Jo vuosia on huomattu maamme yletön velkaantuminen, lisääntyvä työttömyys ja hyvinvointiyhteiskunnan hidas mutta vääjäämätön rapautuminen. Lääkkeeksi suosionsa romahtamista pelkäävät poliitikot tarjoavat palkkamalttia ja leikkauksia jotka sitten loppujen lopuksi kurittavat pahimmin kaikkein köyhintä kansanosaa ja niitä, jotka konkreettisimmin pitävät tätä valtiolaivan hylkyä jotenkin pinnalla, eli ovat vielä töissä.
Jotain olisi tehtävä, mutta konstit ovat vähissä. Mitä sitten tulisi tehdä? Parhaita vastauksia ja ideoita asian korjaamiseksi saadaan kun katsotaan aikaa taaksepäin, miten Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta luotiin ja miten sitä ollaan alettu hitaasti romuttamaan.
Ensiksikin voidaan vain ihmetellä, miten sotien jälkeen tämä köyhä, rampaantunut kansa pystyi jälleenrakentamaan tämän maan niin henkisesti kuin aineellisestikin näin upeaksi? Kymmenettuhannet ihmiset olivat sodassa menettäneet henkensä, terveytensä tai läheisensä ja maa oli osittain pommitettu raunioiksi. Kuitenkin henkiin jääneet rakensivat Suomen uudestaan, maksoivat itään raskaat sotakorvaukset, loivat koulujärjestelmän, sosiaaliturvajärjestelmän, vanhustenhuollon, sairaanhoitojärjestelmän, rakensivat asunnot jne.
Ei ollut nyky-yhteiskunnasta tuttuja turvaverkkoja ja kriisiapuja. Miten tämä kaikki oli siis ylipäätäin mahdollista?????
Vastaus: Tehtiin raskaasti töitä kaikkien yhteisen hyvinvoinnin eteen!
-50, -60 ja vielä 70 -luvun alkukin olivat Suomalaisen yhteiskunnan jatkuvaa nousukiitoa, jonka taittoi vasta energiakriisi joka tavoitti maamme koko voimallaan 1974. Alkuun tämä merkitsi vain sitä, ettei bensiiniä saanut enää 80 pennillä/litra, mutta lopulta sitä kautta moni arkipäiväinen hyödyke kallistui. Idänkauppa kuitenkin veti ja kaikista pahoista puheista huolimatta YYA- Suomi hyötyi taloudellisesti itään suunnatusta rähmälläänolosta, toisin kuin nykyisten talouspakotteiden aikana.
Mikä sitten ajoi maamme 70 -luvun jälkeen taantumien kierteeseen?
Koko 1980 -luku, sen mukanaan tuoma kasinotalous ja jupit. Nuoremmille kerrottakoon että jupit (YUP = Young Urban Professional) olivat kasinotalousajan luomuksia. Hyvin koulutettuja riskisijoittajia, jotka hyötyivät pankkien silloisesta löyhästä luotonannosta ja loivat itselleen merkittäviä tuloja tekemättä niiden eteen lainkaan töitä. Toki monia putosikin, mutta ilmiö jätti jälkensä tulevaisuudelle.
80 -luku oli vedenjakaja vanhan ja uuden Suomen välillä. Se oli vuosikymmen, jolloin rehellisestä oikeasta työnteosta tuli halveksittavaa ja siitä maksettavasta palkasta tuotantokustannus, joka piti minimoida. Toisaalta helposta, joutilaasta elämästä ihailtavaa, tavoiteltavaa ja hyväpalkkaista......siitä alkoi maamme alamäki.... Ja samalla kuin tilauksesta, Suomi globalisoitui! Nyt oli helppo laittaa kaikki negatiivinen kehitys maailmantalouden heilahtelun piikkiin,.....
Ja jotta kierre olisi lähtenyt vielä syvenemään, iski 90 -luvulla IT-buumi etujoukoissaan kotimainen autonrengas- ja kumisaapastehdas. 90 -luvun puolenvälin jälkeen tavoitteena oli korkeakouluttaa 70% tulevista ikäluokista. Näin piti tehdä, että maamme pysyisi kehityksen kärjessä ja jotta kaikille maailman lukutaitoisille ihmisille saataisiin taskuun ikioma sähkölemmikki jota on mukava hiplata samalla, kun syrjäytyy todellisesta elämästä.
Sitten jupit katosivat...tai no, eivät he mihinkään kadonneet vaikka katukuvasta poistuivatkin ne Lacoste -Peugeoteilla kurvailevat, Luhdan valkoiseen pukuun sonnustautuneet Don Johnson -kloonit.....ei, jupeista tuli yhtä arkipäiväisiä kuin koulunäkki...joka ei kyllä ole enää arkipäiväistä... Juppeja kadehdittiin ja sellaisiksi pyrittiin, sillä töihin päästyään niillä oli kivat hommat ja mukava liksa, eikä tarvinnut tehdä mitään oikeita töitä.....
IT -buumi ja kotoinen kumisaapastehtaamme romahtivat nopealla syklillä, sitä ennen maamme oli liittynyt €uroon ja monet hinnat olivat liki kuusinkertaistuneet. Palkkoja ja jopa niitä köyhän kansan saamia "tuotantokustannuksia" piti alkaa hinaamaan ylöspäin jotta he pysyisivät hengissä tekemässä työt jotka eivät jupeille kelpaa.
Nyt meillä on tilanne, että maa velkaantuu hirveää vauhtia, "tuotantokustannus" -töitä pitäisi saada tekemään 15 000 maahanmuuttajaa/ vuodessa samalla, kun yritetään jotenkin elättää 350 000 omaa työtöntä???????
Mikä olisi lääke tähän kansakuntamme syöpään?
-Laitettaisiin porukka lain voimalla uudelleenkoulutukseen ja tekemään oikeita töitä!
-Tutkittaisiin, mitkä vientiteollisuuden alat vielä vetävät ja panostettaisiin niihin!
-Korotettaisiin veroja kohtuullisesti mutta progressiivisesti tulot huomioiden!
-Purettaisiin turhia, kalliita ja tyhjää jauhavia organisaatioita!
-Lopetettaisiin turhilla tietojärjestelmillä brassailu ja keskityttäisiin olennaisiin asioihin!
-Lopetettaisiin rahan syytäminen ulkomaille siksi ajaksi, kun sisäinen talous on kunnossa!
Tuossa ideoita näin aluksi.........mutta hei, koko tämä juttunihan oli turhaa koska unohdin näin viime metreillä että elämme demokratiassa.....
Jotain olisi tehtävä, mutta konstit ovat vähissä. Mitä sitten tulisi tehdä? Parhaita vastauksia ja ideoita asian korjaamiseksi saadaan kun katsotaan aikaa taaksepäin, miten Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta luotiin ja miten sitä ollaan alettu hitaasti romuttamaan.
Ensiksikin voidaan vain ihmetellä, miten sotien jälkeen tämä köyhä, rampaantunut kansa pystyi jälleenrakentamaan tämän maan niin henkisesti kuin aineellisestikin näin upeaksi? Kymmenettuhannet ihmiset olivat sodassa menettäneet henkensä, terveytensä tai läheisensä ja maa oli osittain pommitettu raunioiksi. Kuitenkin henkiin jääneet rakensivat Suomen uudestaan, maksoivat itään raskaat sotakorvaukset, loivat koulujärjestelmän, sosiaaliturvajärjestelmän, vanhustenhuollon, sairaanhoitojärjestelmän, rakensivat asunnot jne.
Ei ollut nyky-yhteiskunnasta tuttuja turvaverkkoja ja kriisiapuja. Miten tämä kaikki oli siis ylipäätäin mahdollista?????
Vastaus: Tehtiin raskaasti töitä kaikkien yhteisen hyvinvoinnin eteen!
-50, -60 ja vielä 70 -luvun alkukin olivat Suomalaisen yhteiskunnan jatkuvaa nousukiitoa, jonka taittoi vasta energiakriisi joka tavoitti maamme koko voimallaan 1974. Alkuun tämä merkitsi vain sitä, ettei bensiiniä saanut enää 80 pennillä/litra, mutta lopulta sitä kautta moni arkipäiväinen hyödyke kallistui. Idänkauppa kuitenkin veti ja kaikista pahoista puheista huolimatta YYA- Suomi hyötyi taloudellisesti itään suunnatusta rähmälläänolosta, toisin kuin nykyisten talouspakotteiden aikana.
Mikä sitten ajoi maamme 70 -luvun jälkeen taantumien kierteeseen?
Koko 1980 -luku, sen mukanaan tuoma kasinotalous ja jupit. Nuoremmille kerrottakoon että jupit (YUP = Young Urban Professional) olivat kasinotalousajan luomuksia. Hyvin koulutettuja riskisijoittajia, jotka hyötyivät pankkien silloisesta löyhästä luotonannosta ja loivat itselleen merkittäviä tuloja tekemättä niiden eteen lainkaan töitä. Toki monia putosikin, mutta ilmiö jätti jälkensä tulevaisuudelle.
80 -luku oli vedenjakaja vanhan ja uuden Suomen välillä. Se oli vuosikymmen, jolloin rehellisestä oikeasta työnteosta tuli halveksittavaa ja siitä maksettavasta palkasta tuotantokustannus, joka piti minimoida. Toisaalta helposta, joutilaasta elämästä ihailtavaa, tavoiteltavaa ja hyväpalkkaista......siitä alkoi maamme alamäki.... Ja samalla kuin tilauksesta, Suomi globalisoitui! Nyt oli helppo laittaa kaikki negatiivinen kehitys maailmantalouden heilahtelun piikkiin,.....
Ja jotta kierre olisi lähtenyt vielä syvenemään, iski 90 -luvulla IT-buumi etujoukoissaan kotimainen autonrengas- ja kumisaapastehdas. 90 -luvun puolenvälin jälkeen tavoitteena oli korkeakouluttaa 70% tulevista ikäluokista. Näin piti tehdä, että maamme pysyisi kehityksen kärjessä ja jotta kaikille maailman lukutaitoisille ihmisille saataisiin taskuun ikioma sähkölemmikki jota on mukava hiplata samalla, kun syrjäytyy todellisesta elämästä.
Sitten jupit katosivat...tai no, eivät he mihinkään kadonneet vaikka katukuvasta poistuivatkin ne Lacoste -Peugeoteilla kurvailevat, Luhdan valkoiseen pukuun sonnustautuneet Don Johnson -kloonit.....ei, jupeista tuli yhtä arkipäiväisiä kuin koulunäkki...joka ei kyllä ole enää arkipäiväistä... Juppeja kadehdittiin ja sellaisiksi pyrittiin, sillä töihin päästyään niillä oli kivat hommat ja mukava liksa, eikä tarvinnut tehdä mitään oikeita töitä.....
IT -buumi ja kotoinen kumisaapastehtaamme romahtivat nopealla syklillä, sitä ennen maamme oli liittynyt €uroon ja monet hinnat olivat liki kuusinkertaistuneet. Palkkoja ja jopa niitä köyhän kansan saamia "tuotantokustannuksia" piti alkaa hinaamaan ylöspäin jotta he pysyisivät hengissä tekemässä työt jotka eivät jupeille kelpaa.
Nyt meillä on tilanne, että maa velkaantuu hirveää vauhtia, "tuotantokustannus" -töitä pitäisi saada tekemään 15 000 maahanmuuttajaa/ vuodessa samalla, kun yritetään jotenkin elättää 350 000 omaa työtöntä???????
Mikä olisi lääke tähän kansakuntamme syöpään?
-Laitettaisiin porukka lain voimalla uudelleenkoulutukseen ja tekemään oikeita töitä!
-Tutkittaisiin, mitkä vientiteollisuuden alat vielä vetävät ja panostettaisiin niihin!
-Korotettaisiin veroja kohtuullisesti mutta progressiivisesti tulot huomioiden!
-Purettaisiin turhia, kalliita ja tyhjää jauhavia organisaatioita!
-Lopetettaisiin turhilla tietojärjestelmillä brassailu ja keskityttäisiin olennaisiin asioihin!
-Lopetettaisiin rahan syytäminen ulkomaille siksi ajaksi, kun sisäinen talous on kunnossa!
Tuossa ideoita näin aluksi.........mutta hei, koko tämä juttunihan oli turhaa koska unohdin näin viime metreillä että elämme demokratiassa.....
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.