Jos kristitty on joskus loukannut toista ihmistä, onko hänen pyydettävä sitä tältä anteeksi, vai riittääkö, että pyytää sitä anteeksi Jumalalta ja tekee parannuksen (lopettaa loukkaamisen)?
Jos toinen ei pyydä anteeksi, tuleeko loukatun muistuttaa loukkaajaa rikkomuksesta ja tavallaan johdattaa anteeksipyyntöön?
Entä sellaiset synnit, joita ei muista tehneensä ja joita sen takia ei koskaan pyydä Jumalalta anteeksi?
Jos toinen ei pyydä anteeksi, tuleeko loukatun muistuttaa loukkaajaa rikkomuksesta ja tavallaan johdattaa anteeksipyyntöön?
Entä sellaiset synnit, joita ei muista tehneensä ja joita sen takia ei koskaan pyydä Jumalalta anteeksi?
Vastaukset 43
Vanhimmat
http://www.kirjaonline.com/product/288/paatan-antaa-anteeksi
Jokainen meistä voi joutua kärsimään vääryyttä tai joutua jopa rikoksen uhriksi. Olipa kyse lievästä rikkomuksesta tai peräti murhasta, joudumme kristinuskon näkökulmasta pohtimaan kysymystä: “Odottaako Jumala, että annan anteeksi?”
Mieti itse, jos joku on loukannut sinua pahasti, riittääkö sinulle, että hän pyytää anteeksi vain Jumalalta, mutta ei sinulta ? Ethän sinä edes tiedä, onko hän pyytänyt anteeksi Jumalaltakaan.
Toki Raamattu kehoittaa antamaan anteeksi, vaikka toinen ei pyytäisikään, jos kannat vihaa tai katkeruutta sydämessäsi, se pikkuhiljaa alkaa myrkyttämään sinua sisältä ja voi sairastuttaa myöhemmin fyysisestikkin.
Et ymmärtänyt kysymystäni. Siis en puhunut anteeksiantamisesta, vaan anteeksipyytämisestä.
Onko anteeksipyytäminen toiselta ihmiseltä välttämätöntä Raamatun mukaan?
Niin, sen verran piti vielä sanoa, että anteeksianto on kristinuskon luovuttamaton ydin. Ihminen joka ei ole antanut anteeksi, ei ole edes tullut uskoon mielestäni.
Kysymykseni kohdistuu näin ollen pelkästään toiselta ihmiseltä anteeksipyytämiseen. Sanooko Raamattu tästä mitään?
Väität, että jos en ole antanut anteeksi, en ole oikeasti uskossa, vaikka itse tunnen olevani uskossa?
Kristinuskon opillisen perinteen mukaan Kirkossa menetellään niin, että ennen synnintunnustukselle menemistä on jo itse hoidettava asiat kuntoon, eli pyydettävä anteeksi pahoja tekojaan niiltä lähimmäisiltä, joita on teoillaan tai sanoillaan loukannut. Vasta sitten niistä synneistä voi kertoa rippi-isälleen synnintunnustuksella ja saada myös synninpäästön papin välittämänä.
Matteus 18:
21. Silloin Pietari meni hänen tykönsä ja sanoi hänelle: "Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsemän kertaa?"
22. Jeesus vastasi hänelle: "Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.
- elikä kyse on jatkuvasta anteeksiannosta.
Kuinka vapauttavaa onkaan antaa heti anteeksi toisten loukkaukset, yms.
Anteeksianto vapauttaa sinut.
"Ihminen joka ei ole antanut anteeksi, ei ole edes tullut uskoon mielestäni."
Sinun mielesi ei ole Raamatun totuus.
Ehkä ymmärsin kysymyksesi, ehkä en.Mutta et itsekkään ymmärtänyt käänteistä esimerkkiäni. Jos tarkoitit, että joku on loukannut sinua, eikä pyydä anteeksi, sinä ikäänkuin velvoitat hänen pyytämään anteeksi..? Niinkö ?
Ei Raamattu ole mikään lyömäase.
Eikä Raamattu sano, että kun ihminen tulee uskoon, hänelle kasvaa siivet ja liitelee taivaan atmosfääreissä.
Kun ihminen tulee uskoon, siitä alkaa kasvu. Ja se kuinka paljon annamme Pyhälle Hengelle tilaa elämässämme määrää tuon kasvun nopeuden/hitauden.
Vaikka uskova on UUSILUOMUS, meillä on tämä vanha minä edelleen, se hallitseeko se meitä ja kuinka paljon, määrää sen millaisia olemme arkikristittyinä.
Joku on luonteeltaan hyvinkin aurinkoinen ja ystävällinen ihan julkijumalattomana joku taas kuin seinästäreväisty.
Ihmisen luonne ja persoonallisuus uskovana muuttuu aika pitkän prosessin tuloksena, enkä tiedä onko sen edes tarviskaan muuttua.
Jumala on luonut meidät jokaisen omiksi persoonikseen, eikä hän työtään kadu.
Evankeliumi Luukkaan mukaan 17
sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä ".
Ensimmäinen Johanneksen kirje 3
Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy,
Kun ihminen tulee uskoon, hän samalla antaa anteeksi ja on jo antanut anteeksi tulevatkin häneen kohdistuneet rikkomukset.
"Ihminen joka ei ole antanut anteeksi, ei ole edes tullut uskoon mielestäni."
Oli sinun kommenttisi, ei minun.
"Kun ihminen tulee uskoon, hän samalla antaa anteeksi ja on jo antanut anteeksi tulevatkin häneen kohdistuneet rikkomukset."
Joo, toki, vauvakin on aikuinen jo syntyessään.
Anteeksipyytäminen kuuluu ihmisyyteen, on sitten uskova tai ei. Jeesus kehottaa myös antamaan anteeksi rajattomasti, mutta anteeksianto edellyttää tietysti anteeksipyyntöä.
Lisään vielä. Kyllä anteeksipyytäminen juuri siltä jota on loukannut tai tehnyt tälle jotain pahaa, kuuluu ehdottomasti aina asiaan.
Ehdottomasti?
Mutta entä jos ei löydä kyseistä ihmistä, ei ole mitään kontaktia eikä kontaktin kontaktia? Jos ainoa keino löytää tämä ihminen on palkata yksityisetsivä (josta hän saattaisi suuttua vielä enemmän)?
Kaivatko nyt neulaa heinäsuovasta. Anna hänelle anteeksi ja unohda koko juttu. Et itsekkään ole virheetön.
Silläsipuli varmaan tarkoitti ettei tarvitse yksityisetsivää palkata, että löytäisi sen, jolta olisi pyydettävä anteeksi.
Viimeisen kerran: puhuin anteeksi PYYTÄMISESTÄ enkä anteeksi antamisesta. Kuten aiemmin kirjoitin, olen uskovainen.
Minulle anteeksi ANTAMINEN on itsestään selvää, koska olen uskovainen. En siitä edes kyselisi.
Jos sinulle anteeksi ANTAMINEN ei ole itsestään selvää, et ole edes tullut uskoon, "silläsipuli". En tarkoita loukata.
Kyllä minusta anteeksi pyytäminen on tarpeellista. Varsinkin kun se vaivaa mieltä, eikä saa sielunrauhaa. Anteeksi pyytäminen ja katuminen on yksi kristinuskon perusasioita.
Entä jos ei löydä sitä, jolta pitäisi pyytää anteeksi?
Jos olet yrittänyt löytää, ja olet tehnyt kaikkesi, niin ei auta kuin jättää asia Herran haltuun ja antaa ajan armahtaa.
Eli pitää siis tehdä kaikkensa, että löytäisi sen, jolta haluaa pyytää anteeksi. Pitääkö palkata yksityisetsivä? Se on ehkä ainoa tapa löytää kyseinen henkilö.
Se on ihan sinun oma asiasi!
Totta kai on pyydettävä anteeksi. Mikä tässä kristillisessä perusasiassa on niin epäselvää luterilaisille sananselittäjille? Haluatteko te löytää Raamatusta sellaisen sanan, jonka omalla tulkinnallanne te voisitte perustella epäkristillistä käyttäytymistänne? Mahdollisesti jopa syyttää lähimmäistänne anteeksi pyytämisen sijaan?
Mutta entä jos ei löydä sitä, jolta on pyydettävä anteeksi? Onko palkattava yksityisetsivä? Mutta entä jos suuttunut henkilö suuttuu vielä enemmän jäljittämisestä? Onko anteeksi pyytäminen Raamatun mukaan välttämätöntä? Itse en ole löytänyt Raamatusta sellaista kohtaa, mutta ehkä en ole vain huomannut....
"Etsii etsii, muttei soisi löytävänsä" jos ei löydä niin antaa olla löytämättä, mitä siitä sen enempää päätä vaivaa. Kyllä se tulee aikanaan eteen jos on tullakseen. Eikö se ole niin, minkä taakseen jättää sen edestänsä löytää.
Sanoisin, että jos sinulla on varaa yksityisetsivään, niin jäljitä se ihminen. Ei sinun tarvitse välittää siitä suuttuuko hän vielä entistä enemmän. Kumman haluat sinuun suuttuvan, tuon henkilön vain Jumalan?
Piti vielä lisätä, että eihän sinun tarvitse paljastaa hänelle, että olet jäljittänyt hänet yksityisetsivät avulla, vaan saatuasi tietää hänen olinpaikkansa, voit järjestää kohtaamisen, esim. kaupassa jokin päivä tai kadulla, ja keroa olevasi kaupungissa toimittamasa jotain asiaa (ja voit järjestää jonkin toimitettavan asian hänen kaupunkiinsa, voit vaikka mennä katsomaan jotain paikallista nähtävyyttä, niin sinun ei tarvitse narrata).
Muistuta häntä menneisyydessä aiheuttamastasi mielipahasta ja sen jälkeen kerro hänelle Jeesuksesta (jos hän ei ole uskossa vielä) ja lopuksi halaa häntä. Jos hän yrittää paeta halaamista, voit palkata pari ihmistä (esim. vartiointiyrityksestä) pitämään häntä aloillaan halaamisen aikana. Vartijamiehet voivat väijyä läheisessä pusikossa tai kaupassa hyllyn takana, ja tarvittaessa voit antaa heille jonkin yhdessä sopimanne merkin, jos alkaa näyttää siltä, että suuttunut henkilö yrittää rimpuilla ja paeta anteeksipyynnöltäsi / halaukseltasi / evankelioinniltasi.
Anteeksi kun nyt nostan randomisti näitä vanhoja ketjuja, mutta näistä huomaa, että joskus on ollut enemmänkin asiaa ja oikeita keskustelunaiheita palstalla.
On asioita jotka painavat mieltä. Luulisin että tilanne on sama kuin ylipappi Joosualla aikoinaan kun paholainen syytti häntä.(Sak 3) Paholainen muistuttaa meitä meidän synneistämme.
Paras keino on myöntää itsensä syylliseksi , eikä puolustella itseään. Voi aina vedota siihen että Jeesus on kuollut minun syntieni tähden: "Minulla ei ole mitään sanoa puolustuksekseni. Ilman Jumalan armoa minulla ei ole mitään mahdollisuutta selviytyä. Kiitos Jeesus että saan tällaisenakin luottaa Sinun armoosi!"
Minulla oli pari varsin piinallista asiaa mielessäni usein, ja aina kun niitä ajattelin, häpeän ja ahdistuksen tunne valtasi minut. Kerran sanoin Jumalalle: "Haluaisin että Sinä pyyhit pois tuon ahdistavan häpeän tunteen, vaikka muistot säilyisivätkin. Nämä kaksi asiaa minulla on mielessäni."
Sen hetken jälkeen en ole tuntenut enää samaa ahdistusta näistä tyhmyyksistäni.
Kenties sinäkin voit sanoa Jumalalle: "Tahtoisitko pyyhkiä pois mielestäni tämän asian?"
Kyllä se aivolohkodementia tai psykoosilääkitys antaa paljon enemmän anteeksi kuin Jumala tai lähimmäinen...
Eikö sinulla tänäänkään ole mitään muuta tekemistä kuin aukoa päätäsi täällä?
Vastasit juuri täydellisesti omaan kysymykseesi,
Menikin tällä kertaa kokonaista 2 minuuttia.
Tätä kysymystä valaisee mielestäni hyvin Jeesuksen kertomus tuhlaajapojasta. Tuhlaajapoika päätti lähteä kotiin pyytämään anteeksi isältään. Näin mekin teemme jo Isä meidän -rukouksessa. Jumalalla ei ole ongelmia anteeksiantamisen suhteen, mutta Hän vaatii ensin anteeksipyytämistä. Näin meidän ihmistenkin pitäisi toimia.
Aivan oikein. Anteeksiantamisen tarkoitus on vapauttaa taakoistaan se joka on tehnyt pahaa. Anteeksipyytäminen ja -antaminen eivät aina ole sanallisia vaan asenteet ratkaisevat ja vilpittömyys myöntää tehneensä pahaa. Lapsi ei ole kuitenkaan anteeksiantaja esimerkiksi hyväksikäyttötapauksissa vaan kaiken avun tarpeessa.
Kristilliseen uskoontuloon liittyy aina synnintunnustus niin kuin tuhlaajapoika -kertomuksessakin Jeesus osoittaa. Tuhlaajapoika teki päätöksen tunnustaa isälleen syntinsä. Tämä on myös luterilaisuutta aidoimmillaan.
Erityisesti vapaakirkoissa uskoontulo on sielullisen manipulaation tulos johon ei liity syntien tunnustamista. Samaa ideologiaa edusti rovasti K Lehtinen kirjassaan "Löytöretkellä".
Palstan aidosti uskovaksi itsensä korottaneet tuskin ymmärtävät anteeksipyytämisen merkitystä edes läheisiltään keitä ovat loukanneet tulkinnoillaan tai muilla toimillaan.
Omien havaintojeni mukaan he pyytävät anteeksi Korkeimmalta harkitsematonta käytöstään muita ihmisiä kohtaan, eivät kuitenkaan siltä ihmiseltä ketä vastaan ovat rikkoneet.
Oman näkemykseni mukaan meidän jokaisen on pyydettävä anteeksi niiltä ihmisiltä keitä vastaan olemme rikkoneet ja sen jälkeen voimme rukoilla anteeksiantoa Korkeimmalta.
Nimpä, onko kaikki omien lastensa raiskauksia tehtailleet äijät pyytänyt mukuloiltaan tekojans anteeks? Mulle on jäänny semmonen käsitys kun ovat pyytänny ja kertoneet saaneensa Jumalalta tekonsa anteeks nii rikos on sitte voitu unohtaa.
Munki mielestä "meidän jokaisen on pyydettävä anteeksi niiltä ihmisiltä keitä vastaan olemme rikkoneet ja sen jälkeen voimme rukoilla anteeksiantoa Korkeimmalta."
Onks rukoilu aitoo jos ei pysty kohtaan sitä ihmistä kelle on pahat tekosensa tehny.
Määrätyiltä tyypeiltä palstalla en missään tapauksessa tule pyytämään anteeksi.
En ole huomannut että olisit täällä millään tavalla edes ketään loukannut. Minun sanomisistani joku voisi loukkaantuakin. Sanon kuitenkin mielipiteeni aika suoraan ja kaunistelematta.
Minusta tuntuu, tai oikeasti olen varma, että sinä et loukkaa ketään eikä suorakaan sanominen oikeasta asiasta pitäisi ketään loukata.
Hyvä jos olet saanut minusta myönteisen kuvan, kiitos.
Mitä jos uskoisi Urpon nimeen, eikö nimi Urpo kanna kaikkien urpoilut.
Sanonta; "Jeesus kantaa kaikki synnit "
Tulisi paremmin ymmärrettäväksi siten, että aina kun teette syntiä, voisitte puolustautua sanoen: En se minä ollut vaan Jeesus minussa.
Silloin vois sanoa, että jeesus kantaa kaikki synnit.
Kerra vuodessa sitten tapatte ristillä jeesuksen ja sinne meni sen vuoden synnit, kuin kauris erämaahan.
Tämä voi jatkua loputtomiin, hän nousee aina ylös haudasta, uudellen ristiinnaulittavaksi. Teidän syntien takia.
Eihän tässä mitään järkeä ole, mutta ei sitä saa ollakaan jos on uskossa.
" En se ole minä, joka tekee vaan Jeesus, joka tuli minuun asumaan. "
Ihan kaikkien pitäisi pyytää anteeksi, jos toista loukkaa tai satuttaa. Ei kukaan siitä säännöstä poikkeus ole.
Synti on sitten vaikeampi juttu. Kun Jumala on hiljaa, äänessä ovat ihmiset, jotka määrittelevät asioita synniksi.