17. Mutta jos meidät itsemmekin, pyrkiessämme vanhurskautumaan Kristuksessa, on havaittu syntisiksi, onko sitten Kristus synnin palvelija? Pois se!
18. Sillä jos minä uudestaan rakennan sen, minkä olen hajottanut maahan, osoitan minä olevani lain rikkoja.
19. Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu,
20. ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.
On merkillistä että meidät havaitaan syntisiksi Kristuksessa. Tässä näyttäisi olevan ristiriita sen välillä että tervehtiihän Paavali veljiään toisaalla aina pyhinä Kristuksessa Jeesuksessa. Avain sana tässä kohti on ”pyrkiessämme”. Vaikka me olemme Jumalan tekona asetut Kristukseen (1Kor. 1:30) niin kaikenlainen oma pyrkimys kelvata Jumalalle on peräti turha ja johtaa lain alle. Kun Karitsan valo läpivalaisee meitä, niin huomaamme olevamme täynnä saastaa. Jos Pyhä Henki on todella näyttänyt meille synnin, niin joudumme jokainen tunnustamaan itsessämme olevamme syntisistä suurimpia. Koko maailman pahuus ja kaikki synti asuu meidän jokaisen sydämessä. Se uinuu niin pitkään kun ensimmäinen kasvattaja ”laki” herättää sen henkiin. Ja silloin me kuolemme.
Pyhä Henki opettaa ”jos minä uudelleen rakennan sen, minkä olen hajottanut” niin olen lain rikkoja. Mikä tämä hajotettu on? Mikä on tämä etummainen maja (Hepr. 9:8), jonka seisoessa tie kaikkein pyhimpään on ilmoittamatta. Se on meidän vanha ihmisemme, minä, joka yrittää täyttää lakia kuolemaansa asti. Tässä tulemme kiusalliseen kohtaan, sillä ei synny mitään pyhää yksilö minää. Jos Pyhä henki on näyttänyt sinulle kuolemasi Kristuksen Jeesuksen kuolemassa niin elämäsi minässäsi on ohi, kaput. Kuoleman toisella puolella ollaan Kristuksen varassa. En elä enää minä, en usko enää minä, en rakasta enää minä vaan Kristus. Tässä kohti on tienristeys, jossa moni valitsee minä-pyhyyden tien. Aletaan rakentamaan uuden luomuksen varaan niin, että ajatellaan ”minä olen nyt pyhä”. Tällä tiellä on ainakin kaksi mahdollisuutta päättyä. Toinen on se, että laki ilmestyy Hengellisenä ja saa uskovan vapisemaan ja palaamaan Kristukseen. Toinen on farisealaisuus jossa kuvitellaan, että olemme jotain yli-ihmisiä uskomme tähden. Jos alamme rakentaa uudestaan minämme varaan niin olemme tulleet lain rikkojiksi.
Niin kun vanha ihminen on yksi, ei monta niin myös uusi luomus on Yksi ja ei monta. Tämä uusi luomus on Kristus teissä, kirkkauden toivo. Eksyttäjiä on monta ja eksyviä on monta, mutta Kristuksen kuolemassa kaikki monet tulevat Yhdeksi. Ylösnousemuksessa kaikki ovat Yksi. Ei ole mitään erotusta, ei edes miestä eikä naista, vaan kaikki ja kaikissa on Kristus (Kol. 3:11, Gal. 3:28). Kristilliset suunnat ovat valinneet tänä päivänä oman minän pyhyyden Kristuksen vanhurskauden sijaan. Saarnataan mitä sinä ja minä voimme (täytyy) tehdä ja mitkä ovat sinun ja minun oikeutemme. Tämä ei ole Pyhä Henki, saanen sanoa. Jumalasta sekin (2Tess. 2:11) on, mutta henki joka tekee meidät meistä itsestämme riippuvaiseksi (minusta, minun uskostani, minun kasteestani) ei ole Pyhä Henki. Ei vaikka sillä olisi voimaa. Ei, vaikka se antaisi tunteita. Pyhä Henki saa meidät riippuvaiseksi Kristuksesta ja silloin me olemme ja te olette Yksi. Kristuksen Jeesuksen sovitustyön hedelmänä syntyy usko ja kaste, mutta juuri on Kristus.
Jumalan Pyhä Henki kirkastaa meille ja teille Jeesuksen Kristuksen Yhden ristin kuoleman salaisuuden. Me huomaamme olleemme Hänessä aina Jumalan tekona. Emme omilla päätöksillämme vaan Kaikkivaltiaan päätöksellä (Ef. 1:4). Koko ihmiskunta on tuomittu kuolemaan omassa yksilö persoonassaan. Tämä ensimmäinen ihminen, Adam on sielullinen ihminen, jossa me jäimme tuhon omiksi. Ja kun me tiedämme, että Jumala on valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat Kristuksessa, niin kuinka saattaisimme kerskata ”että me olisimme valinneet Hänet”.
Jos me olemme uudestisyntyneet, niin mikä sen on saanut aikaan. Uskon ratkaisummeko? Kasteemmeko? Ei! Meidän uudestisyntymämme on tapahtunut Jeesuksen Kristuksen kuolemassa ja Hänen ylösnousemuksessaan (1Piet. 1:3). Me tulemme vanhurskaiksi uskosta, mutta me pelastumme uskon kautta. Jo ennen maailman perustamista Jumala on määrännyt teidät pelastukseen Hänessä, Kristuksessa. Tämä Pelastus on siis ollut olemassa aina. Usko, jonka Jumala vaikuttaa ja usko, joka on Jumalan lahja avaa silmämme näkemään tuon valmiin pelastuksen (Ef. 2:8). Edes tämän pelastuksen näkeminen ei ole ihmisen varassa, vaan Jumala antaa uskon kenelle tahtoo (Joh. 3:27, 2Tess. 3:2).
Jumalan Pyhä henki saarnaa siis tätä Jumalan pelastustekoa, jonka Hän on tehnyt jokaisen ihmisen puolesta Kristuksen Persoonassa. Ihminen voi kuulla pelastuksen evankeliumin (Ef. 1:13) ja tämän Kristuksen saarnan kautta(Room. 10:17) Jumala synnyttää ihmisen elävään toivoon näin tahtoessaan. Tämä usko on siis Jumalasta ja ihminen ei sitä voi synnyttää (1Piet. 1:5).
Lisäyksenä voin sanoa että kyllä minä voin sanoa että ”minä harjaan hampaani, minä menen paskal…jne”. Mutta mitä tulee Pelastukseen, vanhurskauttamiseen, pyhitykseen ja kirkastumiseen niin silloin olen Kristuksen varassa. Ja jos ajattelet, että sinä olet valinnut Kristuksen niin hyvä niin. Mutta olisiko se lihan viimeinen kerska? Onhan Jumala valinnut sinut jo ennen maailman perustamista olemaan viaton (vanhurskas) ja pyhä Kristuksessa. Kristus on sinut voittanut Itselleen. Juoskaamme että näin mekin voittaisimme Hänet ja tulisimme tuntemaan Isän, Pojan ja lopulta itsemmekin Pyhässä Hengessä (1Kor. 13:12).
18. Sillä jos minä uudestaan rakennan sen, minkä olen hajottanut maahan, osoitan minä olevani lain rikkoja.
19. Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu,
20. ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.
On merkillistä että meidät havaitaan syntisiksi Kristuksessa. Tässä näyttäisi olevan ristiriita sen välillä että tervehtiihän Paavali veljiään toisaalla aina pyhinä Kristuksessa Jeesuksessa. Avain sana tässä kohti on ”pyrkiessämme”. Vaikka me olemme Jumalan tekona asetut Kristukseen (1Kor. 1:30) niin kaikenlainen oma pyrkimys kelvata Jumalalle on peräti turha ja johtaa lain alle. Kun Karitsan valo läpivalaisee meitä, niin huomaamme olevamme täynnä saastaa. Jos Pyhä Henki on todella näyttänyt meille synnin, niin joudumme jokainen tunnustamaan itsessämme olevamme syntisistä suurimpia. Koko maailman pahuus ja kaikki synti asuu meidän jokaisen sydämessä. Se uinuu niin pitkään kun ensimmäinen kasvattaja ”laki” herättää sen henkiin. Ja silloin me kuolemme.
Pyhä Henki opettaa ”jos minä uudelleen rakennan sen, minkä olen hajottanut” niin olen lain rikkoja. Mikä tämä hajotettu on? Mikä on tämä etummainen maja (Hepr. 9:8), jonka seisoessa tie kaikkein pyhimpään on ilmoittamatta. Se on meidän vanha ihmisemme, minä, joka yrittää täyttää lakia kuolemaansa asti. Tässä tulemme kiusalliseen kohtaan, sillä ei synny mitään pyhää yksilö minää. Jos Pyhä henki on näyttänyt sinulle kuolemasi Kristuksen Jeesuksen kuolemassa niin elämäsi minässäsi on ohi, kaput. Kuoleman toisella puolella ollaan Kristuksen varassa. En elä enää minä, en usko enää minä, en rakasta enää minä vaan Kristus. Tässä kohti on tienristeys, jossa moni valitsee minä-pyhyyden tien. Aletaan rakentamaan uuden luomuksen varaan niin, että ajatellaan ”minä olen nyt pyhä”. Tällä tiellä on ainakin kaksi mahdollisuutta päättyä. Toinen on se, että laki ilmestyy Hengellisenä ja saa uskovan vapisemaan ja palaamaan Kristukseen. Toinen on farisealaisuus jossa kuvitellaan, että olemme jotain yli-ihmisiä uskomme tähden. Jos alamme rakentaa uudestaan minämme varaan niin olemme tulleet lain rikkojiksi.
Niin kun vanha ihminen on yksi, ei monta niin myös uusi luomus on Yksi ja ei monta. Tämä uusi luomus on Kristus teissä, kirkkauden toivo. Eksyttäjiä on monta ja eksyviä on monta, mutta Kristuksen kuolemassa kaikki monet tulevat Yhdeksi. Ylösnousemuksessa kaikki ovat Yksi. Ei ole mitään erotusta, ei edes miestä eikä naista, vaan kaikki ja kaikissa on Kristus (Kol. 3:11, Gal. 3:28). Kristilliset suunnat ovat valinneet tänä päivänä oman minän pyhyyden Kristuksen vanhurskauden sijaan. Saarnataan mitä sinä ja minä voimme (täytyy) tehdä ja mitkä ovat sinun ja minun oikeutemme. Tämä ei ole Pyhä Henki, saanen sanoa. Jumalasta sekin (2Tess. 2:11) on, mutta henki joka tekee meidät meistä itsestämme riippuvaiseksi (minusta, minun uskostani, minun kasteestani) ei ole Pyhä Henki. Ei vaikka sillä olisi voimaa. Ei, vaikka se antaisi tunteita. Pyhä Henki saa meidät riippuvaiseksi Kristuksesta ja silloin me olemme ja te olette Yksi. Kristuksen Jeesuksen sovitustyön hedelmänä syntyy usko ja kaste, mutta juuri on Kristus.
Jumalan Pyhä Henki kirkastaa meille ja teille Jeesuksen Kristuksen Yhden ristin kuoleman salaisuuden. Me huomaamme olleemme Hänessä aina Jumalan tekona. Emme omilla päätöksillämme vaan Kaikkivaltiaan päätöksellä (Ef. 1:4). Koko ihmiskunta on tuomittu kuolemaan omassa yksilö persoonassaan. Tämä ensimmäinen ihminen, Adam on sielullinen ihminen, jossa me jäimme tuhon omiksi. Ja kun me tiedämme, että Jumala on valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat Kristuksessa, niin kuinka saattaisimme kerskata ”että me olisimme valinneet Hänet”.
Jos me olemme uudestisyntyneet, niin mikä sen on saanut aikaan. Uskon ratkaisummeko? Kasteemmeko? Ei! Meidän uudestisyntymämme on tapahtunut Jeesuksen Kristuksen kuolemassa ja Hänen ylösnousemuksessaan (1Piet. 1:3). Me tulemme vanhurskaiksi uskosta, mutta me pelastumme uskon kautta. Jo ennen maailman perustamista Jumala on määrännyt teidät pelastukseen Hänessä, Kristuksessa. Tämä Pelastus on siis ollut olemassa aina. Usko, jonka Jumala vaikuttaa ja usko, joka on Jumalan lahja avaa silmämme näkemään tuon valmiin pelastuksen (Ef. 2:8). Edes tämän pelastuksen näkeminen ei ole ihmisen varassa, vaan Jumala antaa uskon kenelle tahtoo (Joh. 3:27, 2Tess. 3:2).
Jumalan Pyhä henki saarnaa siis tätä Jumalan pelastustekoa, jonka Hän on tehnyt jokaisen ihmisen puolesta Kristuksen Persoonassa. Ihminen voi kuulla pelastuksen evankeliumin (Ef. 1:13) ja tämän Kristuksen saarnan kautta(Room. 10:17) Jumala synnyttää ihmisen elävään toivoon näin tahtoessaan. Tämä usko on siis Jumalasta ja ihminen ei sitä voi synnyttää (1Piet. 1:5).
Lisäyksenä voin sanoa että kyllä minä voin sanoa että ”minä harjaan hampaani, minä menen paskal…jne”. Mutta mitä tulee Pelastukseen, vanhurskauttamiseen, pyhitykseen ja kirkastumiseen niin silloin olen Kristuksen varassa. Ja jos ajattelet, että sinä olet valinnut Kristuksen niin hyvä niin. Mutta olisiko se lihan viimeinen kerska? Onhan Jumala valinnut sinut jo ennen maailman perustamista olemaan viaton (vanhurskas) ja pyhä Kristuksessa. Kristus on sinut voittanut Itselleen. Juoskaamme että näin mekin voittaisimme Hänet ja tulisimme tuntemaan Isän, Pojan ja lopulta itsemmekin Pyhässä Hengessä (1Kor. 13:12).
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tämäkin opetus rististä on valitettavasti hieman vajavaista, sillä sitä vaivaa vieras henki, joka ei osaa opettaa kristillisyyttä aidosti.
Aito, elävä ja raamatullinen kristillisyys on saanut rinnalleen universaalin haaran, joka nousee - aivan oikein - sellaista uskontoa vastaan, jossa pyritään täyttämään Jumalan tahto ja laki omin voimin ja omin pyrkimyksin. Samalla tämä uuden ajan uskonto kuitenkin oikoo raamatun kristillistä opetusta siellä, missä se suinkin on mahdollista ja yhdistelee jakeita osin mielivaltaisestikin, jotta oikea ajatus säilyy.
Tämän uuden suuntauksen ääripäänä voidaan pitää sellaista julistusta - näilläkin palstoilla nähtyä - jossa kaikki muut kristilliset suunnat tuomitaan harhaan johdetuiksi tai harhaoppisiksi ja väitetään, että Raamattu on käännetty osittain väärin. Sellainen väite on New Age uskonnolle tyypillinen.
Tyypillistä on myös se, että ihmisestä tehdään kristusolento, jossa ei ole enää synnin häivääkään jäljellä. Kääntymistäkään ei välttämättä enää tarvita, sillä Jumalan armo on ilmestynyt kaikille ihmisille pelastukseksi, ja se kasvattaa sinua vaikka tietämättäsi.
Rukoilen puolestasi ja siunaan sinua. :)
...mutta minä tiedän paremmin!
"sellaista uskontoa vastaan, jossa pyritään täyttämään Jumalan tahto ja laki omin voimin ja omin pyrkimyksin."
Ainoat joille Jeesus sanoo jopa sinun luterilaisen raamattusi mukaan kovia sanoja ovat juuri sellaiset kun tuossa yllä määrittelet.
Raamatullinen kristillisyytesi on siis farisealaisuutta. Niin sinä suoraan sanot!
mutta et aidon ja elävän kristillisyyden merkkejä. :)