9. Älkää antako monenlaisten ja vieraiden oppien itseänne vietellä; sillä on hyvä, että sydän saa vahvistusta armosta eikä ruuista, joista ne, jotka niitä menoja ovat noudattaneet, eivät ole mitään hyötyneet. (Hep 13:9)
Tässä kohdassa uskoakseni tarkoitetaan, sitä miten ihmisen tulisi saada vahvistusta ja rohkaisua siitä, että hän tekee armon tekoja lähimmäisiään ja muita kohtaan.
12. Puhukaa niin ja tehkää niin kuin ne, jotka vapauden laki on tuomitseva. 13. Sillä tuomio on armoton sille, joka ei ole armoa osoitanut; mutta armo kerskaa tuomion yli . (Jaakob 2:12-13)
Muistakaa tehdä armon tekoja heikkossa asemassa olevia kohtaan
Tässä kohdassa uskoakseni tarkoitetaan, sitä miten ihmisen tulisi saada vahvistusta ja rohkaisua siitä, että hän tekee armon tekoja lähimmäisiään ja muita kohtaan.
12. Puhukaa niin ja tehkää niin kuin ne, jotka vapauden laki on tuomitseva. 13. Sillä tuomio on armoton sille, joka ei ole armoa osoitanut; mutta armo kerskaa tuomion yli . (Jaakob 2:12-13)
Muistakaa tehdä armon tekoja heikkossa asemassa olevia kohtaan
Vastaukset 12
Vanhimmat
Noinko tulkitset? Itse olen aina käsittänyt niin, että uskova vahvistuu siitä armosta, jonka Jeesus on hankkinut.
MInulla on omakohtainen kokemus siitä mistä teille kirjoitan nyt. Uskokaa minua, ja voittehan te päätellä myös itse, että miten asiat menee,kun ne terveellä järjellä ajattelee.
Älkää eksykö tuohon valearmoon, joka ajaa teidät valheisiin, ja petollisiin ajatuksiin, vääristäen kaiken sen, mikä oikein on ja ei.
Jumala kutsuu meitä tekemään sitä, mikä on oikein.
Uskon pitää perustua Jeesuksen Kristuksen armoon, jota koko Uusi Testamentti korostaa. Jos pelastus perustuu ihmisen omiin tekoihin, Jeesusta ei silloin tarvita. Et koskaan voi täyttää Jumalan vaatimusta omilla töilläsi. Jeesus tuli nimenomaan siksi, että hän sovitti meidät, jotka uskomme Jeesukseen. Hän tosin sovitti kaikki ihmiset, mutta sovitus hyödyttää vain niitä, jotka uskovat Jeesukseen. Hyvät teot ovat seurausta uskosta Jeesukseen. Ne tulevat, jos tulevat Jumalan johdatuksessa, edeltävalmistettuina. Ne eivät kuitenkaan ihmistä pelasta, vaan Jeesuksen Kristuksen Golgatalla hankkima armo.
8 Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta-se on Jumalan lahja-
9 ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.
10 Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme. Ef 2
Tietenkin usko tulee perustua Jeesukseen,meidän Herraamm, mutta jos me hänessä olemme, niin me hänen tekoja teemme, mutta sanomme, että olemme, mutta emme tee hänen tekojaan, niin me valehtelemme, eikä totuus ole meissä.
Mikä saa ihmisen tasitelemaan hyviä tekoja vastaan? Jumalako? Ei varmasti, vaan liha ja Saatana.
Älkää eksykö.
Amosta meidät kutustaan Jumalan yhteyteen, ja kun me tulemme hänen yhteyteen, niin me alamme tekemään hyvää, jos me todella olemme hänen yhteydessään, hänessä, hänen pojassaan Jeesuksessa Krisukessa.
On suorastaa raskasta seurata tätä armon vääristämistä irstaudeksi, joka tässä ajassa rehotaa.
Tehkääkin siis totinenparannus, jossa parannulsenne näkyy myös teoissa, eikä vain sanoissanne.
Ei kaiketi pelkkä usko voi ketään pelastaa, tai tehdä vanhurskaaksi, jos kieltäytyy tekemästä hurskauden, niin millainen onkaan tämä hurskaus?
Ei se ole hurskautta, vaan valhetta ja itse petosta, josta ei mitään hyvää seuraa.
Älkää eksykö.
Ystävä, jumalan sana korostaa muutakin kuin armoa. Ja vaikka ilman armoa olisimme jo kaikki tuhoutuneet, emme voi käyttää sitä tekosyynä synnissä jatkamiseen vaan kääntyä synneistämme. Muista siis että jumalan sana korostaa myös tulevaa varmaa tuomiota, ja että:
"[...]millaisia tuleekaan teidän olla erilleen asetetussa vaelluksessanne ja jumalisuudessa, teidän, jotka odotatte ja joudutatte jumalan päivän tulemista, jonka voimasta taivaat hehkuen hajoavat ja alkuaineet kuumuudesta sulavat! Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa oikeudenmukaisuus asuu. Siksi, rakkaani, pyrkikää tätä odottaessanne siihen, että teidät havaittaisiin tahrattomiksi ja nuhteettomiksi, rauhassa, hänen edessänsä; ja lukekaa meidän mestarimme pitkämielisyys pelastukseksi[...]" (2Piet. 3:11-16)
Emme siis saa käyttää hänen pitkämielisyyttään hyväkseen kääntäen sitä välinpitämättömyydeksi syntiä kohtaan.
Kun siis puhut siitä mitä "uusi testamentti korostaa", muista että hänen sanansa oli jo alussa, kauan ennen uutta testamenttia, ja ennen kuin sana tuli lihaksi. Sana itsekin sanoo selvästi vertauskuvassaan: "Jos he eivät kuule Mashahia("Moosesta") ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös" (Luuk. 16:31). Mutta monet eivät tahdo kuulla profeettoja "vanhassa testamentissa", eivätkä edes suurinta osaa "uudesta testamentista", ja siksi uskovat valheellisesti niin kuin armo olisi pelkkä anteeksianto ilman todellista kääntymistä synneistä. Mutta:
"Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon." (Sananl. 28:13)
Tietenkään pelastus ei siis perustu omiin tekoihimme, koska ne ovat kuin likaiset rätit, ja juuri niistä me tarvitsemme pelastuksen. Mutta jumala on valmistanut meidät hänen hyviä tekoja varten lähettämällä poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa että hänen esimerkkiään seuraten pelastuisimme. Me todellakin tarvitsemme häntä, mutta emme tekosyynä synnille vaan täydellisenä eimerkkinämme, ja:
"Joka sanoo hänessä pysyvänsä, on velvollinen vaeltamaan, niinkuin hän vaelsi."(1Joh. 2:6)
"Lapsukaiset, älköön kukaan saako teitä eksyttää. Se, joka oikeudenmukaisuuden _tekee_, on oikeudenmukainen, niinkuin hän on oikeudenmukainen. (1Joh. 3:7)
Se joka väittää itsessään olevan jumalan pojan oikeudenmukaisuuden ("vanhurskauden"), mutta ei itse oikeudenmukaisuutta tee, eksyttää itsensä. Kuka voi väittää uskovansa poikaan uskomatta hänen sanaansa?
"Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'herra, herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka _tekee_ minun taivaallisen Isäni tahdon." (Matt. 7:21)
Älä anna valehdella itsellesi: ei se mitään uskoa ole joka tapahtuu vain sanoissa ja ajatuksissa. Sellainen usko ei voi ketään pelastaa, sillä:
"Kaukana on pelastus jumalattomista, sillä he eivät kysy sinun käskyjäsi." (Ps. 119:155)
Mutta älä myös ihmettele että niin moni valhearmoa pahuuden verhonansa julistaa, sillä kirjoitus varoittaa jo ennalta että:
"...teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä, joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan tähän tuomioon, jumalattomia, jotka _kääntävät meidän jumalamme armon irstaudeksi_ ja kieltävät meidän ainoan valtiaamme ja mestarimme, öljytyn יהושע:n." (Juud. 1:4)
"Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valon sanansaattajaksi. Ei ole siis paljon, jos hänen palvelijansakin tekeytyvät oikeudenmukaisuuden palvelijoiksi, mutta heidän loppunsa on oleva heidän tekojensa mukainen." (2Cor 11:14-15)
Jumala ei lähettänyt poikaansa, että voisimme kääntää hänen armonsa irstaudeksi, tallata jalkoihin hänen poikansa ja pitää halpana hänen verensä ja pilkata armon henkeä käyttäen sitä tekosyynä syntiin.
"...sillä se on jumalan tahto, että te _hyvää tekemällä_ tukitte suun mielettömäin ihmisten ymmärtämättömyydeltä – niinkuin vapaat, ei niinkuin ne, joilla vapaus on pahuuden verhona, vaan niinkuin jumalan palvelijat." (1Pet 2:15-16)
Mistä ja kenet muuten luulette että jumala pelastaa? Eikö hän pelasta kansansa sen synneistä (Matt 1:21; Ps. 130:8 jne)? Ja:
"Jokainen, joka tekee synnin, tekee myös laittomuuden; ja synti tarkoittaa jumalan lain rikkomista. Ja te tiedätte hänen ilmestyneen ottamaan pois synnit; ja hänessä ei ole syntiä. Kuka ikinä hänessä pysyy, hän ei tee syntiä; kuka ikinä syntiä tekee, hän ei ole häntä nähnyt eikä häntä tuntenut." (1Joh. 3:4-6)
Miten siis ihminen voi väittää olevansa pelastettu ja jatkaa synnin tekemistä? Voiko olla synnistä pelastettu se joka synnissä jatkaa? Miten voi syntiä tekevä väittää olevansa vapautettu sillä "jokainen joka syntiä tekee on synnin orja"? Sillä:
"Ei yksikään jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on jumalasta syntynyt. Siitä käy ilmi, ketkä ovat jumalan lapsia ja ketkä saatanan lapsia. Kuka ikinä ei tee oikeudenmukaisuutta, hän ei ole jumalasta, ei myöskään se, joka ei veljeänsä rakasta." (1John 3:9-10)
Käänny siis synnistäsi sillä taivastenvaltakunta on tullut lähelle!
Ei kai tässä synnin tekemisestä ollut kysymys, vaan siitä, onko ihminen kelvollinen Jumalalle Jeesuksen tähden, vai omien tekojen tähden.
Kristinusko ei ole ihmistekoinen pinnistysponnistususkonto, jossa ihminen koittaa rehkiä ja raataa, jotta kelpaisi Jumalalle. Kertokaa te, jotka koitatte omien tekojenne varassa kelvata pyhälle Jumalalle, miten paljon pitää tehdä hyviä tekoja, jotta Jumalan täydellisyyden vaatimus tyydyttyisi?
Jumalalle kelpaa vain täydellisyys. Luuleeko esim. Mikko, että hän on tekoineen täydellinen?
Mitä varten sitten Jeesus tuli? Jeesus tuli nimenomaan siksi, että hän täytti tuon Jumalan täydellisyyden vaatimuksen! Jeesus eli täydellisen elämän ja synnittömänä Jumalan Karitsana sovitti ihmiset Jumalan edessä. Jumalalle kelpasi tuo uhri ja siksi ihminen parannuksen, eli mielenmuutoksen ja uskon kautta Jeesukseen kelpaa Jumalalle!
Jumalan sana vaatii palvelijoiltaan ahkerointia, vaikka uskontosi ei sitä vaatisi. Jumalan sana käskee rakastamaan jumalaa "kaikesta sydämestäsi ja kaikesta olemuksestasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi'." (Mark. 12:30)
Ja kuka on se joka häntä rakastaa? Hän itse sanoo näin:
"Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa [...] Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani [...] Joka ei minua rakasta, se ei pidä minun sanojani; ja se sana, jonka te kuulette, ei ole minun, vaan isän, joka on minut lähettänyt. (Joh. 14:21-24)
Jos kaikella sydämellä ja voimalla käskyjen totteleminen ei ole "pinnistystä" ja "ponnistusta" niin mikä on? Kirjoitus sanoo selvästi että oikeudenmukainenkin pelastuu vain _vaivoin_. Et kai yritä tehdä jumalan sanoja tyhjäksi vedoten ihmisen tyhjiin sanoihin? Et kai yritä tehdä jumalan sanaa tyhjäksi väittäen että hänen poikansa totteli niin ettei sinun tarvitsisi totella? Kirjoitus nimittäin todistaa juuri päin vastoin:
"Joka sanoo hänessä pysyvänsä, on velvollinen vaeltamaan, niinkuin hän vaelsi." (1Joh. 2:6)
Ja:
"[...] mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen jumala teki, lähettämällä oman poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin takia ja tuomitsemalla synnin lihassa, että lain oikeudenmukaisuus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan hengen." (Room. 8:3-4)
Lue ja ymmärrä ystävä: Jumala lähetti poikansa tuomitsemaan synnin lihassa, ei antamaan tekosyytä synnille. Hän teki sen että emme vaeltaisi lihan tottelemattomuudessa, joka lain heikoksi tekee, vaan täyttäisimme lain oikeudenmukaisuuden vaeltamalla hengessä joka lakia tottelee:
"Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha; siksi että lihan mieli on vihollisuus jumalaa vastaan, sillä se ei alistu jumalan lain alle, eikä se voikaan. Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla jumalalle otolliset. Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan hengen, jos kerran jumalan henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole öljytyn henkeä, se ei ole hänen omansa." (Room. 8:6-9)
Meidän täytyy olla valmiit taistelemaan syntiä vastaan verille asti (Hepr. 12):
"Ja hän sanoi kaikille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä teloitustolppansa ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän pelastaa sen. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saattaisi itsensä kadotukseen tai turmioon?" (Luuk. 9:23-25)
Tiedän että en omine tekoineni ole kelvollinen jumalalle. Siksi hän poikansa lähettikin, että ymmärtäisin kieltää itseni, kääntyä tyhjistä teoistani ja kääntyä tekemään hänen tekojaan. Ymmärrä ja usko jumalan sana, rakas: jumalan kanssa täydellisyys on mahdollista, vaikka ihmiselle yksin se on mahdotonta.
"Jos sinun oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se pois ja heitä luotasi; sillä parempi on sinulle, että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan, kuin että koko ruumiisi heitetään tuleen. Ja jos sinun oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä luotasi; sillä parempi on sinulle, että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan, kuin että koko ruumiisi menee tuleen." (Matt 5:29-30)
Minulle ainakin nämä neuvot tuottavat halun ahkeroida löytääkseni taivasten valtakunnan. Ja niin neuvoo kirjoitus myös aivan suoraankin:
"Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä." (Hepr. 4:11)
Ja voi niitä jotka eivät kulje itse sisälle ja niitäkin estävät jotka haluaisivat kulkea.
On siis tärkeämpää totella jumalaa, kuin ihmistä, tai kuulua mihinkään ihmisten järjestöön. Jos en voi siis kuulua tuohon kuvailemaasi ihmisen "kristinuskoon", ja samalla kaikella voimallani ahkeroida rakastaakseni jumalaa niin kuin sana käskee, seuraan mieluummin jumalan sanaa. Valitse sinä siis seuraatko ihmisen uskontoa vai jumalan sanaa, mutta minä ja minun perheeni palvelemme יהוה:ia.
Kysyit myös "miten paljon pitää tehdä hyviä tekoja, jotta Jumalan täydellisyyden vaatimus tyydyttyisi?". Anna jumalan sanan itse vastata:
"Ja katso, eräs mies tuli ja sanoi hänelle: "Opettaja, mitä hyvää minun pitää tekemän, että minä saisin ikuisen elämän?" Niin hän sanoi hänelle: "Miksi kysyt minulta, mikä on hyvää? On ainoastaan yksi, joka on hyvä. Mutta jos tahdot päästä elämään sisälle, niin pidä käskyt." Hän sanoi hänelle: "Mitkä?" יהושע sanoi: "Nämä: 'Älä tapa', 'Älä tee huorin', 'Älä varasta', 'Älä sano väärää todistusta', Kunnioita isääsi ja äitiäsi', ja: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'". Nuorukainen sanoi hänelle: "Kaikkia niitä minä olen noudattanut; mitä minulta vielä puuttuu?" יהושע sanoi hänelle: "#Jos tahdot olla täydellinen#, niin mene, myy, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua"." (Matt 19:16-21)
Älä siis kiellä sanaa vaan seuraa häntä niin löydät elämän!
Rauhallista lepopäivän iltaa (tai sitä päivää jolloin tämän luet),
Ystävä, sanoit että "Ei kai tässä synnin tekemisestä ollut kysymys, vaan siitä, onko ihminen kelvollinen Jumalalle Jeesuksen tähden, vai omien tekojen tähden."
Loppuosa viestistäsi kyllä vaikuttaa siltä kuin kutsuisit jumalan tekoja ihmisen teoiksi ja päin vastoin, ja niin kuin laiskuus, välinpitämättömyys ja tekopyhyys olisivat jumalan tekoja, eivätkä ihmisen tekoja. Mutta muista että:
"Voi niitä, jotka sanovat pahan hyväksi ja hyvän pahaksi, jotka tekevät pimeyden valoksi ja valon pimeydeksi, jotka tekevät karvaan makeaksi ja makean karvaaksi!" (Isa 5:20)
Kyse ei tosiaan ole ihmisen omista teoista vaan niistä teoista joita sana käskee tekemään. Sinun ne teot täytyy tehdä, mutta jos sana teot sinulle antaa, ne eivät ole omia tekojasi ettet voisi niistä kerskata. Mutta juuri synnin tekemisestä on kyse, ellei ihminen tee niitä hyviä tekoja joita sana käskee tekemään, sillä:
"Joka siis ymmärtää tehdä sitä, mikä hyvää on, eikä tee, hänelle se on synniksi." (Jaak. 4:17)
Monet eivät edes tiedä mitä synti tarkoittaa koska monet jotka väittävät olevansa jumalan sanan palvelijoita eivät kerro sitä, mutta kirjoitus kertoo sen selvästi:
"Jokainen, joka tekee synnin, tekee myös laittomuuden; ja synti tarkoittaa jumalan lain rikkomista." (1Joh. 3:4)
Synti siis tarkoittaa jumalan lain rikkomista. Ja emme saa rikkoa jumalan lakia vedoten armoon tai uskoon:
"Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se! Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tai kuuliaisuuden, oikeudenmukaisuudeksi?" (Room. 6:15-16)
"Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se! Vaan me vahvistamme lain." (Rom 3:31)
"[...] eivät lain kuulijat ole oikeudenmukaisia jumalan edessä, vaan lain noudattajat oikeutetaan." (Room. 2:13)
Juuri silloinhan siis, jos et seuraa jumalan pojan synnitöntä täydellisen tottelevaisuuden esimerkkiä, teet omia tekojasi. Ja niin kuin itsekin sanoit, ei ihminen omilla teoillaan voi jumalaa miellyttää. Ihminen ei siis voi totuudessa väittää rakastavansa ja palvelevansa jumalaa mutta kieltäytyä seuraamasta hänen poikansa esimerkkiä ja tekemästä niitä tekoja joita jumala käskee tekemään. Sellainen on vain itsensä pettämistä.
Jos siis haluat olla kelvollinen jumalan pojan tekojen tähden, etkä omien tekojesi tähden, tee hänen tekojaan, älä omia tekojasi. Saatat ehkä joskus siinä kompastua mutta sen tulee olla poikkeus, ei sääntö. Älä siis tee siitä tekosyytä olla tekemättä hänen tekojaan. Sillä:
"Ei yksikään jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on jumalasta syntynyt. Siitä käy ilmi, ketkä ovat jumalan lapsia ja ketkä saatanan lapsia. Kuka ikinä ei tee oikeudenmukaisuutta, hän ei ole jumalasta, ei myöskään se, joka ei veljeänsä rakasta." (1John 3:9-10)
Muistakaa siis tehdä oikeudenmukaisuuden tekoja että olisitte taivaallisen isänne lapsia.
Miksi sinä Mikko et kykene antamaan Jeesuksen armolle sitä arvoa, joka sille kuuluu? Sinulla on tavaton tarve paikkailla Jeesuksen sovitustyötä ja lisäillä siihen ihmistekoja.
Room. 4:5
mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi;
Rakkaan velejemme sanoi, näytä sinä uskosi ilman tekoja, niin minä teoissani näytän uskoni sinulle.
Oikea usko synnyttää tekoja, niin se vain on, ja jos ei synnytä, niin silloin usko ei ole oikeaa.
Älkää eksykö.
Mutta lisätäkseni tähän aloitukseen vielä, että voi olla, että tässä myös tarkoitettaan sitä armon tilaa, johon ihminen tulee uskoon tullessa, tosin sekään ei veisi tekojen merkitystä, sillä hyvät teot ovat Jumalan tekoa ihmisissä.
Rakas "Uskostavanhurskas", mistä paikkailusta sinä puhut? Ei kai oksa puun tekoja yritä paikkailla jos se kantaa puun mukaista hedelmää? Eikö oksa silloin juuri tee sitä työtä joita sen puussa pitää tehdäkin?
Niinpä ystävä, et voi ottaa vain yhtä Shaulin("Paavalin") kirjoittaman kirjeen jaetta irti asiayhteydestään, tulkita sitä niin että se sotisi kaikkia muita pyhiä kirjoituksia vastaan, ja sen perusteella hylätä muut kirjoitukset. Mestarimme sanoi ettei kirjoitus voi raueta tyhjiin (Joh. 10:35), eikä se silloin voi, ei edes toisesta kirjoituksesta. Rakas veljemme Kaf("Pietari") varoittaa juuri tällaisesta:
"[...] lukekaa meidän mestarimme pitkämielisyys pelastukseksi, josta myös meidän rakas veljemme Shaul("Paavali") hänelle annetun viisauden mukaan teille on kirjoittanut; niinkuin hän tekee kaikissa kirjeissään, kun hän niissä puhuu näistä asioista, vaikka niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen. Koska te siis, rakkaani, tämän jo edeltäpäin tiedätte, niin olkaa varuillanne, ettette laittomuuden eksytyksen mukaansa tempaamina lankeaisi pois omalta lujalta pohjaltanne, ja kasvakaa meidän mestarimme ja vapauttajamme öljytyn יהושע:n armossa ja tuntemisessa. Hänen olkoon kunnia sekä nyt että hamaan ikuisuuden päivään." (2Piet. 3:15-18)
Huomaa että Kaf sanoo että Shaulin kirjoituksissa on vaikeatajuista sisältöä, ja että "tietämättömät ja vakaantumattomat" vääntävät sitä kieroon eksyttääkseen laittomuuteen.
On kyllä totta, että ihminen tulee oikeudenmukaiseksi uskosta ilman tekoja. Mutta on yhtä totta että todellinen usko tuottaa tekoja. Puuhun naulattu varas sai jumalan hyväksynnän uskosta ilman tekoja (mitä tekoja hän olisi edes voinut tehdä?), mutta toisaalta:
"[...] jokaiselta, jolle on paljon annettu, myös paljon vaaditaan; ja jolle on paljon uskottu, siltä sitä enemmän kysytään." (Luuk. 12:48)
Se joka tekoja voi tehdä, niitä häneltä myös vaaditaan. Luetaan Mikon lainaama kohta asiayhteydessään, niin näet että kyse siinä on nimenomaan uskon teoista, ei vain ajatuksista ja puheista:
"Puhukaa niin ja tehkää niin kuin ne, jotka vapauden laki on tuomitseva. Sillä tuomio on laupeudeton sille, joka ei ole laupeutta tehnyt; laupeudelle tuomio koituu kerskaukseksi. Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa? Jos veli tai sisar on alaston ja jokapäiväistä ravintoa vailla ja joku teistä sanoo heille: "Menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa itsenne", mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on? Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut. Joku ehkä sanoo: "Sinulla on usko, ja minulla on teot"; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon. Sinä uskot, että jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat. Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton? Eikö Abaraham, meidän isämme, tullut oikeudenmukaiseksi teoista, kun vei poikansa Itskhakin uhrialttarille? Sinä näet, että usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli täydelliseksi; ja niin toteutui kirjoituksen sana: "Abaraham uskoi jumalaa, ja se luettiin hänelle oikeudenmukaisuudeksi", ja häntä sanottiin jumalan ystäväksi. Te näette, että ihminen tulee oikeudenmukaiseksi teoista eikä ainoastaan uskosta. Eikö samoin myös portto Rakhab tullut oikeudenmukaiseksi teoista, kun hän otti lähettiläät luokseen ja päästi heidät toista tietä pois? Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut." (Jaak. 2:12-26)
Anna näiden sanojen puhutella. Ja muista mitä veljemme Iahuchanan ("Johannes") sanoo:
"Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että hän antoi henkensä meidän edestämme; meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä. Jos nyt jollakin on tämän maailman hyvyyttä ja hän näkee veljensä olevan puutteessa, mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka jumalan rakkaus saattaa pysyä hänessä? Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa." (1Joh. 3:16-18)
Muista myös tarina laupiaasta Shumerunilaisesta (Joh. 3:30-37). Ja huomaa mitä mestari itse sanoo heti sen perään:
"Niin יהושע sanoi hänelle: "Mene ja tee sinä samoin"." (Luuk. 10:37)
Hän sanoi "mene ja _tee_ samoin", ei vain "mene ja usko jotain".
Todellinen usko siis tuottaa tekoja, myös armon ja laupeuden tekoja. Ja kun jumalan sana teot ihmisessä tekee, ne ovat jumalan tekoja, eivät sanan tekojen paikkailua.
Paikkailua sen sijaan ovat teot joita sana ei käske: joulu ja muu epäjumalanpalveluksen saastuttama, syntymäpäiväjuhlat ja -lahjat, synnin hiljainen hyväksyntä, liehakoivat puheet ja muu sellainen. Tehkää siis tekoja joissa kääntymyksenne näkyy, sillä ihmisen poika on tuleva isänsä kirkkaudessa sanansaattajiensa kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin hänen _tekojensa_ mukaan.