On selvää, että istuva hallitus on epäonnistunut likimain kaikessa. Stubbille hallitusyhteustyö on ollut jopa traumaattinen kokemus. Varsin tyhmä mies tämä Stubb, kun hän ei tajua sen vertaa, että trauman vähentäminen ja lopettaminen olivat täysin hänen omissa käsissään. Hänelle jopa useaan otteeseen vinkattiin siitä, että kannattaa hajottaa toimimaton hallitus eikä jatkaa pään lyömistä seinään. Stubb jatkoi pään lyömistä ja se ilmenee nyt traumana vaikka olisi luullut, että siitä tulee ennemmin päänsärky. Stubbin trauma johtuu siis hänen kyvyttömyydestään tehdä oikeita päätöksiä. Siitä on silloin turha syyttää muita.
Demokratiassa on ihan oikein, että huonoista päätöksistä ja päättämättömyydestä joutuu poliittiseen vastuuseen. Kokoomus joutuu nyt kantamaan tuota vastuuta, kun puheenjohtajansa Katainen lähti kuin Concordian kapteeni pakoon tuota vastuuta ja Stubb ei sitten seuraajana osannut kuin levitellä käsiään. Stubbin mielestä pluspuolelle meni vaan se, että hän sai ulkomailla edustaa suomalaisia. Small talkinhan Stubb taitaa monella kielellä. Sama se sitten, jos Suomen ja sen kansalaisten talous joutuu kuralle.
Demokratia siis kyllä toimii. Tästä kuitenkin täysin erillinen asia on se, mitä me saamme tilalle, kun demokratia toimii. Muuttuuko suunta ja paranevatko asiat vai mennäänkö vielä syvemmälle huonompaan suuntaan. Tämän pohtiminen on jäänyt äänestäjiltä aika vähäiselle huomiolle. Gallup -luvut ovat enemmän reaktiivisia nykyistä hallituspolitiikkaa kohtaan kuin vaihtoehdon löytämistä.
Kun vaalit ja hallitusneuvottelut on käyty, palataan taas arkeen ja vasta silloin ollaan viisaampia. Lopullinen todistus saadaan vasta ehkä noin neljän vuoden kuluttua. Minulla on vanhempana ja kokeneempana kansalaisena vähän pitempi poliittinen muisti kuin mitä se on keskimäärin. On tullut nähdyksi monenlaista kepulaista poltiikkaa ja hyvin harvoin siitä voi mitään positiivista sanoa. Mutta mitä suuremmat odotukset kansalaisilla nyt on, sen kovempi voi olla sitten maan pinnalle tömähtiminen taas aikoinaan. Sipilä ei imagostaan huolimatta taida niin paljon erota muista kepulaisista kuitenkaan. Tästä löytyi hyvin viitteitä hänen maatalouspolitiisista kommenteistaan. Tukijärjestelmä oli hänelle tyystin vieras, mutta silti sitä piti puolustaa kovasti. Tässä suhteessa ohjeistus on ainakin mennyt perille. Säästätalkoille ei ole kovin lupaava aloitus se, kun ennen vaaleja jo kerrotaan, ettei ainakaan oman peruskannattajakunnan eduista leikata tippaakaan. Tämä tietysti oikeuttaa muut tekemään samoin ja sen sopeutusvaran löytyminen onkin sitten työn ja tuskan takana. Ehkä Sipilä taipuu siihen, että otetaan sittenkin lisää velkaa ja järjestätään uusi poliittinen kina taas neljän vuoden päästä.
Demokratiassa on ihan oikein, että huonoista päätöksistä ja päättämättömyydestä joutuu poliittiseen vastuuseen. Kokoomus joutuu nyt kantamaan tuota vastuuta, kun puheenjohtajansa Katainen lähti kuin Concordian kapteeni pakoon tuota vastuuta ja Stubb ei sitten seuraajana osannut kuin levitellä käsiään. Stubbin mielestä pluspuolelle meni vaan se, että hän sai ulkomailla edustaa suomalaisia. Small talkinhan Stubb taitaa monella kielellä. Sama se sitten, jos Suomen ja sen kansalaisten talous joutuu kuralle.
Demokratia siis kyllä toimii. Tästä kuitenkin täysin erillinen asia on se, mitä me saamme tilalle, kun demokratia toimii. Muuttuuko suunta ja paranevatko asiat vai mennäänkö vielä syvemmälle huonompaan suuntaan. Tämän pohtiminen on jäänyt äänestäjiltä aika vähäiselle huomiolle. Gallup -luvut ovat enemmän reaktiivisia nykyistä hallituspolitiikkaa kohtaan kuin vaihtoehdon löytämistä.
Kun vaalit ja hallitusneuvottelut on käyty, palataan taas arkeen ja vasta silloin ollaan viisaampia. Lopullinen todistus saadaan vasta ehkä noin neljän vuoden kuluttua. Minulla on vanhempana ja kokeneempana kansalaisena vähän pitempi poliittinen muisti kuin mitä se on keskimäärin. On tullut nähdyksi monenlaista kepulaista poltiikkaa ja hyvin harvoin siitä voi mitään positiivista sanoa. Mutta mitä suuremmat odotukset kansalaisilla nyt on, sen kovempi voi olla sitten maan pinnalle tömähtiminen taas aikoinaan. Sipilä ei imagostaan huolimatta taida niin paljon erota muista kepulaisista kuitenkaan. Tästä löytyi hyvin viitteitä hänen maatalouspolitiisista kommenteistaan. Tukijärjestelmä oli hänelle tyystin vieras, mutta silti sitä piti puolustaa kovasti. Tässä suhteessa ohjeistus on ainakin mennyt perille. Säästätalkoille ei ole kovin lupaava aloitus se, kun ennen vaaleja jo kerrotaan, ettei ainakaan oman peruskannattajakunnan eduista leikata tippaakaan. Tämä tietysti oikeuttaa muut tekemään samoin ja sen sopeutusvaran löytyminen onkin sitten työn ja tuskan takana. Ehkä Sipilä taipuu siihen, että otetaan sittenkin lisää velkaa ja järjestätään uusi poliittinen kina taas neljän vuoden päästä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.