Yritysmaailman rimpulat aktivoitaviksi

Vaalit ovat siitä merkillinen ilmiö, että ne kirvoittavat ilmoille ihmismielen alhaisimpiakin intohimoja. Yksi tällainen alhainen intohimo on pakkotyöllistäminen. Himo on saanut alkunsa porvarillisista pyrkimyksistä kasvattaa sijoitetun pääoman tuottoa. Palkkakustannukset ovat yksi merkittävä osa yrityksen tuloslaskelmaa, joten palkkamenojen poistaminen olisi suora tulonsiirto yrityksen omistajille.

Ikään kuin naama intohimolle syntyi erään eteläpohjalaisen porvarin keksittyä kiljahtaa sosiaalisten tulonsiirtojen tekemisestä vastikkeellisiksi. Näin sosiaaliset tulonsiirrot voitaisiin ohjata suoraan porvarillisiin tarkoituksiin, kun työttömät ja muut sosiaalisten tulonsiirtojen varassa elävät ohjattaisiin kasvattamaan porvarillisia rahakasoja pakkotyöllistettyinä erilaisiin organisaatioihin. Sittemmin himo näkyy tarttuneen, ilmeisesti pekonipastan suosiollisella myötävaikutuksella, myös semisosialisteihin eli SDP:henkin. Ainakin puheenjohtajalle näyttää pakkotyöstä tuleen vähintäänkin pakkomielle.

Oma lukunsa on sittemmin porvariksi sukeltautunut ”ekonomisti”, jonka mukaan ainakin osa sosiaalisten tulonsiirtojen varassa elävistä on suoranaisia rikkaruohoja porvarillisessa puuvillapellossa. Siksi tämä rikkaruohoväki pitäisi tämän omatekoisen talousneron mukaan pakottaa työnhakijaksi, jotta valtakuntaan saataisiin lisää työvoimaa. Tämä ikuinen syöpäajatteluhan olettaa, että sosiaaliset tulonsiirrot tekevät työttömyydestä niin houkuttelevan, ettei kukaan enää viitsi tehdä työtä.

Tyhmyys on este yksinkertaistenkin ratkaisujen syntymiselle. Jos yritykset maksaisivat edes palkan työksi kertomastaan toimintosarjasta, niin kannustinloukuthan poistuisivat aivan itsestään. Vain syntymäsairas mieli voi edes keksiä termin kannustinloukku vapaan markkinatalouden vallitessa. Vapaassa markkinataloudessa löytyy aina resursseja sille, joka on valmis näistä resursseista maksamaan.

Myös aktivointitoimet ovat aivan väärin kohdennetut. Jos kerran työttömiä ei ole katsottu kelvollisiksi työelämään, niin miksi viranomaispäätöksin yritetään väkisin työllistää? Eivätkö aktivointitoimet pitäisi kohdistaa nimenomaan työnantajiin, yritysjohtoon? Näyttää siltä, että varsinaiset rimpulat löytyvät nimenomaan organisaatioiden johtotasolta. Eihän lama voi johtua sosiaalisten tulonsiirtojen varassa elävistä, vaan juuri mitä ilmeisimmin laiskasta ja osaamattomasta johtamisesta. Näin sitäkin suuremmalla syyllä, koska työläisethän eivät johda yrityksiä, eivät siinäkään tapauksessa, vaikka huuto ammattiyhdistysliikettä vastaan tuntuu vain yltyvän.

Joten eipä muuta kuin yritysjohtoa aktivoimaan, kouluttamaan, kiristämään taloudellisesti ja teettämään kaikkea mahdollista, jolla voi olettaa olevan, tai sitten ei, jotakin tekemistä talouselämän elpymisen kannalta. Yksi tärkeä osa-alue ainakin brittiläisessä työyhteisössä on se, ettei ihminen haise. Haiseva yritysjohto ei ole omiaan edistämään kauppaa ja talouden elpymistä. Myös henkilön stailaus, mukaan lukien oikeanväriset sukat, on tärkeää. Katsekontakti, kädenpuristuksen kesto, small talk ym. on tärkeää, ja kyllä ruotsin kielen osaaminenkin tekee vaikutuksen, etenkin, jos aikoo käydä kauppaa Ruotsin kanssa.

Vaalien alla näyttää myös ulkopoliittinen meuhkaaminen saavuttaneen ennen näkemättömät mittasuhteet. Suoranainen pelottelu ja hysterian lietsominen huolestuttaa. Eihän tällainen olisi vielä muutama vuosikymmen sitten tullut kuuloonkaan. Onko pelon lietsomisella tarkoitus saada kansalaiset entistä tiukemmin poliittisen seurannan alaiseksi? Onko tarkoitus saada kansalaisten poliittiselle urkinnalle entistä laajemmat valtuudet? Rahaa varustautumiselle tuntuu löytyvän, mutta ei sitten millekään hyödylliselle ja järkevälle toiminnalle. Onko kansakunta mennyt sekaisin, vai poliittiset päättäjät? Jos kysymys on poliittisista päättäjistä, niin sellaiset pitää vaihtaa mahdollisimman nopeasti.