiksi, minkä jälkeen vaaditaan jatkosopimus.
Kalastusorjuussopimuksesta tulisi olla kalastusorjuustarkastajalle esittää sopimus, josta löytyy sekä isännän allekirjoitus, että kalastusorjan puumerkki. Sopimuksessa tulisi olla kerrottu, montako kupillista maissia kalastusorjan päiväpalkka on.
Vai mennäänkö nyt jo liikaa turhan byrokratian suuntaan, mitä mieltä olette?
(Niin, puuvillaa voisi myös kokeilla sitten kun se luvattu ilmatieteenmuutos tulee, jos ylipäätään tulee...)