säni kuoli äskettäin syöpään sairastettuaan vuoden verran.
Sairauden viimeinen viikko oli erityisen raskas isälleni ja läheisille seurata rakkaan lähimmäisen viimeisiä hetkiä sairauden runtelemana.
Iltaisin tuli vietettyä paljon aikaa isän seurassa syksyllä, kun isä oli paremmassa kunnossa.
Mieltäni painoi jo pitkään kysyä isän suhteesta Jumalaan, ennenkuin olisi liian myöhäistä.
Eräänä iltana kysyin isältäni, oletko isä miettinyt iankaikkisuus asioita, johon isäni vastasi, että kyllä hän on miettinyt.
Isäni on tunnustanut uskovansa Jeesukseen, joka on sovittanut isänkin kaikki synnit ristinkuolemallaan.
Uskovat tuttavat ovat kertoneet isälleni Jeesuksesta ja Jumalasta.
Isäni sanoi, että hänellä on Jumalan rauha sydämessä ja isäni on rukoillut iltaisin ja öisin sairaana vuoteessa maatessaan.
Olen monta kertaa sanonut isälleni, että olet ollut meille maailman paras isä ja isä siihen vaatimattomasti on todennut, että olenko?
Viimeisenä iltana, kun isäni sai nukkua pois omassa vuoteessaan, niin sain puhua vielä isälleni Jumalasta ja Jeesuksesta, että isä älä pelkää, jos lähtösi hetki koittaa, niin ole turvallisella mielellä, pääset Taivaaseen, jossa rakkaat ovat sinua odottamassa, rakas vaimosi odottaa sinua Taivaassa.
Pian sen jälkeen isäni sai nukkua Taivaan Isän syliin...
Uskon, että isäni on nyt Taivaassa, isälläni ei ole enää kipuja, tuskaa, eikä kyyneliä.
Vaikka minun pitäisi olla iloinen, niin kova ikävä minulla vielä on ja välillä itkettää kovasti isääni muistellessa.
Välillä tulee kuitenkin epävarma olo, että jos isäni ei olekaan päässyt Taivaaseen.
Yrittääkö sielunvihollinen tällätavoin saada läheiset epätoivoisiksi ja menettämään uskonsa siihen, että rakas läheinen on päässyt Taivaaseen.
Jos isäni ei pääse taivaaseen, niin silloin Taivaaseen pääsemiseen on suuret vaatimukset, että hyvin harva silloin Taivaaseen pääsee.
Jos puhutaan lapsenkaltaisuudesta, niin isäni tuli todellakin lapsenkaltaiseksi sairauden loppuvaiheessa.
Kaikki maallinen menetti merkityksensä, Jumala riisui isääni pikkuhiljaa ja lopussa isäni oli kuin pieni lapsi ilman mitään vaatimuksia.
Sairauden viimeinen viikko oli erityisen raskas isälleni ja läheisille seurata rakkaan lähimmäisen viimeisiä hetkiä sairauden runtelemana.
Iltaisin tuli vietettyä paljon aikaa isän seurassa syksyllä, kun isä oli paremmassa kunnossa.
Mieltäni painoi jo pitkään kysyä isän suhteesta Jumalaan, ennenkuin olisi liian myöhäistä.
Eräänä iltana kysyin isältäni, oletko isä miettinyt iankaikkisuus asioita, johon isäni vastasi, että kyllä hän on miettinyt.
Isäni on tunnustanut uskovansa Jeesukseen, joka on sovittanut isänkin kaikki synnit ristinkuolemallaan.
Uskovat tuttavat ovat kertoneet isälleni Jeesuksesta ja Jumalasta.
Isäni sanoi, että hänellä on Jumalan rauha sydämessä ja isäni on rukoillut iltaisin ja öisin sairaana vuoteessa maatessaan.
Olen monta kertaa sanonut isälleni, että olet ollut meille maailman paras isä ja isä siihen vaatimattomasti on todennut, että olenko?
Viimeisenä iltana, kun isäni sai nukkua pois omassa vuoteessaan, niin sain puhua vielä isälleni Jumalasta ja Jeesuksesta, että isä älä pelkää, jos lähtösi hetki koittaa, niin ole turvallisella mielellä, pääset Taivaaseen, jossa rakkaat ovat sinua odottamassa, rakas vaimosi odottaa sinua Taivaassa.
Pian sen jälkeen isäni sai nukkua Taivaan Isän syliin...
Uskon, että isäni on nyt Taivaassa, isälläni ei ole enää kipuja, tuskaa, eikä kyyneliä.
Vaikka minun pitäisi olla iloinen, niin kova ikävä minulla vielä on ja välillä itkettää kovasti isääni muistellessa.
Välillä tulee kuitenkin epävarma olo, että jos isäni ei olekaan päässyt Taivaaseen.
Yrittääkö sielunvihollinen tällätavoin saada läheiset epätoivoisiksi ja menettämään uskonsa siihen, että rakas läheinen on päässyt Taivaaseen.
Jos isäni ei pääse taivaaseen, niin silloin Taivaaseen pääsemiseen on suuret vaatimukset, että hyvin harva silloin Taivaaseen pääsee.
Jos puhutaan lapsenkaltaisuudesta, niin isäni tuli todellakin lapsenkaltaiseksi sairauden loppuvaiheessa.
Kaikki maallinen menetti merkityksensä, Jumala riisui isääni pikkuhiljaa ja lopussa isäni oli kuin pieni lapsi ilman mitään vaatimuksia.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuo on nimenomaan sitä vihollisen kuiskintaa. Kun se (tai hän) seuraavan kerran hyökkää pelottelemaan ja uhkailemaan, koetapa seuraavaa menetelmää: vastaa sille hiljaa mielessäsi: "No minähän en mistään mitään itse ymmärrä joten en voi kanssasi ryhtyä kinaamaan ja teologisessa väittelyssäkin varmasti sinulle häviäisin, sillä sinä olet valheen isä ja Jumalan sanan vääristelyn ylin auktoriteetti, mutta mene sinä puolestasi kysymään Jeesukselta Kristukselta itseltään, onko isäni - ja ovatko muut omaiseni pelastuneet uskomalla ja turvaamalla Häneen syntiensä sovittajana ja kuolleista ylösnousseena Jumalan Poikana."
Saatana ei voi silloin mitään vahvempansa edessä ja sen on poistuttava: pelot lakkaavat.
Se hyökkää kuitenkin aina tuolloin tällöin uudestaan ja kokeilee, olisiko tämä asia päässyt unohtumaan Sinulta. Silloin, ei muuta kuin näytät, ettei ole, ja otat saman aseen käyttöön taas.
Tämä on ainakin yksi sovellus siitä, mistä Paavali kirjoitti: "Vastustakaa perkelettä niin se teistä pakenee."