Käytin päivän vaalimainoksien liimaamiseen. Siinä puheenjohtajan kanssa lyötiin numeroita tolppiin.
Vituikshan tää on mennyt, oli sama tuomio sekä puheenjohtajalla että minulla. Me ollaan pehmennetty ja me ollaan unohdettu mikä työväenaate on. Meidät on ensinnäkin leimattu kokoomukseen; siinä mielessä on sama voitetaanko vai hävitäänkö. Jos voitetaan niin punamullalla tehdään tuoretta politiikkaa. Jos hävitään niin neljän vuoden päästä meistä on hakattu kaikki käsitys siitä, että sama onko demari vai kokoomuslainen. Sitte tarjotaan vaihtoehto.
Me ollaan pehmennetty; kaikki pitää meitä nössöinä. Ehdokkaatkin on sosionomeja ja ties mitä maistereita. Tärkeintä tuntuu olevan ottaa pakolaisia maahan, antaa homoille naintioikeus ja ymmärtää ja suvaita kaikkea maan ja taivaan alla nokkosperhosista voikukkiin. Kauniita ajatuksia mutta niiden pitää olla sivuvirkkeitä eikä pääasioita niin kuin nyt on. Kaikkein tärkein kaikkein tärkeimmistä on vaan ja ainoastaan isänmaa ja työmies. Kaikki tasa-arvo ja muut höpötykset on sivuseikkoja. Naisen euro on naisen euro. Sillä vitun väliä. Nollasopimusten lakkauttamiseen pitää käyttää voimavarat, ei tasa-arvon ajamiseen.
Ruma sana pitäis sanoa niin kuin se on; sanoin puheenjohtajalle mainoksia ladatessa, että lehdessä luki, että kansa kaipaa Lipposta takas pääministeriksi. Niin kaipaisin minäkin. Kerroin äänestäneeni Lipposta presidentiksi. Pj sanoi tehneensä samoin mutta kakkosvaiheessa antaneensa äänensä Haavistolle. Minä kerroin jättäneeni äänestämättä toisella kierroksella koska ehdokkaani tipahti enkä kahdesta pahasta ota vastuuta. Kerroin kyllä, että juon kahvinani presidenttiä ja että Haaviston mahdollisen voiton tulen olisin sentään voinut siirtyä normaalista valkopaahdosta tummapaahtoon ihan vain presidettiä kunnioittaakseni. Pj nauroi sanoi olevansa kanssani yhtä mieltä; kyllähän ruma sana pitäisi sanoa niin kuin se on.
Näin epävirallisesti todettiin yhdessä, että myös SDP:n pitäisi siirtyä jonninverran persujen suuntaan. Ruma sana pitäisi sanoa niin kuin se on. Liika suvaitsevaisuus ja akkavalta karkottaa meiltä kannattajakunnan. Meidän tärkein tehtävä on ajaa työmiehen asiaa. Nyt me tunnutaan ajavan kaikenmaailman vähemmistöjen asiaa.
Yhdestä asiasta oltiin tavallaan eri mieltä; Natosta. Minä sanoin, että siihen pitää jättää jäsenhakemus heti. Riippumatta Venäjän mielipiteestä. Jos Venäjä liikuttaa armeijaansa niin meidän pitää tehdä sama. Jos Venäjä tulee tänne, meidän on tapettava ne heti ja armotta. Emme selitä vaan tapamme ja tiukasti pysymme omalla puolen rajaa. Pj oli paljon varovaisempi ja alkoi selittää; meidän pitää liittyä Natoon mutta me ei voida liittyä siihen kun karhu on hereillä. Olisi pitänyt liittyä paljon aiemmin, kertoi. Nyt jos liitytään niin Venäjä iskee heti ja tekee konfliktin ja tie Natooon on poikki. Varovaista politiikkaa pitää harjoittaa nyt. Natoon vasta karhun mentyä talviunille. Tästä asiasta tulee vielä riitaa mutta jääköön myöhemmäksi.
Muuten hyvä päivä. Musta tuntuu, että vastoinkäymisten myötä SDP palaa vielä juurilleen; tasa-arvoa ja suvaitsevaisuutta me rakennetaan mutta ennenkaikkea hyvinvointiyhteiskuntaa. Työmies on tärkein.
Vituikshan tää on mennyt, oli sama tuomio sekä puheenjohtajalla että minulla. Me ollaan pehmennetty ja me ollaan unohdettu mikä työväenaate on. Meidät on ensinnäkin leimattu kokoomukseen; siinä mielessä on sama voitetaanko vai hävitäänkö. Jos voitetaan niin punamullalla tehdään tuoretta politiikkaa. Jos hävitään niin neljän vuoden päästä meistä on hakattu kaikki käsitys siitä, että sama onko demari vai kokoomuslainen. Sitte tarjotaan vaihtoehto.
Me ollaan pehmennetty; kaikki pitää meitä nössöinä. Ehdokkaatkin on sosionomeja ja ties mitä maistereita. Tärkeintä tuntuu olevan ottaa pakolaisia maahan, antaa homoille naintioikeus ja ymmärtää ja suvaita kaikkea maan ja taivaan alla nokkosperhosista voikukkiin. Kauniita ajatuksia mutta niiden pitää olla sivuvirkkeitä eikä pääasioita niin kuin nyt on. Kaikkein tärkein kaikkein tärkeimmistä on vaan ja ainoastaan isänmaa ja työmies. Kaikki tasa-arvo ja muut höpötykset on sivuseikkoja. Naisen euro on naisen euro. Sillä vitun väliä. Nollasopimusten lakkauttamiseen pitää käyttää voimavarat, ei tasa-arvon ajamiseen.
Ruma sana pitäis sanoa niin kuin se on; sanoin puheenjohtajalle mainoksia ladatessa, että lehdessä luki, että kansa kaipaa Lipposta takas pääministeriksi. Niin kaipaisin minäkin. Kerroin äänestäneeni Lipposta presidentiksi. Pj sanoi tehneensä samoin mutta kakkosvaiheessa antaneensa äänensä Haavistolle. Minä kerroin jättäneeni äänestämättä toisella kierroksella koska ehdokkaani tipahti enkä kahdesta pahasta ota vastuuta. Kerroin kyllä, että juon kahvinani presidenttiä ja että Haaviston mahdollisen voiton tulen olisin sentään voinut siirtyä normaalista valkopaahdosta tummapaahtoon ihan vain presidettiä kunnioittaakseni. Pj nauroi sanoi olevansa kanssani yhtä mieltä; kyllähän ruma sana pitäisi sanoa niin kuin se on.
Näin epävirallisesti todettiin yhdessä, että myös SDP:n pitäisi siirtyä jonninverran persujen suuntaan. Ruma sana pitäisi sanoa niin kuin se on. Liika suvaitsevaisuus ja akkavalta karkottaa meiltä kannattajakunnan. Meidän tärkein tehtävä on ajaa työmiehen asiaa. Nyt me tunnutaan ajavan kaikenmaailman vähemmistöjen asiaa.
Yhdestä asiasta oltiin tavallaan eri mieltä; Natosta. Minä sanoin, että siihen pitää jättää jäsenhakemus heti. Riippumatta Venäjän mielipiteestä. Jos Venäjä liikuttaa armeijaansa niin meidän pitää tehdä sama. Jos Venäjä tulee tänne, meidän on tapettava ne heti ja armotta. Emme selitä vaan tapamme ja tiukasti pysymme omalla puolen rajaa. Pj oli paljon varovaisempi ja alkoi selittää; meidän pitää liittyä Natoon mutta me ei voida liittyä siihen kun karhu on hereillä. Olisi pitänyt liittyä paljon aiemmin, kertoi. Nyt jos liitytään niin Venäjä iskee heti ja tekee konfliktin ja tie Natooon on poikki. Varovaista politiikkaa pitää harjoittaa nyt. Natoon vasta karhun mentyä talviunille. Tästä asiasta tulee vielä riitaa mutta jääköön myöhemmäksi.
Muuten hyvä päivä. Musta tuntuu, että vastoinkäymisten myötä SDP palaa vielä juurilleen; tasa-arvoa ja suvaitsevaisuutta me rakennetaan mutta ennenkaikkea hyvinvointiyhteiskuntaa. Työmies on tärkein.
Vastaukset 1
Vanhimmat
"Kauniita ajatuksia mutta niiden pitää olla sivuvirkkeitä eikä pääasioita niin kuin nyt on. Kaikkein tärkein kaikkein tärkeimmistä on vaan ja ainoastaan isänmaa ja työmies. "
Isänmaa ja työmies. Työmiesten isänmaa. Millainen on työmiesten isänmaa. Ei luultavastikaan sellainen, jossa oligarkeilla on omat armeijansa valtiollisen armeijan rinnalla. Aloitus kirjoitti luultavasti pikku hiprakassa mutta olkoon. Ei se syntiä ole.
Mielestäni demarit ovat luisuneet kauan sitten sivuraiteille. Heitä todellakin on vaikea erottaa Kokoomuksesta tai niiden politiikasta. Porvarillisilla puolueilla on pieniä painotuseroja. Persut oikealla eivät hyväksy juuri mitään ihmisyyttä. Pappi, kivääri ja miehinen nyrkki olisivat ihmisyyden merkki. Vihreät asettavat usein hyvän ympäristön rahan edelle ja sitä tulisi työväenliikkeen tukea.
Demareiden ongelma on ay-liike. Mikäli se olisi heikko, järjestäytyminen alle 40 %, SDP olisi täysin porvarillinen kuten Blairin työväenpuolue Englannissa oli. Ammattiyhdistysliike voi olla demareiden pelastus, koska siinä on kannatuksen perusta. Ellei demarit puolusta yleissitovia tessejä ja toimi TTIP vastaan kuten Euroopan ay-liike toimii, niin SDP kuihtuu pois. Tilalle tulee uusi vasemmistorintama eikä muutos välttämättä huonokaan olisi. Parempi vaihtoehto olisi SDP:n ottaa 7 piirua vasemmalle kuin ryhtyä maahanmuuttajien hakkaamispuolueeksi. SDP ottaisi työväentalon seinällä riippuvan Marxin taulun sydämen esiin ja antaisi sisällön "käy eespäin väki voimakas" laululle.
Saattaa olla että toivon turhia. Vasemmistorintama olisi välttämätön tai piru vie koko käden. Omat kokemukseni ammattiliiton toimissa demareiden kanssa ovat olleet myönteisiä. Työväen etua on pidetty yllä.