Hän on yksi meistä, oikeastaan me kaikki olemme yksi.
https://www.youtube.com/watch?v=0H0hyleK9Vg
Jotta voisi todella ymmärtää kuolemasta, tulee olla pelko absoluuttisesti poissuljettu. Tämä on lähtökohta.
Puhdas tietoisuus ja oikea itseluottamus (usko sisäiseen itseen), on absoluuttisesti peloton. Kuoleman tutkiminen näin oivaltaen on vitaalista elämää. Kuolema on elämää, täysin onnellinen asia. Mikä riemu onkaan kuolla! Tämä on oivallettava oikein. Ei niin että pitäisi elämää ja sen ilmennyksiä kehoja kaltoin kohdella, vaan kohtaamme tuon vaiheen vitaalisena elämänä.
Mikä onni onkaan nuorena oivaltaa, että elämä jatkuu aina vaan. Ja elämä on aina nykyhetkessä, vaikka puhuisimme menneistä ja tulevista. Tässä on nuorison toivo, ihmiskunnan toivo lepää kuoleman ymmärtämisessä. Ymmärtäminen eei olee teoriaa vaan aitoa elämää. Se ei ole mekaanista filosofiaa, vaaan kumpuaa nykyhetken hiljaisuudesta.
Hiljaisuuden ääni on sisäisen itseluottamuksen ääni. Aina nykyhetkessä, missä on koko aika historioineen. Tulkaamme siksi mikä jo olemme, olkaamme se mikä jo olemme.
https://www.youtube.com/watch?v=0H0hyleK9Vg
Jotta voisi todella ymmärtää kuolemasta, tulee olla pelko absoluuttisesti poissuljettu. Tämä on lähtökohta.
Puhdas tietoisuus ja oikea itseluottamus (usko sisäiseen itseen), on absoluuttisesti peloton. Kuoleman tutkiminen näin oivaltaen on vitaalista elämää. Kuolema on elämää, täysin onnellinen asia. Mikä riemu onkaan kuolla! Tämä on oivallettava oikein. Ei niin että pitäisi elämää ja sen ilmennyksiä kehoja kaltoin kohdella, vaan kohtaamme tuon vaiheen vitaalisena elämänä.
Mikä onni onkaan nuorena oivaltaa, että elämä jatkuu aina vaan. Ja elämä on aina nykyhetkessä, vaikka puhuisimme menneistä ja tulevista. Tässä on nuorison toivo, ihmiskunnan toivo lepää kuoleman ymmärtämisessä. Ymmärtäminen eei olee teoriaa vaan aitoa elämää. Se ei ole mekaanista filosofiaa, vaaan kumpuaa nykyhetken hiljaisuudesta.
Hiljaisuuden ääni on sisäisen itseluottamuksen ääni. Aina nykyhetkessä, missä on koko aika historioineen. Tulkaamme siksi mikä jo olemme, olkaamme se mikä jo olemme.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Otsikko menee näin: "Kaveri selittää aiheesta. "
Meidän tulee ottaa asenteeksi kaveriasenne. Kukaan ei erityinen, kaikki ovat samassa veneessä. Krishnamurti ei ole erityinen, ei myöskään Elsvis eikä Tutankhamon tai Osho. Kaikki on spontaania flowta, silti järkevästi. Näin tehdään tulevaisuudessa: spontaanisti aina-innokkaan flown kaltaisesti. Järkevänsävyinen virtaus, virtaus kuvasstaa elämänvirtaa, joka on loppumaton. Endless story
Kiitos videosta ja Krishnamurtin puheenvuorosta. Onks tässä sun "gurusi"? En ole ennen kuullut hänestä. Jesss, jälleensyntymätkin on harhaa, ns. kosmista illuusiota ja liittyy minuuden ylläpitämiseen. Jess, jess, jess. Ego on se, joka "syntyy" aina uudelleen... Pelko on kai sitten pitkälti juuri minuuden menettämisen pelkoa. Heränneelle tietoisuudelle jälleensyntymiä ei ole olemassa. Jesss!
Puhdas tietoisuus on egosta eli minuudesta vapaa tietoisuus. Tietoisuus ilman sisältöä huom.. Elämä on siten kuolemista joka hetki ja syntymistä uudelleen. Ilman takertumista, ilman mielen suorittamaa analysointia. Oppimista ei tarvita. Kaikki on uutta ja tuoretta ja näkeminen on suoraa ja välitöntä. Thanks!!! Vaikka kyllä tämän kaiken jo tiesinkin ;)
Muistaakseni tää kaveri, joka on siis kuin kaikki me muut, vietiin Amerikkaan koska hänestä odotettiin "seuraavaa jeesusta". Siellä ei sitten homma oikein lähtenyt toimimaan, koska jenkit oli niin erilaisia ihmisinä kuin intialaiset ja Krishnamurti meni vähän puihin niiden edessä. Sekaantu vielä muistaakseni kaverinsa muijaankin. Inhimillinen kaveri tietenkin. Sori, että pudottelen ihmisiä jalustoilta, mutta ihmisethän niitä sinne aina heivaa. Enkä ole nyt ihan varma asiasta, muistelisin jostain vaan lukeneeni.
Intiassahan on tapana korottaa vähän fiksumpia ja välillä vähän tyhmempiäkin puolijumaliksi. Yksikin älykäs pikkupoika oli intialaisten mielestä lähes itse jumala, mutta kun hänet länsimaissa tutkittiin, niin oli sosiaalisilta kyvyiltään vain keskitasoa, tai jopa sen allapuolella. Kaikista karmein tapaus oli 5-vuotias "maratoonari" joka laitettiin juoksemaan 80 kilometriä ja ilman juotavaa. Ei se pikkupoikaparka päässy ihan maaliiin saakka. Mitähän heillekin oikein tänä päivänä kuuluu? Länsimaissa heitä usein kutsutaan lahjakkaan lapsen tragedioiksi. Ainakin tän juoksijanpojan pitäs tehtailla maailmanennätyksiä pitkillä matkoilla ihan tuostan noin vaan aikuisena. Ihme sakki intialaiset!
Kaveri vain. Suurvisiiri Ay oli suurinpiirtein samannäköinen 3300 vuotta sitten ja oli mun ope.
Jälleensyntymät nähdään mielikuviksi, niin kuin nykyinen kehokin ja muu mahdollinen mielen sisältö. Niinkuin entiset elämätkin. Mielen sisältö on just tätä kaikkea mitä on mielen jumala luonut ajatuksen voimalla. Mielikuvaa.
Rajantakainen on myös mielikuvaa. Me voidaan katsoa tätä flowta tarkkaaavaisena, niin huomataan että rajantaakainenkin tajunnanvirta vain ui tuossa silmien edessä. Ei tarvi samaistua siiheen. Meediot muuten uppoutuu tähän tajunnanvirtaan ja kanavoi tätä mielensisältöä. Pelkkää mielikuvaa kanavoivat.
Kaveri toi perustelun tuolle miksi ei tarvitse jälleensyntyä - kun kuolee joka hetki mielen sisällölle, niin sellainen ei tule takaisin. Ainakaan niin, että hahmottaisi tulon todelliseksi.
Mutta on suurvisiiri muuttunut! Jos nyt edes on sama heppu, mutta kyllä se samanlaiselta vaikuttaa. On se kyllä mennyt eteenpäin...
Maailma tarvitsee ihanteita, ja nyt on tuotu tämmöisiä taviksen näköisiä ja taviskäyttäytyviä esiin. Mutta tämä taviskin on vain rooli, ihan kaikki käyttäytymiset on rooleja, kaikki.
Rooli voi olla muuten ihan aito, rooli tarkoittaa sitä että ollaan samaistumatta siihen heppuun joka puhuu mitä milloinkin. Ei pidetä sitä kovin tärkeänä, erityisenä. Se on vain hevonen jolla mennään, valjakkoajelua.
Oletteko tehneet sankari tekoja?
Mainiota huumoria tuon takana.
Jokainen olkoon sisäinen sankarinsa, menköön jokainen itse itsenäisesti. Messias-ajatus on vanhanaikainen ja perustuu siihen aikakauteen, kun ihmiset olivat vielä lapsenasteella. Tosiaan, uokopuolisen ihanteen yllä pitäminen voi viedä siihen, että me haemme jotain ulkopuoleltamme. Ulkopuolelta ei löydy mitään todella kestävää.
On tultava lapseksi jälleen, mutta itsenäisesti itse itsestänsä huolta pitäen. "Aikuistunut lapsi". Tukea saamme matkan varrella jos tarvitsemme, mutta suurin tuki on tuettomuus: kävelykepin pois heittäminen.
Uskonnot ja aatteet ovat erilaisia kainalosauvoja. Jonkin matkaa niistä voi olla hyötyä, mutta jossain vaiheessa takertuminen niihin jätetään. Egyptiläinen järjestelmä hierarkioineen on kankea, voidaan nähdä miten joku tiukka uskomusrakenne voi estää luovuuden virtausta. Uskonnot on järjestetty edelleen vanhan kaavan mukaisesti, pidetään yllä tiettyä uskomusjärjestelmää.
Silti, vaikka hierarkia ja mielenkontrolliin alistuminen päättyy, niin ollaan kuin itsenäisesti ryhmässä. Kuin musiikin sävelet jotka luovasti ulos pursuavat harmonisessa sopusoinnussa toistensa kesken.