Uudellamaalla, pienellä paikkakunnalla asuva omaishoitaja kertoo rankan tarinansa siitä, millaista on olla vastuussa omien vanhempiensa hoidosta ympäri vuorokauden.
Nimettömänä esiintyvä nainen kertoo ryhtyneensä omaishoitajaksi noin kahdeksan vuotta sitten. Aluksi hän asui perheineen eri paikkakunnalla kuin vanhempansa, mutta heidän terveydentilansa huononnuttua he päättivät muuttaa yhdessä samalle paikkakunnalle ja samaan vuokrarivitaloyhtiöön.
- Äitini on 67-vuotias ja sairastui nuorella iällä nivelreumaan, josta pitkäaikaisen kortisonilääkityksen seurauksena tuli paha osteoporoosi. Tämän lisäksi hänellä on diagnosoitu parisenkymmentä eri sairautta, muun muassa sepelvaltimotauti ja kakkosluokan diabetes. Hänen luunsa ovat niin hauraat, että pelkkä aivastuskin saattaa niitä murtaa, nainen kertoo.
- Isälläni, joka on 70 vuotta vanha, on erittäin harvinainen verisairaus; syklinen trombosytopenia. Kyseissä taudissa vähäinen veren punasolujen määrä estää sitä hyytymästä. Tästä johtuen isäni on oltava erittäin varovainen, ettei hän saa pienintäkään haavaa. Häntä hoidettiin pitkään toisen verisairauden diagnoosilla, mutta kun selvitin itse asioita, niin lopulta isälleni tehtiin oikea tautimääritys.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015041019484187_uu.shtml
Nimettömänä esiintyvä nainen kertoo ryhtyneensä omaishoitajaksi noin kahdeksan vuotta sitten. Aluksi hän asui perheineen eri paikkakunnalla kuin vanhempansa, mutta heidän terveydentilansa huononnuttua he päättivät muuttaa yhdessä samalle paikkakunnalle ja samaan vuokrarivitaloyhtiöön.
- Äitini on 67-vuotias ja sairastui nuorella iällä nivelreumaan, josta pitkäaikaisen kortisonilääkityksen seurauksena tuli paha osteoporoosi. Tämän lisäksi hänellä on diagnosoitu parisenkymmentä eri sairautta, muun muassa sepelvaltimotauti ja kakkosluokan diabetes. Hänen luunsa ovat niin hauraat, että pelkkä aivastuskin saattaa niitä murtaa, nainen kertoo.
- Isälläni, joka on 70 vuotta vanha, on erittäin harvinainen verisairaus; syklinen trombosytopenia. Kyseissä taudissa vähäinen veren punasolujen määrä estää sitä hyytymästä. Tästä johtuen isäni on oltava erittäin varovainen, ettei hän saa pienintäkään haavaa. Häntä hoidettiin pitkään toisen verisairauden diagnoosilla, mutta kun selvitin itse asioita, niin lopulta isälleni tehtiin oikea tautimääritys.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015041019484187_uu.shtml
Vastaukset 9
Vanhimmat
Eivät saa ainakaan kovin helposti. Pitää oikeasti taistella että saa apuja palveluohjausyksiköstä, soitella jatkuvasti ja hommata sellanen lääkärin lausunto jossa käy ilmi hoidettavan huono kunto. Ei ne itse sieltä päin apuja tyrkytä, kaikki pitää pyytää ja kerjätä. Ei ne palveluohjaajat usko jos omaishoitaja sanoo ett hoidettava on huonossa kunnossa, ei pärjää omin avuin, ett tarvitsisi enempi apuja kotiin. Ei palveluohjausyksiköstä sanota sitäkään ett omaishoitajalla on oikeus saada hoidettava vuorohoitoon vapaapäivien ajaksi, eikä ne itse ota sieltä päin yhteyttä silloinkaan kun terveyskeskuksen kautta määrätyillä magneettikuvauksella, muistitesteillä, vanhuksella todetaan olevan muistisairaus. Saattaa mennä vuosikin ennen kuin ottavat yhteyttä asian tiimoilta ja järjestävät hoitotarpeen arvioinnin ja kysyvät omaishoitajuusasiasta eli kuka rupeaa muistisairaan omaishoitajaksi jne... Itse pitää ottaa yhteyttä sinne päin, jos haluaa ett asiat järjestyy mahdollisimman pian hoitoa ja huolenpitoa tarvitsevan kannalta. Itse jouduin ottamaan palveluohjausyksikköön yhteyttä kun toisellakin omaisella todettiin muistisairaus, voin sanoa ettei alueemme palveluohjaaja ollut oikein mielissään, kun niin aikaisessa vaiheessa olin yhteyksissä. Halusin ett asiat sujuis paremmin kuin aikaisemmassa tapauksessa, silloin kesti vuoden ennen kuin ottivat yhteyttä ja rupesivat järjestelemään palvelusuunnitelmaa. Sama henkilö hoiti molemmat tapaukset ja voin sanoa, ettei luotto sen henkilön tapaa hoitaa asioita ollut hyvä edellisen kohdalla hoidetuissa asioissa. Hän ei ekan kohdalla puhunut mitään vuorohoitomahdollisuudesta tai yleensä oikeudesta vapaapäiviin. Lupasi muka pistää hoidettavan jonottamaan pääsyä päivätoimintaan, arvatkaa vaan oliko pistänyt..ei todellakaan. Paperille oli laittanut asian, mutt ei ollut laittanut jonoon, mun mielestä kusetti tuossakin asiassa. Nihkeetä oli avun saanti ensimmäisenkin kohdalla ja nihkeetä on avun saanti ollut tämän toisenkin kohdalla. Sekin vähäinen apu mikä oikeasti helpotti mun ja hoidettavan arkea, otettiin pois, kun yhden palveluohjaajan mielestä sille avulle ei ollut enää tarvetta. Voisin sanoa, ett vitutti rankasti. Nyt sitten pitää käyttää muistisairasta viikottain terveyskeskuksessa tarvittavassa toimenpiteessä oli hänen vointinsa kuin huono tahansa. Ei auttanut mun selittelyt ett muistisairaus on edennyt ja liikkuminen on mennyt huonoksi, eikä auttanut myöskään kotipalveluyrittäjänä olleen henkilönkään sanomiset hoidettavan huonosta kunnosta. Eli kiva homma, kymmenen pojoa sille palveluohjaajalle. Kai mun pitää sitten kantaa omaiseni sinne terveyskeskukseen, kun sattuu huonompi päivä ja hänen jalat ei kanna tai hommata pyörätuoli avuksi. Ja kun tuohon muistisairauteen kuuluu käytöshäiriöt, niin pitää vaan jaksaa ottaa vastaan hänen kiukuttelut ja raivoamiset, hän ei nimittäin ole mikään helppo tapaus kun sattuu huono päivä kohdalle. En tiedä minkä logiikan mukaan palveluohjaaja ajatteli asiaa, ei taida hälläkään olla mitään tietoa ja kokemusta muistisairaan hoidosta, eikä sairauden tavasta edetä nopeastikin lyhyellä ajalla. Oikeasti en tiedä mitä tehdä ja kehen ottaa yhteyttä sitten kun tulee se päivä eteen ettei hoidettava enää pysty omin avuin nousemaan sängystä ylös, yksin en kyllä pysty 80kg painavaa ylös nostamaan. Palveluohjausyksikössä ei kukaan millekään kuitenkaan rupea, korkeintaan käskevät soittamaan nostopalveluun kun hoidettavan pitää päästä vaikka vessaan jne.. Tuskin hän mihinkään hoivakotiin tuossa tapauksessa vielä pääsee, järjestävät vaan jonkin sas-palaverin kotona sitten kun aikaa sattuu löytymään. Ei omaishoitajan sanomisilla ja jaksamisilla ole mitään merkitystä, ei omaishoitaja ole minkään arvoinen tälle yhteiskunnalle vaikka tekee ympärivuorokautista hoitotyötä ja säästää yhteiskunnan varoja. Kun vanhukset hoidetaan kotonaan, niin yhteiskunnan ei tarvitse rakentaa uusia hoiva-ja palvelukoteja, ei palkata lisää hoitajia ja muuta henkilökuntaa. Tämä yhteiskunta paskat nakkaa omaishoitajista ja heidän hoidettavina olevista omaisista. Kuinka moni omaishoitaja kokee saavansa hyvää kohtelua yhteiskunnalta, veikkaanpa ettei monikaan. Ei valtiolla olisi vara kohdella veronmaksajiaan huonosti. Jokainen kotonaan hoidettava maksaa veroja tuloistaan, mitä he saavat vastikkeeksi..heitteillejättöä ja asiatonta, mielivaltaista kohtelua kaupungin virkailijoilta, joilla ei ole mitään hajua realismista, eikä omaishoitajan arjesta, eikä kotihoidon tilanteesta. Nyt vaalien alla luvataan ummet ja lammet, mutt vaalien jälkeen ei yhtäkään niistä ontoista lupauksista ole tarkoitus pitää. Pelkkää sanahelinää, ei mitään merkitystä mihinkään. Pelkkää bullshittiä.
Lisäksi työpaikalla "katsotaan sillä silmällä" - muutamakin poissaolo siksi että on joutunut hoitamaan omaisensa sairaalaan tms. nostaa sinut irtisanottavien listan kärkeen.
Ja niitähän väistämättä tulee - ja ellei ehdi siten myöskin noutamaan sairaalasta niin käy kuin tälle vanhukselle - taksiin ilman kenkiä, kotiavaimia, rahaa ja luu murtuneena! Todella hyvinvointimaa!! Vanha sanonta oli että sivistysvaltion tunnistaa siitä että se huolehtii heikoimmistaan, - täällä alkaa tuo sivistysvaltionimi olla vitsi.Okei- sitten kun saat irtisanomispaperit käteesi, millä aiot elää ja huolehtia omaisistasi?? Sitäpaitsi, muistisairaus ei juurikaan parane taianomaisesti vaan pahenee päivä päivältä.
Palveluohjaajat taitavat luulla ett muistilääkkeet oikeesti tepsii, simsalabim..puh..muistisairaus lopettaa etenemisen..justjoo.. Ei ne lääkkeet tepsi aina edes käytöshäiriöihin, eikä harhoihin vaan joudutaan turvautumaan rauhoittaviin ett omaishoitaja pärjää hoidettavan kanssa kotona. Ei mun omaiset olis pärjännyt pelkän kotihoidon varassa kotona ollenkaan. Itse jouduin tekemään päätöksen ett rupean omaishoitajaksi, ei töissä käynnistä, eikä työnhaustakaan olisi tullut mitään. Ei muistisairas ymmärrä ett toisen pitäis saada nukkuakin yöllä ja kuka jaksaa tehdä ympärivuorokautisesti töitä, ensin oikeassa työpaikassa ja sitten perään huolehtia muistisairaasta ja kotitöistä joka päivä. Siinä olis tullut burnout ja sairastunut itsekin. Ei omaishoitajan homma mitään helppoa ole, joka päivä saa melkein tapella muistisairaan kanssa jostakin, kun hänelle iskee käytöshäiriöt päälle, helppoa päivää ei olekaan kun on kyse alzheimerista. Musta sekin on outoa, ett omaishoitajan palkkio on jotain 381 € ja työttömyyskorvaus on päälle 500€. Ei mitään logiikkaa tuossakaan. Ja kun hoidettavan kunto huononee, niin sitten itse pitää hakea korotettua omaishoidon tukea ja hommata uus lääkärin lausunto voinnin huononemisesta ja täyttää taas kerran hakemus ja hoidettavalle pitää myös hakea korotettua eläkkeen saajan hoitotukea ja siihenkin pitää olla lekurin lausunto. Ja ne lekurin lausunnot maksaa jotain 40€/kpl. Ihan kuin ei olisi muutenkin tarpeeksi tekemistä. Kun on hoitanut Alzheimeria sairastavia omaisia jo viidettä vuotta putkeen, niin on jo aika paljonkin käsitystä ja tietoa tuosta sairaudesta ja sen etenemisestä. Kypsyttää kun joku kunnan palveluohjaaja suhtautuu alentuvasti ja antaa ymmärtää että mä liiottelen asioita. Ei mua kuunneltu ja uskottu, kun ensimmäisen hoidettavan kunnosta kerroin, vasta kun vuorohoitopaikasta oli oltu sinne päin yhteyksiä omaisen kunnosta, hän sai paikan hoivakodista. Ja nyt toista hoidettaessani on ihan sama meininki, ei oteta tosissaan vaikka kuinka selitän ett hoidettavan liikkuminen on huonontunut lyhyessä ajassa. Joku päivä hän ei itse pääse enää vuoteestaan ylös ja silloin olen kyllä helisemässä, en mä pysty yksin häntä nostamaan ylös. Kai sitten pitää soittaa vaikka ambulanssi paikalle, ett pääsee johonkin vuodeosastolle odottamaan pääsyä hoivakotiin. Epäilen vain ettei homma mene noin helposti, joudun varmaan hoitamaan kotona vaikka hän ei itse pysty kunnolla kävelemään. Palveluohjausyksikössä ei oikeasti olla ajan tasalla omaishoitajan arjen vaativuudesta, eikä se asia edes kiinnosta heitä. Rupeaakohan kukaan palveluohjaajista itse omaishoitajaksi...epäilen vahvasti..he pistävät omaisensa heti kättelyssä palvelukotipaikkajonoon..ilmankos ei muille ole paikkoja tarjolla..lol.
Niin. Lääkkeet vaan pidentää potilaan sairautta kun siirtää sairauden pahenemista.
Näin esim. Alzheimerissa. Miksi siis näin pidennetään sairauden kestoa kun ei saada tarpeeksi hoitajia ja hoitopaikkoja. Mitä iloa potilaalle ja läheisille kun sairaus kestää pitkään ja sairas ei ole niin sanotusti "kartalla". Jos pidennetään "kärsimystä" niin hoitoa ja hoitajia pitää olla paljon enemmän! Faktaa!
Sehän se onkin koko homman ydin ja täysin järjetöntä seurattavaa, kun muistamattomalle syötetään "muistilääkettä". Ainoastaan pidentää kärsimystä ihmisellä, joka ei enää erota yötä päivästä tai edes tajua onko housut ylhäällä vai alhaalla.
Lääkkeitä vaan täytyy saada menemään kaupaksi. Helppo syöttää ihmiselle, joka ei osaa sanoa asiaan juuta, eikä jaata.
Muistilääkkeet auttavat ja vähentävät esim.alzheimerissa olevia käytöshäiriöitä ja harhoja, mutt sekin on yksilöllistä miten tepsivät. Vielä raaempaa olisi jättää lääkitsemättä muistisairaita, silloin heitä ei voida kotioloissa hoitaa vaan pitäisi löytyä laitoshoitopaikka. Itse olen hoitanut omaista jolla oli pahat harhat ja hän raivostui ihan syyttä suotta, saattoi paiskata yhtäkkiä kirjan, jota oli rauhassa lukenut, lattialle ja sanoi ett äänet häiritsivät lukemista. Välillä pelotti kun hetkessä hermostui, saattoi paiskoa tavaroita lattialle. Yöt meni hänen kanssa valvoessa, oli menossa omaan kotiin, jouduin tuolilla istumaan sängyn vieressä ja vahtimaan ettei lähde liikkeelle ja jouduin kuuntelemaan harhaisia juttuja joissa ei ollut mitään tolkkua. Onneksi oli lääkäri, joka määräsi lääkkeen joka rauhoitti harhat ja muistisairas pystyi nukkumaan yönsä ja minä myös sain nukkua yöni. Päivällä hän oli rauhallinen ja hymyilevä, ei enää suuttunut harhojensa takia. Tuskin ilman lääkkeitä alzheimerpotilaita pystyis hoitamaan, ennen vanhaan kun ei lääkkeitä ollut, heidät jouduttiin pistämään lukittuun huoneeseen raivoamisen takia, olivat vaaraksi muille ja itselleen. Monestihan muistisairaalle tulee sydänoireita, kun ei pysty rauhoittumaan vaan on jatkuvasti liikkeellä ja hereillä, ei terveenkään kroppa kestäis jatkuvaa valvomista ja riehumista. Ja noihin sydänoireisiin muistisairaat monesti sitten ennen aikojaan menehtyvät.
Kun muistisairaus etenee,lääkkeitä vähennetään, kun ne eivät enää auta oireisiin ja harhaisuuskin vähenee sairauden edetessä. Tuskin sekään olisi armeliasta, jos lääkkeitä ei annettaisi, potilas taantuisi nopeammin ja joutuisi nopeammin laitoshoitoon.
Totta! Mutta tässäkin on se juttu, että muistisairas rauhoitetaan, että hoitaja jaksaa. Onko lääkityksestä ihmiselle itselleen apua, joka ei tilaansa välttämättä tajua? Eikö se juuri pidennä kärsimystä, joka loppuu mahdollisesti nopeammin ilman lääkitystä? Rauhoittavalääkitys on eriasia, kun sairautta pidentävä muistilääkitys!
Hoidin itse aikoinaan omaistani, jonka annoin dumpata täyteen rauhoittavaa, että pysyi rauhallisena, mutta muistilääkityksen kielsin, koska olisi todennäköisesti vaan pidentänyt sairaudentilaa.
ONKO VANHUKSILLA YHTÄ HYVIÄ IHMISOIKEUKSIA SUOMESSA KUIN ULKOMAILTA TÄNNE TULLEILLA RIKOLLISILLA?
TÄMÄ EI OLE LEIKIN ASIA, KUN VEROA MAKSANEET TYÖTÄ TEHNEET VANHUKSET ELÄVÄT HUONOMMIN KUIN RIKOLLISET VANGIT JA HUONOMMIN KUIN ULKOMAISET VANGIT
VANKIEN PITO ON MYÖS KEHITYSAPUA
MAINOSTELEVISION PERUSSUOMIPÄIVÄ. Maanantaina Soini esiintyi varmaan tapaansa Mainostelevision PS-päivässä mutta todella kovan setin veti Stadin kundi René Hursti (nro 158) Helsingin kaupunginvaltuutettu, joka jäi 27 äänen päähän edustajanpaikasta jytkyssä, https://vaalit.perussuomalaiset.fi/ehdokkaat/-----rene-hursti https://www.facebook.com/rene.hursti
Mainostelevision toimittajatytteli oli selvästikin valmistautunut panemaan vastakkain Hurstien laupeudentyön vähäosaisille ja maahanmuuton, mutta René Hursti pisti vanhasta muistista, että Suomen vankiloissa käytetään ulkomaalaisiin vankeihin yli 60 miljoonaa euroa vuodessa ja vangeista lähes puolet on läheltä eli Virosta ja Venäjältä, jonne ne voitaisiin kätevästi palauttaa eikä tällaisella näytelmällä ole mitään tekemistä työperäisen maahanmuuton kanssa, eli Hurstin sanojen mukaan, jollei tähänkin puututa, ei jää hilloa stadin friiduille ja kundeille. Ja keskustelu eteni lupsakan tyylikkäästi René Hurstin tahdissa loppuun, erinomaista.
90.vuotias veronmaksaja voi kuolla häpeään kun häntä kohdellaan näin arvottomasti
eikä mamun tekemä ryöstö ole leikinasia
sunnuntaina vaaleissa ratkaiset jatkuuko tämä suomalaisten pilkkaaminen
http://mvlehti.net/2015/04/15/poliisi-etsii-tummaihoinen-mies-varasti-90-vuotiaan-mummon-kasilaukun/