Betoniyöelokuva

Melkein kaikki suomielokuvat on tehty niin pienellä budjetilla ettei ole varaa maksaa äänikäsittelystä joten se on annettu amatöörien tehtäväksi. Ja yleensäkin jo äänitysvaihe on tehty päin persettä amatöörien puuhastellessa. Toisaalta asialla ei ole väliä koska näyttelijäntyö on myös niin ala-arvoista johtuen surkeasta käsikirjoituksesta että on parempi ettei kaikkea myötähäpeää aiheuttavaa dialogia kuule.

Voitte syyttää asiasta Valtiota joka tukee kaikenmaailman paskaproduktioita vaan sen takia että paskaproduktioita pitää tukea jotta saadaan paskaproduktio nähtäväksi kouralliselle ihmisiä. Miksi tehdä parempaa kun paska kelpaa, sanoi entinen pomoni kysyessäni miksi teemme ala-arvoista laatua.

Kannattaa valita suomenkielinen tekstitys, niin minä usein teen kun suomalaisia katselen vanhoja tai uusia. Katselen myös ulkomaankieliset elokuvat suomeksi tekstitettynä, joten tasa-arvon nimissä.

Kun se ääni täytyy jostain ottaa ja äänittää.

Jos näyttelijän artikulaatio ja äänenkäyttö on olematonta, niin mistä ihmeestä se äänimies taikoo äänilähteen josta sitä ääntä äänittäisi.

Toki äänimies voi sitte äänittää vaikka omia kainalopieruja näyttelijän huokauksia ilmentämään. Tai toki voi filkkaan laittaa sitten sitä taustamusaa kuten pianonpimputusta tai jotain ihmefanfaaria ikään kuin tunnelmaa tuomaan ni ei sitä dialogia tai puhetta välttämäti edes tarvitse.
Suomielokuvissa aika monille ohjaajille riittää melkos pitkälle se näyttelijäsuoritus että osaa pällistellä vakuuttavasti, tai itkeä niin että räkää tursuu nenästä tyylin turkan joukon nätyopit.

Pahaenteiset bongorummut taustalla on suositut, samoin kuin sydämenlyönnit tai ahdistuneen hengityksen voimistuvaa ääntä kohtauksen taustalla. Se on sitä paitsi taiteellistakin - noi sydänäänet ja ahistunu hengistysääni.

Suomielokuvat voisi vaikkapa suosiolla dubata siihen saakka kun näyttelijät opetetaan tuottamaan puhetta jota voi äänittää. Esimerkiksi vaikkapa Jope Ruonansuun dubbaus tuossa betoniyössäkin olisi voinu tehdä kutaa dramaturgiaan.-