Erityisesti Joensuu on ollut esillä skinheadien tekemien väkivaltaisuuksien vuoksi. Syksyllä 1995 kohua herätti hyökkäys tummaihoisen amerikkalaisen koripalloilijan kimppuun Joensuussa. Tapauksen vuoksi koripalloilija muutti pois maasta. Jo tätä ennen skinheadit olivat ahdistelleen Joensuussa asuvia somaleita. Joensuussa skinheadien rasismi on selvästi organisoitua. Skinhead-alakulttuurin syntyyn Joensuussa vaikutti kaupungin nuorien käyttöön antama nuorisotalo, jossa aiemmin löyhä nuorisojoukko kiinteytyi ja syntyi nykyisten skinheadien ydinryhmä. Joensuulaiset skinit ovat pääasiassa 13-25 -vuotiaita miehiä. Skinheadien ydinryhmän, joita on noin 20-39 hengen joukko, ideologiana on oppi rotujen puhtaudesta. Oppi jäljittelee uusnatsien ajatuksia. Skinheadien ydinryhmän johtajien vanhempien joukossa on tunnettuja ja arvostettuja henkilöitä, joista jotkut ovat osallistuneet näkyvästi kaupungin poliittiseen ja ammattiyhdistystoimintaan. Muutama vuosi sitten skinheadit alkoivat toiminnan Suomen Isänmaallinen Liike -nimisenä. Joukon tunnusmerkkinä on vihreä pilottitakki ja maihinnousukengät. Takin hihassa on Suomen lippu, joka joillakin on tatuoitu paljaaksi ajeltuun kaljuun. Ydinryhmän ulkopuolisista skineistä osa on koulunsa päättäneitä tai lukiossa tai ammattikoulussa opiskelevia poikia ja osa peruskoulun yläasteen oppilaita, "pikkuskinejä". Kaikkiaan skinejä arvellaan olevan Joensuussa 150-200.
Joensuun skinien ydinryhmästä suuri osa on saanut rangaistuksia lähinnä pahoinpitelyistä. Lyhyet rangaistukset eivät ole saaneet nuoria luopumaan toimintavoistaan. Viime aikoina on joillekin skineille annettu myös ankarampia rangaistuksia. Rangaistuksen saaneista on tullut omassa yhteisössään marttyyreja ja sankareita, joiden hyväksyntää nuoremmat skinit tavoittelevat toimimalla idoliensa tavoin. Joensuun viranomaisia huolestuttaakin erityisesti nämä "pikkuskinit" ja heille ollaan pyritty järjestämään jotakin järkevää toimintaa (harrastustoiminta, autojen korjaus jne.) sen sijaan, että he kuljeksisivat kaduilla viattomien ihmisten kimpussa.
Joensuun skinejä tutkineen Vesa Puurosen (1995) mukaan skinhead-kulttuurin syntyyn on voinut vaikuttaa muutamien opettajien ja poliisien myönteinen suhtautuminen skinien edustamaan äärioikeistolaiseen arvomaailmaan - kuitenkin suuri osa joensuulaisista opettajista ja opiskelijoista vastustaa skinien toimintaa. Paikallisissa lehdissä ja paikallisradioissa skinien toimintaa ymmärrettiin Puurosen mukaan siihen saakka, kun he alkoivat somalien lisäksi pahoinpidellä ja uhkailla myös valkoisia Antifa-järjestön aktivisteja ja muitakin nuoria. Paikallisissa tiedotusvälineissä on julkaistu myös viranomaisten lausuntoja, joissa on suhtauduttu ymmärtäväisesti skinien "isänmaallisuuteen". Puurosen mukaan myös tavalliset kaupungilla liikkuvat ihmiset, jotka eivät ole puuttuneet tapahtumiin, ovat osallisia siihen, etät skinien toiminta Joensuussa on päässyt riistäytymään käsistä.
Joensuu ei ole ainoa paikka, jossa ulkomaalaiset ovat joutuneet rasistisen väkivallan kohteeksi, mutta sen tapahtumat ovat olleet kaikkein näkyvimmin esillä. Suomen ulkomaalaisperäinen väestö joutuu nykyisin verraten usein vihamielisyyden, ahdistelun ja väkivaltaisuuden kohteeksi. Erään selvityksen haastatelluista ulkomaalaisista peräti 49 % oli joutunut vähintäänkin tönimisen, 44 % uhkailun ja yli 50 % pahoinpitelyjen uhriksi. Tästä on seurannut, että etenkään monet tummaihoiset eivät enää uskalla mennä iltaisin baareihin, ravintoloihin ja diskoihin. Hälyttävintä asiassa on se, etteivät ulkomaalaiset luota poliisiviranomaisiin tai tuomioistuinlaitokseen, vaan jättävät henkilökohtaisen koskemattomuuden loukkaukset yleensä ilmoittamatta poliisille. Viranomaisiin ei luoteta ja heidän uskotaan suhtautuvan kielteisesti ulkomaalaisiin.
Monissa Euroopan maissa rasistinen väkivalta on kasvanut samanaikaisesti äärioikeistolaisten puolueiden kannatuksen kasvun kanssa. Selvää yhteyttä niiden välillä ei kuitenkaan voida osoittaa. Molemmat voivat olla seurausta yleisestä siirtolaisvastaisuuden lisääntymisestä. Useimpien Euroopan maiden ohella myös Suomeen on syntynyt siirtolaisvastaisia poliittisia ryhmittymiä, jotka keräävät jo 5 000 nimen listoja voidakseen osallistua seuraaviin kunnallisvaaleihin. Suomalaisista liikkeistä voidaan mainita yksityisyrittäjä Matti Järviharjun johtama Isänmaallinen Kansallis-Liitto ry, Väinö Kuisman johtama Isänmaallinen Oikeisto ry ja opiskelija Tapio Linnan johtama "Kansallinen radikaalipuolue". Äärioikeistolaisten ryhmittymien yhteisiin arvoihin kuuluvat laki ja järjestys ja pakolaispolitiikan tuntuva kiristäminen.
Siirtolaisiin ja pakolaisiin kohdistuvaa väkivaltaa Skandinavian maissa tutkineet Tore Björgo ja Rob Witte (1993) ovat havainneet seuraavat väkivallalle suotuisat olosuhteet (lainaus Magdalena Jaakkolan artikkelista "Rasistinen väkivalta ja 'ulkomaalaisasenteet' Pohjoismaissa teoksessa Vähemmistöt ja niiden syrjintä Suomessa (1996)):
Joensuun skinien ydinryhmästä suuri osa on saanut rangaistuksia lähinnä pahoinpitelyistä. Lyhyet rangaistukset eivät ole saaneet nuoria luopumaan toimintavoistaan. Viime aikoina on joillekin skineille annettu myös ankarampia rangaistuksia. Rangaistuksen saaneista on tullut omassa yhteisössään marttyyreja ja sankareita, joiden hyväksyntää nuoremmat skinit tavoittelevat toimimalla idoliensa tavoin. Joensuun viranomaisia huolestuttaakin erityisesti nämä "pikkuskinit" ja heille ollaan pyritty järjestämään jotakin järkevää toimintaa (harrastustoiminta, autojen korjaus jne.) sen sijaan, että he kuljeksisivat kaduilla viattomien ihmisten kimpussa.
Joensuun skinejä tutkineen Vesa Puurosen (1995) mukaan skinhead-kulttuurin syntyyn on voinut vaikuttaa muutamien opettajien ja poliisien myönteinen suhtautuminen skinien edustamaan äärioikeistolaiseen arvomaailmaan - kuitenkin suuri osa joensuulaisista opettajista ja opiskelijoista vastustaa skinien toimintaa. Paikallisissa lehdissä ja paikallisradioissa skinien toimintaa ymmärrettiin Puurosen mukaan siihen saakka, kun he alkoivat somalien lisäksi pahoinpidellä ja uhkailla myös valkoisia Antifa-järjestön aktivisteja ja muitakin nuoria. Paikallisissa tiedotusvälineissä on julkaistu myös viranomaisten lausuntoja, joissa on suhtauduttu ymmärtäväisesti skinien "isänmaallisuuteen". Puurosen mukaan myös tavalliset kaupungilla liikkuvat ihmiset, jotka eivät ole puuttuneet tapahtumiin, ovat osallisia siihen, etät skinien toiminta Joensuussa on päässyt riistäytymään käsistä.
Joensuu ei ole ainoa paikka, jossa ulkomaalaiset ovat joutuneet rasistisen väkivallan kohteeksi, mutta sen tapahtumat ovat olleet kaikkein näkyvimmin esillä. Suomen ulkomaalaisperäinen väestö joutuu nykyisin verraten usein vihamielisyyden, ahdistelun ja väkivaltaisuuden kohteeksi. Erään selvityksen haastatelluista ulkomaalaisista peräti 49 % oli joutunut vähintäänkin tönimisen, 44 % uhkailun ja yli 50 % pahoinpitelyjen uhriksi. Tästä on seurannut, että etenkään monet tummaihoiset eivät enää uskalla mennä iltaisin baareihin, ravintoloihin ja diskoihin. Hälyttävintä asiassa on se, etteivät ulkomaalaiset luota poliisiviranomaisiin tai tuomioistuinlaitokseen, vaan jättävät henkilökohtaisen koskemattomuuden loukkaukset yleensä ilmoittamatta poliisille. Viranomaisiin ei luoteta ja heidän uskotaan suhtautuvan kielteisesti ulkomaalaisiin.
Monissa Euroopan maissa rasistinen väkivalta on kasvanut samanaikaisesti äärioikeistolaisten puolueiden kannatuksen kasvun kanssa. Selvää yhteyttä niiden välillä ei kuitenkaan voida osoittaa. Molemmat voivat olla seurausta yleisestä siirtolaisvastaisuuden lisääntymisestä. Useimpien Euroopan maiden ohella myös Suomeen on syntynyt siirtolaisvastaisia poliittisia ryhmittymiä, jotka keräävät jo 5 000 nimen listoja voidakseen osallistua seuraaviin kunnallisvaaleihin. Suomalaisista liikkeistä voidaan mainita yksityisyrittäjä Matti Järviharjun johtama Isänmaallinen Kansallis-Liitto ry, Väinö Kuisman johtama Isänmaallinen Oikeisto ry ja opiskelija Tapio Linnan johtama "Kansallinen radikaalipuolue". Äärioikeistolaisten ryhmittymien yhteisiin arvoihin kuuluvat laki ja järjestys ja pakolaispolitiikan tuntuva kiristäminen.
Siirtolaisiin ja pakolaisiin kohdistuvaa väkivaltaa Skandinavian maissa tutkineet Tore Björgo ja Rob Witte (1993) ovat havainneet seuraavat väkivallalle suotuisat olosuhteet (lainaus Magdalena Jaakkolan artikkelista "Rasistinen väkivalta ja 'ulkomaalaisasenteet' Pohjoismaissa teoksessa Vähemmistöt ja niiden syrjintä Suomessa (1996)):
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.